Saariselkä 2000   Lähtö Nattaset - Sompiojärvi Kaptukaislammet Kopsusjärvi Aitaoja - Tuiskukuru Karapulju Luiro Saunapäivä Sokosti - Kärppäjärvet Hammaskuru Vuomapää - Siuloivanmänniköt Tahvontupa Päiväkävely Vongoivalla Jaurun latvoille Kohti Marivaaraa Toteutunut reitti Loppukommentteja 

  

Ennen matkaa Ensimmäisen kerran kävin Tahvontuvalla vuonna 1992. Tuolloin ihastuin paikkaan. 1990-luvun puolivälin kieppeillä rupesin puhumaan jotta 40v päiväni pitäisin Tahvolla. Ensin se oli vitsi mutta muotoutui ajanmyötä todelliseksi. Mahdollisesti mukaan lähteviä varten, varsinkin ensikertalaisille, tein sitten vaellusoppaankin. Tuo Turhankävelijän-turinoita opasvihkonen on nyt modernisoituna nähtävissä sivuillani. Itse lähdin runsaan viikon etukäteen vaeltamaan Nattasilta ja vieraat tulivat autopelillä Marivaaraan.
Lähtö   Torstai 27.7.2000 Lähtöhetken odottelu oli taas pitkä. Tällä kertaa useampi päivä. Repun sain tungettua niin että se näyttää täyteen puhalletulta. Auringon saattelemana tallustin Pitskun asemalle josta keskustaan hyvissä ajoin (1h) ennen junan lähtöä. Tällä kertaa makuuvaunuun myös muita. Siksi kirjoittelenkin tätä torstaita vasta Sompiojärven rannalla. Ravintolavavaunussa ei tällä erää oikein juttuseuraa löytynyt joten muutaman pitkäksi venyneen pitkän jälkeen untenmaille
Nattaset-Sompiojärvi Perjantai 28.7.2000 Heräsinpä ennen seitsemää, joten ehdin hyvin kahville ja santsikahville ennenkuin juna oli Rovaniemellä. Tuttua bussikyytiä ensin Sodankylään ja sieltä Tankavaaraan. Yllättävän ripeästi olin perillä. Tosin onhan tämä oikeastaan ensimmäinen pysäkki josta voi poistua ja lähteä vaeltamaan. Tankavaaran opastuskeskuksesta noudin avaimen ja ennenkuin olin sen enempiä ehtinyt ihmetellä minut jo luvattiin heittää autolla Sompiojärven rantaan. Yksi nuori kaveri lähti heittämään. Tuli siinä matkalla kysyttyä muutama asia. Jäin pois Sompion luonnonpuiston rajalla ja jälkeenpäin hävetti etten antanut kyydistä kuin 20mk. Satanen oli seuraava raha ja senkin olis voinu antaa vaikka se siinä tuntuikin pikkuisen isolta. Paarmat hyökkäs jo tiellä kun järjestelin tavaroita. Ensimmäinen kohde oli Pyhä-Nattasen länsipuolella oleva laavu, jonne johtaa viitoitettu polku. Kovin suuri ei ole tämän polun käyttö. Hyttyset... korjaan Sääsket hyökkäsi metsän puolella hieman varustautumattomaan vaeltajaan. Laavulla oli tarkoitus laitella soppaa vaan laavupa oli romahtanut niille sijoilleen. Ripeä varusteiden vaihto eli vaellustakki ilman muita paitoja, lakki ja hyttysverkko. Itikoita oli jaloissa varmaan sata. Enpä ole ennen moista nähnyt. Vettä purosta ja sekin oli hörpättävä sääskiverkon läpi. Jatkoin pullot vedellä täytettynä ylös kohti Pyhä-Nattasta jossa tuulen toivoin karkoittavan itikat. Kovin on kivikkoista seutua eikä "polkukaan" koita niitä kiertää. Hieman tuo oikea polvi antaa merkkejä vihoittelusta. Täytyy ottaa rennosti. Huipulle mennessä kivet vain kasvoi. Huipun päällä enemmänkin väkeä. Suorempi polku hiekkatieltä vain 1.5km. lapsiperhe ja kaksi vanhempaa vaeltajaa päiväkävelyllä. En muistanutkaan että huipulla on palovartijan tölli eli 2-hengen autiotupa. Kamina ja kaasu mutta ei vettä 1km säteellä. Huipun kivipaadet on poikkeuksellinen näky lapin tuntureilla. Päällekkäin pinottuja lettuja. Viivyin huipulla toista tuntia kun tuvassa oli hyvä laitella muonaa eikä itikoista ollut haittaa. Vain jokunen paarma lenteli. Jano jäi haittaamaan. Aurinko paistaa n.+25, takki päällä, 30kg selässä, mäkeä ylös. Kyllä siinä hikoaa. Laskeuduin alas sitä lyhempää polkua vaikka se tekee mutkaa mentäessä Sompiojärvelle. Lupasi karttakin lähteen polun vierelle. Kuiva. Tien vieressä sen verran märkää, että saappaat jalkaan. Itikat kimpussa talsin hiekkatietä sompiojärven "Telttailualueelle" noin 3,5km Venerannan vieressä muutama nuotiopaikka. Vanha nuhjuinen kota ja uusi, tämän kesän tuotosta oleva laavu. Nuotio vielä hieman savusi laavun edessä joten muutama puu siihen päälle ja minulla oli leiripaikka. Savun karkoitellessa itikoita sain viettää iltaa suht rauhassa. Muutama kalastaja (luultavasti) lähti tuosta rannasta moottorillaan. Muuten hiljaista ja tyyntä. Kovin on polttopuut tervaisia ja nyt myös kattilat ja tämä vihko. Teltta pystyyn laavun takamaastoon. Tälle päivälle patikkaa n.8km.
Kaptukaislammet Lauantai 29.7.2000 Illalla mietin, että pitäis lähteä patikoimaan aamuyöstä, jospa itikat olisi tokkurassa. Heräilin aamulla moneen otteeseen mutta siirtelin nousua kunnes kuuden jälkeen kömmin ulos. Heti oli sadoittain hyttysiä kimpussa. No laavun eteen vaan savuavat tulet. Siinä sitä sitten sai syötyä aamupuuron. Taivaalla ei näkynyt pilven hattaraakaan kun läksin vanhaa ruijan polkua pohjoiseen. Polku oli merkitty tolpilla joiden yläpäässä oli vino lauta. Helppo seurata eikä mitään syytä polulta poistumiseenkaan. Hyvään paikkaan oli polku pistetty ja pitkospuita märkiin paikkoihin. Nopeasti tuli 5km taitettua ja pidin tauon katsellen maisemaa taaksepäin Sompiojärvelle. Olin Seinätunturin ja Terävä-Nattasen Välissä. Seuraavassa puronotkossa oli nuotiopaikka mutta ihan älyttömästi hyttysiä joten läksin samantien kohti Terävä-Nattasta. Rinkan jätin huipun juurelle viimeisen "ison" männyn viereen. Enpä ole vielä ennen noussut sellaisia lohkareita pitkin huipulle. Kivessä ja saappaissa hyvä pito. Huipulla sai taas ottaa takin pois ja olla napasillaan. Maisemat odotetun hienot. Huippu on kuin isoista kalliolaatoista hätäisesti kyhätty keko. Nattaset on tosiaan ihan eri kivilajia kuin Saariselkä. Paluumatkalla löysin huipulle johtavan merkityn polun, tai pätkiä siitä. Itikoista piittaamatta menin nuotiopaikalle syömään. Savuttava nuotio on täällä tällä hetkellä se mihin pyritään. Ei savu kaikkia itikoita vie mutta vähentää määrän siedettävään. Purot on hyvissä vesissä niinkuin kaikki muutkin kosteikot. Jokilaaksoissa todella rehevää ja paljon kukkia. Vahinko ettei niissä voi oleskella. Matkalla Nattasilta Kaptukaislammille on kolme poikkisuota joita hieman pelkäsin. Karpon kanssa 19v. sitten jouduttiin rämpimään ja hyppimään mättäältä toiselle. Nyt on vedet korkealla ja suot märkiä. Onnekseni ovat laittaneet tälle ruijan polulle pitkospuut, jäljistä päätellen jo osittain toiset. Eipä voi suon ylitys olla helpompaa. Kiitokset Metsähallitukselle. Mukavampaa se on suoluontoon tutustua kun ei kokoajan vajoa. Kaptukaislampien nuotiopaikka ei ole parhaalla paikalla ja sitäpaitsi törkyinen. Ohitin sen. Lukitun kammin haltijoita ovat "kotiseutuyhdistys Sompion" väki. Löysin ylemmän lammen rannalta saman leiripaikan kuin Karpon kanssa aikanaan. Paikka on tasainen hiekkakangas lampien välillä ylemmän lammen vieressä. Hiekka kangas työntyy suon alle ja muodostaa siihen kuivemman varpuisen ja muutamalla puulla varustetun kannaksen. En käynyt katsomassa mutta saattaisi soveltua suon ylitykseen. Nuotiopaikka on poterossa joka tuo mieleen vanhat peurakuopat. Paikalla kasvaa muutama komea vanha petäjä joiden paksuja pudonneita oksia voi käyttää nuotiossa. Veden saannissa joutuu tyytymään mättäisen lammen rantaveteen. Ensin tulet itikoita varten ja sitten syömään. Korkkasin lihapurkin pitkän päivän kunniaksi. Alkuperäisessä aikataulussa tälle välille 2 päivää. Hyvä sää ja helppo reitti niin miksipä ei. Onhan nyt sitten yksi luppopäivä varalla jos sattuu huonompi sää. Lammen toisella puolella käydessä huomasin kaloja rantavedessä ja lammen pinnaltakin joku näykki jotakin. Päätin kokeilla vaikka lupani tulee voimaan vasta ylihuomenna. Salakalassa käynti onkin aika "jännää" puuhaa. Ensimmäisellä heitolla sain uistimen pohjaan. Onneksi lähelle rantaa joten kahlaamalla sain nykäistyä sen irti. Siitä paikasta ei mitään. Vaihdoin vieheen ja kokeilin toisesta paikasta ja taas pohjassa... ei kun kalahan se siellä. Kelasin rantaan noin 35-40cm harjuksen (luulen että se on harjus). Ei se lohikaan, eikä ahvena ole. Ei se harjus ollut se selvisi jo myöhemmin matkalla. Tällä hetkellä epäilen sen olleen Säyne. Sitten ylpeä kalamies ottaa saaliista kuvan ja ryhtyy perkuuhommiin. Nuotioon tulet ja kalaan suolat. Tikun nokassa tämä tuli laitettua ja teltassa rauhassa rääpittyä. Sille piti ottaa kyytipojaksi pieni ryyppy. Täytyy vielä kehitellä tuota paistosysteemiä. Patikoitua tuli sellaiset 17km yht. 25km.
