31.7 Lähtö 1.8 Kemijärvi 2.8 Oulanka 3.8 Juuma 4.8 Kuusamo 5.8 Julma Ölkky 6.8 Juntusranta 7.8 Raatteen tie 8.8 Hepoköngäs 9.8 Ristijärvi 10.8 Kajaani

Esipuhe Suomi on täynnä pieniä matkailukohteita ja muita kiinnostavia seutuja. Näitä paikkoja on hankala käydä katsomassa ilman omaa autoa. Vanhempien kanssa 1970-luvulla kierettiin itärajalla ja Kuusamossa mm. Kiutaköngästä katsomassa. Sitten kesällä 1982 kiersin Suomea VR:n 3-viikon lomalipulla. Paljon jäi kuitenkin kohteita jonne julkisilla kulkuneuvoilla on vaikea päästä. Tarkalleen en tiedä mistä sain idean lähteä pyöräilemään kainuun suunnille mutta tuo ratkaisi paljolti julkisten yhteyksien heikkouden ja auton puutteen. Alotuspaikaksi muodostui luonnollisesti Kemijärvi koska pidemmälle ei junalla päässyt. Aluksi ei ollut tarkoitus jatkaa matkaa myöhempinä vuosina mutta Helsinki muodostui päämääräksi jo alkumatkasta. Lomien ja muiden syiden takia matka jatkui vasta muutaman vuoden päästä. Tämä ensimmäinen osuus kulki Kemijärveltä Kuusamon, Suomussalmen ja Puolangan kautta Kajaaniin. Kaksi seuraavaa osuutta vuosina 1995 ja 1998 vie minut Kajaanista Joensuun kautta halki eteläisen suomen Tammelaan Forssan lähelle. Sieltä olen pyöräillyt aiemmin Helsinkiin joten voin katsoa pyöräilleeni Kemijärveltä Helsinkiin.
31.7 Lähtö Poljettiin pyörät lastattuina ja kuormaan totutellen Rautatieasemalle. Haagan, Keskuspuiston, Eläintarhan ja Kaisaniemeen kautta. Lastista puretut pyörät nostettiin konduktöörivaunuun (a 20mk) määränpäänä Kemijärvi. Juna lähti kolkuttamaan pohjoista kohti klo 19.20, jätimme helteisen Helsingin ( Alppitalon mittarissa +28°C ), junan vaunun mittari näytti +32°C. Ohuesti vaatetettuina kestimme paikoillamme Tampereelle asti, sen kunniaksi yksi huurteinen / henkilö teki terää. Junassa oli onneksi sen verran tilaa, että saimme molemmat omat nukkumapenkit.
1.8 Kemijärvi Koiranuntahan se oli, mutta lopullisesti herättiin junan aamukahveilla, jotka nautimme ennen Rovaniemeä, jonne saavuimme klo 7.45. Roi:sta jatkoimme molemmille uutta, ennen ajamatonta rataosuutta Vikaan, Misiin ja edelleen Kemijärvelle. Matkalla näimme Kilon asemaakin pienemmän asemarakennuksen (oli leikkimökin kokoinen), nimenä kait Kärväsvaara. Kemijärvellä junasta purkautui liikemiehiä, me kaksi pyöräilijää ja muutama muu immeinen. Poljimme Kemijärven markkinoille, myyjiä 3 kpl:tta, yksi möi mansikoita, toinen souvenir tuotteita, kolmannen myyntiartikkeli jäi epäselväksi. No, me poikkesimme SYP:n automaatilla, S-marketissa ja Mia käärmeiden pelossa apteekissa, ostamassa kyypakkauksen. Siinä se. Eipä se Suomen pohjoisimman kaupungin keskusta kovin kummoinen ollut. Jatkettiin kauniin kirkon ohi kauniille järvimaisema tielle kohti Kuusamoa. Vielä pieni paussi Kemijärven ylittävän sillan jälkeen, katse taaksepäin järven yli ja veden lämpötilan tunnustelua. Varsinainen pyöräilytaival alkoi hyvää piennarta pitkin muutamia kilometrejä, kunnes oli heittäydyttävä muun liikenteen sekaan. Eka seisahdus tienvarsimainoksen uhrina Kaarinan majalle, juotiin hyvät "tuoremunkkikahvit". Kaarina oli kelpo emäntä, sai tottelemaan kukon, kanan, kasan hanhia sekä koiran. Kukko oli ilmeisesti seonnut helteestä, kiekutteli vähän väliä. Jatkoimme pyöräilyä kohti Suomutunturia. Aurinko porotti, kunnes Suomun tiehaarassa äkisti, tunturin takaa, taivaalle ilmestyneet