LIESJÄRVI 19-20.7.1999 19.07.1999 Pariviikkoisen mökillä vietetyn "työloman" välipalaksi pakkasin teltan ym. vähäisiä varusteita (makuupussi oli unohtunut kotiin) pyörän selkään. Päätin kiertää Pesämäen ohi Riitalan mettätielle kun se suunta on houkutellut monesti mökillä ollessa. Riitalan mettätie kulkee Räyskälä-Porras tieltä 3km viivasuorana hakattujen metsien halki kunnes alkaa kiemurrella kohti Liesjärven kylää. Oli siellä matkalla muutama isompikin puu, ihan aihkin mittoja hipovia. Jokin varalentokenttäkin tien varrelta löytyy. Liesjärven kylällä poikkesin paikalliseen kyläkauppaan joka pysynee hengissä vain kesäaikoina. Mukava myymälä ja käsin lasketut ostokset. Evääksi makkaraa, limua, sämpylöitä ym pikkuhyvää. Metsäoppilaitoksen tuntumassa hieno tienpätkä Järven pohjukassa olevaa pientä harjua. Tie muuttui jälleen soratieksi ja rupesin tarkkailemaan Peukaloisenpolun alkupäätä. Peukaloisenpolku on Metsäoppilaitoksen mailla Porintieltä Liesjärvelle tulevan tien pohjoispuolella oleva ulkoilureitti. Kun karttaan oli merkitty laavu ja kota niin pitihän paikka tutkia. Suomalaisille sais opettaa opasteiden merkitystä paikan löytämiselle. Päätien varrella vain toiseen suuntaa näkyvä pikku kyltti josta pientä tienpätkää varsinaiselle opasteelle. No en siitä vielä reitille lähteny vaan hieman kiertäen polun poikki menevälle metsätielle. Puomilla suljettua tietä pääsee näppärästi Peukalolammin rantaan jossa laavu puuvajoineen. Ranta ei laavun kohdalta ole hääppöinen ja tiekin kulkee laavun ja rannan välistä. Itse laavu on "vinoneliö" ja hyvässä kunnossa. Jatkoin pyörän taluttamista pitkin pitkospuita. Peukalolammin rannan jälkeen puut kasvoi hienoihin mittoihin ja opastaulutkin kertoi niiden iän olevan pitkälti toista sataa. Oli matkalla tervahaudan jäännekin. Komiassa männikössä Kaksvetisen rantaan jossa Kota seisoi niemen kärjessä. Pihalla puuvaja ja hyvä nuotiopaikka. Mutterin mallinen kota on hieman pimeä sisältä joten söin eväitä pihalla ja lueskentelin vieraskirjaa. On täällä porukkaa käynyt aina silloin-tällöin ettei paikkaa ihan hiljaiseksi voi sanoa. Ranta ei täälläkään ole uimakelpoinen ja vesi on ehkä parempi tuoda tullessaan. Talutin pyörää pitkospuilla ja itse kävelin niiden vieressä, niin oli helpompi. Paluumatkalla ei erityistä ja koitinkin etsiä oikotietä jalkaisin mutta ojat oli niin isoja ettei viitsinyt turhia rämpiä. Takaisin tielle päästyäni jatkoin polkemista hiljaisella soratiellä kunnes sattumalta näin näköalakukkulalle johtavan kyltin. Ne opasteet, todella tyylikkäästi piilotettuja ettei vaan puiston polut kuluisi liikaa. Pieneltä parkkipaikalta lähtee polku ylös kalliolle josta avautuu puiden välistä näkymä Liesjärvelle. Paikka on aivan puiston koillisnurkassa. Eipä nämä etelä-Suomen maisemat paljon korkeuseroja tarjoa, pitäisi olla pieni puinen torni josta katsella puiden yläpuolelta. Kapusin alas ja rullasin pyörällä hissukseen järven rantaa seuraavaa tietä. Pirttilahdella on parkkipaikkoja, opasteita ja taukoa pitäville pöytä synkässä, itikoita kuhisevassa paikassa. Täältä lähtee polku Kyynärharjulle. Poikkesin kuitenkin vain tien pohjoispuolelle erkanevalle polulle joka johti Tapolanjärven rantaan. Siellä saattaisi jopa uida. Ruokaa olin aikonut nauttia Salkolan motellilla ennen varsinaista puistoon