Linnansaari 2004
Helsinki - Rantasalmi - Iso-Lappi - Mäntyluoto Hoikkasaari - Seurasaari - Pöllänsaari Hietasaari - Iso-Tuunas Haponlahden kanava - Matkussaaret - Rakovesi Oravi - Linnansaari Kirvessaari - Huuhinsaari Honka-Pellavi - Vuorisaari - Harronsaari Taivalsaari - Paavalinsaari - Kirvessaari Poronsalmi - Järvisydän Kotimatka Toteutunut reitti Loppukommentteja

Esipuhe Selkä kun kipeytyi mökillä heinäkuun alussa, niin lapin vaellus tuli kyseenalaiseksi. Istuskelin kotona ja toivoin selän paranemista. Elokuu lähestyi ja selkä vielä välillä oireili. Patikkareissu oli siis hylättävä. Melonta tuli mieleen. Kun kerran kotonakin pystyy istumaan niin miksei kajakissakin. Linnansaari oli kohteena jo osittain ajateltu Koloveden reissun 2002 yhteydessä. Se on myös kohteena helppo melonnan ja järjestelyjen osalta. Soittelin, keräsin tietoja, päätin lähtöpäivän, varasin kajakin ja pakkailin. Hitusen innoton oli valmistautuminen kun se lapin reissu on ollut mielessä ja suunnitteilla jo talvesta. Jossittelin lapin ja melonnan väliä. .
Helsinki - Rantasalmi - Iso-Lappi - Mäntyluoto 4.8.2004 Keskiviikko   Keskiviikkoaamu kuitenkin tuli. Herätys, radio pauhasi ja Elinakin varmisti soittamalla että herään. Tavarat vaan olalle ja kohti linja-autoasemaa. Aika hurjan näköinen kantamus. Klo 10,00 lähti linja-auto poikki etelä-suomen.   Viitisen tuntia ja yksi vaihto niin olin Rantasalmella. Mikkelissä olin pikaisesti ehtinyt hampurilaisen haukata mutta nälkä oli kova. Paikallisessa ruokapaikassa sain herkullisia kermamuikkuja. Kuppilan pitäjä oli puheliasta sorttia enkä minäkään tainnut ihan hiljaa olla. Yksin kulkemisen etuja tuo juttuseuran löytyminen.   Taksin nappasin ja sillä loppumatka n.8km. Olis bussilla päässyt 3km päähän mutta tuollaisella kantamuksella olis selkä pettänyt. Eikä se taksi tullut kuin 15eur hintaiseksi.   Järvisydämen, tai mikä se mökkikylä nyt olikaan nimeltään, resepsuunista löytyi kaveri joka otti maksun kajakista. Ihmetystä ja sekaannusta tuli kun vain 8 päivää oli merkattu. Pähkäiltiin ja tuumittiin. Taidettiin laskea molemmat päiviä väärin. Keskiviikosta seuraavan viikon torstaihin tulee 9 päivää. Varmistan asian kun poikkean Oraviin.     Kajakki oli rannalla odottamassa. Pakkaus sujui yllättävän hyvin, ilman suurempaa änkemistä. Tavarat löytänevät parhaat paikkansa sitten ajallaan.     Läksin liikkeelle viiden aikoihin lämpimässä auringonpaisteessa. Kallioisia jylhiä rantoja, mutta mökkejä sekä muita vesillä liikkujia.   Kuuden aikoihin Iso-Lappi nimisen saaren tulipaikalla tauko. Keittelin kahvit. Yöpaikka kuitenkin Iso Mäntysaaren koillis laidalta, pikkusaaren kalliolta. Melonta sujuu mukavasti eikä selässä tunnu, ainakaan vielä mitään oireita.   Leirisaaren rannassa kaksi moottorivenettä ja kaksi inkkari kanoottia. Saaren nuotiopaikalla pari ulkolaista pariskuntaa.   Kiersin katsomassa teltalle sopivaa alustaa mikä osottautui yllättävän hankalaksi. Täällä kansallispuistossa saa yöpyä vain merkityillä saarilla joten täytyy "sietää" muitakin.   Ilta oli aika pitkällä joten tyydyin padan laittoon teltan luona auringonlaskua katsellen. Lämmintä on. Itikat heräsi auringon laskettua. Puolilta öin teltassakin +22°C. Hikistä on, saa nähdä kuis nukuttaa. .
Hoikkasaari - Seurasaari - Pöllänsaari 5.8.2004 Torstai 2. melontapäivä.   Nukuinpa levottomasti. Oli kuuma ja hikinen teltta. Heräsin useaan otteeseen ja puoli 7 olo tuntu niin pirteältä että nousin ylös.   Laittelin kauniissa aurinkoisessa säässä, kalliolla, itselleni aamupöpperöä. Peilityyni järvi edessä. Kalat tuikki salmessa ja kauempana ui parvi vesilintuja (kuikka, kaakkuri tai muu vastaava).   Aamun tyvenet täytyy käyttää hyväksi joten en vitkutellut lähdön kanssa. Jo ennen puolta yhdeksää olin matkalla. Kajakkia pakatessa tuli viereisen veneen kannelle vanhempi mies joka oli ilmeisesti paikallisia. Siinä tuli höpöteltyä kaiken moista. Eikä olis pappa millään lopettanut.   Mäntysaarten välisestä salmesta etelään. Pienet saaret ei ole täällä niin houkuttelevia kuin kolovedellä tai Joutenveden puolella. Rannat on lepikkoisia ja pusikkoa. Kiertelin ja kaartelin täysin tyynessä vedessä.   Ison Virkasaaren pohjoisrannalla oli salmi niin kaislikkoinen ettei läpi päässyt kuin pujottelemalla ja välillä pakkia ottaen. Nappolanniemi, Kapasaari ja sitten pitkän Leivo saaren etelälaitaa. Kumpusen saari kiertäen Hoikkasaarelle jossa nuotiopaikka. Tauko olikin tarpeeseen.   Paikalla oli kalamiesten vehkeitä ja vene, vaan ihmisiä ei. Laittelin pöydän ääressä soppaa. Muutama veneellinen ihmisiä saapui. Vaivaiset tervehdykset ja sitten omille tahoilleen. Kaikki varmaan ajattelee samoin "voi kun nuo nyt lähtis niin sais olla rauhassa".   Hyvin on täällä paikat hoidettu. Nuotiopaikat kunnossa. Halkoliiterissä puita, saha, kirves ja vieraskirja. Vessassakin paperia.   Vieläkin on tyyni. Lähdin lähes peilille melomaan. Taivaalla jotakin harsoa ja muutama kumpupilvi. Kuumaa ja kirkasta on. Aurinkolasit tietysti säkissä selän takana mutta aurinkorasvan muistin sentään.   Kiertelin Hevossalon kapeita salmia. Savonniemen kohdalla salmi miltei umpeen kasvanut. Ennen Seurasaaren leiripaikkaa oli isompi selkä ylitettävänä. Selän keskellä pieni kalliosaari jossa yksi mainio telttapaikka. Jaloittelin hiukan. Nyt muistin kaivaa aurinkolasit esiin.   Matka jatkui Iso-Halsin ohi Seurasaaren kylkeen ja sitä myöten leiripaikalle. Pitkällä hiekkarannalla oli paljon väkeä ja kirkuvia kakaroita. Katselin paikkoja ja otin muutaman kuvan. Hieno paikka mutta en viitsinyt jäädä. Yksin kulkevana on orpo olo tuollaisessa vilinässä. Nuotiopaikat täysiä eikä elettäkään että raivattaisiin tilaa. Saattaisi muut tulla meidän nuotiolle.   Läksin eteenpäin. Pöllänsaaren nuotiopaikan oletin olevan hiljaisempi. Seurasaaren keskellä ei olekkaan salmea niin kuin topokartta näyttäisi. Piti siis kiertää. Seurasaaren pohjoisrannalla on pieni laguuni johon pääsee kaislikon läpi pienestä salmesta. Tungin itseni laguunin puolelle, mielessä hiekkarannat. Ei ollut hikkarantoja, eihän ne säily kuin aalloille alttiilla rannalla. Söpö paikka. Pois en meinannutkaan päästä kun ei heti osunut kajakin alle se hyvin kapea väylä.   Seurasaarea kiertäessä näkyi Hietasaari ja siellä näytti olevan veneitä oikein useampia. Huomenna täytyy tuo paikka katsastaa. Aika lailla rajoittaa ja ohjailee kulkemista nämä merkityt yöpymispaikat. Olis paljon mukavampi vain löytää ne omat niemennokat.   Pieni kapea salmi Pöllänsaaren takana ennen leiripaikkaa. Pöllänsaaren nuotiolla ei ollut ketään, onneksi. Telttapaikkoja vain yksi, mutta se olikin hyvä. Nuo seurasaaren ja Hietasaaren leiripaikat on lähellä Savonlinnasta pohjoiseen johtavaa merkittyä laivaväylää ja niissä on hiekkarannat. Siksi ne on kansoitettu. Tämä Pöllänsaaren paikka on rantakalliolla ja vain ilta-auringon valo pääsee tänne. Tämä on siis paremminkin kalastajien iltanuotiopaikka jos noita karikkoisia vesiä uskaltaa tänne tulla.   Keittelin pöydän ääressä kahvit ja istuskelin. Kalaakin tuli koiteltua kun lahdella molski. Länsitaivaalle tunki isoja pilviä, joten pistin teltan pystyyn ja siihen erätoverista kuistin. Enkä yhtään liian aikaisin. Alkoi sataa. Keräsin tavarat pöydältä ja kumosin kajakin. Terassin alla olikin sitten mukava istuskella ja antaa sataa. Kunnon tukeva patakin ehti valmistua ennen sateen helpottamista. Tunnin ajan tuli vettä ja aika hyvin.   Erätoverini tihkui vettä saumasta ja varsinkin sauman kohdilla olevien lenkkien paikalta. Saumakin sattui olemaan poikittain juuri teltan oviaukon kohdalla. Päätin teipata sauman kunhan erätoveri kuivuu.   Illemmalla kävin vielä viereisen niemen takana siellä olevaa hylkyä katsomassa. Joku sisävesilotja siellä rannalla raatona rötkötti. Viereisessä niemessä on ollut useampia rakennuksia mutta enään vain jäänteitä ja yksi luhistumassa oleva hirsikehikko.   Kun kalaa ei tullut niin paistoin makkaraa ja sitten lämpimään telttaan maaten. .
