tupa

Pääsivu Lapin kämpät Koilliskaira Padagova

KOILLISKAIRA PADAGOVA

LAPIN KÄMPÄT KORTISTO KARTTA

Kohteen tyyppi:

Kohteen sijainti:

037

Edellinen

Seuraava

Autiotupa

Palovanganjoen (Paasjoen) etelärannalla Jyrkän jokipenkan päällä. Vajaa kilometri Suomujoesta.

Kohteen kunto:

Paikalla käynti:

Tietoja muutettu

Purettu

1977, 2005, 2009

21.02.2010

Rakennusvuosi:

Koord. X(P)

Koord. Y(I)

7577320

3533150

Huom:

LISÄKUVA

Muistaakseni huonokuntoinen ja asumiskelvoton jo 1977 kun siellä kävin. Vuonna 1978 otetun kuvan mukaan tupa on ollut seinien osalta varsin hyväkuntoisen näköinen joten omat muistikuvani saattavat hiukan pettää.
"Luonnonkivitulisija ei enään ollut käyttökunnossa 1967 mutta sisällä yövyttiin." (JA)
Elo-Syyskuun vaihteessa 2009 rakennuksen paikka vielä havaittavissa tasaisella joen penkan reunalla. Kolme rakennuksen nurkkakiveä helposti havaittavissa.
Kämpän hirret on siirretty ja pystytetty Luppo-Matin pihapiiriin. (UKK-puiston alkuaikoina vaikuttanut puistonvartija).
MML:n karttapaikan vanhassa topokartassa lukee "Padagova Tutkimuskämppä". Kämppä näkyy vielä 1976 ja 1980 Kaunispää-Kopsusjärvi kartoissa.
Kai-Veikko Vuoristo mainitsee kirjassa "Missä pitkospuut päättyvät" jotta Helsingin yliopistolla assistenttina toiminut Lauri Lehtinen sai luvan rakentaa kämpän tutkimusalueelleen. Hän tutki mm. Saariselän geomorfologiaa. Kai-Veikko Vuoristo kuvailee kämppää ja siellä käyntejään useamman sivun verran. Hankkikaa kirja ja lukekaa siitä lisää. Kirjan mukaan kämppä olisi rakennettu puoli vuosisataa sitten eli 2007-50. Oltaisiin siis 1950-luvulla.

Päiväkirjamerkintöjä:

2.10.2005 Sunnuntai 7. vaelluspäivä.
"Meinasin oikaista siinä Padagovanlammen kohdalla (Köngäs jossain kartalla). Palasin kuitenkin jokivarteen katsomaan Padagovan kämpän paikkaa. Siinä kohdilla joki on jo taas kaivautunut alemmas ja kuohuaa siellä koskena. Jokipenkan tasaisella laella on kulunut eli käytetty nuotiopaikka. Tuvan paikan pystyy vielä hahmottamaan maasta erilaisen kasvillisuuden ansiosta. Myös tuvan kolmen nurkan kivet on selvästi näkyvillä, tosin aivan maan tasalla."

31.8.2009
"Hetki siinä istuskeltiin, tai minä enemmänkin pompin kameran kanssa. Sää ei ollut mikään kesäinen poutapäivä, mutta ei sentään satanut. Päätettiin (minä päätin) mennä ylävirtaan Padagovan suuntaan. Kotakönkään laavu ei nyt ollut tarpeellinen ja huomiselle toivoin parempaa säätä jotta voitaisiin kavuta Tuiskupäälle Palovangan yläjuoksun kautta.
Padagovan tulipaikka on siirretty entisen kämpän kohdille Palovanganjoen rantatöyräälle. Se aikaisempi paikka siellä viereisen lammen rannalla olikin pers*****. Teltta pistettiin hiukan sivummalle ison hongan juurelle. Puita pilkkoessa alkoi sataa. Reippaan puoleisesti taas. No, lepäiltiin teltassa. Vettä vain ei ehditty, hoksattu, hakea sateen alkaessa. Kurkkua kuivasi mutta ulos ei voinut mennä kun siellä oli liian märkää ;-).
Eihän tuo kuitenkaan pitkään sadellut, sen verta kuitenkin jotta tehtiin tulet siihen teltan vierellä olleelle epäviralliselle paikalle. Oli turvallisempi olo kun sateensuoja oli lähempänä. Hiukan ne penkit keikkui ja savu kirveli silmissä. Ilta tummeni mukavasti siinä sapuskaa laittaessa ja syödessä. Kummasti nämä pöpperöt maistuu täällä maastossa.
Yöllä on pimeää. Ei parane kauas teltasta mennä tarpeille ilman lamppua, ei löydä muuten takas.

