Matkalla
pohjoiseen
Lauantai. 19.6
Takana raastava kevät pakkoloman uhan alla.
Työtä paiskottu kuitenkin aina ylitöiksi
asti. Kiukkusena ja stressattuna suljin työpaikan oven
mielessä syyllisyys hätiköiden taakse
jätetyistä projekteista. Tässä sitä
kuitenkin istutaan junassa 63P ikkunapaikka n:o11 vaunu 2.
Mielessä oli kokeilla lentoreittiä tai
bussikuljetusta. VR-taitaa olla tällä haavaa
kallein vaihtoehto kun muilla on erikoistarjouskampanjoita.
On VR:lläkin
ollut hyvä alennus kesäkuussa. tästä
kertoi paluumatkalla junan kahvilan pitäjä en
muista tarkkaan mutta taisi olla ylärajana 299mk
mikä tahansa menopaluu. Kiirettä tuntui
olevan kuitenkin loppuun asti joten aikataulu ym.
selvittelyjä en joutanut tekemään.
Näin täällä istutaan.
Riihimäki 20.24 ulkona +18. Toukokuun helteiden
jälkeen ei kesäkuussa mittari ole paljoa +10
yläpuolelle noussut. Muutama päivä on nyt
näyttänyt paremmalta tuon sään suhteen,
joten toiveikkaana istun lämpimässä
junanvaunussa matkalla kohti ensimmäistä
juhannusvaellusta. Pari päivää jouduin
vaelluksen loppupäästä poistamaan kun tuli
luvattua, että palaan töihin perjantaina 2.7.
katselemaan tilannetta. "Hukkaan" menee tästä
alustakin yksi päivä kun ei tuo postiauto
kuljekaan Raja-Jooseppiin sunnuntaisin. Aikomus on
jäädä Tankavaaraan yhdeksi yöksi ja
jatkaa sitten seuraavana päivänä Ivalon
kautta Rajalle.
|
|
|
Tankavaara
20.6.
Yö tuli nukuttua hyvin eikä
tässä junassa kummoista tungosta ole, matkustajia
harvakseltaan. Aloitan aamupalan. Postiautot komistuu vuosi
vuodelta. Penkit pehmenee ja matka nopeutuu. Mutta
viekö kehitys ja mukavuus osan siitä romantiikasta
joka liittyy vanhaan. Ennen ladottiin kapsäkit bussin
taka-osassa olevaan suureen "huoneeseen" johon
ruuhka-aikoina mahtui tavaroiden sekaan vielä muutama
reipas matkaaja. Nyt ei näitä upeita busseja erota
etelän pikalinjoista edes värityksestä.
Ripeästi sujui matka Tankavaaralle. Menin
tutustumaan UKK puiston Tankavaaran opastuskeskukseen joka
on kunnallispoliittisista syistä pystytetty todella
huonoon paikkaan eli puiston kaikista kauimpaan nurkkaan
ajatellen Saariselällä retkeilijöitä.
Paikallinen
työntekijä kertoi Sodankylän kunnan halunneen
opastuskeskuksen omille mailleen koska suurin osa puistosta
on kunnan alueella. Kiilopää tai Saariselän
matkailukeskus eivät käyneet koska ne on Inarin
kunnan puolella vaikkakin kaikki retkeilijät ovat
siellä.
Paikka osin remontissa mutta muuten mielenkiintoinen.
Hyvä kirjasto. Jätin rinkan eteiseen
opastuskeskuksen henkilökunnan huostaan ja lähdin
kultakylään.
|
|
|
Tankavaaran
kultakylä on tarkoitettu ulkolaisille siitä
päätellen, että suomenkielistä opastetta
sai etsiä. Kultamuseo 20.- olisi mielenkiintoinen ellei
kokoajan veri vetäisi metsään ja tunturille.
Maltoin kuitenkin käväistä katsomassa
kivinäytekokoelman ja vielä paikallisessa
saluunassa juomassa kupposen kahvia. Palattuani
opastuskeskukseen 400m selailin kirjaston antimia ja
käväisin katsomassa Saariselkää
esittelevän dia esityksen upouudessa n.1viikon
ikäisessä auditoriossa.
Noin 14.30 läksin etsimään
yöpymispaikkaa Pikku-Tankavaaran takaa. Ensin
luontopolkua huipulle. Matkalla
Saksalaisten sodan aikaisia varustuksia joita oli vielä
huipullakin uuden lintutornin juurella. Saksalaisilla oli
näillä seuduilla noin 15000 miehen puolustusasemat
turvaamassa Petsamon nikkeliä ja pohjois-Norjasta
vetäytyviä joukkoja.
Hyvät maisemat. Jo opastuskeskuksessa olin katsonut
nuotiopaikkaa joka oli talvisen hiihtoladun varrella
Purnunokan ja Pikku-Tankavaaran välillä. Lasku
puronvarteen ja lähes nappi osuma nuotiopaikalle (n.50m
alavirtaan). Janon tyydyttäminen, nuotion teko ja
tomaattilihamakaronipata. Päälle vielä
kahvit. Upea ilta, aurinko paistaa, muutama pilvenlonkare ja
linnut huutaa.
Matkalla tänne purovarteen ja
täällä alhaallakin on saksalaisten
luhistuneita bunkkereita ja puroiksi muuttuneita
vallihautoja. Bunkkereiden
kartoitus saattaisi olla hyvinkin mielenkiintoinen
harrastus.
Ovat aikoinaan kaataneet kaikki alueen männyt joita nyt
lahoaa nipuissa tai korsujen katoissa. Tältä
istumalta en todellakaan näe yhtään
mäntyä, en isoa enkä pientä. Viereinen
purokin on aikoinaan padottu. Pistin teltan tuohon viereen
pystyyn kun siitä sattumalta löytyi kuiva
paikkakin. Täytynee mennä ajoissa nukkumaan, jotta
ei myöhästy Ivalon bussista, joka lähtee noin
klo 11.00 Tankavaarasta. Täältä on sinne noin
3km.
|
|
|
Raja-Jooseppi -
Alempi-Kiertämäjävi
21.6.
Yö tuli yllättäen
viileäksi vaikka illalla ei raatsinut makuupussiin
mennä. Heräsin noin klo 4.00 ja aurinko paistoi.