pilvet heittivät vettä ja tuulta niin ankarasti niskaamme, ettei sadeasua meinannut saada päälle. Onneksi lähellä oli konkkaan menneen rakennusliikkeen puoliksi purkama rakennus, jonka turviin fillaroimme. Kun sade taukosi, polkaisimme Suomutunturin hotelliin vaihteeksi munkkikahville. Kyllä oli hiljaista, mutta näköala laskettelurinteeseen oli hyvä. Sieltä lähdettiin "pitkin napapiirin rajaa" Tonkotupaan syömään Tonkohuppua. Hyvää! Sieltä ylämäkeä Mooseksenkurun kautta Karhujärvelle. Päätimme ohittaa leirintäalueen ja etsiä itsellemme loistopaikka metsästä. Olipa vaikea tehtävä, poikettiin sinne ja tänne, mutta maasto oli joka paikassa kosteaa ja tihua. Janoisina poljimme läkähdyttävää nousua Maaninkavaaralle. seurasimme porojen tepsuttelua upouudella asfaltilla ja toimimme samalla "liikennemerkkeinä". Telttapaikka löytyi korkealta tieluiskan päältä, täältä löytyi myös runsaasti hyttysiä, jo pelkkä veden noutaminen läheisestä ojasta oli viedä hermot. Taidamme olla porojen kulkureitin varrella, koska ne hiippailevat lähistöllä. Mikko korjaa ennakkoon syntymäpäivälahjakseen saamiaan Eccon sandaaleita, soljen piikki lensi mäelle. Tämä ei jää tähän. Päivän matkasaldo 83,8km.
2.8 Oulanka Herätys auringonpaisteisella mäellä. Aamukahvin ja leivät oli ainoata mitä viitsi laittaa itikoiden keskuudessa, niinpä päätettiin laittaa aamupuuro vasta jossain levähdyspaikalla. Tavarat kasaan ja menoksi. Uutta, illalla jyrättyä, asfalttia oli tehty vain seuraava ylämäki, jonka päällä tietyömiehet hymyillen ilmoittivat seuraavien 10 kilometrin olevan työn alla. Sepeliä ja kuraista tietä polkeminen oli vaivalloista ja parhaan ajouran etsimistä. Osa työmaasta jouduttiin taluttamaan ja teki mieli liftata työmaan kuorma-autojen kyytiin. Onneksi oli suhtkoht hiljainen liikenne ettei tarvinnut vastaanottaa kovinkaan monen kaaharin viskomia kiviä. Työmaan päätyttyä tuli vastaan Patoniemen kylä, jonka kaupasta käväistiin ostamassa makkarat, juustot, leipää ym. Ala-Kitkan sillan kupeessa on Patoniemeläisten uimaranta, aivan levähdyspaikan kohdalla. Viivästyneen "aamupuuron" jälkeen pulahdimme uimaan matalaan hiekkapohjaiseen järveen. Matka jatkui Käylän kylän kautta kohti Oulankajokea ja Kiutaköngästä. Maisema muuttui "vaaralliseksi". Käylästä lähtien oli hiekkatietä, jonka ylä- ja alamäet muuttuivat jyrkemmäksi kokoajan kunnes huipentumana oli lasku Oulankajoelle. Kuinkakohan tuosta aamulla selviää ylös. Oulangan leirintäalue löytyi sillan jälkeen vasemmalta hienolta mäntyä kasvavalta kankaalta. Teltan pystytyksen jälkeen läksimme kävelemään kohti Kiutaköngästä. Mahtava jyly voimistui kokoajan lähestyessämme köngästä pitkin vanhojen puiden reunustamaa jokivartta. Komean, osittain punaisen, kallioseinämän edessä ryöppyävä koski mahtavuudessaan mykistävän näköinen. Hetken kosken töyräillä kiertelemisen jälkeen palasimme uuteen opastuskeskukseen pullakahveille. Ostimme tyhjän muonavaraston täydennykseksi riisiä ja jauhelihapihvejä. Ostoksilla oli myös Jukka Kuoppamäki. Leirintä-alueen hyvissä keittokatoksissa on helppo tehdä ruokansa vaikka käyttäen toisten kattiloita. Kyllä ne ulkolaiset pojat hieman katselivat meidän täi oikeammin kattilansa perään. Vatsa melkein täynnä oli hyvä käydä jokivarressa ja saunarannassa pienellä iltakävelyllä ja sen päälle painua makuupusseihin. Päivän pyöräilysaldo 45,5km.