Kohteen tyyppi:	Kohteen sijainti:		037	Edellinen	Seuraava
Autiotupa	Palovanganjoen (Paasjoen) etelärannalla Jyrkän jokipenkan päällä. Vajaa kilometri Suomujoesta.
Kohteen kunto:	Paikalla käynti:	Tietoja muutettu
Purettu	1977, 2005, 2009	21.02.2010
Rakennusvuosi:	Koord. X(P)	Koord. Y(I)
	7577320	3533150
Huom:	LISÄKUVA
Muistaakseni huonokuntoinen ja asumiskelvoton jo 1977 kun siellä kävin. Vuonna 1978 otetun kuvan mukaan tupa on ollut seinien osalta varsin hyväkuntoisen näköinen joten omat muistikuvani saattavat hiukan pettää. "Luonnonkivitulisija ei enään ollut käyttökunnossa 1967 mutta sisällä yövyttiin." (JA) Elo-Syyskuun vaihteessa 2009 rakennuksen paikka vielä havaittavissa tasaisella joen penkan reunalla. Kolme rakennuksen nurkkakiveä helposti havaittavissa. Kämpän hirret on siirretty ja pystytetty Luppo-Matin pihapiiriin. (UKK-puiston alkuaikoina vaikuttanut puistonvartija). MML:n karttapaikan vanhassa topokartassa lukee "Padagova Tutkimuskämppä". Kämppä näkyy vielä 1976 ja 1980 Kaunispää-Kopsusjärvi kartoissa. Kai-Veikko Vuoristo mainitsee kirjassa "Missä pitkospuut päättyvät" jotta Helsingin yliopistolla assistenttina toiminut Lauri Lehtinen sai luvan rakentaa kämpän tutkimusalueelleen. Hän tutki mm. Saariselän geomorfologiaa. Kai-Veikko Vuoristo kuvailee kämppää ja siellä käyntejään useamman sivun verran. Hankkikaa kirja ja lukekaa siitä lisää. Kirjan mukaan kämppä olisi rakennettu puoli vuosisataa sitten eli 2007-50. Oltaisiin siis 1950-luvulla.
Päiväkirjamerkintöjä:
2.10.2005 Sunnuntai 7. vaelluspäivä. "Meinasin oikaista siinä Padagovanlammen kohdalla (Köngäs jossain kartalla). Palasin kuitenkin jokivarteen katsomaan Padagovan kämpän paikkaa. Siinä kohdilla joki on jo taas kaivautunut alemmas ja kuohuaa siellä koskena. Jokipenkan tasaisella laella on kulunut eli käytetty nuotiopaikka. Tuvan paikan pystyy vielä hahmottamaan maasta erilaisen kasvillisuuden ansiosta. Myös tuvan kolmen nurkan kivet on selvästi näkyvillä, tosin aivan maan tasalla." 31.8.2009 "Hetki siinä istuskeltiin, tai minä enemmänkin pompin kameran kanssa. Sää ei ollut mikään kesäinen poutapäivä, mutta ei sentään satanut. Päätettiin (minä päätin) mennä ylävirtaan Padagovan suuntaan. Kotakönkään laavu ei nyt ollut tarpeellinen ja huomiselle toivoin parempaa säätä jotta voitaisiin kavuta Tuiskupäälle Palovangan yläjuoksun kautta. Padagovan tulipaikka on siirretty entisen kämpän kohdille Palovanganjoen rantatöyräälle. Se aikaisempi paikka siellä viereisen lammen rannalla olikin pers*****. Teltta pistettiin hiukan sivummalle ison hongan juurelle. Puita pilkkoessa alkoi sataa. Reippaan puoleisesti taas. No, lepäiltiin teltassa. Vettä vain ei ehditty, hoksattu, hakea sateen alkaessa. Kurkkua kuivasi mutta ulos ei voinut mennä kun siellä oli liian märkää ;-). Eihän tuo kuitenkaan pitkään sadellut, sen verta kuitenkin jotta tehtiin tulet siihen teltan vierellä olleelle epäviralliselle paikalle. Oli turvallisempi olo kun sateensuoja oli lähempänä. Hiukan ne penkit keikkui ja savu kirveli silmissä. Ilta tummeni mukavasti siinä sapuskaa laittaessa ja syödessä. Kummasti nämä pöpperöt maistuu täällä maastossa. Yöllä on pimeää. Ei parane kauas teltasta mennä tarpeille ilman lamppua, ei löydä muuten takas.