Enpä viitsinyt enää uudestaan nukkumaan
ruveta vaan aamunuotio pystyyn. Aamupuuron ja teen
keittelyä lintujen laulaessa ja auringon paistaessa.
Hieman ennen 6 olin jo matkalla kohti Tankavaaran
opastuskeskusta. Pohjoisesta alkoi työntyä
pilveä samalla kun tapasin luontopolun pitkospuut.
Ennen Tankavaaraa oli vielä nuotiopaikka (tosin eri
kohdassa kuin kartalla ). Laittelin lihariisipadan
nuotiolla. Opastuskeskus aukesi vasta klo 10.00 joten menin
Vanhan-vaskoolimiehen kahvilaan odottelemaan bussia.
Muistaissani teltan toisen oviaukon vetoketjun toinen
ompelulanka on rispaantunut kokonaan pois ja samoin tikun
kohdilta teltan harjalta. Korjattava ensitilassa.
n.18.30 Alempi Kiertämäjärvi laavu. Sade
alkoi Ivalossa ja sataa yhä. Tämä
laavu
on minun pelastukseni. Näille olen ennen hieman
hymyillyt mutta halpoina rakentaa tällaisia saisi olla
huomattavasti enemmän.
Niin palataanpa hieman. Tankavaaralta
täyteen bussiin ja monien mutkien (Kiilopää
Saariselkä) jälkeen Ivalon linja-autoasemalle
josta ostin lipun Raja-Jooseppiin. Myyjä sanoi,
että lähtöä saattaa hieman joutua
odottamaan. Ja niinhän siinä kävi vaan olipa
siinä hieman juttuseuraa. Samaan suuntaan (Muurmansk)
oli matkalla huoltoasemaa rakentamaan yksi virolainen ja
Tamperelainen joka kysyi, että onko se Muurmansk
entinen Petsamo. Silleen sitä tiedetään minne
mennään. Mukaan tuli vielä pariskunta jotka
jäivät kanssani tullilla ja sitten taivalsivat
alkumatkan Luton sillalle yhtä matkaa. He
päättivät sateen vain jatkuessa
yrittää rajavartijoiden tieuraa ylemmän
Kiertämäjärven autiotuvalle. Minä
lähdin joenrannan polkua kohti tätä
taivaallista laavua.
Kiertämäjoki on Luton tuntumassa
mutkainen ja koskinen. Kauniita mäntykankaita ja
niemiä. Muutama nätti nuotiopaikkakin mutta ei
ollut mahdollista jäädä sateeseen.
Lähestyttäessä
Kiertämäjärveä joki kulkee verkkaisempaa
ja soisempana reunoilta. Polku on paikoin hyvinkin kostea.
Liukastuin yhteen juureen ja lensin polvilleni. Mutaan
jäi kaksi noin 20cm syvää kuoppaa polvista.
Vihdoin kiertämän rannalla näkyi sateen
suojaksi laavu. Järvellä uiskentelee
joutsenpariskunta. Märät kuteet roikkumaan laavun
etuaukon orteen ja jauheliha-italianpata porisemaan. Paikan
wc on arkkitehtonisesti perin persoonallinen ja
täälläkin minua
hämmästyttää se ketä on
käytetty mittana kun pytyn aukkoa on tehty. Ei kuin
tutimaan ja odottamaan aurinkoista aamua.
|
|
|
|
Ylempi Kiertämäjärvi - Hirvaspään
puro
22.6.
Tiistai.
Aamu ei ollut aurinkoinen eikä lämmin.
Yöllä lämpötila +3 joka myös
tuntui. Lämpötila kirjoitettu Ylemmän
Kiertämäjärven vieraskirjaan. Varhainen
herätys, käki kukkui ja joutsenet souti. Laavu on
mukavalla paikalla rantatöyrään
päällä ja siitä on esteetön
näköala järvelle. Aamupuuro ja kahvi
lämmitti. Alkumatkasta ei sataa tihuttanut joten joudin
kulkemaan jokirannassa poissa polulta. Kulku hyvää
kangasmaata vaikkakin pienet purot olivat niin tulvillaan,
että polku-uralta täytyi paikoin hiukan poiketa.
Matkan varrella kauniita nuotiopaikkoja joilla on jopa
isohkot pöllikasat. Kirveetön ja sahaton
älköön vaivautuko. Ylemmän
kiertämäjärven alapäässä paha
ylitys mutaisesta suo-ojasta poroaidan kohdalla. Viimeisen
nuotiopaikan jälkeen täytyy suunnata kulku
sisämaan kautta. Jooseppiin päin mennessä ei
ongelmia sillä poroaidan portilta lähtee polku
joka kiertää suon. Ylityspaikkaan heitetty
pieniä runkoja pohjalle jotka pyörähtelee ja
painuu syvemmälle. Vesi muuttuu pian mutavelliksi joten
puita ei tapaa enää kuin kokeilemalla.
Tukisauvatkin on kaikki vastarannalla.
Löytämäni keppi oli juuri onkea vahvempi ja
juuttui joka kerta mutaan. Astuin kaksi kertaa harhaan mutta
en kastunut. Onneksi sadeasun housut oli saappaan
päällä joten polveen asti ulottunut vesi ei
päässyt sisään.
Saavuin Ylemmän
Kiertämäjärven
kämpälle,
josta oli hiukan aiemmin lähtenyt se pariskunta, joka
tuli samassa bussissa. Olivat päässeet perille
illalla ja nukkuneet kuulemma lattialla. Tämä
tieto oli vastaantulijoilta. Meinasi unohtua.
Alemman
Kiertämäjärven kammi
on häthätää
yövyttävässä kunnossa, vaikka katto
hiukan vuotaa.
Ylemmän järven tuvassa pistin heti
kaminaan tulen ja tamineet kuivuikin pikaisesti. Rupean
tässä ruoan laittoon ja odottelen jos vaikka tuo
sää tuosta hiukan selkenis kun paikoin on
kirkkaampia kohtia harmaassa massassa. Saatanpa
lähteä vielä eteenpäinkin niin olenpahan
hiukan lähempänä Anteria, jos vaikka sinne
huomenna joutais.