tunkeutumista joten matkaan vaan. Paksut iltapäiväpilvet oli lilluneet taivaalla jo jonkin aikaa ilman sadetta mutta asvalttitielle päästyäni alkoi tihuttaa enkä päässyt ruokapaikkaan vaan kurvasin puistoon johtavalle tielle jossa parkkipaikkojen vieressä oli pieni taukokatos juuri sopivasti. Kymmenisen minuuttia tuli vettä, välillä voimakkaastikin. Märkää tietä rekkojen nostattamassa tihkusumussa motellille. Aurinkokin näyttäytyi ja katselin hieman rantaa ja vanhaa tietä sen reunassa. Motellilla oli seisova pöytä aika hyvällä hinnalla mutta saipa syödä runsaasti perinteistä motellimuonaa. Kalalautanen, lihamureke ja kiisseli + kahvi. Hedelmäpeli vei kolikot. 2-tieltä poikkesi vanha tie kohti puistoa ja Korteniemen metsänvartijan tilaa siispä sinne koska pyörällä pääsee vaikka siltalankuista puuttuisi puolet. Hyttysiä niin ettei shortseissa viitsi paljoa hidastella. Korteniemeen tultaessa puut kasvoivat pituutta ja mieli kohosi huomattavasti vaikka tien hiekka oli pehmeää ja hankalaa poljettavaksi. Komealla paikalla vanha tila pikkuisine peltoineen ja uusine riukuaitoineen. Poikkesin kuitenkin vain opastepisteellä kun huomenna olin ajatellut kävellä tänne. Pyöräilin Kopinlahteen jossa lisää opasteita. Täällä on Kyynäränharjun toinen pää ja lisää opasteita. Uimaranta on hieman "karkeampaa" soraa mutta uimakelpoinen. Autolla ei pääse pidemmälle mutta pyörää voi toki taluttaa polkua kohti Savilahden telttailualuetta hieman yli kilometrin päässä. Alkumatka rannan jälkeen männikköä ja sitten mäen jälkeen lasku kuusikkoon ja pitkospuita itikoiden saattelemana. Teltailupaikalla oli pystyssä 2 telttaa muttei ihmisiä. Katselin ympärille uljaiden honkien keskellä. Nuotiopaikka on, pöytä ja penkit on, wc on. Uimaranta .. no jaa.... Jylhää ja rauhallista. Toisen teltan isäntä ilmestyi paikalle ja minä pystytin omani. Pyörä teltan taakse lukkoon ja kohti Kyynärharjua. Harju ei ole leveä eikä korkeuttakaan ole muutamaa metriä enempää mutta pituutta noin 1km. Harjulla menee vanha tienpohja jolla ei ole ajettu muutamaan vuosikymmeneen. kävelypolku seurailee korkeimpia paikkoja. Hiennoja käppyrämäntyjä ja reheviä lepikkoja. Ilta oli tulossa joten pidin tietenkin hoppua niin kuin tavallisesti. Koskakohan sitä oppisi rauhassa nauttimaan olemisesta eikä pyrkisi ahmimaan liikaa, liian nopeasti. Harjun puolivälin kieppeillä on matala kohta mistä vesi virtaa Kyynärä järvestä Liesjärveen. On siinä "joella" mittaa noin 2m. Paikalle on kuitenkin rakennettu silta jolla oli kalastajia. Kävelin harjun päähän Pirttilahdelle jonka tuntumassa oli erään puiston keskelle ja puiston käyttöön jääneen huvilan pihalla kaivo. Vesi kylmää ja hyvää. Olin ottanut tyhjän pullon mukaan koska opasteiden mukaan koko puistossa on vain kaksi juomavesipaikkaa. Tämän lisäksi toinen paikka oli Korteniemen pihalla. Paluumatkalla alkoi aurinkokin laskea ja sain ihailla komeaa hämäläistä järvimaisemaa. Telttailupaikalle oli tullut toisen teltan emäntä, joka osoittautui Hollantilaiseksi vai oliko Belgia...? Suomalainen telttailija oli Tampereelta ja kierrellyt paljon ympäri maata pikkukaukoputkensa kanssa mm lintuja katsellen. Nuotiolla istuttiin, paisteltiin makkaraa ja ihailtiin iltaruskoa. En pystynyt keskustelemaan ulkolaisen matkaajan kanssa mikä tietenkin hieman harmitti. Nukkumaan telttaan, mökiltä ottamani viltin alle hyvin ansaitun päivän jälkeen.   