Hietasaari - Iso-Tuunas 6.8.2004 Perjantai 3. melontapäivä   Levotonta on uni. Liikaa kahvia liian myöhään ja sitten tämä helle. Taivas oli lähes pilvetön, lahdella kevyt tuulenvire. Nousin kahdeksaa ennen. Normaalit aamutoimet ja sitten melomaan.   Jätin suunnitellun menon etelämmäksi pois jotta huomenna olisin aiemmin Joutenveden puolella. Haluan sinne rauhaan ja vaikka ahvenia narraamaan.   Suuntasin Hietasaarelle katselemaan paikkoja. Ensin kuitenkin sen proomuhylyn tarkistelua vesiltä käsin. Kyljet vielä muodossa mutta joitakin kylkilautoja puuttuu. Kajuutta kallellaan, kansi puuttuu jo lähes kokonaan.   Pientä kiertoreittiä auringon paahteessa. Aurinkovoiteet on tarpeeseen. Hietasaari on vähän Linnansaaren puiston ulkopuolella mutta metsähallitus pitää siellä kolmea nuotiopaikkaa. Lännimmäinen on suojaisin viereiseen laivaväylään nähden ja siellä myös paras hiekkaranta. Muutkin kaksi ihan mainioita.   Poikkesin tuon kaakon puoleiseen nuotiopaikan rantaan. Siellä oli muutama perhe. Juttelin hetkisen joutavia ja tärkeitä. Tarjottu kahvikin kelpasi.   Pieni myötäinen matkassani suuntasin pohjoiseen. Kulkunopeuksiin ja etäisyyksiin täytyy vielä totutella. Seurasaaren itäpää ohittui ja pian olin Läpisyöstön kupeessa. (Tähän asti tein muistiinpanoja matkalla. Loput on kirjoitettu kotona) Pidin hetken istumataukoa saaren pohjoislaidalla olevan lahden suulla. Iso järvi oli täysin tyyni.   Tuuli alkoi pikkuhiljaa kääntymään ja seuraavalle saarelle mennessä oli jo vastainen. Tuunaanselällä ei näitä saaria ole kovin tiheään. Täytyy aina ylittää parin kilometrin selkä päästäkseen uuden rannan tuntumaan. Suunnittelin yöpaikaksi Iso-Tuunasta ja sitä ennen olisi mukava saada jotain syödyksi.   Saavuin Rauniosaaren kohdalle miettien saaren nimeä. Se kuitenkin selvisi kun katsoi rantaa ja koko saarta. Saari näyttää tehdyn kuution kivistä. Kaikkialla vain suuria kiviä, aivan rannasta mäen huipulle asti. Harva taitaa olla niitten kulkijoiden joukko joka saaren laelle on kavunnut. Lokit tykkää tästä paikasta. Niitä lähti saarelta ja läheisiltä luodoilta aika runsaasti. Pesimisaikaan ei rannan lähelle ole mitään asiaa.   Rauniosaarista pohjoisemman laidalla on suojaisa lahti jonka perukalle meloin. Siinä niemellä näytti olevan hieman kanervikkoa ja sammalta istuma-alustaksi. Nostin retkikeittiö säkit rantaan. Tiukasti ottaen Linnansaaren kansallispuiston säännöt kieltää myös retkikeittimen käytön muualla kuin merkityillä tulentekopaikoilla. Tuo sääntö ei oikein aukea minulle. Maihinnousu ja kulkeminen saarilla on kyllä sallittu ja veneilijät saavat vaikka yöpyä veneessään minkä saaren rannassa tahansa, pesintä-ajan jälkeen. Mitä riskiä, haittaa tai muuta keittimen käyttö tuo näille saarille. Joka tapauksessa kasasin keittimen tappaakseni alkavaa nälkää.   Sen verran tunsin itseni rikolliseksi että jokaista näkyvää venettä katselin kuin metsähallituksen väkeä odotellen. Huono omatunto ei ole mukava kaveri näin ruokatauollakaan. Sain kuitenkin vatsani täyteen.   Tuuli oli yltynyt navakaksi ja vastaiseksi. Aallokko ei vielä ollut kohonnut kun läksin kohti Iso-Tuunasta. Varissaari olisi ollut matkalla hiukan idempänä mutta vastatuuleen on mukavampi mennä kuin vinottain. Siksi edessä oli kolmen kilometrin avoveden ylitys. Pistin melan heilumaan reippaaseen tahtiin jo siitäkin syystä, että idässä oli nousemassa iso ukkospilvi.   Käsissä alkoi jo tuntua kun saavuin Väli Tuunaksen salmiin. Näppärä ja ripeä tämä kajakki. Leppoisaa melomista kohti karttoihin merkittyä leiripaikkaa. Siinä Iso-Tuunaksen länsilaidalla oli kuitenkin niemen tyvessä hiekkarantaa ja sen takana nuotiopaikan kehä ja pöytä. Meloin hiekalle. Komea paikka mutta ei lainkaan samassa kohtaa kuin kartan merkintä. Kello ei ollut vielä paljoakaan joten mietin jatkamista kunhan ensin pidän taukoa ja ukkonen ei tule päälle. Katselin paikkoja ja totesin niemen toisella puolella toisen nuotiokehän ja paikan ilta-aurinkoon.   Olin juuri kaivanut uimahousut esille kun paikalle ajoi vene. Siitä hyppäsi veteen neljä lasta ja pari aikuista. Sekaan en halunnut mennä jos olisin edes mahtunut. Vetäydyin pöydän ääreen keittelemään kaakaota ja syömään välipalaa. Seurueen isä tuli hetkeksi juttelemaan ja ilmoitti heidän vain hetken uiskentelevan ja sitten jatkavan matkaa. Huokaisin.   Lapsiperheillä tuo hetki taitaa olla kymmenen kertaa pitempi kuin muilla. Ehdin kiertämään kameran kassa niemellä ennen kuin hiekkaranta hiljeni. Vihdoin pääsin huuhtelemaan hikeä ja pesemään pääni. Ukkospilvikään ei sitten tullut päälle.   Paikka oli hyvä ja tuo toinen nuotiopaikka sen verran pienempi että ajattelin saavani olla siinä rauhassa. Päätin jäädä tänne. Teltalle löytyi mukava paikka siitä rannan tuntumasta. Kävin melomassa kajakin niemen ympäri ja rakensin leirin.   Kasasin virvelin ja kiersin sen kanssa tuolla niemen kärjessä. Muutama tärppi ja vaappua seurannut ahven. Ylös ei tullut muuta kuin vesiheinää.   Ilta meni siinä nuotiolla. Paistoin uudestaan yhden eilen syömättä jääneen makkaran. Koitin vielä kalastella kun siinä lahdella molskahteli. Muuten vain istuskelin ja ihailin iltaruskoa. .