Ehdin ottaa pienet päivätirsatkin
lämpimän tuvan laverilla ennen kuin lähdin
uudestaan liikkeelle. Meinasin ensin mennä tietä
myöten mutta kahlaamo houkutteli.
Pienen suolla loikkimisen jälkeen olin
jokivarressa joka tulvi yli äyräiden.
Opastuskeskuksessa Tankavaarassa kaveri näytti nilkkaa
kun kysyin veden korkeutta tässä ylityspaikassa.
Hain kuitenkin seipään ja laskeuduin
jäätävään veteen. Kyllä
siinä kalsaritkin kastui ja vähän hirvitti se
veden voima. Ylitys kuitenkin kannatti. Tie olisi ollut
tylsä kurainen ja sillä ajeli rajavartijat
mönkijöillään. Nyt sain kaikessa
rauhassa kulkea upeata hongikkoa ja helppokulkuista
kangasmaata.
|
|
|
Kuljin
Harrijärven rannan jäkälikössä ja
katselin järven takana olevia
porokämppää ja valvontatupaa. Molemmat isoja
ja komeita. Idästä tulevan Vongelinpuron
jälkeen käänsin suunnan kohti
Hirvaspäiltä laskevaa puroa. Olin kartalta
katsonut yöpymispaikaksi jyrkänteen puron reunalla
noin 250m käyrän kohdalta. Paikka löytyikin
suoraan kompassisuunnalla ja pistin teltan ensimmäiseen
tasaiseen kohtaan jyrkänteen reunalla. n.50 metriä
ylempää olisi ollut jonkun valmis leiripaikka ja
upeat näkymät Hirvaspäille. Söin ja join
ja näinpä muutamia isoja sääskiä
(hyttynen on paljon pienempi ainakin etelässä).
Taipaleelle kertyi mittaa noin 14km koko päivän
osalta.
|
|
|
Anterinmukka
23.6.
Herätys tuulisella törmällä.
Pilvet alhaalla ja sumuinen ilma. Yöllä satoi
joten teltta märkänä reppuun. Pientä
parsittavaa housujen per-sauksiin ilmestyneessä
palkeenkielessä. Aamutoimien jälkeen suunta
etelään pitkin korkeuskäyrää.
Muu-tama sata metriä ja olin ketun tai mäyrän
pesämäellä. Rinteessä runsaasti
poropolkuja ja maasto helppokulkuista. nuoria
männynvesoja kuorittuna runsaasti. Porot saanet sen
aikaiseksi sarviaan nukkakerroksesta raaputtaessaan.
Lännimmäisen Helttamoroston kupeessa kiva kuru
jonka alla pieni lampi.
Kurulle
saapuessa olin ohittanut purolaaksossa 5 henkisen perheen
aamutoimissaan. Ohitin heidät sen verran tohkeissani
etten suuremmin paneutunut suunnistukseen. Hetken purovartta
noustuani juolahti mieleeni ajatus siitä, että
olisinkin lännimmäisen Helttamoroston
itäpuolisessa kurussa. Pilvet oli niin alhaalla ettei
tuntureita näkynyt. Rajavyöhyke ja Anterin polku
kulkevat Moroston itäpuolisen kurun
itäseinämällä ja kun niitä ei
alkanut näkyä saatoin todeta olevani
suunnitellulla reitillä. Eksymisen vaara on
tällaisessa tilanteessa ilmeinen sillä
minäkin harkitsin välillä
lähtemistä etsimään oikeata kurua
lännempää jolloin olisin joutunut pilvien
peittämälle Korvapuolen tunturille ja sieltä
ties minne.
|
|
|
Oikaisin
Hirvasojalta Malpurinojalle pienen lammen kautta jonka
päissä nätit hietikot ja pohjassa selvä
poropolku. Malpurinojaa
ei ole nimetty uusimmassa kartassa kuten
vanhemmissa.
Malpurinojalla kahvittelin ennen Mukkavaaran kurua jossa
lunta pohjalla. Kiertämäjoen ylitys Anterin
jokisuulla. Anterinmukassa eli Keskon
kämpällä
sauna
valmiina. Söin kuitenkin ensin ja sitten
puhdistautumaan. Kämppä ja sauna tosi upeita ja
kauniilla näköalapaikalla. Väkeä oli
hieman enemmän kaikkiaan 12 kun myöhään
illalla ylälaverille kömpineet lasketaan mukaan.
Aurinko oli alkanut paistaa jo loppumatkalla, joten
maisemiakin alkoi näkyä. Ilta sujui
leppoisasti.
|
|
|
Muorra
24.6.Torstai.
Herätys ja pienoinen tohina.
Ryhmät lähtivät yksitellen. Jäin
vielä kahvittelemaan ja kirjoittelemaan.
Edellisen
päivän reissun tarinat jäi hieman
viitteellisiksi kun aamulla kirjoitellessa menojalkaa painoi
ajatus noususta tunturiin ja tuli siinä samalla
höpötettyä myöhään
yöllä saapuneen miehen kanssa valokuvauksesta
ym.
Yön sateen jälkeen aamu oli hieman kostea ja
kolea. Pilvet lipui harmaana aukottomana mattona pohjoisesta
vaan eipä satanut. Päätin lähteä
tunturin suuntaan, jos vaikka aurinko alkaisi paistelemaan.
Koska Kuikkapää jäi käymättä,
päätin nousta viereiselle eli Sara-Pieran
Muurivaaralle. Anterillekin näkyvän
Rovapään kupeesta lähtee jyrkkä kuru
kohti S-P Muurivaaran huippua, siispä sitä kautta
ylös.
Kaarreojan ylitys onnistui erinomaisesti
kahlaten ja sitten alkoi komea aihkimäntyjen
metsikkö. Rovapään kuvetta oli helppo kulkea
aina koivurajalle asti jolloin oli parempi siirtyä
kurun pohjalle rinteen jyrkkyyden takia. Kurun pohjan puro
puikkelehti lumikenttien alitse ja läpi. Kiertelin
pohjan lumet kun ei niistä tiedä mitä ne
sisältää ja pettääkö ne.