Kopsusjärvi Sunnuntai 30.7 Nukuin rauhassa hieman pidempään. Taivaalle nousi sellainen musta pilvi joka rupesi tiputtamaan vettä. Pikaisesti teltta kasaan ja nuotio pystyyn. Sapuskan laitoin (mysli mustikkasopalla) sateessa. Ei se paljoa mutta kasteli kuitenkin metsän. Sateen jo lakattua läksin Kaptukaisojaa alaspäin mutta runsaan kilometrin jälkeen luovuin ajatuksesta. Märkää ja itikkaista vaikka ei sada enään, niin missään ei pysty pitämään taukoa. Oikaisin Kopsuspalojen yli Kopsusjärvelle. Paikoitellen nättiä pienipiirteistä maisemaa. Alunperin oli tarkoitus mennä Kynnyskummulle ja sieltä jokivartta ylös Kopsusjärvelle. Kopsuspalolla on mukavia pieniä sorarantaisia lampia joiden rannoille saisi leiripaikkoja. Mäen yli oli vedetty uusi poroaita joka ei ollut ehtinyt kartoille. Kopsusjärvellä vene kalastamassa ja rannalla koira. Kopsusjärvelle pääsee autolla ja sen huomaa. Kiersin Kopsusjärvelle mutta siellä ei ollutkaan odottamaani kotaa. Vain puukatos ja nuotiorinki. Kota on palanut muutama vuosi sitten. No ruoan laittoon. Paikalle saapui vanhempi pariskunta joka oli "näiltä" kulmilta kotoisin. Mies sano olleensa täällä kalassa jo 1930-luvulla. Oli mukava rupatella menneistä ajoista. Minä kyllä kuuntelin. Mies kertoili raakun pyydystäjästä Kopsusjoella ja sodan aikaisista tapahtumista täällä. Oli ollut sekä saksalaisia että joku venäläinen partisaaniporukka liikkeellä näillämain. Kopsusjärven kämpänkin sanoi olleen pieni maahan kaivettu kämmänä jonka paikan sitten löysinkin kun tien päässä kiertelin. Sanoi myös että Kynnyskummun valvontatupa on ollut vanha poliisien ryyppytupa ja nyt jo tuhoutunut. Nainenkin oli kierrellyt järveä ja yöpynyt sen saaressa. Paikalle olivat nyt tulleet polkupyörillä sitä vanhaa saksalaisten huoltotietä. Sain syödäkseni heidän ylimääräisen juustoeväsleivän. Kiitos. Kaadoinpa siinä yhden BlåBandinkin maahan. Söin seuraavan. Sadekuurokin saapui. Kiersin katsomassa Tammukkalammen vanhaa tupaa ja sen takana avautuvaa maisemaa. Ennallaan ovat mitä nyt ympäristö kovin kulunut. Kopsusoja on nätissä laaksossa ennen järveen laskemista. Kiertelin myös hieman Pohjoisrannan tien päädyssä paikkoja katsellen. Läksin siitä sitten kalaan järven itärannalle. Toisella heitolla tuli samaa merkkiä kuin eilen mutta puolta pienempi. Oli niin hennosti kiinni että lähti itsestään irti maissa. Ajattelin että jos näin helposti tulee niin ei näin pientä raatsi ottaa, ja päästin menemään. Pian tuli 20cm hauki joka myös sai mennä. Sitten ei enään tullutkaan. Vaihtelin vieheitä ja paikka. Viimein lensi viehe perineen pitkälle järveä. Siiman solmu irtosi. Palasin teltalle. Yksi pariskunta tuli tuohon lähettyville teltalle. Laittelin eilisen lihapurkin loput makaroonin ja homejuustokastikkeen kera. Kun tuota aikaa oli niin läksinpä vielä iltaongelle. Tammakkolammessa ei edes tärpännyt, mutta siima oli pariin kertaa solmussa. Koitin vielä Kopsusjärvestä. Ei. Palasin teltalle ja nuotiopaikalle jossa naapurin pariskunta harmitteli itikoiden määrää. Juteltiin tovi. Nukkumaan puolenyön aikoihin. Rinkka selässä tuli käveltyä 6km ja yhteensä siis 31km.
Aitaoja - Tuiskukuru Maanantai 31.7.2000 Itikat pörrää pääliteltan alla. Ulkona tuulee sen verran että saa olla rauhassa suurimmilta itikkalaumoilta. Taivas on täydessä pilvessä. Ei kuitenkaan sada. Päätän käydä heittelemässä virveliä kun kerran on lupakin nyt voimassa. Siinä lahden pohjukassa ei tarvinnut monesti heittää kun koukussa oli samanlainen kuin Kaptukaislammella. Sitä sitten nuotiolle kärventämään. Purin teltan ja siirsin tavarani nuotiopaikalle. Puuron lisäksi tuoretta kalaa. Itikoihin kyllästyneenä päätin lähteä kohti tuntureita. Suuntasin suoraan itään. Hyvää kangasmaata ja kauniita lampia vaikka leiripaikoiksi. Aitavaara helppoa maastoa. Aitaojan alapäässä oleva lampi hieman ryseikköinen rannoilta. Lämmintäkuppia ja kaakaota nautinkin sitten Aitaojan kurussa. Kaunis kuru. Tasainen vihreä pohja, harvakseltaan kuusia, ja pari metriä leveä/syvä puro luikerteli pohjalla. Itäpuolen rinne jyrkkä ja paikoin kallioinen. Kävelin länsipuolta kurun päähän. Kannatti poiketa polulta ja kulkea vaikka hieman vaikeampaakin maastoa. Nousu Vintilätunturin kupeelle pisti hikoiluttamaan. Yli 100m ylöspäin. Päällä kulkikin sitten mönkijän kuljettava tie. Kamalan näköinen väylä. Päätin mennä Tuiskukurun tuvalle. Polkua on helppo mennä kun se on muodostunut tai tehty hyvälle reitille eikä sitä kulkiessa tarvitse suunnistaa. Pilvet on matalalla ja välistä ne peittää tunturien laet. Tuulikin on välillä kohtalainen. Hyvässä kävelysäässä solustamaselän kylkeen pienelle lammelle. Sama taukopaikka kuin Miian kanssa 1992 kun ensikertaa olin Luirolle menossa. Rinkan lämpömittari näytti +12 ja sen huomasi. Hieman eroa toissapäiväiseen. Harrihaaran ylitys helppo näillä korkeuksilla. Pikkutunturin puolella toinen mönkijänura jota seuraamalla pääsinkin varsinaiselle Kiilopää-Luiro valtatielle. 2m leveä keltainen kivinauha luikertelee tunturin yli. Maisemat Tuiskun laakson yli kieltämättä mahtavat. Siirryin kulkemaan kankaan puolelle, tuo polku alkaa etomaan tällaista "erämiestä". Tuiskun tupa on kuluneen näköinen. Valtavat kulkijamäärät näkyy pihalle syöpyneinä polkuina. Sisällä sangot ja kattilat vettä täynnä. Likasangossa jotain haisevaa ja roskis sekä kamina täynnä. Pienen järjestelyn jälkeen laitoin sopat kaasuliedellä. Pihalle tuli nuoripari kirkkaissa vaatteissaan. Rupesivat nuotiolla jotain puuhastelemaan. Kahvia hörppiessäni nuoripari raahasi ruokatarpeensa sisälle pöydän ääreen. Perunat, kurkku, mehupullo ... Tyttö vähän valitteli rinkan kantamista. Olivat tulleet suoraan Kiilopäältä yli 25km. Päätin siirtyä teltalle. Vanhan Immon kammin raunioiden viereltä n.300m tuvalta löytyi rauhaisa paikka. Pulahdin joessa virkistymässä. Itikoita on täälläkin. Noin 12km tuli käveltyä yhteensä jotain 43km. Kello on liki puolenyön ja teltan kattoon ropisee vesi.
