Tupa
ja sauna joen rannassa. Tupaan tutustuin jo 1977
ensimmäisellä reissulla samoin saunaan. Sauna paloi
joskus 1980 luvun lopulla ja itse tupa
1999.
Tupa oli Kemin Taajojien rakentama. Valmistumisvuosien
arviot vaihtelee vuodesta 1954 aina 60-luvulle.
1954 lienee kuitenkin se oikea. Tupa
mainitaan 1958 painetussa "Pohjois-Suomen
Autiomajat" kirjasessa.
1977 tuvasta oli avoinna vain
tuulikaapin jälkeinen pikkutupa jossa tilaa ala- ja
ylälavereilla 10 hengelle hegelle (vuoden 1976
kartan mukaan). Myöhemmin myös iso tupa oli
autiotupakäytössä ja metsähallitus hoiti puut. Vuoden 1988
ulkoilukartassa tupa on merkitty päivätuvaksi.
Loppuaikoina pikkutuvassa olikin vain seiniä kiertävät
penkit.
LAPINKÄVIJÄ lehti 2/1990 ”UKK-puiston
tuvista: Taajostupa: Tuvan lukollinen puoli on avattu
retkeilijöiden käyttöön. Pihalle valmistuu uusi
puuliiteri-käymälä kevään -90
mittaan.”
Avotakka muurattiin luukulliseksi (takkasydän) 1992
ja 1993 vaellusteni välillä.
1992
ihmetytti sisälle keittopisteen viereen rakennettu
jätepiste jossa oli kompostijätteille oma astia. Jätteet
haisee tietenkin tuvassa kun jotkut ei käy sitä
tyhjentämässä lähtiessään.
Muistorikas tupa. Vietin täällä 17v synttärit
ensimmäisellä lapin vaelluksella ja sen jälkeen useampi
kerta reissun viimeinen yöpaikka. Taajostuvan niliaitta
oli vielä paikallaan 2009.
Mukavat
muistot pienestä joskin jo tuolloin hiukan hatarasta
saunasta. Tämä sauna on osasyyllinen siihen, että
lapinhulluus iski minuun. Sauna lämpeni nopeasti jos
vain jostain löysi poltettavaa puuta. Hatara sauna myös
jäähtyi nopeasti. Puuhuoltoa ei tuohon aikaan ollut
olemassa. Haettiin porukalla jostain kauempaa joku
runko. Lähiseuduta on siis vaikea löytää maapuuta.
Polttivat jotkut sen tuvan edessä seisseen pihakelonkin.
Kulasjokea oli saunan edustalta padottu joten uiminenkin
onnistui jos kylmässä vedessä tarkeni pulikoida.
Paikalle
rakennettiin tuvan palon jälkeen laavu ja Kulasjokeen
silta. Laavu kuitenkin siirrettiin joen pohjoispuolelle
kesällä 2007 ja samalla siltakin
purettiin.
|