Kauhealla puuskutuksella pääsin harjanteelle,
jossa istuskelupaussi ja "hedelmien" + suklaan
nauttimista
Aurinko alkoi jo tulla näkyviin mukavasti
lämmittämään. Viimeinenrupeama S-P
Muurivaaran päälle kulki tunturinummea ja
lumikenttiä pitkin. Taakse jäi
Kuikkapään huippu pahtoineen. S&endash;P:n
huipulla on hyvä tuulensuoja eli n. 2 metrin
kallioseinämä, jonka suojassa istuen saattoi
ihailla edessä avautuvaa suurta maisemaa. Paikalta
näkee lähes kaiken. Lännestä alkaen
Sollanpäästä, Pirunportin, Lumikurun,
Ukselman kautta Sokostille ja sitä kautta itärajan
suurille tuntureille. Näköalapaikka vailla
vertaa.
Mitään ihanuutta ei voi jatkaa
loputtomiin. Alas oli lähdettävä jo vatsan
murinankin takia. Suuntasin Muorravaarakan
tuvan
pohjoispuolella oleville lammille ja sen nuotiopaikalle.
Lasku alkoi tasaista Laukunoskan kuvetta kiertäen.
Sitten pieni kapuaminen Tiuhelmapään
länsirinteelle ihailemaan Ukselman rinteitä hieman
lähempää.
Kilometrin mittainen jyrkkä lasku (300m)
otti koville suorastaan helteisessä auringonpaisteessa.
Pienen tunturista alas laskevan puron varrella komeata
männikköä ja ylempänä ryhmä
kuusia.
Nuotiopaikka löytyi hienojen lampien
keskivaiheilta. Paikan kauneudesta kertokoon otettujen
valokuvien runsas määrä. Ruoka maittoi ja
nuotion äärellä oli jälleen mukava
istuskella. Pieni patikointi ja olen nyt Muorran rappusilla.
Muorran varauspuolella oli Keskon kämpällä
tutuksi tullut perhe. Tätä valtion vierasmajaa ei
asuttanut koko yönä muut.
|
 
|
|
|
Vesipää - Kärppäjärvet
25.6.
Perjantai.
Naapurihuoneen perheellä oli
jälleen sama suunta kuin minun suunnitelmissani eli
Lumikurun kautta Luiron suuntaan. Päätin
tehdä poikkeaman piirustuksista (minulle vaikeaa) ja
koukata etelän kautta. Alkumatkan huonoilla ilmoilla
tuli sen verta kiiruhdettua, että olen päivän
edellä. Kartalta katsottuna kiintoisa paikka
löytyi Sokostin kaakkoispuolelta
Kärppäjärviltä. Siellä olevien
tulentekopaikkojen lisäksi on matkalla kaksi
tulentekopaikkaa Muorran yläjuoksulla.
|
|
|
Katselin
aamulla kun naapurin isä kantoi yksitellen kolme muksua
Muorran yli eli kaikkiaan siinä taisi hänelle
tulla 7 ylitystä yhdestä joesta. Hän oli
tämän takia varautunut kahluusaappailla. Itse
pääsin myös hyvin ripeästi
liikkeelle.
Alkumatka
viimekesältä tuttua polkua muutaman kilometrin
päässä olevalle nuotiopaikalle, jossa
teetä ja leipää. Paikalle rakennettu vanha
kunnon riuku. Olen tässä painiskellut sellaisen
ongelman kanssa, että kuinka saisi kattilan
kätevästi nuotion päälle
lämpiämään. Täällä on
nuotiopaikoilla sahattuja ja halkaistuja pöllejä
mutta kirveettömänä ei pikku klapien teko
onnistu.
Maastossa
on onneksi runsaasti tuohta ja maarisuja. Kattilapuiden
valmistus. Tuohi ja sytykerisut ja klapit asetetaan kahden
suurehkon halkaistun "aluspuun" väliin ja
sytytetään. Aluspuiden on oltava tukevasti
nuotiokiviä vasten. Aluspuiden päälle
asetetaan poikittain kaksi halkaistua ja yhtä paksua
"kattilapuuta". Varmistetaan, että kattilapuiden
yläpinta on samalla korkeudella ja vaakasuorassa, jotta
päälle laitettava keitos ei valu vinossa olevasta
kattilasta. Kattilapuiden raosta nousevia liekkejä voi
säätää puiden välisellä raolla
(tehon säätö). Ennen kattilan
päälle asettamista on syytä napauttaa
jokaista puuta pienellä halolla, varmistaakseen,
että rakennelma pysyy kasassa. Sama myös
välillä keitettäessä mutta silloin on
syytä ottaa kattila pois tulelta. Riittävän
tukevat puut sallivat useamman keitoksen tekemisen. Alle on
syytä lisätä tarpeen mukaan pienempiä
klapeja. Hyvin toimiva ja helppo tehdä.
|
|
|
|
Teen
juotuani ja uutta kehitelmää ihailtuani
saatoin jatkaa hyvissä mielin aurinkoista
matkaani. Muorran pääsin yli saappaat
jalassa pian nuotiopaikan jälkeen. Suuntasin
kulkuni itään kääntyvän
joen reunaa kohti seuraavaa nuotiopaikkaa. Matkalla
muutama siisti "laiton" nuotio kauniin joen
rannalla. Vesipään kallioisen
pohjoisrinteen alapuolella Muorra haarautuu useaan
eri laaksoon. Saman jokihaaran
törmällä kasvaa uhkea
aihkimänty. Yksinäisen männyn
juurelle on kasattu pöllejä kulkijoiden
käytettäväksi. Teinpä siis
"kattilapuut" ja kanavihannespata
porisemaan.
|
|
|
Olin
aamulla hymyillyt naapurin lukuisille puron ylityksille vaan
ei olisi pitänyt. Olin juuri löytänyt kohdan,
josta joen toisen haaran pääsi
ylittämään saappaat jalassa. Kun katsoin
takaisinpäin, nuotiopaikalla kiilsi jokin. Muistaakseni
mitään ei unohtunut enkä kameran
telelläkään saanut selvää
kiiltävästä kappaleesta. Oli pakko mennä
katsomaan. Tällä kertaa otin sovinnolla saappaat
pois ja kipitin reippaasti puron yli nuotiopaikalle.