Karapulju 1.8.2000 Tiistai Hivenen harmittaa nuo aamutoimet itikoiden keskellä. Ei voi kunnolla syödäkään. Täyspilvinen päivä n.+12°C vaan ei sada, siis mukava vaellussää. Poikkesin lähtiessäni Tuiskun tuvalla pistämässä nimeni vieraskirjaan. Pihalla oli Kopsusjärven pariskunta joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan. Suuntasin Karapuljuun ja päätin jättää valtatiet tällä erää. Ensimmäiset 3km aivan 1-luokan vaellusmaata. Kuivaa tasaista maata, keloja maassa ja pystyssä, Suuria puita ja 2 kotkanpesää. Sitten tuli virhearviointi sen suon suhteen jonka laidalla olin. Väärä kosteikko, jatkoin ja tulin ison suon laitaan vaikka piti olla pieni. Kompassi näytti ihan vikasuuntaan. Olin tullut Harrihaaran laitaan. Sijainti varmistui kun tarkistin että suolla virtaa reilu joki. 1/2 km menee helposti vikaan. Tästä näkyi taas se kouluvirhe minkä vaelluksella voi tehdä. Hyvässäkin maastossa täytyy suunnistaa. Huonosti suunnistettavan alueen laitaan tullessa täytyisi tietää tarkalleen sijaintinsa jotta uudet reitinvalinnat osuvat kohdalleen. Kun ei saa auringosta suuntaa niin lähtee näköjään helposti kiertämään. Pian olin kuitenkin karttaan merkityllä poroerotuspaikalla jonka olemassaolo kartalla on vaivannut mieltä. Paikalla on ollut iso erotusaitaus vai liekö teurastamo. En tunne näitä asioita niin hyvin. Jo maahan lahonneista hirsistä on ollut suuri pyöreä aitaus ja sen ympärillä toistakymmentä "karsinaa". Kaikki lähiseudun suuret puut on kaadettu. Ympyrään johtavat halkaistuista hirsistä tehdyt ohjausaidat on pituudeltaan n.300m. Asumuksien jälkiä en nähnyt tai osannut katsoa. Pitänee kysyä netistä jos vaikka joku tietäisi historiaa. Paikalle tulee Harrihaaran laitaa ajotie joka on jo täysin sammaloitunut. Ampukankaalta korjattu suurimmat puut pois. Liekö Karapuljun nykyisen tuvan itäpuolelle, vanhoissa kartoissa piirretyllä taloryhmällä osuutta. Huomenna ajattelin siellä käydä. Pidin soppatauon aitauksen vierellä, kun suon laidalla oli raikas lähdekin. Tulipa vastaan uusi poroaita ja pian sen jälkeen Harriselän puolelta mönkijänura, joten sitä kävellään taas "valtatiellä". Hieman ennen Luirojokea mönkijänura erkani vanhasta tiestä huomaamattani. Pieni suon ylitys jäi tekemättä, joten olin yllättäin Luirojokivarressa. Hieman suollakiertelyä ja sitten jokivarressa. Mönkijät myllänneet tämänkin suonpätkän ruskeaksi kuravelliksi. Ei taideta tarvita kuin yksi ajo niin jo on suolla ikävät jäljet. Ilokseni huomasin Luiron olevan tällä kohdin matala sorapohjainen joki. Olisi siitä saattanut päästä yli saappaat jalassa mutta varmuudeksi otin ne jalasta käteen. Kahlasin yli ja samantien paljasjaloin tuvalle asti. Karapuljun tupa oli tyhjillään ja yllättävän vähällä käytöllä. Heinäkuussa 4 ryhmää yht 12 henkeä. Luirolla 7km päässä käy saman verran päivässä, luulisin. Tämä on vanha Luulammen tupa ja siistiksi laitettuna. Tiiviit ovet ja ikkunat pitää itikat ulkona. Koko tupa vaan on hieman kallellaan minkä huomaa jo sisällä kävellessä. Otin ensimmäiseksi pienet torkut. Päätin käväistä kokeilemassa virveliä tuohon jokeen. On muuten vesi ainakin 1/2m alempana kuin tulva-aikoina. Sen huomaa varvikon oksille jääneistä heinä ym. tupoista. Kovasti joki mutkittelee täällä. Kauttaaltaan sorapohjainen joten ei nämä rannan kosteikotkaan ole kovin pahoja kulkea. Viskelin ja uittelin erilaisia vieheitä luultavasti tunnin saamatta nykäystäkään. No ei aina. Palasin kuivan maan kautta tuvallepäin, mutta kävin vielä katsomassa paikkaa missä vanha tie menee joen yli. Ei siitä autopelillä pääsisi. Viereinen suvanto houkutteli vielä virvelin heittoon. Ensimmäinen tärppäsi. Pian oli mättäällä 35cm taimen. Näytti siinä isommalta mutta tuvassa vertasin sitä 30cm vihkoon. No alamitta on 40cm. Sainpas iltakalaa. Pistin kuitenkin ihan ruoankin porisemaan ja sen aikana kalan suolaan. Kalan paistoin pihanuotiolla. Tosi herkullinen. Ryyppy joka kalalle, olen päättänyt, joten tässä saattaa viinat pian loppua "heh heh". Taas heitti myöhään illalla muutaman vesipisaran. Mutkien kanssa noin 11km patikka eli saldo 54km. Täällä Karapuljussa vieraskirja alkaa vuodelta 1996. Liekö vain Tammikämppä ja itärajan tuvat pienemmällä käytöllä. Poromiehet vain sais opetella uudestaan kävelemään kun nuo mönkijät on niin kovia ruopimaan soita mutaisiksi ja polkuja hiekalle.
Luiro 2.8 Keskiviikko Täytynee nyt kerrata hieman reittisuunnitelmaa. 27.7 torstai 28.7 perjantai roi-tanka-sompio 1 29.7 lauantai sompio-terävänattanen-kaptukais 2 30.7 sunnuntai kaptukaislammet-kopsusjärvi 3 31.7 maanantai kopsusjärvi-aitaoja-tuiskukuru 4 1.8 tiistai tuiskukuru-karapulju 5 tähän asti toteutunyt eteenpäin on suunnitelmaa 2.8 keskiviikko kara-luiro 6 3.8 torstai 7 4.8 perjantai luiro-ruotmuttipäät-kärppäjärvet 8 5.8 lauantai kärppäjärvet-hammaskota-hammaskuru 9 6.8 sunnuntai hammaskuru-vuomapää-viinavaara 10 7.8 maanantai viinavaara-tahvo 11 8.8 tiistai tahvo-vongoiva-tahvo 12 9.8 keskiviikko tahvo-(vuomapää)-siula 13 10.8 torstai siula-marivaara-roi 14 Hupsis ensimmäinen huomio on että reissulla ollaankin 15 eikä 14 päivää. Koppasin tuosta pöydältä heti 400g makaronipussin joka tänne oli jätetty. Korjaan taulukointivirhe. Päiviä 14. Olin ensin merkinnyt 27.7 junamatkan ykköspäiväksi jolloin sain päiviä tietenkin tuon 15kpl. No niin tässä on siis sateen takia mahdollista pitää luppopäivä tai illemmalla mennä Luirolle ja kiertää huominen Luiron pohjoispuolisilla lammilla. Viime yön nukuin heikosti. Syöminen myöhään valvotti ja sitten itikat valvotti lisää, kunnes tajusin laittaa lakin ja itikkahupun. Istun tässä Karapuljun tuvan penkillä ja katselen Ulkona olevaa tihkusateista maisemaa. Saatanpa käväistä katsomassa vanhaa Karapuljun "kylää" tuossa vajaan 1km päässä. Ei muuta viitsi. Pakkasin rinkan tuvan nurkkaan ja läksin jaloittelemaan mönkijänuraa itään. n.700m päässä oli aukio jolla kasvoi heinää. Heinä on täällä merkki asutuksesta. Paikalla oli muutaman piharakennuksen ja suurehkon päärakennuksen jäänteet. Hirsikasat oli heiniä matalemmat mutta vielä havaittavissa. Lieneekö ollut tukkisavotan päärakennus. Kaikkialta ympäriltä on kaikki suuret puut kaadettu joskus kauan sitten. Kannot ja rungonpätkiä on jäljellä. Täytynee selvitellä netin kautta jos joku tietäisi. Jatkoin aamukävelyä vanhalla tukkitiellä pohjoiseen ja uutta poroaitaa Luirolle. Eipä ollut Joessa sellaisia suvantopaikkoja joista olisi voinut tulla kalaa yrittämään. Yksi hyvä ylityspaikka löytyi. Tuvalle tultuani laitoin pussikeiton makaroneilla vahvistettuna. Hetken näytti sää selkenevän joten päätin lähteä Luirolle. Reitiksi valitsin Luirojoen länsirannan. Joen yli ja hieman suotakin. Sokosti näkyy jo pohjoisessa. Vanha metsätie ja isot kannot on tälläkin kankaalla. Matka taittui ja poroaitakin alittui. Tien laidasta löytyi valtava muovikasa. Liekö joku suuri säähavaintopallo pudonnut tähän. Tie loppui ja siirryin kauniille mäntykankaalle. Taukoa jäin pitämään joen rantaan kalastellen. Pelkkää matalaa virtaa. Uistin kokoajan pohjaheinissä. Missä kalat. Ripeän matkan jälkeen ylitin Luiron valtatiet ja suuntasin etsimään järven länsirannan nuotiopaikkoja. Valitsin taemman. Hieman tihutti, mutta ei nyt varsin satanut. Luiron mökkikylästä kuului runsaasti ääniä ja saunasta nousi savu. Väkeä siellä ainakin riitti. Nuotiopaikalta upea näköala Sokostille. Ranta ei oikein näytä siltä että siitä kalaa saisi vaan yritinpä kuitenkin. Pakko oli laittaa intianpataa. Nuotion sain syttymään vaikka on vain hervottoman isoja kosteita pölkkyjä. Iltamyöhään kun vielä kävin viskomassa niin sain parikymmentä senttisen ahvenen joka paistui ja maistui. Tälle päivälle rinkan raahausta n.9km saldo 63km.