3.8 Juuma Herättiin myöhään aurinkoiseen aamuun. Naapurit molemmin puolin olivat "early birdejä", Kamat oli kasattu ja autot pakattu. Käytimme hyväksemme paikan tarjoamia palveluja. Lämmin suihku ilman jonottelua teki terää. Aamupalaa tehtiin keittokatoksessa ylhäisessä yksinäisyydessä ja seurailtiin puuronsyönnin lomassa hiekkalaatikolla "leikkivää" poroa. Kun matkaan viimein päästiin klo 13.00 oli edessä vain ylämäkeä. Metsäautotietä oikaistiin Juumaan Retki-Etappiin. Matka kulki Kuusamon yhteismetsien kautta, tosin metsä oli kaadettu. Korkealla (320m mpy) ihasteltiin sinertäviä vaaroja ja poimittiin mustikoita. Tien varrella oli myös Oulangan Biologisen tutkimusaseman "neulaskarisevuus" mittauksia. Retki-Etapissa oltiin tietysti kahvilla ja ostettiin kallista muonaa + 1 kananmuna á 2mk (oikea hinta 1.50mk + tippi 0.50mk). Makkarat otettiin mukaan ja lähdettiin patikoimaan pitkin Karhunkierrosta. Nähtiin Myllykoski, Aallokkokoski, Jyrävä. Siilastuvan nuotiopaikalla juteltiin paikallisen, Paanajärveltä kotoisin olevan, ja kahden nuoremman kalamiehen kanssa. Paistettu makkara maistui. Kitkajoki ylitettiin pariinkin otteeseen Riippusiltaa pitkin. Myllykoskelle nimen antanut mylly ja sitä ympäröivä maisema oli saanut jonkun kulkijan kirjoittamaan "hieno akvarellin maalaus paikka" eikä kaveri ollut yhtään väärässä. Jyrävällä oli romahtanut kalliota jokeen vain jonkin aikaa sitten. Retki-Etapin leirintäalueelle palattiin n.klo 21.00. Tehtiin lettutaikina ja yritettiin paistaa niitä teflonisessa, paistajaan päin kippaavassa pannussa. Klimpit olivat silti ihan hyviä mustikkahillon kanssa. Vihtiläispojat paistelivat makkaraa seurassamme, olivat menossa Saariselälle patikoimaan, keski-ikä n.13v. sitten vaan nukkumaan,Mian täytyi tosin ensin ottaa kuva vieressä olevasta hollantilaispatentista : Jeeppi, sen katolle nousi minuutissa teltta, jonne pariskunta kömpi nukkumaan. Aamulla teltta kasaan ja kanootti sen päälle, eikä muuta kuin menoksi. Kadehdittavan kätevä systeemi. Pyöräilty matka jäi 18.3km:n mutta tulipa patikoitua noin 8km.