Nuotiokivien reunalla oli siihen juuri ennen
lähtöäni nostamani löytynyt
säilykepurkki. Samaa tietä takaisin puron yli ja
paljasjaloin muutama kymmenen metriä toisen jokihaaran
varteen ja siitäkin yli. Päästyäni
jokitöyräälle pistin saappaat jalkaan ja olin
lähteä jatkamaan matkaa, mutta kelloa ei
löytynyt anorakin taskusta. Muistin
kääntäneeni anorakin ympäri sitä
kuivatellessani keittopaikalla joen haarojen toisella
puolella. Rinkka maahan, saappaat jalasta ja jälleen
puroa ylittämään. Päätin katsoa
paikan, jossa olin ensin havainnut kimallusta
nuotiopaikalla, koska sielläkin olin
kumarrellut.
Aukinaisesta anorakin etutaskusta, jossa säilytän
pikkutavaroita, tippuu hyvin helposti kaikki jos kumartuu
riittävästi eteenpäin esim. poimiakseen
maasta jotain. Niinpä
se kello löytyi maasta paikasta, johon olin reppuni
laskenut ensi ylityksen jälkeen. Tuuria muuten koko
kellon löytyminen. Ei siis pitänyt palata
nuotiopaikalle, mutta takaisin tullessa oli vielä yksi
ylitys. Kaikkiaan olin ylittänyt molemmat jokihaarat
kolmesti eli yhteensä 6 ylitysharjoitusta.
Edessä
seuraavana hikinen nousu tyynessä ja paisteisessa
säässä Vesi-pään laelle.
Helppokulkuinen ruuduiksi ja kuutioiksi rapautunut kallio
saatteli nousua. Ennen huippua on pieni notkelma jossa
lampi. Maisemiltaan upea auringonottopaikka.
Vesipään laella on nimensä mukaisesti
vettä noin 5x2m kokoisessa kalliokuopassa. Ripeän
ylityksen jälkeen tunturiharjannetta
Kärppäpäille, josta avautuu näkymä
laajalle kumpuilevalle Sompion erämaalle ja aina Lokan
altaalle asti.
Alastulo
tunturista tapahtui osan matkaa sananmukaisesti liukkaasti.
Rinteellä oleva suuri viipymälumikenttä oli
sopivan jyrkkä, että saatoin lasketella sen alas
sileäksi kuluneilla saappaillani kuten aidot
alppinistit ikään mutkia tehden.
Nuotiopaikka
Kärppäjärvillä (pohjoisempi) ei ole
siinä, mihin se kartalla on merkitty vaan
idempänä lampien välisen kannaksen
tuntumassa. Hyvin kauniille paikalle on tämäkin
nuotiopaikka laitettu. Ja jälleen
syömään. Hieman ylimitoitetuilta tuntuvat
ruokavarani taitavat pitää kiloni tallella
tämän reissun ajan saapa nähdä.
Painon
pudotus koko reissulla oli noin 3kg kun se viime vuonna oli
yli 5kg.
Ammatillisesti minua kiinnostaa alueen rakennuskulttuuri.
Täällä Kärppäjärvellä on
jälleen WC:nä riuku, mutta nyt on seininä
ympyrän muotoinen tiheä kuusiryhmä,
kekseliästä. Matkalla juolahti ajatus
Juhannusyön vaelluksesta Sokostille katsomaan
keskiyön aurinkoa. En kuitenkaan jaksa kiipeillä
tänään, mutta taidan kuitenkin tehdä
yövaelluksen alemman Kärppäjärven
nuotiopaikalle, kun on lämmintä ja taivaskin
pilvetön.
|
 
 
|
|
|
Luiro
26.6.
Lauantai
Tuulinen ja viileä herätys. Olin
tullut yöllä nimettömän kumpareen yli,
jolta ajattelin näkeväni keskiyön auringon.
"Juhannusvaaraksi" nimeämältäni
mäeltä katosi Auringonvalo
Kärppäpäiden takia noin 23.30.
Aamupuuron laitoin jo ennen teltan
pystytystä klo 2.00. Matkaan jouduin tuulisessa
säässä ja pilvien peittäessä
suurten tunturien huippuja. Aurinko alkoi pian kuitenkin
voittaa alaa ja päivä lämpenemään.
Kärppäojan latvavedet lorisee pitkässä
ja laakeassa kurussa, jonka pohjan kangasmaa on
erittäin helppokulkuista. Sokostin tultua näkyviin
ja vesien alkaessa käydä vähiin
pysähdyin aamuteen keittoon. Hankalaksi toteamani
leipien voitelu Lapin leukulla sai helpotusta kun vihdoin
keksin veistää pienen katajaisen voiveitsen.
Loppumatka Luirolle hyvää polkua
Ruotmuttipäiden männikkörinteillä
Sokostin kylkeä ihaillen.
Luirolle
päätyi koko Anterin porukka. Viialan mies,
Riihimäen porukka ja kolmilapsinen perhe. Tukeva ateria
ja kuuma sauna.
ilta menikin sitten rattoisasti rupatellen
niitänäitä..
|
|
|
|
Tuiskupäänmorostot -
Kotaköngäs
27.6.
Sununtai.
Makaan teltassa kirjoittamassa
näitä muisteloita. Taustalta kuuluu
Kota-könkään kuohujen kohinaa. Teltassa
siksi, että räkkä on puhkeamaisillaan ja
hyönteisverkon takana pörrää jos jonkin
näköistä siivekästä. Vaanivat ja
etsivät aukkoa josta pääsisi sisään
ja käsiksi vaeltajan vereen. Viides
peräkkäinen aurinkoinen päivä on saanut
ensimmäiset lammikoiden lämpöisissä
vesissä asuneet toukat kuoriutumaan. Olen onnistuneesti
löytänyt ainoan tasaisen paikan lähitienoilta
juuri tällaisen suonotkelman viereen. Palataanpa
kuitenkin aamuun.
Luiron Rajankämppä heräsi klo 6.
Vuorottaista aamupuuron keittoa. Taivaalla oli pilviä,
mutta ei kuitenkaan sateen merkkejä. Viialan mies
suuntasi Tuiskukurun kautta kohti Kiilopäätä.
Riihimäkeläiset aikoivat yhdessä
päivässä Porttikoskelle Mantiekurun kautta.
Lähteissäni Luirojärveltä morjenstin
vielä 5 henkiselle perheelle joka oli majoittunut
"Hilttonin" varauspuolelle.