Saunapäivä 3.8 Torstai Saunapäivä. Ahvenen ruodot päineen oli kelvannut jollekkin teltan vierestä johon ne illalla jätin. Kipaisin aamutoimien jälkeen viereisellä mäellä maisemia katsomassa ja kännykkä yhteyksiä kokeilemassa. Maisemat Luirolle ykkösluokkaa känny-yhteys luokaton. Teltalta noudin samppoon sekä puhtaan paidan ja aloin lampsia saunaan. Kierto Luirojoen kautta n.1km. Joen ylitys helposti saappaat jalassa. Lomakylä Luirolla oli vielä väkeä. Varausmökissä kolisi, yksi teltta purkuvaiheessa ja autiotuvan edessä kaksi rinkkaa. Rajan kämppä oli tyhjä mutta nuotiopaikalla poika vissiin viereiseltä teltta/laavu yhdistelmältä. Pistin nimeni molempiin autiotupien vieraskirjoihin. Saunan kuistilla puita joten kiukaan ja padan alle sain tulet. Yksi vanhempi mies tuli kyselemään saunomisesta ja sehän sopi. Oli vaimonsa kanssa liikkeellä. Kannettiin vesiä ja hakattiin halkoja. Tarjosivat minulle soppaa. Siinä kävi yksi "50km hiihtäjä", vanhempi kaveri hänkin, ja sanottiin että sopii mennä ennen meitä saunomaan. Kylläpä sauna teki hyvää. Pää ja mieli puhdas. Järven vesikin sopivaa joten viitsi jopa hieman uida. Rupateltiin pariskunnan kanssa niitä näitä ja sanoivat tulevansa "minun" nuotiopaikalle seuraavaksi yöksi. Läksin teltalle aurinkoisella säällä. Luirojoen rannalla 2 kaveria istui laittelemassa vaelluskenkiä. Minua hymyilytti kun lampsin saappaissa joen yli. Kokeilin vielä kalaa Luirosta ja rupesin laittamaan keittoa kun "saunaseura" tuli paikalle. Kello oli kipittänyt viiteen kun hyvästelin juttuseuran ja suuntasin pohjoiseen. Harrilampi on soinen rannoiltaan ja kovin matala. Länsirannalta pääsin heittämään muutamasta kohdasta ja tulostakin tuli. Sitä tuntematonta merkkiä, ehkä suurin tähän asti. Suomustin ja suolasin sekä pistin pussiin vyötäisille. Oikaisin Harrilammen pohjoispuolisen suon yli kohti Tammukkalampea. Ah. Vaeltajan paratiisi odotti Tammukkalammella. Maisema kuin postikortista (komeampi). Rannat kovia ja hyviä leiripaikkoja etelä- sekä länsirannoilla. Polttopuu vain hieman niukassa. Mäntyjä siellä täällä koivujen välissä. Laskin rinkan valmiin nuotion viereen ja otin kuvia maisemasta. Vaikka hieman nälätti niin päätin onkia ensin. Tuli siinä kierrettyä koko lampi n.1,5km. Pohjoispäässä pieni suo jonka yli helppo päästä, muutenkin voi virvelöidä koko matkan. Sieltä pohjoispäästä sain ensin pienen harrin (aito), jonka vapautin. Ja aivan lahden perukasta 2 n.30cm harria (harjus) samalta seisomalta. Palasin itälaitaa välillä virveliä viskoen ja toivoen ettei kala tartu eikä vieheet huku. Rinkalle tultua viskasin yhtä painavampaa viehettä (semmonen ärsytysvärinen). Jotenkin se tarttu heittäessä varvikkoon ja irti päästyään lensi yksinään keskelle lampea. Ensimmäinen uistimen menetyshän oli Kopsusjärvellä kun solmu aukesi. Enään on yksi pikalukko jäljellä. No kalat perkuuseen ja nuotion laittoon. Harripa ei sovellu tikun nokassa paistettavaksi. Katkeaa heti kun alkaa kypsyä. Meni paistinpannu hommiksi. Hieman sottanen homma vaan olipa tukevasti kalaa. Ei siinä illalla muita tarvinnut. 3 kalaa ehkä hieman alle 1kg perkaamattomana. Hörpin sumppia ja katson auringonlaskua Joukhaispään ja Lupukkapään taakse. Se lapinkultamainos. Aikaa kului ja tämänkin kirjoitin teltassa klo 01.00 aikoihin. Nämä valoisat yöt. Rinkan raahausta n.4km. Muita ei lasketa. Saldo 67km 7. päivä eli keskiarvo tipahti alle 10km/päivä. Näin tilastomiehiä varten.
Sokosti - Kärppäjärvet 4.8 Perjantai Aamu valkeni pienelle paratiisilammelleni aurinkoisena. Huomattavasti pirteämmin nousee kauniiseen päivään vaikka illalla menikin myöhään. Aikomukseni nousta Sokostille kokeilemaan kännykän kuuluvuutta onnistui ainakin sään puolesta. pälkkimäojan ylitykseen jouduin hieman uhraamaan aikaa. Joki mutkittelee n.2m syvänä ja 3m leveänä siinä poroerotuspaikan kohdilla. Löytyi sellainen hiekkasärkkä jota pitkin pääsin yli saappaita kantaen. Joessa on kalaa. Yksi vötkäle lähti ruohikosta kun saavuin rantaan. Poroerotuspaikan alla on 2 hylättyä kotaa ja käytössä olevat pari porokämppää. Erotusaitaus taasen on hylätty. Kummallista touhua tuo erottelu. Korjaisivat edes vanhat teräsverkot pois maastosta. Alkoi nousu Sokostille. Enpä tajunnut että täällä tunturissa on purot nyt kuivia joten vesipullossa oli vain hieman kiisseliä. En lähtenyt alempaa hakemaan. Nousupaikka oli kanervikkoa liki 600 metrin korkeuteen josta tuskaista kivikkoa hikisessä auringonpaisteessa. Noin 1 1/2km nilkkojen koetusta ja kumisaappaan kulutusta. Pistin nousun alussa kännykän päälle ja koitinkin muutaman kerran yhteyttä. Vasta parisataa metriä ennen huippua kännykkä piippasi saapuneen viestin merkiksi. Huokaisin. Eipä minulla mitään sen tärkeämpää kuin että halusin lähettää terveisiä tutuille ja Ollille tiedon että hengissä ollaan. Huipulla lämmintä, aurinkoista ja tyyntä. Kaksi kertaa olen täällä nyt ollut ja molemmilla kerroilla hyvällä säällä. Tekstiviestien lähettely ei sitten oikeen tahtonut onnistua vaikka kännykän kenttämittari ilmoitti yhteyden olevan. Meni melkein 10 yritystä jokaista viestiä kohden. Onneksi olin yksin huipulla piipittämässä. Otin kuvia ja pidin taukoa. Tuli sinne sitten yksi yksinäinen kundi joka pyrki Muorralle. Laskeuduin Muorran latvakuruun jossa vettä reilu 500m päässä huipusta. Keittelin sopat. Synkkä ja kivinen on tämäkin kolkka. Pilvet alko ylläni paisua ja jossain jo kumahteli. Hietapään ja Kärppäpäiden välisessä kurussa alkoi ripottaa. Istuin hetken sadeviitan alla etelään suuntaavia maisemia ihaillen. Taivaanranta oli kirkas mutta nämä pilvet tulivat tyhjästä. Pieni hattara kasvoi nopeasti isoksi kumpupilveksi ja noin 1/2 tuntia kun se jo jyrisi. Ei juurikaan tuullut joten pilvet kasvoivat lähes paikoilleen. Minun osaksi tuli laskeutua alas ja jäädä kahden ukkospilven väliselle aurinkoiselle maalle. Ensimmäinen Kärppäjärvistä oli kauniilla paikalla Hietapään alla. Kokeilin virveliä mutta turhaan. Laskeuduin suurimmalle Kärppäjärvelle ja kokeilin taas turhaan. Siispä nuotiopaikalle ruoan laittoon ja teltan pystytykseen. Tulia en viitsinyt tehdä. Aurinko paahtoi kuumasti mutta itikat pitää takin päällä. Maisemat on täälläkin komeat. Matala se on tämäkin järvi joten muutaman kerran sain kahlata irrottamaan pohjakiviin tarttunutta uistinta. Ei kalaa vaikka joku utelias n.20cm seurailikin uistinta. Laskuojan pienessä suvannossa jopa tärppäsi mutta pääsi karkuun, hyvä niin. En olisi enään millään jaksanut kalaa laitella. Join kaakaot ja söin näkkärit. Hieman selässä tuntuu tuo virvelöinti ja muu. Eikä rinkkakaan tunnu keventyvän. Hieno päivä ja komeita maisemia. Kävelyä 13km eli yhteensä 80km.