4.8 Kuusamo Aamulla puuroa ja teetä puseroon, että jaksettaisiin hieman tasoittaa edellisten päivien pieniä päivämatkoja. Heti kohta Juumantieltä 5 tielle kääntymisen jälkeen alkoi Ruka siinnellä. Sinnepä poikettiinkin. Päivä oli tosi kuuma, Mikolle oli jo päivettyneet valkoiset sukat jalkaan ja Mian olkapäät kärtsäsivät. Rukalle päästäksemme oli poljettava ja talutettava pyörää ja läähätettävä. Väkeä oli runsaasti ja toimintaakin löytyi pienoisautoista taidenäyttelyyn. Rukan päälle mentiin hiihtohissillä. Helpompaa tunturille nousu näin on kuin patikoiden rinkka selässä. Ylhäältä avautuvan maiseman ihailun lomassa kirjoiteltiin muutama kortti. Alastulokin oli helppoa, kannikat kelkan kyytiin ja sauva eteenpäin. Peltiränni kolisi ja alhaalla oltiin niin, että heilahti. Rukan matkailukeskuksessa poikettiin kahvilla ja täyttämässä vesipulloja. Wau, mitä alamäkeä saatiin puottaa, kun suunnattiin kohti Kuusamoa. Rukan jyrkkien kalliorinteiden juurella kököttää runsas joukko toinen toistaan upeampia kelomökkejä vaan eipä niitä paljoa joutanut siinä lasketellessa ihailemaan. Kuusamossa poikettiin syömässä Baari Martai'ssa ja kuunneltiin ohimennen Ruotsi-Suomi maaottelua sekä säätiedotusta joka lupaili edelleen hellettä, mutta myös ukkoskuuroja. Poikettiin Karhuntassussa, Kuusamon infopisteessä ja jatkettiin 5-tietä kohti Kajaania. Porolaumat oleskelivat tiellä vähät välittäen tulevista ja menevistä autoista, ottivat ilmeisesti aurinkoa hehkuvalla tiellä. Varsinaisen ruuhkan muodostimme me turistit, jotka pysäytimme ajopelit tiensivuun, kuka valokuvaten kuka muutenvaan tiiraillen hidastimme yleisen liikenteen sujuvuutta. Iijärven nousevalla matkailualueella (Kuusamon portti) juotiin punaista limua ja katseltiin lentotaksin laskua järvelle. Näinköhän näihinkään mökkeihin ja pyydyksiin koskaan tungosta tulee. Ja jälleen tien päälle, määränpäänä kangasti Teerirannan leirintäalue. 5-tien kovan liikenteen vuoksi, käännyimme Poussun tielle. Tie oli kuitenkin sorainen ja kuoppainen. Päätettiin palata 5-tielle seuraavasta tiehaarasta. Oli meidän onni, sillä löydettiin 20 km pitkä oma pyörätie Kuparivaaraan. Mitättömän liikenteen "seassa" sai rauhassa poljeskella aina Teerirannan leirintäalueelle jonne saavuttiin klo 21.30, takana 120km. J.P.n serkku möi meille telttapaikan. "Rättiyksiön" harjakaisten jälkeen oli uinti aivan paikallaan. Ihana huuhtoa aurinkovoiteet ja siihen tarttunut maantiepöly pois. Teetä ja näkkäriä illalliseksi nukkumaan kovan urakan päälle.
5.8 Julma Ölkky Kello 6.00 jälkeen herättiin kovaan jylinään. Monen päivän helteet purkautuivat ukonilmaan ja kovaan sateeseen, tuntui, että maa tärisi teltan alla. Nukahdettiin kun myräkkä oli ohi, ja herättiin uudestaan vasta klo 10.00. Keittokatoksessa oli täälläkin oma rauha ja kyllä aamiainen maittoi. Ukkonen jyrähteli jossain kauempana mutta meidän yllä oli sinitaivaalla vaeltavia jättimäisiä harmaita ukkospilven poikasia. Kävimme täydentämässä muonavarojamme paikallisessa osuuskaupassa ja samalla postitettiin Leenalle synttärilahjasienikirja. Ilmoja uhmaten lähdettiin polkemaan Julmalle Ölkylle, 9 km pahaa soratietä ja sitten vielä alkoi sataa. Perillä odotti Veli Paasovaaran matkailubisnes, paattiretki Tytillä pitkin jyrkkäseinämäistä kanjonijärveä jonka seinämät sekä syvyys on noin 50m. Järveltä palattuamme rupattelimme Paasovaaran ja hänen kaverinsa kanssa uuden, arkkitehdin suunnitteleman, kioski ja katosrakennelman suojissa. Oli kuitenkin lähdettävä takaisin vaikka alkoi taas sataa ja salamoida. Kuoppaista tietä poljettiin siihen tahtiin, että Mian pyörän runko katkesi. Siihen päättyi pyöräily, lits-läts talutettiin fillareita noin 3km ja matkamittarin kumilenkkikin oli kadonnut. Teerirannan leirintäalueelta pyydettiin hitsausapua ja kömmittiin telttaan pitämään sadetta. Mia kirjoitteli rästiin jääneitä päiväkirjan sivuja ukkosen jyrähdellessä ja sateen ropistessa teltan katossa. Nyt syömään tai Mikko syö pian sikanautaa purkkeineen. Päivän polkusaldo noin 22km.