Luirojoessa oli yllättäen niin
vähän vettä, että ylitys onnistui
saappaat jalassa. Alkumatka Tuiskukurun polkua Ampuojalle,
jossa mustikkakeitto. Ampuojan vartta nousin kunnes
lähellä harjannetta päätin muuttaa
reittiä Kaavitsaojalle. Pienen kartan ja
ympäristön tutkiskelun jälkeen huomasin
erehdyksissäni jo seurailleenikin aikomaani suuntaan
johtavaa polkua, vaan sehän sopi. Ylemmällä
Kaavitsalammella päätinkin sitten jo
syödä koska sinoliakin tuntuu riittävän
ja aikomani polun varren nuotiopaikka näyttäisi
olevan kosteikon tuntumassa (epäilin jo itikoita).
Syötyäni oli Aurinko jo vallannut
pääosan taivaasta ja valaisi lammen kauniita
rantoja. Tein jälleen muutoksen reittiin ja suuntasin
Tuiskupään morostoille ja Ahkiokuruun. Kivikkoista
jokivartta ylös morostojen pohjoispuolella ja
keskimmäisen laen huipulle. Laet ja rinne vinossa
olevia kallioharjanteita ja välillä pieniä
lampia. Lännimmäisen laen alarinteellä on
äkkijyrkkä Ahkiokurun seinämä.
Pienellä kierrolla pääsin kurun toiselle
reunalle ja sitä seurattuani pian kurun
pohjalle.
|
|
|
Ahkiokurun
pohjalla on vaikea kulkea isojen kivilohkareiden seassa
mutta siellä on nättiä. Pieni puro poukkoilee
alas paksujen sammalmättäiden ja kivien
välistä. Koivut, vihreä sammal, puron pienet
putoukset ja aurinko luovat kauniin puutarhamaisen
tunnelman.
Tunnelma kurussa vaihtuu äkisti kun
itäseinä muuttuu jälleen kallioiseksi
jyrkänteeksi. Jyrkänteen yläosassa on outo
kivipaasi jonka lipan alla on jonkun ison linnun (kotka,
haukka) pesä. Linnun ulosteiden valkeaksi
värjäämä kallio on
itsestäänkin linnun nokan näköinen
uloke. Kuru jatkuu jyrkkäseinäisenä
lähelle Suomujokea.
Kulkemani reitti oli vaativa ainakin nilkoille
ja polville vaan olipa siellä runsaasti toisenlaista
nähtävää. Kuljettu on, ei tarvitse ihan
heti palata.
Jäljellä on enää
pätkä Suomun vartta ja Kotaköngäs. Jos
Ahkiokurussa oli vaikea kulkea, on sitä myös
könkään jälkeinen rantapolku. Kannattaa
oikaista sisämaan kautta koko joen mutka.
Kotaköngäs on upea kuten odottaa saattoi. Vesi
pärskii ja kuohuaa ja velloo korkeiden kalliopaasien
välissä poukkoillen välillä oikealle ja
vasemmalle. Ylityspaikka eli silta on könkään
yläpäässä, missä
kallioseinämät on lähinnä toisiaan. Olin
ihan naatti kun pääsin nuotiopaikalle enkä
hetkeen tehnyt muuta kuin istuin ja ojentelin
särkeviä jalkojani. Virallisten nuotiopaikkojen
sottaisuus, polttopuuttomuus ja telttapaikattomuus sai minut
katsomaan teltalle tämän tasanteen, jossa nyt siis
pidän majaani itikoiden
ympäröimänä. Vielä pitäis
käydä puun vierellä.
|
|
|
Lankojärvi -
Porttikoski
28.6.
Maanantai
Hyvin nukutun yön jälkeen oli
jälleen mukava herätä aurinkoiseen aamuun.
Olin nukkunut (rauhassa kun sai) hieman pitempään
joten päivä oli jo lämmin kun lähdin
liikkeelle. Siirryin takaisin Suomun itäpuolelle, koska
ajattelin sen olevan helppokulkuisempi ja halusin
käydä vanhalla Palovanganjoen ylityspaikalla
(silta) josta mentiin 1977.
Alkumatkan pahat jokivarsikivikot hoksasin nyt
oikaista. Padagovan (entinen tupa) alapuolinen silta oli
tehty uusista järeistä lankuista eikä
kaidekaan notkunut kuten &endash;77. Joki on
täällä korkeiden seinämien
välissä, vesi on kirkasta ja
sinivihreää.
Koitin katsella ylityspaikkaa
päästäkseni Lankojärven tuvalle. Vaan
karttaan merkitty kahlaamo lipsahti ohi kun olin liian
ronkeli syvyyden suhteen. Toinen kahlaamo, mistä
ennenkin olen ylittänyt, oli tutulla paikalla, mutta
hieman runsasvetisempänä.
Lankojärvellä
oli yksi Ivalolainen vanhempi mies ja tuvassa kaksi kaveria
nukkumassa (olivat saapuneet tuvalle kuulemma vasta
aamulla). Hetken ympäristöä ja rantaa
katseltuani keittelin sopat. Paikalliset
västäräkit ovat tehneet pesän oven
yläpuolelle eivätkä tahtoneet uskaltaa
lentää sinne kun istuskelin ulkona
syömässä. Jatkoin Suomua alas sen
länsipuolella samalla katselin ylityspaikkaa ettei
tarvitsisi kiertää Porttikosken tuvalle sillan
kautta noin 2km lenkkiä. Aamulla olin ohittanut 3
kaveruksen leirin ennen Lankoa. He olivat taasen
kävelleet ohitseni Lankojärvellä. Nyt he
olivat ylittäneet joen hieman oudosta paikasta.
Sanoivat siinä olleen vettä hieman polvien yli
(epäilen). Suomujoki täytyy kartoittaa kahlaamojen
osalta.
Katso vanhat kartat + kulje rannat. Keittelin
vielä kahvit korkealla
jokitöyräällä ennenkuin löytyi
kahlaamo Taimenlammelta laskevan puron kohdalta. Vettä
hieman yli polven mutta voimakas virtaus. Hieman alapuolella
olevan pikkusaaren kautta olisi mahdollisesti
päässyt pienemmässä virtauksessa.