Haponlahden kanava - Matkussaaret - Rakovesi 7.8.2004 Lauantai   Herätys hyvissä ajoin. Mukava paikka aamutoimille kun kajakki ja nuotiokehä on aivan teltan kyljessä. Muitakaan ei tälle puolelle niemeä mahdu. Niemen toisella puolella olevan veneen väki oli hyvin hiljaista eikä niistä mitään olis tienny ellei olisi yhteistä vessaa.   Vieraskirjat on näillä leiriytymispaikoilla laitettu puukatosten kyljissä oleviin postilaatikoihin. Harvemmin mustin laittaa nimeni enkä tämänkään saaren osalta muista laitoinko nimeni.   Leirin purkaminen vie hivenen pidempään kuin lapin vaelluksilla. Lieko suurempi tavaramäärä vai leväperäisempi asenne tavaroiden levittelyssä syynä tuohon "ajanhukkaan". Joka tapauksessa taasen hyvissä ajoin kymmentä ennen liikkeellä.   Iso-Tuunaan pohjoiskärjessä kuvaustauko ja sitten tyynen selän yli koilliseen. Matkalla muutama mukavan näköinen luoto jotka piti kuvata. Niittysaarten kaislikkoisten salmien läpi kohti Louhisaarten leiripaikkaa.   Louhisaarilla on yksi huollettu rantautumispaikka. Veneitä oli rannalla muutamia ja yksi inkkarikanoottikin. Poikkesin maihin katselemaan paikkoja. Paikalla olleelta mieheltä kyselin Haponlahden kanavasta. Kun ei noista vesiliikennesäännöistä ole mitään koulutusta niin en tiedä miten kajakkiin suhtaudutaan kanavilla. Miehen mukaan ei mitään esteitä kulkemiselle ole. Pelkäsin kanavan pituutta (2km) ja sen kapeutta jos joku rahtilaiva tulee vastaan. Ei houkuttele lentää peräaaltojen heittämänä kanavan reunaa vasten.   Kanavalle päästyäni huomasin huoleni turhiksi. Väylä on niin leveä että pari rahtilaivaa voisivat sivuttaa toisensa minun kohdilla eikä silti olisi kummempia hätiä. En nyt arvaile kanavan leveyttä mutta paljon se on. Kanavassa selvä virtaus vastaiseen mutta se ei haitannut reunassa melottaessa. Saattoipa olla jopa pienoista akanvirtaa paikoitellen. Kanavan ylittää korkea maantiesilta jolla ensimmäiset autohavainnot lähdön jälkeen.   Haponlahden kanavan jälkeen alkoi ruokapaikan etsiminen. Aamupala on tukeva mutta jo klo 12 alkaa vatsassa kurnia. Heti kanavan jälkeen oli pieni luoto jossa näytti olevan sopiva paikka mutta tähän ei vielä huvittanut jäädä.   Sorsasalon Syrjäniemeltä ei kunnollista rantautumispaikkaa löytynyt. On niin lepikkoista ja pusikkoista rantaa. Jatkoin Virtaniemen ja Virtasaaren väliseen salmeen. Vasemmalla rannalla melskasi joku. Kun tarkemmin katselin oli siellä suuri risukasa ja joitakin pystyyn kuolleita haapoja. Selvä majavan pesäpaikka.   Virtasaaren salmen päädyssä sitten päätin rantautua pöpperölle. Rantakallio oli sopivan oloinen mutta siinä pesi muurahaisia. Koko saari tuntui olevan täynnä äkäisiä kekomurkkuja. Kannoin retkikeittiöni mättäille, saaren sisäosiin. Soppa kiehumaan samalla kun taivaalle taakseni ilmestynyt pilvi kasvoi isoksi harmaaksi möykyksi. Tulihan sieltä muutama sadepisarakin.   Kokeilin vielä kalastamista saaren rannasta mutta yhtä pientä pois päästämääni ahventa lukuunottamatta ei saalista. Joku isokokoinen kala uiskenteli rantavedessä mutta lähti karkuun kun uistin tuli kohdalle.   En purkanut virveliä lähtiessäni vaan kokeilin vetouistelua. Saaliina yksi pieni ahven joka onneksi pääsi karkuun aivan kajakin kyljestä.   Tuuli oli yltynyt ja se tuli nyt suoraan lännestä. Matkussaaren komeat rantakalliot houkutteli ja myötätuulikin oli. Suuntasin siis sinne. Voimakkaassa myötätuulessa on mukava sujutella eteenpäin. Pienen Matkussaaren pohjoislaidalla kiva kalliojyrkänne joka kallistuu hieman järven päälle. Kiersin koko Matkussaaren ennen siirtymistä "Rakoveden" puolelle.   "Rakovesi" on antamani nimitys noiden kapeiden salmien ja pienten saarien alueelle Tihesalon ja Välisalon itäpuolella. Kiertelin pitempää ja mutkittelevaa reittiä hissukseen maisemia katsellen. Tihesalmessa on kelluvien pinkkien kukkasten peittämä alue. Metkaa meloa kukkien keskellä.   Kuusisaaren kärjessä oli porukkaa samoin kuin saaren eteläpuolella olevalla pikkusaarella. Kun saaren laavupaikallakin oli leiriytymisen kieltävä kyltti niin vielä piti muutama mutka meloa. Oli joku Joutenveden metsästysseura vallannut parin vuoden takaisen paikkani. Pienen Pahasaaren luoteeseen johtavan niemen tyvestä sai kajakin hyvin vedettyä maihin. Katselin niemeltä telttapaikkaa mutta mikään kohta ei oikein säväyttänyt. Tasaisia paikkoja oli mutta kaipasin kallioista paikkaa keittiölle ja parempia maisemia auringonlaskun suuntaan. Teltta kuitenkin pystyyn siihen kajakin tuntumaan.   Laittelin sapuskaksi sikanautaa samalla kun potkiskelin muurahaisia jaloistani. Häiriöksi asti noita pikkusia elukoita. Ei ne niin hanakasti pure mutta jostain syystä kerääntyvät siihen missä jaloilla maata tallaa. Sitten niitä kapuaa pitkin jalkoja useita saman aikaisesti.   Nappasin kamerat ja lähdin kiertämään maitse Pienen Pahasaaren pohjoiskärkeen jossa jyrkkä ja korkea kallio. Saaren keskiosista on kaadettu metsä sitten viimekäyntini. Harmi. Kallioltakaan ei saanut kunnolla sellaista kuvaa kuin olin toivonut. Näitten kapeiden lahtien ja rantakallioiden saaminen kuvaan osottautui hankalaksi.   Palailin teltalle josta nappasin eväänä olleen Tapio pullon matkaan ja suuntasin kohti niemen kärkeä. Kaunis niemi ja upeat jäkälät sekä sammaleet. Kesä on ollut märkyydessään otollinen näille kuivien paikkojen kasveille. Oikeen pahaa tekee talloa niitä. Niemen kärjessä on silokalliota ja olis siellä ollut hyvät paikat muutamille kajakeille ja ylemmäs olisi teltatkin saanut. En lähde nyt muuttamaan leiriä.   Istuin pullon ja kameroiden kanssa niemen nokassa vissiin tunnin katsellen auringon laskua. Jo hivenen viihteen puolella palailin teltalle jossa sanelin kameralle päivän tapahtumia. .