Hammaskuru 5.8 Lauantai Illalla kramppasi teltassa koko oikeaa jalkaa (suonenveto), kylläpä sattu. Mikä lie syynä. Sen jälkeen mahottoman kylmä, oikeen puistatutti. Pistin kerrastoa ylle. Lämpömittari näytti teltassa +4. Aamulla heräsin hiestä märkänä teltassa +30. Aurinko porottaa klo10.00 telttaan ja minä olen untuvapussissa villakerrasto päällä. Ulkona oli tosi lämmin ja pilvetön päivä. Hyttysiä vain niukasti. Selkäkin on hieman väsynyt eikä pitkään voi seistä tai istua huonossa asennossa. No eipä ole aikataulukaan mikään "kaikki yhdessä päivässä" tyylinen. Läksin virveli kädessä ja rinkka selässä Kärppäojaa alas. Kun eilen illalla oli nykäissyt niin miksipä en kokeilisi. Joen rannat helppokulkuisia ja joki kivikkoinen. Maasto joen laitakosteikkojen takana kaunista männikköä. Välistä komeita näkymiä Vuomapäälle ja Pirttikallionvaaralle. Heittelin virveliä (jotta joku vääräleuka ei pääsisi asiasta huomauttamaan niin kyllä se virveli pysyi kokoajan käsissä) siellä missä oli riittävästi vettä uistimen uida. Ensimmäinen tammukka nappasi n.2km kärppäjärven alapuolelta. Suvannon akanvirrasta syöksähti makupala kiinni. Antoi se intoa jatkaa suvantojen tutkimista. Yllättävän hyvin pystyy rinkka selässä uistelemaan. Onneksi joki on matala ja kapea jotta pääsin helposti irrottelemaan uistinta milloin vastarannan heinistä, puun oksilta tai pohjan kivikoista. Toinen "Rautu" tuli juuri ennen pitkäojaa ja kolmas pian Pitkäojan jälkeen. Minulle riitti 3. Perkasin ne ja läksin oikaisemaan Hammasjoelle. Matkalla ensimmäiset kypsät lakat joita keräsin juomapulloni puolilleen. Hammasjoen vartta kävelin hieman ylävirtaan kunnes löysin mainion paikan pikkuiselle nuotiolle. Kaunis isoja puita kasvava kangas ulottuu tällä kohdin joen rantaan. Tuli jokipenkereelle ja kalat kepinpäähän. Hyttyset oli ihmeekseni kadonneet kokonaan joten saatoin ottaa paidan päältä ja lakin päästä. Mikä ihanuus olihan nyt jo yhdeksäs vaelluspäivä. Vanha metsätie tuli vastaan kankaalla ja seurasin sitä Hammaskodalle. Parin hengen kammi/kota on nätillä paikalla ja hyvässä kunnossa. Istuskelin hetken ja katselin ympärille. Tien viereen oli vissiin ollut tarkoitus pystyttää pari kelorakennusta joskus tietöiden jälkeen 1930-luvulla. Seinähirret on sillä lailla neliössä lahoamassa. Seurailin pikamarssia tietä Hammaskurun autiotuvalle. Tutkailin tyhjän tuvan tienoita ja lueskelin vieraskirjaa. Tämä on vähän niinkuin vedenjakajaseutua. Lännestä tulevat kääntyvät tässä viimeistään takaisin ja idästä tulleet ei enään lännemmäs mene. Ruokavarastoni on inventaarion tarpeessa joten nostin muonat tuvan pöydälle. Yleensä ottaen oli jäljellä kuuden päivän muonat ja jäljellä on 5 päivää. Teinpä siis tukevamman jauhelihamuusin. Sahailin puita, haravoin pihaa ja pesin kaasulieden päälisen johon oli läikkynyt joltain puuroa oikeen kunnolla. Muuten siisti ja hyvin pidetty tupa. Eiköhän käydä unille. Käveltyä tuli noin 9km joten kaikkiaan tähän mennessä 89km.
Vuomapää - Siuloivanmänniköt 6.8 Sunnuntai 10. vaelluspäivä Eipä tullut Hammaskurulle seuraa. Kuten jo suunnitelmissa olin aatellut niin läksin käymään Vuomapäällä. Tosin ilman rinkkaa. Hyvä niin sillä oli aurinkoinen sää ja kävely kepeää ilman ylimääräistä 20kg punttia. Vuomapää jää vain vajaat 30m Sokostille joten korkeutta riittää. Lännenpuolelta nousu on helppo vaikkakin omenapuukoivikkoa on aika pitkälti. Katselin huipulla maisemia ja otin kuvia eri ilmansuuntiin. Olishan siellä vielä istunut vaan täytynee jatkaa kohti Siulaa. Alas tullessa turhaan kiersin harjanteiden kivikoissa sillä se alkoi tuntua nilkoissa. Tuvalla olin pari tuntia lähdön jälkeen. Söin sopat ja rinkka selkään. Siulan polulla n.kilometrin päässä tuvalta seisoi kaveri ja huitoi itikoita. Piteli kahta rinkkaa ja kertoi ystävänsä palanneen edelliselle taukopaikalle jonkun kadonneen perässä. Olivat tulleet autolla Marivaaran yli. Tie heikossa kunnossa. Sanoi kaveri, että poroaidan varsi ja polku on rankka, suo upottavaa mutta kyllä sieltä pääsee. Tuli mieleen Mika ja Olli jotka koittavat selvitä samasta huomenna. Suuntasin nimettömäksi jäänyttä jokea alas kohti Siuloivanmänniköitä. Ajatuksena oli koittaa virvelöidä puron varrella olevissa lammissa. Hienoa kulkumaastoa ja mukavia leiripaikkoja mutta lammet niin matalia ja kirkasvetisiä. Heittelin kuitenkin. Yksi pieni putouskin osui kohdalle yllättäin. Sitten alkoi Siuloivan loputtomat tasaiset männiköt. Lisää komeita leiripaikkoja. Matka eteni ja aurinko paistoi joten päätin jatkaa samantien Siulan tuvalle Jaurujokivartta. Paluumatkaa Marivaaralle ajatellen löytyi hyviä leiripaikkoja siitä missä seuraamani joki laskee Jauruun. Jaurun varsi on alhaalla soista ja osin kivikkoista eikä pohjoisrinteen päälläkään ole hääppöistä kulkureittiä. Olin aika naatti päästyäni Siulaojan kohdalle. Komiat maisemat tällä kohtaa Jaurua. Istuin ja lepyyttelin raajojani. Siulan tupa olikin sitten aivan lähellä. Ensin voimia hedelmäsokerista ja sitten tuhti sapuska päälle. Siulan tupa on rinteen välitasanteella 60 askelmaa joesta ja 153 askelmaa rinteen päällä olevasta puuvajasta. Vuonna 1955 rakennetussa tuvassa oli alunperin sauna mutta -72 se purettiin ja siinä on nyt keittiö. Kunto on ihan hyvä mutta korkeutta saisi olla enemmän. Olen jo pari kertaa lyönyt pääni oven yläpuuhun. Rinkan kanssa ei sisällä mahdu seisomaan. Harvakseen täällä kulkijoita käy, nytkin on vieraskirjaan merkitty viimeksi 1,8. Rinkan kanssa matkaa 12km johon lisäksi 6km ilman. Kilometrejä kertynyt 107. Ei ihme että jaloissa tuntuu kun 18km meni tänään ja osin pahassa maastossa.