Porttikosken
tuvan
sauna oli jo lämmin aiemmin kertomani kolmikon
toimesta. Odotellessani sen vapautumista söin ja
rupattelin Lankojärvellä tapaamani Ivalolaisen
kanssa.
Myöhemmin tuvalle tuli lisää
väkeä siten, että siellä + teltoilla oli
kaikkiaan 14 henkeä. Iltanuotiolla kuuli taasen jotakin
alueen ja seudun historiasta, hyvistä kohteista ja
muiden kokemuksista. (Huom! Suomun itäpuoli
huomattavasti helppokulkuisempi).
|
|
|
|
Taimenlampi - Taajostupa
29.6.
Tiistai
Herätys klo 8.00 pilviä oli
kertynyt aamu taivaalle ja tuuli noussut navakaksi pohjoisen
puoleiseksi. Ripeät aamutoimet ja vieraskirjaan
kiitokset terveisistä, jotka olin saanut Keskolla ja
Luirolla tapaamiltani Riihimäkeläisiltä.
Jätin itse kosken ja sillan katsomisen tuleville
reissuille. Suuntasin siis tuloreittiäni takaisin
samalle koetulle ylityspaikalle. Kahlaamon tunnistaa
rannalla lojuvista seipäistä ja pohjan vaaleista
kivistä. Olin päättänyt kokeilla josko
Taajostuvalle pääsisi tällä
säällä tunturien lakimaita pitkin. Aloin
nousun Taimenlammen jokivartta joka paikoin tuo mieleen
Siulanojan jokilaakson. Lampi on karulla paikalla enkä
viitsinyt nousevien pilvimassojen alla jäädä
taukoa pitämään juuri sen enempää
kuin sukkien suoristaminen vei (Lotto sukat).
Lottosukat
teki tepposet jo Lemmenjoella 1989.
Päätin nousta Kivinokan ja
Lankopään välissä kulkevaa polkua aivan
harjanteelle nähdäkseni paremmin tulevan
sään. Täyspilvisestä
säästä ja voimakkaasta tuulesta huolimatta
lähdin ylittämään ainakin
Lankopään. Voisihan sitä sitten kulkea
loppumatkaa vaikka vanhaa Lankojärvi-Taajostupa polkua.
Huipulla tuulee mutta jouti sieltä kuitenkin hetken
katsella kauaksi itään jääviä
suuria tunturilakia. Tunnistaminenkin alkaa jo pian
luonnistaa. Tuiskupään laella etelässä
jotain möykkyjä. Lähempänä, Suomun
takana, metsän ympäröimä matalampi
Tampakkopää (Mustakero). Tampakon takana
Vasanlyömäpäitten pitkä harjanne.
Kaakossa näkyy muhkea Lupukkapää ja sen
kylkiäinen Joukhaispää. Lupukka on ainoa 600m
ylittäjä Maantiekurun tällä puolen mutta
ei se kuitenkaan täysin peitä takanaan
häämöttävää Sokostin
kolmihuippua. Sää ei kylmästä ja
viimasta huolimatta näyttänyt pistävän
sateeksi joten jatkoin kohti Taajostupaa ylärinteen
tunturinummella ja aukealla maalla jossa matkanteko on
mukavampaa ja joutuisampaa.
|
|
|
Ennen
Kutturapäitä olevassa kurussa laittelin voimien
antajaksi mustikkakeiton ja sormet kohmeessa levittelin
voilastuja näkkärin päälle.
Kutturapäiden laen jätin
kiertämättä useamman kilometrin
lisälenkin takia. Sen sijaan oikaisin Kaivoslaakson
latvavesien kautta suoraan kohti Taajosnokkaa. Koko
vaelluksen ensimmäiset porot näkyi Taajosnokan
itärinteellä, jossa niitä oli
toistakymmentä isompaa ja vasoja. (Lankopään
itäkylkiäisellä lähti riekko
kävelemään muutaman metrin
päästä jalkojen juurelta). Taajosnokka on
päältä tasainen hiekkatunturi mutta
kalliorinne mikä ylettyy aivan tuvan yläpuolelle
saa jäädä vastaisuudessa kulkemisesta
vapaaksi. Rinne on pahasti kivikkoinen ja
kalliokielekkeinen. Tyhjällä Taajostuvalla
olin jo noin klo 14.00. Söin, keittelin kahvit ja
kirjoittelin edellispäivän rästejä.
16.30 katsoin ulos ja siellä satoi ensikerran viikkoon.
On onni olla kuivana lämpimässä
tuvassa.
|
|
|
Kiilopää
30.6.
Keskiviikko.
Illalla tulleet ihmiset laittelivat
aamusapuskojaan kun minä raukeana heräilin.
Porttikoskella eilen tapaamani kaveri oli tullut lopun
matkasta sateessa ja oli nyt menossa Ivalojoelle kaverinsa
valtaukselle. Todettiin näkevämme toisemme
vielä Kiilopäällä. Illalla oli tullut
myös viiden hengen seurue jossa kaksi lasta. Alle 11
vuotiailla taitaa tärkein retkivaruste olla Aku-ankan
taskukirja. Ilma oli pilvinen mutta ei aivan satanut.
Lähdin opasteen mukaista polkua tuvan takaanta.
(Taajostuvan takka on muurattu uusiksi. Iso avotakka on
saanut takkasydämen ja liuskakivimuurin aivan
puunsäästösyistä). Niinpä se
tuvantakuinen polku alkoi johtaa jotenkin liikaa ylös
kohti Pirttinokkaa. Lisäksi polku heikkeni joten
päätin laskeutua alas poroaidan ja Kulasjoen
rantaa kulkeville poluille. Poroaidan eteläpuolella
kulkeva polku on hyvä.
Pian olin taas kevyen reppuni kanssa Luulammen
linnalla. Viimeiset kahvit katoksen alla. Tuvalta lähti
kaksi maastopukuista kortinpelaajaa pienien reppujensa
kanssa ja mokomat jättivät takkaan jonkinlaiset
tulet palamaan. Kaatelin klapeja ja sammuttelin halkoja. Kun
jäljellä oli vain pieni hiillos uskalsin jatkaa
matkaa. Ihmettelen jättävätkö ihmiset
kotonaan tai mökeillään takkaan tulet kun
lähtevät pois tai matkoille, tuskinpa.