Oravi - Linnansaari 8.8.2004 Sunnuntai   Aukaisin aamulla kännykän johon sitten koko päivän tippui onnitteluja. Olen 44v. Noin niinkuin kalenteri iältä. Kroppa jonkun verran enemmän mutta mieli selvästi alle.   Nousin ylös ennen kahdeksaa. Aamupala tuossa muurahaisten keskellä ei huvittanut joten päätin meloa jonnekin luodolle aamupalan laittoon. Siis leirin purku ja kajakin pakkaus.   Painavien tavaroiden siirto kajakin takaluukkuun paransi suuntavakautta mutta kuitenkin välillä tuntui että venhoni menisi mielellään eri suuntaan kuin minä. Hyvä peli tämä on vaikka tuulelle altis. Kölin nostovaijeri on ollu jumissa alusta alkaen. Köli on siis alhaalla pysyvästi. Haitta on pieni, vain nopea kääntyminen on työläämpää.   Läksin Oravia kohti Välisalon salmen kautta. Kapeassa salmessa oli mielestäni pahemmat kivet pari vuotta sitten. Tosin silloin vesikin oli metrin alempana. Katselin Tihesvuoren rinnettä rannasta käsin. Mahtavia järkäleitä roikkuu rinteessä. Näyttää siltä kuin ne voisi vierähtää alas koska tahansa. Yli 50m nousua suoraan kapean salmen rannalta. Mäki täytyisi käydä joskus kiipeämässä ja maisemat katsomassa.   Tällä kertaa kartalta taukopaikaksi katsomani paikka sopi tarkoitukseensa hyvin. Melavirran suulla Välisalon kainalossa on matala saari jonka rantaan kajakin sai mukavasti vedettyä. Saarelta löytyy useampi tasainen teltanpaikka ja mukavat rantakalliot sekä aamu- että ilta-aurinkoon. En hoppuilut ruokailun kanssa, olinhan hyvissä ajoin liikkeellä ja pikkuhiljaa alkaa oppia ettei mihinkään ole kiire. Taukosaareni laidalla oli yksi iso kivenmurikka huteran näköisesti kallion päällä. Mielestäni sen olisi kaikkien fysiikan lakien mukaan pitänyt kellahtaa alas jo aikoja sitten.   Sen kummemmin sykähdyttävä ei loppumatka Oraviin enään ollut. Reitin meloin jo kolmatta kertaa. Vaikka kajakki on nopea kulkupeli niin tämmöisillä siirtymätaipaleilla jotka on jo entuudestaan tuttuja alkaa matka puuduttamaan.   Oravissa oli sitten vastassa uudet rakennukset. Toiselle puolelle kanavaa siirtynyt kauppa ja ravintola sekä iso vierasvenesatama. Kajakille löytyi rantaa kanoottivuokraamon kohdalta. Vetäisin venhoni kuiville ja pistäydyin vuokraamon kahvilaan. Kunnon kahvi ja limu maistui. Pistin Sinillekin kortin.   Mieltäni vaivannut asiaan kajakin vuokrapäivistä sain selvyyden kysymällä. Vuokrapäivät katsotaan alkavaksi ja päättyväksi klo 10 aamulla. Luulin varanneeni kajakin yhdeksäksi päiväksi mutta maksoin vain kahdeksasta kun ei lasketa kalenteripäivien mukaan vaan klo 10 alkavien 24 tuntisten mukaan. Kuitenkaan en aio palauttaa kajakkia torstaina 12 päivä Poronsalmelle aamu kymmeneltä. Tämän saan kuulemma anteeksi näin sesongin lopulla. Enkä olis yhdeksättä päivää jälkikäteen motkottamatta maksanutkaan kun paluu-ajasta ei vuokrattaessa ollut puhetta, vain päivästä. Selvisiköhän asia kenellekään.   Kaupassa piti käydä täydentämässä ruokavaroja. Mitään ostoslistaa en tietenkään ollut kirjoitellut. Hyllyjen välissä sitten ostoskori kädessä koitin muistella mitä tarvitsin. Sokeri kuitenkin unohtui. Kauppa ja ravinteli on samassa rakennuksessa joka näyttää enemmän Shellin huoltamolta (muistaakseni minut poronsalmelle vieneen taksikuskin mielipide). Olishan sen rakennuksen voinut toteuttaa hieman enemmän paikan vanhaa henkeä kunioitavammin.   Tehdessäni lähtöä vuokraamon rannasta siellä oli pieni hässäkkä tulevien ja menevien melojien kanssa. Pääsin jaloista ilman kolhuja. Ei sovi minulle nämä "turistimestat".   Oravin vanha kanava on mukavan näköinen ja pysähdyinkin sen päähän akanvirtaan hetkeksi kuvaamaan. Joitakin melojia meni oravin suuntaan. Hyvin hajoaa melontaväki näillä vesillä. Liikkeellä en nähnyt yhtään ja rannoillakin vain muutaman. Mutta täällä Oravilla on vilkasta melojienkin osalta.   Pieni Issakka ja Satulat ennen Kukkarolampea. Kukkarolampi tai se lampi joka on Kukkarolammenluodon vieressä on itse asiassa salmi. Kartan mukaan vain lahti mutta näillä veden korkeuksilla menin kannaksen kohdalla olleesta kaislikosta läpi saaren toiselle puolelle. Kaislikon läpi tunkemisen jälkeen kaikki paikat on täynnä pieniä vihreitä kirvoja jotka tipahtelee kaisloista. Ne sitten kutittavat kävellessään iholla.   Linnansaaren torppaa oli mainostettu kaikissa esitteissä joten se oli seuraava kohde. Rantauduin tuvan rantaan ja kiersin katselemassa paikkoja. Idyllinen paikka muttei mitään sykähdyttävää. Jatkoin Linnansaaren leirintä-alueelle.   Metsähallitus pitää pientä leirintäaluetta Linnansaaressa. Sinne on jopa vuoroveneyhteydet Oravista ja Poronsalmelta. Paikalla oli porukkaa veneillä ja melomalla. Kioskista sai limua ja saunakin olis lämmenny mutta halusin jatkaa kun sääkin vielä suosi.   Suuntasin pohjoisessa näkyvien ukkospilvien uhkaamana kohti Linnansaaren pohjoislaidan leiriytymispaikalle. Olisin poikennut matkalla Linnansaarenlammelle mutta ponttoonisilta esti kulkemisen. Linnavuorenkin siinä ohitin vesitse.   Leiripaikan rannassa oli pari purjevenettä ja moottorivene. Ei auta mikään, sekaan vaan vaikka en noista ilahtunutkaan. Hieman sivummalla oli pieni hiekkaranta johon vedin kajakkini. Täälläkään ei ollut järin montaa paikkaa johon teltan saisi pystyyn. Kannoin tavarat sinne puuvajan tuntumaan, kokosin teltan ja katoksen.   Nuotion äärellä olleet veneilijät tuskin vaivautuivat vastaamaan tervehdykseen. No olenhan vain tällainen meloja. Kokkasin sapuskat siinä pöydän äärellä ja paistoin makkarat kun nuotiopaikka tyhjeni.   Illemmalla meni ensin yksi pieni sadekuuro yli ja toinen rankempi heitti vettä kun olin viereisellä niemellä kalassa. Kuusen alla selvisin kastumatta mutta kengät kostui takaisin kulkiessani märkien mättäiden takia.   Toisen purjeveneen pariskunta istui nuotiolla ja menin seuraksi. Olivat olleet purjehtimassa näitä saimaan vesi jo kesäkuusta lähtien. Otin siinä muutamat Oravista ostamani oluet ja paistelin makkaran. Vierähti aikakin tuonne lähemmäs puolta yötä ennenkuin valuin teltalleni. .