Tahvontupa 7.8 Maanantai Hyvin nukuttu yö. Mitä nyt illalla hieman valvotti ja aamulla joku itikka häiritsi. Ulkona paistoi aurinko mutta pilviä oli enemmän kuin muutamana päivänä aikaisemmin. Ainakin Olli ja Mika ovat saaneet aloittaa matkan hyvissä oloissa. Eipä ollut kiireitä joten lueskelin vieraskirjaa aamupalan jälkeen. Siivottua ja tiskattua oli aika lähteä. Ensin portaat 153 askelmaa ylös ja rinteen päällä mukavan kokoista polkua kohti Tahvontupaa. Edellisellä kerralla Miian kanssa mentiin alhaalla jokivarressa hieman ryteikköistä polkua. Nyt päätin katsastaa rinteen päällä kulkevan polun. Myrskyn kaatamia puita täällä on paljon ja osa polun päällä. Muuten tämä reitti on erittäin hyvä ja näkee maisemiakin. Vongoivanjoen kohdalla kiertelin hieman maisemia katsoen. Siellä on alhaalla yhdet rauniot joista jäljellä pari hirsikertaa. Ylempänä rinteessä täysin maatuneen rakennuksen paikka jonka vieressä ruostunut iso liesi/kamina. Tahvontuvalle asti sai tarpoa hyvää reittiä. Tuvan yläpuolella nuotiopaikalla oli 3:n hengen seurue teltalla ja tuvalla 2 kaveria juuri lähdössä. Ehdin höpöttämällä viivyttää heidän lähtöä n.1/2 tuntia. Telttailijat lähtivät kalaan. Katselin paikkoja ja keittelin sopat. Varaustuvan puoli on siisti, vain pari vuotta ollut varattavana. Aiemmin ollut valvontatupana. Pilviä oli kasautunut aivan sateeksi asti. Ei niin paljon mutta kuitenkin. Tein puuliiterissä puita saunaan. Oli hyvin aikaa joten läksin koittamaan onkea. Ei ole enään puhtia tähän kalahommaan varsinkaan sadeviitta päällä. Uistin koko ajan kiinni jossain, eikä hyviä "ottipaikkoja". Kävelin rantaa alavirtaan välillä heitellen. Täällä joki täytyy ylittää kahlaamalla eikä sekään kaikkialla onnistu. Pääsin poroaidalle eikä luvattua siltaa näkynyt. Kiepautin itseni joen puolelta aidan ali. Jatkoin hieman matkaa. Kun aidan toinen haara tuli purolle ja siellä oli myös silta. Eipä se silta kummonen ole vaan kyllä siitä mönkijällä yli on tultu. Joen virtaus pienenee ja se syvenee tästä eteenpäin mutta mittani kalastukselle oli täysi. Pakkasin vavan ja läksin takaisin tuvalle. Ensimmäiseltä aidalta kuului ääntä ja sitten näin liikettä. Menin katsomaan ja siellähän ne Mika ja Olli oli joen rantaan päässeinä. Siinäpä vaihdettiin tervehdykset. Muistivat "kehua" antamaani reittiä. Opastin heidät sillalle, jonka jälkeen kuuntelin tuvalle asti "ylistystä" Suomen lapista, sen maastosta ja eläimistä. Kaverit oli aika puhki. Auton olivat jättäneet Marivaaran päälle joten käveltävää sillan kautta kiertäen tuli n.20km. Laittoivat siinä sopat kunhan olin tarjonnut tervetuliaispullot. Kello oli noin 18.00. Sittenpä alkoi kaatosade. Istuttiin tuvassa ja kahviteltiin. Telttaporukka lämmitti- ja meni saunomaan. Aikanaan meidänkin vuoro. Kylläpä teki taas hyvää ja joessa "uinti" virkisti. Minä söin vasta saunan jälkeen ja otin vielä pieniä hömpsyjä. Siksi kai istun nyt yöllä täällä autiotuvan puolella kirjoittelemassa kun en saanut unta. Eipä minun päivätaipaleeni n.5km ollut rasittavakaan. Matkaa tällä hetkellä kasassa n.112km. Ulkona sataa taas. Toivottavasti ei aamulla. Nyt uusi yritys nukkumista.
Päiväkävely Vongoivalla 8.8 Maanantai MIKKO 40v. Sainhan sitä kuitenkin nukutuksi. Pieni tupamme nousi aamutoimiin kuka venytellen kuka haukotellen. Selkeä päätös oli, että tehdään päiväreissu ilman rinkkoja. Mikäs siinä. Ollin reppu tyhjäksi ja jokainen laittoi kevyen soppa ym. evään mukaan ja sadevarusteet ym. Taivaalla lillui poutapilviä antaen varjoa matkaajille. Nuotiopaikan kalastajat toivottivat onnea ja hyviä jatkoja. Otin aluksi repun kantovuoron. Läksimme verkalleen nousemaan tuvan vastarinnettä ja Tyyrojan laakson rinnettä pohjoiseen. Helppo polku antoi aikaa katsella maisemia vehreään laaksoon ja ylätasanteen männikköön. Täälläkin on myrskyn kaatamia puita mikä aiheuttaa lisämutkia vaeltajan polulla. Olli otti videolle talteen maisemia aina kun tuli uutta eteen. Kolmisen kilometriä meni reippaasti jonka jälkeen puusto vaihtui tunturikoivuksi. Minä eräoppaana olin tietenkin jättänyt kompassin tuvalle ja vesipullon täyttämättä. Siirryimme latvavesillä olevien pienten putousten luo juomaan ja ottamaan valokuvia. Viimeinen nousu Vongoivan huipulle sai alkaa. Vongoiva on pyöreälakinen tunturi jonka laelle on suht helppo nousta joka puolelta. Me tulimme itäistä harjannetta pitkin joka tarjosi nähtäväksi itäpuolen tunturit rajalle ja venäjän puolelle. Pohjoisen jyrkkälaaksoinen Paistikuru sekä Reututunturin useammat huiput on vielä koluamatta ja odottavat tulevia vuosia. Vongoivan laakealta huipulta paljastui sitten näkymät Saariselän lähes kaikille huipuille. Lännessä Vuomapää, Pirttikallionvaara ja Sokosti vartioivat eteläreunaa komeana rivistönä. Pohjoista suuntaa peittää Reututunturit jättäen Anterin joen takaiset tunturit piiloon. Huipun kivipaaden luona pidimme taukoa hieman pidempään maisemia katsellen ja kuvaten. Mukana tuomani rommipullot otettiin huiputuksen kunniaksi Loppu kirjoitettu kotona vaelluksen jälkeen 11-12.8.2000. Olimme niin varhain huipulla ja sääkin näytti suosiolliselta, ei sateen uhkaa, siispä päätimme jatkaa matkaa Vongoivan kodalle. Tunturinummea laskeuduttiin Vongoivan länsipuoliselle kumpareelle josta luoteeseen purovarteen. Ylempänä purovarressa olleeseen väkeen jätettiin pientä hajurakoa Kierrettiin vielä yhden nyppylän lakea ennen viimeistä laskua Vongoivan varauskammille. Koivikossa mainio kanttarellipaikka. Eipä tietenkään hoksattu ottaa avainta mukaan jolloin lukittuun kammiin ei päästy sisälle tutustumaan. Istuttiin kammin edustalla nuotiopaikan pölkyillä ja laitettiin keittimellä mukaan tulleet keitot. Mikan täytyi veistää itselleen lusikka. Jalat sai hieman lepoa ja tuuletusta. Vongoivan kammi on saanut puuliiterin sitten viimekäynnin 1992 mutta turve-wc on sama vanha. Paikka on komeiden tuntureiden syleilyssä, vain etelässä avautuu maisema Vongoivanjoen laakson kautta Auhtijoen selälle ja kauemmaksikin. Taivaanrantaan etelään alkoi muodostua yhtenäisempää pilveä. Saattaisi jopa sataa ennen "kotiin" Tahvolle pääsyä. Kymmenen kilometriä tunturien huippuja takana ja saman verran jokilaaksoa ja metsää edessä. Lähdettiin laskeutumaan Vongoivan jokea alas. Alkumatka koitettiin seurata länsirinteellä olevaa vaatimatonta polkua mutta Mika halusi katsella joen maisemia ja minä ja Olli seurattiin perässä. Hyvä niin. Rinteen koivikon tilalle saatiin kaunis jokilaakson heinikkoinen pohja, matala puro ja pian myös kauniita kuusia. Nähtiinpä purotaimenkin jota Mika koitti ottaa kiinni pienestä kuopasta. Kala karkasi mutta joutui matalaan kivikkoon johon se porukalla ja Nokian kontioilla saarrettiin. Mika sai ensimmäisen saaliinsa paljain käsin. Parikymmen senttinen kala oli hetken filmitähtenä ennen paluuta omaan valtakuntaansa. Laskeuduimme jokivartta noin 4km ennen nousemista joen itäreunalle. Loppupätkä jokivartta oli kaunista metsäistä kuusikkoa komean kalliojyrkänteen reunustamana. Loppumatka oli tarkoitus suunnata suoraan Vongoivanmänniköiden läpi Tahvontuvalle. Noin 4km matkalla oli ensin tasamaata ja sitten puro. Toisen puron kohdalla olikin sitten jo ihmettelemistä ja tehtiin virhe olinpaikan arvioinnissa ja sen mukaan täysin virheellinen suunnanmuutos. Kun yllättäen tultiin Jaurun rantaan, hieman kunnan rajan länsipuolelle, oli yllätys suuri. Minun kompassisuunta ja Mikan GBS-suunta heitti aika reilusti. Oltiin noin 1.5km eri paikassa kuin luultiin. Virhe vastaa noin kulkemista suunnan 120° siasta suuntaan 150°. No "suppiloon" oltiin menossa joten sama kummalle laidalle tultiin niin polkua Tahvolle päästiin. Tuntuipa nilkoissa eikä sadettakaan saatu muutamaa pisaraa enempää. Alkoi jo tuntua kantapäissä tämä kävely. Hieno reissu ja saipa Olli ja Mika pikaisen läpileikkauksen Saariselän maisemiin. Tuvan telttapaikalle oli tullut kaksi poikaa jotka lämmittelivät saunaa. Pienen tauon jälkeen aloimme valmistella juhla-ateriaa. Olli ja Mika kaivoivat lihapurkit ja muut emmeet. Paistettiin lettuja, kanttarellit, ja lihat sekä laitettiin muusi. Tukevan aterian jälkeen ruokatauko. Porukalla hommat hoituu kun tiskin, saunapuut ja saunan lämmityksen voi jakaa. Olli tosin piti herättää omaan osuuteensa. Päästiin sitten saunomaankin ja "uinti" Tyyrojassa. Saunan kohdalla joessa oleva patoallas on lähes täyttynyt joen tuomista kivistä ja hiekasta mutta kyllä siinä vielä kastautumaan pystyy. Itikoita on sen verran paljon ettei ulkonuotio innostanut. Pistimme kahvivedet kiehumaan keittimeen ulos jotta sisällä ei lämpö ja kosteus lisääntyisi ja veisi yöunia. Olivat pojat tuoneet minulle lahjojakin. Mikalta ja muilta kurssikavereilta kalapaita sekä pieni laatikollinen perhoja. Ollilla oli tuotuna pieni leatherman ja minilamppu. Kaivoipa Olli vielä purosta pienen taivaallisen hyvältä maistuvan samppanjapullon. Kakunkin Mika oli kyhännyt sapuskan aikana joten vatsa täynnä saimme köllähtää pitkäksemme. Samppanjaa Tahvontuvalla... ahhh. Päivän aikana tuli siis käveltyä noin 20km yhteensä 132km.