6.8 Juntusranta Aamu valkeni usvaisena. Mentiin aamupalan laittoon sumuisen järven rannalla olevaan keittokatokseen (8 kulmaa). Leirintäalueen palvelu oli pelannut, Mian pyörä oli korjattu. "Pappa" Kalervo Teeriniemi oli hitsannut sen tyylikkäästi. Eipä matka katkennut vielä tähän. Poikettiin Jounin äidin mökillä mutta siellä ei ollut ketään. Noin klo 11.00 sään jo kirkastuttua ja pilvien alkaessa rakoilla oli suunta jo kohti Hossaa. Päivä lämpeni joten 302km:n kohdalla vaihdettiin shortseihin. Mian mittariin oli laitettu kuminauha joka osoittautui myöhemmin jätättäväksi. Hossan ja Juntusrannan (puolet Juntusia) väli oli Hyvää pyöräilytietä. Itse Juntusranta oli nätti kylä ja urheilutalon kohdalla olevasta infolaatikosta löydettiin hyviä opasteita. Rahahuolien takia osti Mia kortilla Törmäsen kaupasta sikanautaa ym. Kylältä löytyi kuitenkin posti ja postipankki joten Mikko pääsi täydentämään tyhjentymään päässeen lompakkonsa. Käytiin TB-huoltamolla (Juntusten pitämä) kahvilla ja Miakin sai mittariinsa renkaita. Taas kilometrimittarikin pitää kutinsa kunhan muistaa lisätä kadonneet 15km. Alettiin olla Talvisodan maisemissa sillä Juntusrannallakin oli oma erityinen osansa rajansiirtely talkoissa. Juntusrannan jälkeen alkoi uuvuttavat mäet ja niiden välissä yksitoikkoista suota. Särkän harjulle nousun jälkeen oli tauon paikka. Riisiä ja sikanautaa. Ennen matkan jatkamista käväistiin vielä harjulla maisemia etsimässä ja rinteeltä mustikoita poimimassa. Matkan jatkuessa alettiin odottelemaan tietyön alkamista. Meidän onneksemme 5-tien työmaa alkoi vasta Puraksen tiehaaran jälkeen, joten selvisimme siitä sepelistä. Puraksen kohtalaisessa kunnossa olevaa hiekkatietä saavuimme pian gasthaus Villa Puraksen pihalle. Ulkona pizzaa syömässä olleet arabi, suomalainen nainen sekä kaksi pokaa osoittautuivat isäntäväeksi. Otimme hieman tyyriin tuntuisen 2x80mk saunamökin ja 2x30mk saunan. Mökki oli nätti ja saunakin tositarpeeseen. Iltarusko, uinti, sauna, saunaolut sekä patjat ja lakanat tuntuivat suuremmoisilta. Hieman outoa oli kun se paikallinen arabi näytti saunan käyttöä englanninkielellä selostaen. Päivän pyöräilyksi tuli 83.6km.