Kirvessaari - Huuhinsaari 9.8.2004 Maanantai   Meni herätys myöhäiseksi eilisen valvomisen takia. Kuitenkin olin matkalla jo ennen yhtätoista. Sää oli ensikertaa pilvinen jo aamulla liikkeelle lähtiessä. Ei sentään satanut. Viilentynytkin oli, mutta en ajatellutkaan pistää enempää päälle. Ripeä melonta lahden yli vehkasten salmeen lämmitti mukavasti.   Alkoi pujottelu Linnansaaren luoteispuolen pienten saarten kapeissa salmissa. Samalla pilvetkin alkoi rakoilla ja päästellä auringonvaloa maisemaan. Anttosten salmesta Ruunasaaren ohi Iso-Uskille. Sen sisälahdesta pääsi melkein Kytöselän puolelle. Vesi kun nousee vielä 15cm niin tuo onnistuu. Kiertelin hetken lahdella ennen siirtymistä Kytösten puolelle.   Kytösten salmessa oli suurista järkäleistä korkea kasa. Omituisen rykelmän huipulla vinossa kivi ja sen päällä iso pesä. Onneksi en ole liikkeellä alkukesän pesintä-aikaan sillä silloin olisi kalasääksi kimpussa. Erikoinen paikka.   Suuntasin Kirvessaaren leiripaikalle joka osottautui hyväksi hiekkarannaksi. Hyvin samantapainen niemen tyvessä oleva suojaisa ranta kuin Iso-Tuunaksella. Ensin kuitenkin kävin saaren kärjestä katsomasta josko leiripaikka olisi siellä. Karttojen merkintöihin kun ei voi luottaa. Kajakki hiekalle ja kenttäkeittiö nuotiopaikan reunukselle. Eilispäivän purjeveneet lipuivat pienin välein selän yli Vuorisaaren salmeen.   Pidin kunnon taukoa ja kävin myös ulkoiluttamassa kameroita rantakallioilla. Rantaan rymisteli omituinen kaksirunkoinen huvivene. Hakivat vain rannasta säilytyksestä soutuveneen ja puksuttivat pois. Pääsin uimaan ja pään pesulle.   Yöksi tähtäsin Huuhinsaarelle joten matkaan oli lähdettävä. Poikkesin katsomassa Kirvessaaren toista leiripaikkaa. Se oli myös hiekkarantainen ja sieltä löytyy tasaisempaa maata teltalle. Sitten eteenpäin. Vuorisaaren salmen etelälaita eli Tiheisen ranta on korkeaa jyrkkää kalliota. Vedestä nousee useamman kymmenen metrin kallioita jotka paikoin allistuvat päälle. Ja taas kameralla oli töitä.   Tuuli oli noussut ja tuli nyt Kuivaselältä Koillisesta. Tiedossa oli siis voimakasta vastatuulta. Lakkini (liian pieni) ei enään pysynyt tuulen takia päässä. Se jouti taskuun. Aukkopeite kunnolla paikalle ja suunta Rokkasaaren jälkeen Torppa ja Pirttisaaren suuntaan. Pärskettä oli mutta suoraan vastatuuleen on kuitenkin suht mukava mennä.   Kukkoluotojen kaislaisten salmien kautta viimeiselle kilometriselle selälle. Siinä sai tosissaan viuhtoa melalla. Aallokko ei ollut saarten takia kovin suuri mutta tuuli navakka. Perillä Huuhinsaaren rannassa tunsi jo käsivarsissa melomisen rasituksen.   Täälläkään leiripaikka ei ollut kartalle merkityssä lahdessa vaan viereisen niemen tyvellä. Rannassa oli yksi vene. Rantauduin sivummalle pienen hikkarannan kohdalle. Ei siinä uimarantaa ollut vaan hyvä kaislikko. Teltallekin löytyi sopivaa maata aivan rannan tuntumasta. Kiersin katselemassa paikan varustusta joka osottautui yhtä hyväksi kuin edellisissä. Veneilijät pysyivät veneessään.   Teltan ja katoksen pystytyksen jälkeen läksin koittamaan kalaonnea kajakilla. Viereisen lahden kaislikkojen tuntumasta saattaisi jotain tulla. Heittelin vaappua ja annoin tuulen viedä kajakkia eteenpäin. Pieniä ahvenia tuli kolmekin kappaletta.   Moottoriveneen porukka poistui kierrettyään ensin jalkaisin saarella. Saisin siis pitää saaren yksin. Hyvä. Olin Leiripaikan niemen takana kun siima meni siinä määrin solmuun ettei sen selvittäminen kajakissa tuntunut järkevältä. Kalastus kyllä muuten onnistuu kajakista käsin ja onhan se mukavaa istualtaan onkia.   Palailin rantaan ja avasin säilykepurkin. Oli tyydyttävä mukana kannettuun ruokaan koska noilla pikkukaloilla ei vatsaa täytä. Sapuskan jälkeen vielä kierros rannoilla virvelin kanssa. Yksi ahven lisää samalla kuin taivas tyhjeni pilvistä.   Pistin nuotion pystyyn ja peratut kalat savustuspussiin tulille. Kaunis oli auringonlasku ja hyviä kalat. Meni taas myöhäiseen ennen nukkumaan menoa. Entäs sitten. .
Honka-Pellavi - Vuorisaari - Harronsaari 10.8.2004 Tiistai   Nyt repsahti tuo herääminen. Olin kyllä hetken hereillä siinä seittemän aikaan mutta silloin ripeksi teltan kattoon. Nousin sitten ylös lähempänä kymmentä. Pilvet alkoi vetäytyä taivaalta eikä tuultakaan ollut häiriöksi asti. Vielä kuva leiristä ja liikkeelle.   Säätiedotuksissa luvattiin jo ajoittaisia sateita vaan taitaa tämä iso Haukivesi sekoitella säärintamia. Ovat nuo tapaamani paikalliset sanoneet ettei ukkosetkaan pääse järvelle vaan kiertävät.   Meinasin oikasta reippaammin mutta hyvän sään saattelemana meloskelin lähes kotona suunnittelemaani reittiä. Illaksi oli tavoitteena Vuorikiukas johon ei suorinta reittiä olisi kuin kymmenisen kilometriä. Myötätuulessa Ruissaarten kautta Honka-Pellaville jonka oletin olevan harjusaari. Harju siellä saattaisi ollakin mutta ainakin näillä veden korkeuksilla puut kasvoi rantaviivasta alkaen. Suht matala se saari on eikä mitään houkuttelevaa.   Kiersin Honka-Pellavin jonka takana komeaa kivikkoa ja isosti kaislikkoa. On se mukava tunkea kajakin keula kaislikkoon kun ei näe eteenpäin juuri ollenkaan. Jos siellä kaislikossa on kivi pinnassa niin siihen kopsahtaa ehtimättä tehdä mitään.   Aurinkovoiteita piti laittaa käsiin ja niskaan. Kangaslammillekaan tästä ei olis matkaa kuin kymmenisen kilometriä. Ei vain nuo poikkeamiset kiinnosta kun pitäisi palata suht samaa reittiä. Sujuttelin Haapionsalmeen. Mökkejä täällä mantereen reunalla ja sen tuntumassa on runsaasti. Löysin kuitenkin soppatauolle sopivan paikan Tuores-Haapion länsipäästä pienen lahden suulta.   Kajakin vedin kiville, toki pari oksaa alle ettei pohja raappeentuisi ihan mahottomasti. Tämmöinen lasikuitupaatti on kovin arka naarmuttumaan. En tiedä mitä tuossa kajakin pinnassa. Ikäviä valkoisia jälkiä jää kiviin pienen kirskunnan saattelemana ihan pienestäkin kosketuksesta. Rantakivillä sai istuttua mukavasti ja vatsa täyttyi. Nuo "Väinämöisen palttoon napit" on oikein mukavia mutusteltavia eivätkä jo valmiiksi pienen kokonsa takia murene. Korvaavat näkkärin myös jatkossa jos vain tilaa riittää.   Taivaalle oli alkanut keräytyä pilviä ja tuulikin yltyi, ei nyt navakaksi mutta kohtalaiseksi. Sadetta voi odotella illaksi. Noista pilvistä tulee vettä alas tunnissa jos sille päälle sattuvat. Jatkoin matkaa Härmänsalmen kautta kohti Vuorikiukaan saarta.   Vuorikiukas on huipultaan yli 60m Haukiveden pintaa yläpuolella ja sen huomaa. Saaren rinteet nousee jyrkästi vaikka eivät kaikkialta kallioisia olekkaan. Kiersin saaren päästäkseni sen luoteispuolelle johon on merkitty nuotiopaikka. Ei täälläkään sitä satamaa helpolla löydä mutta lahden pohjukassa se oli. Voisivat värkätä jonkin opasteen siihen rantautumispaikan kohdalle rantaan jotta paikka löytyisi helpommin.   Pätkä hiekkarantaa täälläkin on mutta synkähkö lahden pohjukka. Tulipaikka, pöytä ja upouusi puuvaja löytyy. Teltalle on turha hakea paikkaa näiden palveluiden lähettyviltä. Viereisellä kalliolla oli sitten aurinkoisempaa ja sen taustalle saattaisi teltankin saada. Saaren huipulle olis voinu kavuta maisemia katselemaan. Silloin olisin mielelläni pystyttänyt teltan ensin. Nyt ei huvittanut jäädä tänne. Onneksi viereisessä saaressa on toinen huollettu nuotiopaikka. Sinnepä siis.   