Jaurun latvoille 9.8.2000 Keskiviikko 13. vaelluspäivä Mikan herätyspiippari alkoi piipittää ja me nousimme ripeästi ylös. Mikalla oli pitempi päivämatka edessä mutta minulla ja Ollilla oli helpompi urakka. Siivottiin paikat aamupalan jälkeen. Kun oltiin lähtövalmiita ja katsottiin kelloja ne näytti vasta puolta yhdeksää. Mikan kello oli herätellyt aika aikaisin. Taivaalla oli runsaasti pilviä muttei vielä satanut. No oltiinpa hyvissä ajoin liikkeellä. Jo tutuksi tullutta polkua länteen. Korkealla Jaurujokea reunustavalla rinteellä kulkeva polku on hyvä kulkea. Itikat hyökkäsi taas kimppuun heti kun istahti hetkeksi tauolle. Vongoivanjoensuun soravalleilla otettiin jälleen kuvia. Siulan tuvalla oltiin hyvissä ajoin kymmenen aikoihin. Keiteltiin kahveita. Mikan aika oli rajatumpi joten hyvästelyjen jälkeen hän lähti kapuamaan rinteen portaita ja kääntyi Hammaskurun polulle. Me Ollin kanssa laitettiin vielä sopat, luettiin vieraskirjaa ja pelattiin korttia. Kun oltiin tekemässä lähtöä ulkona rupesi tihuttamaan ja taivas oli sen verran synkkä ettei ollut syytä lähteä. Palattiin tupaan pitämää taukoa. Sateen tauottua päätimme kiertää Siulaojan ja Jaurujoen yhtymäkohdan jyrkänteitä ja koskia katselemassa ilman rinkkoja. Pihalle oli tullut kaksi kaverusta jotka olin tavannut sunnuntaina Hammaskurulta lähdettyäni. Toinen osottautui Mikan luokkakaveriksi, olivat tavanneet Mikan polulla. Vaihdettiin muutama sana ja saatiin vahvistus, että Pajuojalle mentäessä on kapulatie sen suon yli missä Olli ja Mika oli rämpinyt. Huokaisin. Kierrettiin pieni lenkki Jaurun jyrkänteellä ja sitten jokivartta takaisin. Maisemat on komiat mutta niitä on vaikea saada valokuvaan, toivottavasti Ollin video onnistuu. Joen suvanto houkutti yrittämään virvelöintiä. Haettiin kalavehkeet ja mentiin koittamaan Mikalta saatuja perhoja. Hieman on hankalampi heittää, tarvitaan harjoitusta. Ensimmäisellä heitolla vastarannan heiniin. Tuli siinä sen verran möykättyä, että jos paikalla oli ollut kaloja niin ne viimeistään nyt poistuivat. Muutaman heiton jälkeen palattiin tuvalle. Ne kaksi kulkijaa olivat vielä siellä ja tarjosivat kupin kahvia. Meidän oli aika lähteä jatkamaan vaikka oli taas alkanut hieman tihuttamaan. Taivas näytti kuitenkin lupaavammalta. Pakattiin rinkat. Alkumatka Siulaojan ylitykselle sadeviitta päällä. Kohteena oli Jaurujoen latvoilla oleva nuotiopaikka jota katselin sunnuntaina. Lähdettiin seuraamaan vanhaa puista poroaitaa. Osittain romahtaneen aidan vierestä löytyi vanha sammaloitunut ja välillä katoava polku. Reitti oli hyvää kulkumaata loppupään paria mitätöntä kosteikkoa lukuunottamatta. Jaurujoen ranta oli nopeasti tavoitettu ilman sadetta. Laskettiin rinkat ja kierreltiin hieman katselemassa ympäristöä. Paras nuotio ja leiripaikka löytyi aivan Jauruun laskevan puron itäpuoliselta kumpareelta. Pistettiin teltat pystyyn kun taivaalla näytti liikkuvan tummia sadepilviä (liki ukkospilviä). Meille tosin paistoi aurinko aina välillä. Nuotio hiukan häiritsi sääskien olemista ja antoi meille ruokarauhaa. Roskaa syntyy näillä viimeisillä aterioilla runsaasti kun kaikki ruokapussit tyhjenee. Kun oli aikaa, joki vieressä eikä sade häirinnyt, niin lähdettiin kalaan. Olli otti videolle kun koitin perhostella puroksi kavenneessa Jaurussa. Meinas siinä hermot mennä kun koukku oli kokoajan kiinni jossain. Vaihdoin tutumpaan uistimeen (mepsin hopeinen sinipilkkuinen lippa). Heittojen jo alkaessa sujua tuli ensimmäinen purotaimen. Suht pieneltä matkalta saatiin 4 kalaa joista yksi hieman pieni. Kaikista pienin päästettiin ja yksi pääsi karkuun. Saatiinpa molemmat pari herkkupalaa nuotiolla paistettavaksi. Olli otti vielä muutaman mittariperhosen jotta olisi jotain kotiin vietävää. Nuotioon lisää puita ja kalat suolaan. Aurinko laskee tällä paikalla puiden taakse joten iltaruskosta saatiin vain aavistus. Ilta vei pilvet päältämme ja usva hiipi alas jokivarteen. Nautimme purotaimenista ja hiljaisesta lapin illasta nuotion hiljalleen hiipuessa. Vielä oli urakkana tappaa telttaan päässeet hyttyset ja vetäytyä makuupussiin. Kävelymatkaa tuli rinkkojen kanssa noin 9km. yht 141km.
Kohti Marivaaraa 10.8.2000 Torstai 14. vaelluspäivä Herättiin kahdeksan aikoihin. Yöllä oli Ollin mittarin mukaan ollut vain muutama aste. Ylös noustessa aurinko kuitenkin lämmitti telttamme yli 20°C. Itikatkin oli hereillä. Taivaalla pientä kumpupilveä ja pian se täyttyikin niin että vain välillä aurinko pääsi paistamaan. Saimme kuivateltua yöllä kostuneita varusteita samalla kun värkkäsimme viimeisen aamupuuron. Teltat tuli pakattua hieman kosteina mutta olihan viimeinen päivä. Aamukaste ehti kuivua varvikosta ennen lähtöä. Jo huomattavasti keventynyt rinkka selkään ja kompassisuunta Auhtijoenselän poroaidalle. Aurinko pilkotti välillä joten sen avulla päästiin kulkemaan suoraa linjaa. Jaurujoen yli päästiin melkein hyppäämällä ja vastarinteen kosteikkoakin riitti vain puolisen kilometriä. Matka jatkui harvinaisen tasaisella koivikolla. Kulku oli helppoa vaikka hieman joutui puita väistelemään. Ylempänä rinteellä tulivat komeat kuuset ja muutama mänty. Löytyi sieltä rinteeltä se Mikan ja Ollin "Vieno sätkin". Mainion näköinen pieni mätäsmäinen kasvi, jossa runsaasti hentojen varsien päässä olevia yhden terälehden kermankeltaisia kukkia (Sompasammal). Poroaidalla oltiin siinä missä pitikin. Alitettiin se ja jatkettiin mönkijänuraa. Polku on paikoin kosteikkoa ja osin kuivempaa maata. Näkymiä ei metsässä juuri ole mutta aidan käydessä Repoaavan laidoilla, saatiin näkymiä myös pohjoisessa kohoaville tuntureille. Kuopskuusikossa tuli näkyviin vanha talvitien ura. Se todennäköisesti johtaisi kapulatielle joka ylittää Morottajavuotson suon. Me halusimme kuitenkin käydä katsomassa sitä poroaitaa jossa roikkumalla Olli ja Mika olivat tulleet suon yli. Paikka löytyi. Rinkat pois heitettyämme talsittiin hieman suolle. Aikamoisen kuralammikon on pojat ylittäneet. Ei ihme, että olivat poikki kun saapuivat Tahvolle. Vajaan kilometrin päässä saavuimme suon ylittävälle kapulatielle. Huokaisin taas helpotuksesta. Suolle oli laitettu poikittain hirsiä niin tiheään, että niitä pitkin pääsisi vaivatta yli kuivin jaloin lenkkareissa. Suon toisella laidalla oli maastoauton mentävä tie yli Äimivuotsonmaan. Saatiin pyydystettyä Ollille kotiin vietäväksi muutama sinisiipi. Pajuoja on UKK-puiston raja tällä suunnalla. Sen yli tultuamme oltiin metsäautotien päässä. Heti näki roskaisuutta ja rikottuja pulloja. Keitimme viimeiset Blå-Bandit ja vaihdettiin kevyemmät jalkineet viimeiselle tieosuudelle. Taivaan tummat pilvet muodostuivat jo ukkospilviksi. Ei saatu kuitenkaan kuin muutama tippa vettä niskaan. Sankavosan osalla tie ei henkilöautolle sovellu muutaman huonon siltarummun ja tien korkean keskustan