7.8 Raatteen tie Herätys, aamutoimet, pakkaus. Heti lähdössä oli sadeasut laitettava päälle. Tihkusateessa palasimme ensin Puraksen tielle ja parin kilometrin jälkeen käännyimme metsäautotielle kohti Raatteen kylää. Pian rajavyöhykkeen merkit reunustivat tien vasenta laitaa. Tihkusadekkin muutti pian selväksi sateeksi, olimmehan lähellä rajaa. Raatteen tielle tupsahdimme Å2km ennen rajavartioasemaa ja kenttävartiomuseota. Mielenkiintoisessa museossa oli hetki hyvä pidellä sadeta siviilipalvelusmiehen näköisen oppaan kertoessa museosta. Poikettiin vielä katsomassa puomin ja tähystystornin vieressä olevaa uutta muistomerkkiä. Aamukahvin puutteesta kärsivät makuhermomme saivat meidät rientämään kohti Raatteen koulua. Ennen näyttelyyn menoa istuimme puhvetin puolella syömässä sämpylää juomassa kahta kahvimukillista ja tuijottamassa "Suomussalmi talvisodassa" videota. Aikaa vierähti ainakin tunti siinä kortteja kirjoitellessa ja näyttelyesineitä katsellessa. Järjestelyt on hoideltu hyvin ja täytyypi toivoa, että kylätoimikunta saa pitää näyttelyään jatkossakin. Sade jatkoi satamistaan ja me pyöräilyä. Purasjoen sillan takana on vanhoja juoksuhautoja ja sortuneita linnotteita sekä varusmiesten tekemä mallikorsu varustettuna pätkällä juoksuhautaa. Kovin kauaa ei viitsinyt pysähdellä sillä sade teki olemisen nihkeäksi. Vielä pysähdyttiin kuitenkin hetkeksi Raatteentien taisteluiden muistomerkillä jonka jälkeen olikin vielä 8 kuraista ja raskasta kilometriä soratiellä. Ohitimme paikallisen suurisarvisen poron joka pidätteli takanamme tullutta linja-autoa niin kauan ,että ehdimme noin kilometrin päähän ennenkuin meidät ohitettiin. 18km sateista asvalttitietä kohti Ämmänsaarta ja leirintä-aluetta. Hieman Suomussalmelta Ämmänsaareenpäin on tien risteyksessä Alvar Aallon veistämä talvisodan muistomerkki joka katsottiin pikimmiten. Päätettiin jättää se kuvaamatta ja ostaa postikortti. Nälkäisinä ja läpimärkinä saavuimme Kiantajärven leirintä-alueelle josta vuokrasimme pienen 2-hengen mökin. Saatuamme mökin kaikki seinät ripoteltua täyteen kuivattavia varusteita ja esitteitä, veimme loput keittokatokseen kuivumaan. Sitten syömään. Kahvilaa hoiteli todennäköisesti Virosta kotoisin oleva nainen joka lupasi meille, myöhäisestä ajankohdasta huolimatta, paistettuja makkaroita, perunoita ja kananmunan, Uudehkossa kahvilassa oli videolta tulemassa lasten piirrettyjä lujalla äänellä joten mukuloiden täytyi myös huutaa jotta heidän äänensä kuuluisi. Saimme kuitenkin luettua hesarin jonka jälkeen muonakin ilmestyi sopivasti eteemme. Nautinnollisen aterian jälkeen Mikon piti saada pussi taffeleita nam nam. Siirsimme pyykkimme keittokatoksesta saunaan ja painuimme kämppään pohtimaan matkan jatkamista tai siirtymistä aamulla postiautolla Kajaaniin. Sateisen päivän kilometrit 51.2.
8.8 Hepoköngäs Herätys 31 vuotiaana (Mikko). Mia kävi Kientajärvessä uimassa ja huuhtomassa huonosti nukutun yön unenpöpperöt pois silmistään. Kämppä oli kuin lievästi haiseva sauna, mutta vaatteet olivat onneksi pääosin kuivuneet. Syötiin mökissä mustikkainen aamupuuro kahveineen, tuulen kuivatellessa, aamuauringon avustuksella, viimeisiä kosteita kamppeita mökin edustalla. Sitten alkoi ripeä toiminta: kamat kasaan ja hirveä sotkeminen kohti turjanlinnaan vievän laivan laituria (noin 3km). Kientalaivasta näkyi vain peräaallot kun saavuimme rantaan. Pettyneinä pyöräilimme kohti Ämmänsaaren keskustaa. Pysähdyimme Kiannon kuohuissa, infopisteessä, kyselemässä mahdollisista