Harronsaaren luoteispään lahden perukalla oli kaksi moottorivenettä. Harmi. Meloin kuitenkin perille. Hieman valoisamman oloinen paikka ja ensisilmäyksellä teltankin sais tasamaalle.   Pistelin siinä nuotiokehän pöydälle keittimen ja keittelin jotakin välipalaa. Muurahaisia ihan mahottomasti, suorastaan haitaksi asti. Kokoajan on useita kiipeämässä jalkoja ylöspäin. Kokeilin itikkamyrkynkin ruiskuttamista jalkoihin mutta turhaan. Toisen moottoripaatin väki tuli marjasta ja ne lähtivät samantien. Hetken päästä paikalle huristi avomoottoriveneellä neljä nuorta. pelästyin jo että tuleeko riehakas ilta. He kuitenkin paistoivat rauhallisesti makkaransa sekä muut eväänsä ja poistuivat.   Ilta menikin siinä sitten Pieksamäeltä kotoisin olevan vanhemman pariskunnan kanssa rupatellessa. Välillä kyllä lähdettiin kalaan. Minä kajakilla saaren edustalla olevan karin kohdalle. Heittelin virveliä ja annoin tuulen viedä. Karin kohdalla tärppäsi ja sainkin hetken väsytellä ennenkuin kajakissa oli iso ahven. Oma ennätykseni varmuudella vaikka en koskaan ole noita punninnut. Sain vielä toisen samanlaisen saman kiven kohdalta. Tällä kertaa kajakin pohjalla piehtaroiva kala sai vieheen koukun jäämään paljaaseen jalkaani. Kala pääsi hengestään ja minä koukusta.   Aikaa kalareissulle ei tullut kuin n.15minuuttia. Enemmänkin olis voinu saada mutta sitten se syöminen olisi menny urakoinniksi. Palasin satamaan. Kalat pääsi perkuuseen ja suolaan heti valokuvauksen jälkeen. Pieksamäkeläinen oli kiertänyt saarta saaliitta.   Ukkospilviä huiteli molemmin puolin ohi ja jossain jyrähtelikin. Juuri kun kalat oli nuotiolla kypsyneet piti hakeutua telttakatoksen alle suojaan. Toinen kala jäi siinä syömättä kun rankkasateen vedet alkoi valua rinteestä teltan ali jalkoihin. Anteeksiantamaton virhe näin suunnittelijalta. Ohjata nyt kaikki katoksen vedet teltan yli yllärinteen puolelle. Kun maa ei mitään imen niin sieltähän ne tuli sitten alakautta takasin. Onneksi teltan pohja on vedenpitävä.   Se hyvä tässä tuulisessa säätyypissä on ettei mikään kestä ikuisuuksia ei edes ukkossade. Kun katos oli paremmin viritetty ja teltta sitten pelastettu, palasin nuotiolle. Saatiin tulet virkoamaan uudestaan. Lämmitin toista ahventa ja jatkoin nauttimista. Siinä sitten turistiin vielä tovi ennen yöpuulle menoa. .
Taivalsaari - Paavalinsaari - Kirvessaari 11.8.2004 Keskiviikko   Ei satanut yöllä mutta aikaisin aamulla tuli pieni kuuro. Aamutoimien aikana kuitenkin selkeni. Tuuli on suht navakkaa joten pilviäkin tulee ja menee aika tiuhaan tahtiin. Sää siis sen verran epävakaa ettei päivän lenkistä kovin pitkää viitsisi tehdä. Saa nyt jäädä tuo Yöveden seutu. Lopun makua tässä hommassa.   Kuokanselän yli Purnunsaarelle ja siitä myötätuulessa Taivalsaaren nuotiopaikalle. Sadetta en saanut niskaan mutta paljoa ei puuttunut. Mukavan näköistä maisemaa siinä Huusalon tuntumassa. Pitänee laittaa paikka muistiin jos näille vesille vielä palaan.   Taivalsaaren nuotiopaikka on tosiaankin vain nuotiopaikka. Teltalle ei pienellä niemellä ole tilaa kuin ehkä puuvajan ja nuotiopaikan välisellä polulla. Muuten mukava ja nätti paikka. Täälläkin puuvaja on aivan uusi.   Tullessa oli pilvet uhkuneet sadehaluja joten päätin laittaa erätoverista katoksen nuotiopaikalle ja olla hiukan pitempään paikalla, vaikka kalastella. Aurinko kuitenkin rupesi paistelemaan katoksen pystytyksen jälkeen. Tietenkin. Laittelin purkkilihapullat ja muusia. Koitin kalastellakin mutta vesikasvillisuutta oli riittävästi.   Tuuli oli voimakas mutta muuten sää hyvä joten pakkasin tavarat. Taivaanrannassa oli kuitenkin synkkiä pilviä jotka huomasin heti kun työnsin kajakin irti rannasta. Pienempien saarten suojassa pääsin mukavasti eteenpäin. Tarkoitus oli kuitenkin päästä Paavalinsaarelle. Ensin yritin Karhosaarelle mutta aallokko oli liian suuri vinosti kulkemiseen. Vielä Linnosaarten kohdalta yritin selän ylitystä. Taas tuli pari aaltoa kajakin yli.   Ajattelin kiertää Hietavirran kapeikon kautta Kirvessaarelle, Sieltä viimeistään pääsisi selän yli. Mukavaa on matkata kovassa myötätuulessa. Melomattakin nopeus on aika hurja. Mitenköhän kävis jos tällä vauhdilla ajelis kiville?   Selkäniemen jälkeen näytti siltä että ukkonen menisi lännestä ohi ja päälleni pistämä kuoritakki jäisi paria sadepisaraa lukuunottamatta vain roiskeiden kastelemaksi. Taisi siinä tuulikin hiukan helpottaa. Otin suunnan poikittain maininkeihin sekä tuuleen ja tungin väkisin Hölkinsaaren pohjoispuolitse itään kohti Paavalinsaarta.   Olihan siinä aallokkoa. Helpompaa se oli mennä isoihin aaltoihin poikittain kun kajakki ei koko ajan pyri kääntymään. Samalla voi meloa molemmilla käsillä mikä vakauttaa ja nopeuttaa menoa. Suoraa matkaa Paavalinsaaren kärkeen oli kaksi kilometriä josta keskiosan sai meloa Karhosaaren tarjoamassa suojassa suuremmilta mainingeilta.   Paavalinsaaren nuotiopaikkaa hainkin taasen hetken. Se löytyi kuitenkin siitä länsipuolen lahden suun kohdilta kapealta niemeltä. Kunnon rantaa ei tällä länsipuolella ole joten kajakki taasen kalikoiden päälle rantaan aivan nuotiokehän kylkeen.   Tuuli on todella voimakas lähes myrskyinen. Vaihdoin kaikki vaatteet koska ne oli kostuneet tuolla pärskeissä ja oli muutenkin kiva olla pitkähihaisissa tällä tuulella. Keittelin lämmintä juotavaksi vaikka ei mikään kylmä ollutkaan. Hassu tapa muuten, olkoon helle kuinka kova tahansa niin juoman pitää taukopaikalla olla keitettyä. Laitoin vesipulloon järvikylmää vettä, puhdistustabletin ja pussin urheilujuomajauhetta.   Täällä olisi muutamia mukavia telttapaikkoja mutta en malttanut vielä leiriytyä. Tavarat taas kajakkiin ja kohti Kirvessaarta.   Paavalinsaaren ja Kortesaaren välillä olevalta pieneltä saarelta lähti kolme suurta lintua. Saaren männyssä näkyikin komea risulinna. En jäänyt kuvaamaan ja häiritsemään.   Myötätuulessa matka joutui ja ohitin Vuorisaarensalmen. Kiersin Tiheisen eteläpuolelle jossa pieniä kalliosaaria ja kapeita salmia. Muutama aivan mahtava jyrkkä seinämä. Meloin ristiin rastiin saarten välillä. Muutama mökkikin siellä salmessa on. Hyvillä paikoilla.   Taas onnistuin välttämään lännen puolelta ohittaneen ukkospilven. Poikkesin Vuorisaarensalmen kautta ennen Kirvessaarta. Kävin katsomassa Kirvessaaren iltaruskon puoleisen leiripaikan mutta se oli aivan liian tuulinen. Paikallinen vesilintupesuekin oli noussut rantakalliolle lepäilemään. Palasin muutaman päivän takaiselle hiekkarannalle.   Kajakki maihin ja tavarat pöydälle. Teltalle katsoin paikan jossa oli valmiiksi "vallihauta" sadevettä varten. Eilisen ei tarvitse toistua. Kun yöpaikka oli rakennettu niin lähdin kameroiden kanssa maitse sinne toiselle nuotiopaikalle jos vaikka linnut olis vielä kalliolla.   Tiput oli vedessä suojan puolella josta räppäsin muutaman kuvan. Katselin tuulessa vaahtoavaa vettä ja kaisloja jotka saattaisi minä hetkenä hyvänsä lähteä juurineen vedestä.   Palatessani teltalle muutamien mutkien kautta havaitsin lintuseurueen rantautuvan siihen kajakin viereen hiekalle. Hiivin hiljalleen lähemmäksi ja otin muutamia kuvia. Sukivat sulkiaan Isokoskeloisi myöhemmin tunnistamani linnut. Kun ne näyttivät asettuvan oikeen makuulle siihen hiekkarannalle niin päätin siirtyä iltapalan laittoon.   Jokunen pieni sadekuurokin siinä vielä ennätti tulla ennen kuin kömmin telttaan nukkumaan. Viimeinen yö tällä reissulla. .