takia. Karvitsiojan ylittävää siltaa on parannettu paremmilla lankuilla mutta pahat kuopat siinäkin on. Marivaaran puolella jokivarressa oli ensimmäiset 2 autoa. Siellä näyttää olleen myös jonkun tukkikämpän tai vastaavan paikka. Hirsiraunioita ei ole mutta maakellari ja muuta jäämistöä mm. saappaita. Marivaaran rinnettä kiivetessä paljastui taakse mainio näkymä Saariselän tunturimaahan. Sokosti, Pirttikallionvaara, Vuomapää, Siulapää, Vongoiva ja niiden välissä ja takana lukematon määrä muita tuntureita ja vaaroja. Auto oli Marivaaran huipun tällä puolen. Se patikointi päätty siihen. Hikiset kamppeet kankaalle ja pienen jäähdyttelyn jälkeen puhtaat, autossa odottaneet, kamppeet niskaan. Vielä piti sompailla yli Marivaaran kivikkoisen laen yli. Siellä oli vielä pari autoa pahimman kivikon tuollapuolen. On äijillä ollut homma yöllä tänne tullessa. Tie parani Marivaaran jälkeen, mutta muutamia kuoppia piti vielä varoa. Pihtijoen silta ylitti jo Lokan altaan vaikutuksesta vetistä suomaastoa. Pistettiin kännykät päälle ja lyötiin vetoa kumman piippaa ensin. Minä hävisin noin 30km. Poikettiin Lokan kylällä katsomassa tekoaltaan laajaa ulappaa. Reippaasti siellä tuuli ja lainehti. Nattaset näkyi taustalla jossain kaukana usvan seassa. Sodankylässä piti minun lunastaa vetoni ja tarjosin viinerikahvit. Kioskilta limua ja perunalastuja. Purettiin kännyköistä runsas viestien määrä ja soitettiin "tarvittavat" puhelut. Rovaniemellä tarkistettiin ensin Ollin koneen lähtö ja sitten rautatieasemalle josta lähtikin viimeinen juna jo kolmen vartin päästä. No sitten vaan asemaravintolaan pitzalle. Aseman lipunmyynti oli kiinni joten oli yritettävä saada paikka konnareilta. Hyvästeltiin asemalaiturilla ja Olli lähti etsimään yöpaikkaa jostain hotellista. Minä en saanut makuupaikkaa. Onneksi tilaa oli penkeillä siinämäärin että sain nukuttavakseni vierekkäiset paikat. Ensin väsytti mutta koitin vielä kirjoitella rästiin jäänyttä päiväkirjaa. Oulun kieppeillä ravintolavaunussa yksi olut ja sitten unta palloon. 11.8.2000 Perjantai Hieman ahtaassa asennossa sain pätkittäin nukuttua aina Riihimäelle asti. Aamukahvi junassa ja vaihto paikallisjunaan Pasilassa. Kotona odotti vielä muutama 40v. lahja. Kännykkään oli vielä tullut viesti jonka mukaan Mikan lentoliput olisi Rovaniemen löytötavaratoimistossa. Piti sitten soitella viestin lähettäjälle joka osottautui poliisiksi. Selvittelin asiaa ja pirautin vielä Kiilopäälle jossa otettiin viesti vastaan ja luvattiin välittää Mikalle jos se aikoo paikalla yöpyä. Pyytävät Mikaa vielä soittamaan minulle. Kun soitin Ollille niin se ilmoitti Mikan tietävän asiasta ja sopineen asiasta jo finnairin kanssa ennen maastoon tulemista. No jäädään odottamaan soittaako Mika lauantai illalla.
Toteutunut reitti km matka HELSINKI-ROVANIEMI 0 Rovaniemi-Tankavaara(tupa avain)-Sompiojärvi 8 8 Sompiojärvi-Ruijanpolku-Kaptukaislammet 17 25 Kaptukaislammet-Kopsusjärvi 6 31 Kopsusjärvi-Aitaoja-Tuiskukuru 12 43 Tuiskukuru-Karapulju 11 54 Karapulju-Luirojärvi 9 63 Luirojärvi-Sauna-Tammukkalampi 4 67 Tammukalampi-Sokosti-Kärppäjärvet 13 80 Kärppäjärvet-Kärppäjoki-Hammaskuru 9 89 Hammaskuru-Vuomapää-Jaurun latva-Siulanruoktu 18 107 Siulanruoktu-Tahvontupa 5 112 Tahvontupa-Vongoiva-Vongoivankami-Tahvontupa 20 132 Tahvontupa-Siulanruoktu-Jaurujoen latva 9 141 Jaurujoenlatva-Marivaara-Rovaniemi 15 156 Keskimäärin 11,1km / päiv.	Reittikartta
Loppukommentteja Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kalastus on hieno juttu ja varmasti jatkossakin mukana vaellusohjelmassa. Ei ehkä näin merkittävänä osana. Nyt reitti tuli suunniteltua paljolti kalastuksen ehdoilla ja tunturimaa jäi vähemmälle. Toisaalta kiersin sellaisia paikkoja joita ei ehkä muuten olisi kulkenut. Itikoiden takia tämä vaellus olisi pitänyt sijoittaa niin ylämaihin kuin mahdollista. 14 päivääkään ei vielä tuntunut pitkältä. Ehkä siihen vaikutti Ollin ja Mikan tuleminen loppupäiviksi. Alkoi tavallaan toinen reissu edellisen perään. Jatkossakin olisi hyvä saada porukkaa vastaavalla tavalla ellei joku sitten haluaisi tehdä kahden viikon reissua. Jalat kesti hyvin ja painokin putosi noin 4kg matkalla. Nattaset tuli nyt paremmin nähtyä. Kopsusjärven ympäristöä voisi vielä kierrellä. Samoin vaikutti mielenkiintoiselta joidenkin tekemä kanoottivaellus Lokan altaalta jokia pitkin aina Karapuljuun. Luiron alle jää vielä tunturimaata ja sitten rajan tuntumaan Keskon ja Peuraselän välille. Tietenkin koko reitti Tulppioon on käymättä. Kiilopäältä Luirolle menevä valtatie näytti pahalta ja sen kulkijat samoin. Luiron länsipuolelle ei ole enään menemistä kuin laput silmillä ja tulpat korvissa. 10km keskimääräinen päivämatka oli sopiva kalastus huomioiden muuten olis käynyt aika pitkäksi. Postikortit jäi lähettämättä kun oli Tankavaaralla niin kiire maastoon. Varaustuvan avain kannattaa ottaa mukaan. Ruokapuoli alkaa olla kohdallaan. Jauhelihan osuutta voisi korvata säilykkeillä, silläkin uhalla että paino lisääntyy. Kuivatut jutut jäävät hieman ylimääräisiksi valmiiden kastike+pasta ainesten takia. Kastikeaines hyvä kun lihan kanssa on muusia tai pelkkä makarooni. Lihaliemet täytyy tosiaan unohtaa. Kaloille (14kpl) riitti 1.5 filmipurkillista suolaa, ei siis paljoa tarvita. Voi ja sulatejuusto kärsii tällaisissa kuumuuksissa joten tarvitaan joku tuubissa oleva pasteija jotta näkkärin saa syötyä. Keittimen polttoainekulutus pienempi tupa-alueella. Nyt olisi ollut hieman varaa tinkiä vaatetuksesta. Pitkät kalsarit ja pitkät sukat olis jäänyt käyttämättä ellei niitä vartavasten olisi viimeisenä iltana kaivanut esiin. Lämpökerrasto riittää kesällä niin että fliisinkin voisi jättää pois. Housun persukset ei kestä joten tulee paikkuu hommia. Itikoiden takia piti olla takki päällä joten hiki lensi. Joku kevyt Gore-Tex takki saattaisi tällaiseen olla hyvä. Saappaat muuten ok mutta varret tiukat kosteina. Kalsari homma pitää pistää uusiksi mukaan pikku boksereita, jalkoväli hikoaa ja hinkkautuu kipeäksi lämpimällä. Monitoimiveitsen voi jättää kotiin tai sitten voi ottaa nyt saadun uuden pikku Leathermanin jossa sakset kynsiä varten. Hanki sellainen eräpuukko jossa terävä kärki kalan perkuuseen, riittävän iso veistämiseen ja suomurauta selkäosalla. Pidä puukko terävänä. Kaloja varten voi ottaa tarvittaessa jonkun muovipussin. Rinkan kantolaite alkaa olla kulunut mutta riittänee vielä. Hanki pari varanastaa jos rinkan kantonastat pettää. Yläkaaren saa rinkasta ylemmäksi joten teltan voisi sijoittaa sinne. Muuten teltta tarvitsee vahvemman suojapussin. Kännykkä ei kuulunut Saariselällä (radiolinja). Harkitse vaihtoa Soneraan jos asiaa Saariselälle. Kuuluu varmaan paremmin muuallakin. Kartat kannattaa kopioida A3 kokoon ja alkuperäiset vain varalle rinkan pohjalle.
	PATIKOINTI