tietöistä ja paikallisista nähtävyyksistä. Eivätpä osanneet sanoa kummastakaan, joten poikkesimme torilla ja kaupassa siinä ohimennen kyselimme ihmisiltä, ovatko tietoisia Puolangan tien kunnosta. Kun sää oli parempi kuin eilinen niin oli päätetty jatkaa matkaa pyöräilemällä vaan tietöistä saadut epämääräiset vihjeet pisti harkitsemaan reitinvalintaa. Rohkeasti kuitenkin otettiin suunnaksi länsi ja siellä Hepoköngäs ja Puolanka. Alkumatkalla tienpäällä pysäytetty sora-auton kuljettaja tiesi sanoa, että tie oli ajettavassa kunnossa, reunoja vasta on vähän revitty. Matkalla öljyttiin sateessa kitisemään alkaneet pyörät ja jatkettiin pitkiä suoria suonlaitoja ja kanervaisia metsänreunoja. Kuntakin vaihtui Hyrynsalmeksi, mutta maisema pysyi samana. Matkalla surtiin sinolin vähyyttä ja nälkäkin alkoi tulla. Maasto muuttui mäkiseksi viinavaaran kohdalla, jonka päällä häämötti pelastus, kauppa-auto, johon ehdimme viimetingassa puuskuttaen. Sinolia saatiin ja ostettu limupullo tyhjennettiin hetkessä. Tyhjä pullo annettiin paikalliselle asukkaalle joka tiesi kertoa, että tästä ne vaarat vaan paranevat. Siksipä heti alamäessä pysähdyttiin tankkaamaan, hernesoppa ja synttärimunkit maistuivat. Jatkettiin sisukkaasti matkaa Hepokönkäälle ja yllätys, sielläpä oli kahvila. Sinne poikettiin vaihteeksi munkeille. Muutaman vuoden vahaa rakennusta hoiteli vuokralaisena sama yrittäjä joka hoitaa myös Puolangan leirintä-aluetta. Hetken höpötettyämme kanoottireiteistä, kahvilarakennuksesta ja turisteista, jatkoimme kävellen ihailemaan putousta. Hepoköngäs on 24 metrisenä Suomen korkein luonnonvarainen vesiputous. Hetken kierreltiin kuohuja ihaillen ja kellertävää suovettä kummastellen. Matkaa oli kuitenkin jatkettava kohti Puolankaa. Noustiin pari "vaatimatonta" vaaraa ylös, poljettiin paikallisen keilaradan ohi. (oli ulkoilmassa oleva täysin normaali keilarata). Puolanka-Cityyn laskettiin pitkää alamäkeä ja tulipa siinä 500km poljettua taivaltakin täyteen. Poikettiin kirkonkylän kautta, Patamäkeä ylös ja mutkan kautta leirintä-alueelle. Teltta pystyyn ja sitten keittämään perunoita ja makkaraa sisätiloihin. Katseltiinpa pitkästä aikaa uutisetkin oikein nojatuolissa istuen, olivat maan valtaapitävät tekemässä yhteiskuntasopimusta (?). Mitäpä me väsyneet polkijat moisista murheista. Miakin löysi lehtiä luettavaksi ennenkuin vetäytyi perässä nukkumaan. 74.3 km tälle päivälle.
9.8 Ristijärvi Kylmän yön jälkeen oli mukava mennä lämpöiseen suihkuun ja tukan pesulle. Siinä aamupuuroa laittaessa hiuksetkin kuivuivat ja aamutoimet tehtiin tahallisen hitaasti tietäen, että edessä oli heti pelkkää ylävaaraa monta kilometriä. Tikkakilpailun jälkeen lähdettiin, aurinko kyllä paistoi, mutta vastatuuli oli kylmä. Mia poikkesi ostamassa filmiä, Suomen nuorin filmikauppias ei tiennyt, oliko yöllä ollut pakkasta, mutta hänkin oli palellut nukkuessaan leikkimökissä villasukat jalassa monen peiton alla. Puolangan keskustan jäätyä taakse alkoi hidas, vastatuulinen nousu yli 100m ylemmäs palotornin mäelle. ja kun sinne päästiin niin vesi maistui. Alamäistä ei oikein päässyt nauttimaan, sillä nekin täytyi polkea, kun tuulen voima oli suurempi kuin meidän laskuvoima. Käännyttiin kohti hoikanvaaraa. Tien poskessa oli muuvaara merkki ja lisäkilpi "näkemäesteitä 3km". Mikko ihmetteli hiukan mitä ne oli, mutta matkalla se selvisi. Tie oli kovasti mäkinen. Ylämäet oli talutettava ja paikalliset ajoivat niin, että kivet lentelivät. Matka oli tosi uuvuttavaa ylös alas menoa soratietä pitkin. Tieosuus on parempi kiertää jos on pyörällä matkassa. 