Poronsalmi - Järvisydän 12.8.2004 Torstai   Haikeaa. Reissun viimeinen päivä on aina sellaista pakkopulla. Kovin kauas ei voi määränpäästä jäädä yöpymää. Säistä kun ei koskaan tiedä. Siksi viimeinen urakkakaan ei ole mikään vaativa. Sää on sellainen sadetta odotteleva. Viivyttelen kaikissa kohdissa missä mahdollista jotta en olisi Poronsalmella jo aamusta. Siellä se ajan tappaminen on vielä tylsempää.   Lähden kuitenkin liikkeelle puoli 11 jälkeen. Tuuli on vieläkin navakkaa vaikka ei sentään eilisen kaltainen. Lännessä lipuu ukkospilviä joiden alle ei huvita mennä. Leppoisaa meloskelua Ruissaaren kaakkoiskärkeen jossa pieni hiekkaranta.   Kiersin Suuri-Pöljän eteläpuolelle jossa alkoi sitten pikkuhiljaa sataa. Se suuri pilvimöykky joka jonkin aikaa oli lähestynyt pohjoisesta osui kohdalle. Muutaman mökin ohitin ja kapustan salmessa sitten vetäydyin kaatosateessa rantalepikoiden alle. Aika hyvin ja pitkään nuo rehevät rantapuut suojasivat allaan killuvaa melojaa. Sade oli voimakas ja vettyi siinä puitten lehdetkin aikanaan.   10-15min meni siinä kyhjötellessä kunnes edessäpäin alkoi näyttää selkenemisen merkkejä. Läksin matkaan vaikka pilven reuna vielä kaatoikin vettä niskaan. Ennen Hietavirran ylitystä oli vielä hetken rantapuiden alla. Sadekuurot kyllä alkaa nopeasti ja selkeällä rajalla mutta niiden loppuminen on sellaista viivyttelyä. Viimeiset pisarat tuntuvat tippuvan aivan sinitaivaalta.   Hietavirran sain ylittää leppoisassa sateen jälkeisessä säässä. Pieni usva haihtui kun aurinko tuli näkyviin ja alkoi kuumasti lämmittää. Salmessa tosiaan on aika voimakas virta. Selkeää sinitaivasta oli pitkälti pohjoiseen mutta näillä pilvien liikkumisnopeuksilla ei voi olla varma etteikö uutta sadetta saa ennen kuin on perillä.   Aikaa olisi vielä kierrellä pitempikin lenkki. Kävin painia omien ajatusteni kanssa tästä asiasta. Samalla meloskelin Poronsalmen kallioisen niemen kuvetta kohti Lomakylä Järvisydäntä. Aatoksissa oli koukata Iso-Lapin nuotiopaikalle syömään vielä yksi retkiruoka. Laiskuus voitti.   Komeitten kallioiden kuvetta kohti lahden pohjukkaa ja retken loppua. Katselin vielä yhdeltä jyrkänteeltä jos näkis sen karttaan merkityn luolan. Ei mitään erityistä, vain suuria lohkareita ja niiden välisiä koloja. Piti kuitenkin päästä puunjuurelle ennen satamaan saapumista joten pikainen rantautuminen matalalle kalliolle.   Järvisydämen rannassa olin jo puoli kaksi vaikka vitkuttelin matkalla oikein urakalla. Rannalla en viitsinyt vitkutella koska seuraavat sadepilvet oli jo ylittämässä puiden latvuksia. Tavarat rannalle ja kajakki puhtaaksi. Vaatteiden vaihto ja rinkkojen pakkaus. Muutama tippa vettä mutta sade jätti tulematta.   Ilmoitin respaan kajakin saapumisesta ja otin oluen ja toisenkin miettiessäni jatkoa. Vielä ehtis iltabussiin jos jättäisi syömisen ja peseytymisen. Päätin jäädä ja sain ison saunallisen mökin puoleen hintaan. Oli siinä 50 eurossa kuitenkin aika paljon yhdelle hengelle yhdeksi yöksi.   Meinasin lähteä luontopolun kävelemään mutta parin sadan metrin päässä katsoin paremmaksi kääntyä. Ennen kuin olin lomakylän ravintolassa tuli vettä oikein kunnolla. Siispä syömään. Bufé oli hyvän näköinen joten ruokalaji oli valittu. Tämä ravintola on aika erikoinen ja mielestäni kohtuu tyylikäs ns. kansanmiehen suunnittelemaksi. Paikan omistaja joka taitaa olla seudulla suurikin tekijä on isänsä kanssa pistäneet pystyyn hieman keskiaikaan viittaavan kokonaisuuden. Mikään ei pahasti särähdä silmään. Astioita ja henkilökunnan vaatetusta myöten tyylille sopivaa muttei ylitse ampuva. Nostan hattua.   Luontopolulle en viitsinyt lähteä mutta kävin katsomassa lähellä ollutta hakopuista tehtyä rakennusta. Iso Lomakeskuksen päärakennus tai joku sellanen. Mökkejä sielläkin vuokrattavissa, kai. Pikaisen ulkopuolisen tarkastelun jälkeen kadehdin lähinnä paikkaa.   Sitten oli vihdoin saunan aika. Sitä odotellessa keittelin kahvit kun mökistä löytyi sokeria mikä reissulla pääsi hupenemaan ikävästi. Mökissä myös telkkari. Sohvalla löhöilin ja pällistelin jotain kotimaista.   Sauna teki hyvää ja suihkukin virkisti. En ole mikään saunafani mutta tällaisten reissujen jälkeen se tekee hyvää. Mökin saunaosasto vain oli sellaista pientä lomamökkikokoa. Puhtaaksi kuitenkin taisin tulla.   Vielä joudin ravinteliin kulkurin iltakaljalle. Muistin myös hakea rannalta kajakista sinne pelastusliiviin unohtamani pilli-kompassi-lämpömittari yhdistelmän. Clint Eastwood leffaa tuli pällisteltyä yli puolenyön. Ei hätää kunhan ei nuku aamulla yli kymmenen, silloin saattaisi tulla hoppu. .