20.07.1999 Aamuyöstä kun heräsin niin oli pakko ottaa kamera esille ja napata pari kuvaa öisestä järvimaisemasta. Pikkuisen oli viileää kun ei noita lisävaatteitakaan tajunnut suuremmin mukaan ottaa olihan kesä. Aamusta sämpylän syöntiä ja muutama sana naapureitten kanssa. Läksin sitten kävelemään puiston halki johtavaa polkua. Komeaa vanhaa puustoa, muutama vanha mettätie, nuorempaa metsää, mahtavia muurahaispesiä ja paljon itikoita. Parin kilometrin päästä tulin kuloaukealle jossa oli poltettu tutkimus ym. mielessä muutaman kymmenen vuoden vanha taimikko. Kiipesin hiiltyneiden runkojen seassa aukion keskellä olevalle kalliolle maisemia tiiraamaan. Polku suuntautui Perkonlahden rantaan missä oli pieni hiekkaranta. Ennen Korteniemeä oli vielä Ahonokan vanhan metsän luontopolku. Järeää puuta oli pystyssä ja kaatuneena niemessä jossa ei kirves ollut käynyt vissiin sataan vuoteen. Täällä on muitakin ihmisiä ja hyvä niin. Korteniemen metsänvartijan tila on kunnostettu osin talkoovoimin mukavan näköiseen kuntoon. Opasteita olis taas kaivannut siitä mitä rakennuksissa nykyään on sekä missä on soveliasta liikkua. Pihan kaivosta ei vettä herunut joten jano saattaa vielä yllättää. Pienet peltotilkut, muutama lehmä, päärakennus, uuden pärekaton saanut piharakennus, tervahauta ja riukuaitoja. Läksin toista reittiä takaisinpäin. Heti tieltä metsään mentyäni kuului rapinaa polun viereiseltä rämeeltä. Ei siellä karhua ollut vaan iso musta ukkometso. Rupesi mokoma kukkoilemaan ja uhitellen lähestymään niin että otin parimetrisen seipään suojakseni ja jatkoin ripeästi matkaa. Muutaman kuvan kuitenkin pysähdyin ottamaan. Parisataa metriä se seurasi ja sitten jäi pörhistelemään karkotettuaan minut areenalta. Pian saavuin samalle polulle jota olin tullut ja suuntasin teltalle. Jätin suuremmat rämpimiset rannoille tekemättä kun jalat oli jo nyt täynnä itikoiden puremia. Telttailualue oli tyhjä kun saavuin sinne ja minäkin pakkasin varusteet kasaan paluumatkaa varten. Metkaa miten matkat muuttuu lyhyemmiksi muutaman kulkukerran jälkeen. Tullessa tänne telttapaikalle matka oli mielestäni ainakin 2km mutta eilisen ja tämän päivän kulkemisten jälkeen paluu tielle tuntui korkeintaan kilometrin mittaiselta. Matkalla kuvasin itseni yhden järeän, suoran ja pitkän hongan kyljessä. Kyynärharjun läpi menin tällä kertaa pyöräillen ja pian olin Liesjärven kylälle johtavalla soratiellä. Eväsmakkaraa ja sämpylöitä oli vielä jäljellä joten etsin taukopaikkaa järven rannalta ja sellainen löytyikin toisella yrittämällä siitä missä tie erkanee järven rannasta. Tälle järvelle täytyy tulla melomaan. Paluumatka sujui pilvipoutaisessa säässä kierrellen, tai pikemminkin oikaisten pikkuisia metsäteitä pitkin. Liesjärven kylältä Suojoentielle jossa eteen tuli kaksi tienvarren vesakkoa rouskuttavaa valkohäntäpeuraa. Ne säikähti minua vissiin hiukan enemmän kuin minä niitä. Kuvia ei sellaisessa tilanteessa ehdi ottaa. Tieltä poikkesin sora- ja turvemontuille johtavalle metsätielle jota ei ihan pienempimaavaraisilla henkilöautoilla enää ajeta. Saavuin Pesämäelle johtavalle tielle ja sitten olinkin jo mökillä. Ympyrä oli sulkeutunut ja matkaa kertyi jotain 60 ja 80km väliltä.

JOTAIN MUUALTA