Vanhaa reittiä Luulammelta Kurunkautta ja
poroaidan portista kohti virallista Luulammen polkua.
Alarinteellä kun jo Kiilopään katot
näkyi alkoi sataa tihuuttaa.
Munkkikahveilla oli kultaa huuhtomaan
lähtevä Porttikosken ja Taajostuvan kaveri. Hetken
rupattelua ja sitten tavarat Varaustupaan 50mk ja saunaan
25mk. Ruoka maistui puhtoisena ja puhtoisissa
vaatteissa.
1.7.
Torstai
Jatkossa kannattaa tosissaan harkita tulemista
Kiilopäälle aiemmin aamulla ja ottaa vain suihku
sekä sapuska ja lähteä samana
päivänä etelään. Tämä
illan ja aamun venttailu on hiukan
tylsistyttävää.
Päivän urakkana siis bussilla
Rovaniemelle ja junan jyskettä kuunnellen kotiin.
|
|
|
|
Toteutunut reitti
|
|
Päivämatka km
|
Yhteensä km
|
|
Tankavaara
- Pikkutankavaara
|
3
|
3
|
|
Pikkutankavaara
- Tankavaara / Rajajooseppi
- Alempi Kiertämäjärvi
|
12
|
15
|
|
Alempi
Kiertämäjärvi - Ylempi
Kiertämäjärvi -
Hirvaspään puro
|
15
|
30
|
|
Hirvaspään puro -
Anterinmukka
|
11
|
41
|
|
Anterinmukka
- Muorravaarakanruoktu
|
12
|
53
|
|
Muorravaarakanruoktu
- Kärppäjärvet
|
14
|
67
|
|
Kärppäjärvet
- Luirojärvi
|
8
|
75
|
|
Luirojärvi
- Tuiskupäänmorostot -
Kotaköngäs
|
17
|
92
|
|
Kotaköngäs
- Lankojärvi - Porttikoski
|
12
|
104
|
|
Porttikoski
- Taajostupa
|
15
|
119
|
|
Taajostupa
- Kiilopää
|
8
|
127
|
|
|
Keskimäärin 11,5km/päivä
|
|
Reittikartta
|
Loppukommentteja
-
Sinolia tuli takaisin 10dl.sta 4dl. Nuotion käyttö
(vaatii hyvän ilman) ja tarkempi annostelu
säästää (nyt riitti aina tiskivedenkin
keittoon).
- Paistinpannun käyttö olematonta. Vanha /
alkuperäinen kansi riittää. Pakkaus pysyy
paremmin kiinni. Kahvipannu jos 2 vaeltaa. Keitin saatava
kunnolla pakattua huom lusikan mahtuminen kunnolla
sisään.
- Vahdi vispilää se jää helposti jonkin
keittimen luokse. Ensireissulle hankittava uusi
vispilä
- Teltanalusmuovi on ehkä hätävarjelun
liioittelua. Paikan valinta riittänee ellei teltan
pystytys tapahdu sadesäällä. Toisaalta
sadesäällä voi hakeutua (reitinvalinta)
tupaan ainakin Saariselällä.
- Wc paperin lisäksi myös talouspapereita
(valmiiksi taitetu pakkaus näytti
kätevältä).
- Ota mukaan pyyhe edes pieni.
- Pidä huolta myös kuivumaan jätetyistä
t-paidoista (yksi jäi jonnekkin).
- Ehkä yksi idealside riittää.
- Koukku, siima, koho tuntuvat turhilta.
- Ota jotain silmätulehduksiin.
- Rinkan yläkaarta en tarvinnut. Vois ottaa pois.
- Makuupussi alkaa olla jo heiveröinen kylmille
ilmoille alle+5. Pöyhi ja säilytä
avattuna.
- Isompia makuualustoja on saatavissa (leveempi + pidempi)
korvannee osin teltanalusmuovin
- Teltta pitäisi olla pienempi / kevyempi, kenties
laavukangas riittäisi ainakin Saariselällä
jossa pääsee tupiin tarpeen vaatiessa ainakin
seuraavaksi päiväksi kuivattelemaan kamppeita
- Kuivamuonapusseja varten uusia minigrip pusseja vanhat
vuotaa ja niitä joutuu laittamaan useita
sisäkkäin.
- Selvitä paremmin juna ja bussiaikataulut myös
paluu matkan osalta. Huom kulkeeko joka paivä viikosta
ja kaikkina aikoina vuodesta
- Juna, Bussi ja Lentokonematkojen hinnat parempaan
vertailuun (säästöt satasia)
- Riittävästi rahaa myös paluumatkaa varten
(seuraava rahan nostopaikka saattaa olla vasta
Rovaniemellä)
- Alushousut ei saisi valua lantiovyön
vaikutuksesta
- Katso mukaan ehjät ja väljemmät pitkät
kalsarit
- Yksi t-paita riittää vaellukseen jos vastaavasti
ottaa pitkähihaisen paidan retkipaidan lisäksi
- Housujen persaus pitää vahvistaa / laita
kokopaikka.
- Saappaat joutavat kumisaappaiden vanhainkotiin eli
mökille. Hanki uudet paksupohjaiset ja
korkeakuvioiset.
- Ruokaa oli ylimääräistä. Listan
mukainen annostus kolmelle alkupäivälle lopuille
1/4 tai 1/3 pois aterian koosta.
- Diakuvat on kalliita Filmi á 50mk/36kuvaa
(tarjous), kehitys 30mk rulla, kehykset 112mk/100kpl ja
laatikko 28.5mk/100kpl. Kappalehinnaksi tulee n.
3,63mk/kappale. Kuvatut n.180kpl maksoivat siis n.653mk (osa
käytetyistä kehyksistä oli vanhoja). Hanki
filmit ja raamit tarjouksista äläkä
viimetinkaan kalliilla lähimmästä
liikkeestä.
Hintavertailua.
-Vaellusmuona
538 mk
-Varustehankinnat 396 mk
-Kulutus matkalla 413 mk
-Matkaliput 825 mk
-Valokuvat 653 mk
SUMMA 2825 mk
|
|
|
PATIKOINTI
|