Kotimatka 13.8.2004 Perjantai   Heräsin ajoissa. Aamupalaa laittelin omista ruokajäänteistä. Respaan palautin avaimen ja otin aamukahvin. Taksipelillä sitten Rantasalmelle luontokeskus Oskariin. mettähallituksen Luonto ja opastuskeskukset jää helposti käymättä kun ne ei sovi aikatauluihin tai matkan varrelle. Tarttis olla oma auto. Nyt oli aikaa runsas tunti ennen Varkauden bussin lähtöä. Mukava näyttely, jonka kala-altaasta tykkäsin. Siellä oli vissiin kaikki seudun kalat ellei isommat taimenet niitä pienimpiä olleet ehtinyt syömään. Kahviossa myös näytillä vuoden luontokuvat, upeita.   Varkauden bussi ajallaan ja lyhyehkö matka oli pian ohi. Tunti oli Varkaudessa vaihtoaikaa joten ehdin käväistä syömässä. Bussimatka kotiin alkoi. Mikkelissä vaihto erikoispikaan ja sitten pysähtymättä Helsinkiin. Juuri ja juuri kestin tämän mittaisen matkan. Alkaa tympiä tuo istuminen.   Junalla sitten kotiin ja heti kauppaan hakemaan jotain jääkaappiin ketsuppipullon kaveriksi. Loppu .	Luontokeskus Oskari Rantasalmella
Toteutunut reitti HELSINKI-Rantasalmi-Porosalmi-Iso Lappi-Iso Mäntysaari 1 9 9 Laivonselkä-Kaitasaari-Seurasaari-Pöllänsaari 2 25 34 Hietasaari-Iso Tuunas 3 14 48 Louhisaaret-Haponlahdenkanava-Pieni Pahasaari 4 19 67 Oravi-Linnansaari-Perpulanluhta 5 21 88 Kirvessaari-Huuhinsaari 6 16 104 Honka Pellavi-Tuores Haapio-Härmäsaari-Harronsaari 7 18 122 Taivalsaari-Paavalinsaari-Kirvessaari 8 19 141 Hietavirta-Porosalmi 9 10 151 Porosalmi-Helsinki yht. 151km k.arvo 16,8km.		Reittikartta
Loppukommentteja Osan aikaa matkalla vaivasi tuo peruuntunut lapinreissu. "Tämähän on vain tällainen korvaus tuosta lapin reissusta". Alta viikossa olin melomassa siitä kun asia tuli mieleen. Ei siis turhia miettimisiä ja venttailua. Odotuksia ei kovin paljoa ollut. Kansallispuisto, sääntöineen ja runsaine kulkijoineen ei tarjoa sitä erämaista tunnelmaa ja rauhaa jota kaipaan. Kun ei odottanut koskemattomia korpivesiä niin ei pettynyt. Linnansaaren kansallispuisto on yksi valtava retkeilyalue. Niin se tulee ottaa. Toki maisemat on mahtavia ja saarien sisäosat kaukana talousmetsistä. Ei laitureita ja mökkejäkään haitaksi ollut. Mutta moottoriveneiden ilmestyminen hiekkarannalle juuri kun meinaa mennä uimaan ei erämaisuutta tuo. Palveluiden osalta en ole näin hyvin hoidettua aluetta nähnyt. Nuotiopaikat kerrassaan hyvässä kunnossa. Kunnolliset nuotiokehät, pöydät, puuvajat sahoineen ja kirveineen, Kaikki kunnossa ja siistejä. Vessoissakin oli vessapaperit !! Metsähallitukselle suuret plussat. Jos jotain voisi toivoa niin näille nuotio/leiriytymis- paikoille voisi tasata muutamia telttapaikkoja hieman etäämmälle nuotiosta. Nyt oli paikoin vaikea löytää edes pienelle teltalleni tarpeeksi tasamaata. Toinen toivomus olisi leiripaikkojen merkitseminen kartalle oikeisiin paikkoihin. Kaikki paikat kyllä löytyi mutta joskus ihan eri niemestä. Huonolla säällä ikävämpi etsiä. Päivämatkat taisi lyhentyä kokonaisuudessaan. Jätin sekä etelä että pohjoispäästä isot lenkit kulkematta. Toisaalta mutkittelin saaria ja salmia hivenen enemmän. Aamulla varhain liikkeelle niin jää päivän tauoille runsaasti aikaa. Iltasellakin ehtii kalastella, valokuvata, kierrellä saarta ja turinoida nuotiolla muiden kulkijoiden kanssa. Tällainen rengasmatka ei houkuttele menemään jonain päivänä huimaa matkaa johonkin sivummalle kun sieltä seuraavana päivänä täytyy tulla saman verran takaisin. Oravin unohdin lähtöpaikkana heti suunnittelun alussa huonojen kulkuyhteyksien takia. Valitsin Rantasalmen puolelta Poronsalmelta Lomakylä Järvisydämen. Rantasalmelle pääsi Helsingistä suoraan bussilla ja jopa 3km päähän lomakylän tien risteykseen. Tavarat oli niin huonosti kannettavissa että törsäsin ja otin Rantasalmelta taksiin perille asti. Erätoveri toimi mainiona katoksena vaikka vuotikin saumasta. Kuumaa telttaakin sai viilennettyä kun katoksen alla ei teltan etuseinää tarvinnut laittaa kiinni yöksi. Erätoveri-pressu voisi olla isompikin. Pari uutta pientä läpinäkyvää melontasäkkiä oli hyviä pikkutavaralle. Vaatteet Vaatteista palasi käyttämättöminä: Hanskat, ruskovillakerrasto ja kauluri (sää oli lämmin), Vähän käytetty: Rannesuojat (puristaa, enkä tiedä hyödyttääkö), Villasukat, pitkähihainen paita ja Fliis (lämmintä iltaisinkin), Kuoritakki (ei satanut), Retkihousut (kestää rähjääntymistä, Ei tartte lämpimällä), Hyvää vaatetusta: neopreenitossut (harkitse oikeiden melontatossujen hankintaa), Sortsit (kovalla käytöllä, hanki tummemmat ja likaa hylkivät), Muuta: Hanki vihdoin lakki joka pysyy tuulellakin päässä, Sortseissa ei tarvitse vyötä, Rannesuojien hyödystä en tiedä. Sukiksi ei tartte paksuja, kunhan on jotain jalkaan. Lenkkarit oli liukkaat joten hanki uudet. Kuoritakiksi tai sadetakiksi lyhythelmaisempi. Matkavaatteet pitäisi saada jätettyä rantaan. Varusteet Käyttämättä: Hätäraketit, kompassi ja varakompassi ym. Ei varsinaisesti turhia tavaroita sillä säät ym voisivat olla toisenlaisiakin. Kännykän radiota en kuunnellut (en ole tottunut, sään saa tekstiviestillä). Itikkamyrkky ei tehoa muurahaisiin. Vähällä käytöllä: Korjausvälineet teippiä lukuunottamatta, Kiikari, Juomavesisäiliö, Puukko ja lethermann, Ensiapupakkaus (zyrtexiä tuli käytettyä), Hyvä varuste: Erätoveri (monenlaisia katoksia tuli väsättyä, hiukan vuoti). Istuinpehmuste, Juomapullo, Laminoitu kartta, Aurinkovoide. Pienet melontasäkit (pikkutavaroille ja kameroille selkänojan taakse). Kalastusvehkeet (teleskooppivapa ja parempi kela ensi kerraksi), Kamerat (Pikkukamera kaulassa ja vielä opettelua vaativa isompi rantakäyttöön). Pienempi Trangia vie vähemmän tilaa. Puuttui: Nauloja erätoverin pystytykseen, Talouspaperi (nokisten kattiloiden pyyhkimiseen), Vara-akku isompaan kameraan (ei ehtinyt tulla). Löhöilyalusta (pala makuualustaa istumapaikoille ja teltan kynnysmatoksi) Muuta: Varustelista alkaa olla kohdalla. Matkavaatteet voisi jättää rantaan tilan säästämisen takia. Oma kajakkikin takaisi tutun ja toimivan tavarajärjestyksen heti lähdettäessä. Istuinaukon reunoille voisi kiinnittää vaikka tarroilla pieniä tarvikepusseja. Ruoka Käyttämättä jäi vaatimaton määrä sitä ja tätä. Tuoretavaraa olisi voinut olla enemmän jo lähtiessä. Samoin sitä olisi saanut, muutaman omenan lisäksi, ostaa enemmän Oravista. Mausteita ja kastikkeita ei tarvitse jos ruoat laittaa pata tai pasta-aineksiin. Lämmin kuppikin kelpaa kastikkeeksi. Voi ei säily, levittyvä sulatejuusto on paremmin säilyvää. Sokeri loppui pahasti enkä voi juoda mitään ilman sitä. Juomapuolessa voisi kehittää noita kylmiä juomia kesä-aikaiseen käyttöön. Tuntui hölmöltä keitellä lämmintä kaakaota kun ulkona oli +25°C. Hedelmäsokerille ei taaskaan käyttöä. Valmiiden retkimuonien ja pata-ainesten pussittaminen pakastepusseihin on hyvä idea. Ei synny säilytettävää roskaa vaan kaiken voi polttaa. Säilykkeinä voisi olla muutakin kuin täyslihaa. Väinämöisen palttoonnapit korvasi hyvin näkkärit, ne säilyy murenematta. Paino putosi pari kiloa mikä taitaa olla enemmänkin nestevajausta kuin rasituksen aiheuttamaa rasvan polttoa.
		MELONTAREISSUT