15km taipaleen jälkeen oltiin Paljakan hiihtokeskuksen tuntumassa, josta käännyttiin vielä pienemmälle soratielle määränpäänä Pirunkirkko. Kirkkomatkaa jatkettiin jalan ~300m ja piru vie, missä se kirkko lie. Jäi vähän epämääräiseksi koko kirkko. Kalliolohkareet ja jyrkänteet sekä välissä luikerrellut puro oli hiukan vaatimattomia Kuusamon jälkeen, vaan jos tällaiset maisemat olisi etelässä niin siellä voisi olla tungosta. Tulipa reissu kuitenkin tehtyä. Maxi-tupla oli tarpeeseen ennenkuin jatkettiin samaa tietä takaisin Paljakan alueelle. Hiihto- ja laskettelu-urheilun harrastajille on onneksi tehty kunnon puitteet ja mekin saimme näin ollen nauttia upouudesta leveästä asfalttitiestä. Suorsan K-kauppa pelasti meidän muona- ja munkkitilanteen. Kahvit nautittiin kauniissa järvimaisemassa tien laidalla. Matka alkoi joutua kun oltiin päästy asfaltille ja ylämäetkin pystyi taas polkemaan. Pysähdys Kellovaaralla ennenkuin alkoi hurja lasku aina Ristijärvelle asti. Yksinäisen tasaisen junnaavan taipaleen jälkeen oli kiva kiertää kirkonkylän kautta, jossa oli useita kauniita rakennuksia (paikallisten mielestä heidän kyläänsä oli rakennettu kreikkalaisella tyylillä) ja nuorisoa raitilla perjantai-illan kunniaksi. Telttapaikka lunastettiin Ristijärven leirintäalueelta, ties monennenko Ii-järven rannalta. Telttamajoitus sai paikan pitäjän spontaanisti hytisemään, mutta meitähän ei pienet viileydet pelota. Nautittiin vanhan tuvan puolella kahvit ennen teltan pystytystä ja makkaraperunoiden syöntiä. Ehdimme jo telttaan, kun hiljainen sateen ropina alkoi. Mikko kirjoitteli, Mia nukahteli eli satakoon. 65.5km on turhan vähän reitin rasittavuuteen nähden.
10.8 Kajaani Teltan kattoon ropisee. Noin klo 6 ei vielä satanut joten jatkettiin torkkumista ja yhdeksältä lähteneet postiautot annettiin mennä. Oli illalla näjet ajateltu, että jos sataa niin me mennään kylältä postiautossa Kajaaniin. Jälleen kerran aamupuuroa ja kahvit ja leivät. Hetkittäin taukoavassa tihkusateessa matkaan. Sadeasut päällä sotkimme 5-tietä kohti Kajaania pientä kiirettä pitäen, koska Mia ei halunnut matkustaa yöjunassa. Pienen "neuvottelun" jälkeen emme poikenneetkaan Kontiomäelle vaan suuntasimme suoraan kajaaniin. Vitostien vilkkaan liikenteen ja jyrsityn tienpinnan takia menimme Jormuan ja Kuluntalahden välisen matkan vanhaa tietä. Itse Kajaanissa teimme pienen tahattoman koukkauksen pientaloalueen kautta kunnes löysimme keskustan. 600km oli tullut täyteen jo 5-tiellä. Aikapulan takia vain käväisimme Kajaaninlinnan ylittävällä sillalla ja puikkelehdimme kaupungin halki rautatieasemalle. Ehdimme kuitenkin syömään kokolihahampurilaiset ja nauttimaan kahvit kajaanin nätissä asemarakennuksessa. Junassa, vähän Kuopion alapuolella, saatiin kolmen päivän kirjoitusrästit kurottua kiinni. Mia kävi Kouvolan asemalta soittamassa meidän tulosta, mutta ei saanut Ellua kiinni vaan pyyteli Eevaa hoitelemaan sen homman. Junamatka meni mukavan rauhallisesti vaikka joku oli jo alkumatkasta harmistunut juna pitkähköistä pysähdyksistä asemilla, oli tädillä kiire stadiin. Helsingissä oltiin noin klo 23.00 ja pimeän keskuspuiston halki pyöräilimme huomattavasti (noin 15ºC) viileämmässä säässä kuin lähtiessä. Kotona oli sitten aika halata kissaa ja huokaista. Takana oli 620km pyöräiltyä Suomalaista tietä.
Pyörillä tavahtuva matka kohti etelää jatkui neljän vuoden päästä. VUODEN 1995 MATKAKERTOMUS	PYÖRÄILY