Ropi 2005
Ennen matkaa Helsinki - Iitto - Ropin autiotupa Ropi - Aatsajoki Luppopäivä, kalastelua Marsujärvi Kaskasjoki Cuovzajavri Puittisjoki Vartsajoki Buvrrásjohka Saddamasjohka Ailakkavaara Kilpisjärvi Kohti kotia Toteutunut reitti Loppukommentteja

Ennen matkaa:   Muutamia vuosia olen pohdiskellut ajatusta lähteä isommalla porukalla vaellukselle. Erilaisia yhdistelmiä ja malleja olen tuolle reissulle miettinyt. Ihmisillä kun on erilaisia tarpeita, tapoja ja haluja niin yhtenäinen 2 viikon vaellus samalla porukalla ei taida onnistua tai olla edes järkevä.   Viime kesänä olin lapissa 5 viikkoa yksinäni ja totesin että, osa matkasta olisi mukavampaa pienellä porukalla. Esitin kurssikavereille ajatuksen että patikoitaisiin osa matkasta yhdessä (alku tai loppu) ja kukin sitten omien mieltymysten mukaan loppuaja omilla teillään. Ajatus otti vuoden vaihteen jälkeen tuulta alleen. Kevään aikana sitten muutama kokoontuminen ja reitti sekä ajankohta oli selvillä.   Päätettiin lähteä yhtä matkaa viiden hengen ryhmällä Ropin suunnalle. Markku, Nina ja Pia olisivat 5 päivää ja Minä sekä Mika noin 2 viikkoa matkassa.. .
Helsinki - Iitto - Ropin autiotupa 28.7.2005 Torstai 1. vaelluspäivä.   No! aamuhan on aina päivästä se vaiken aika. Puoli väkisin ylös ennen kahdeksaa. Hätäinen aamupala, rinkka selkään ja klo 9 junaan. Helsingin asemalta lentokenttäbussilla Seutulaan.   Kotimaan terminaalissa odottelin aikani. Mika ilmestyi paikalle. Oli tullut jo aikaisemmin. Pian muutki. Keittimen kantajat joutui käymään turvatarkastuksessa kuka mistäkin syystä. Minulla oli yksi kantikas säilyketölkki jota etittiin. En heti tajunnut mitä virkailija tarkoitti sanomalla "säiliö" tai "kanisteri". Koneeseen kuitenkin päästiin.   Lento Kittilään. Kentältä saatiin osa polttoaineista. Lähtömaljatkin ehdittiin ottaa ennen Eskelisen saapumista. Kovin on kylmempi ja sateisempi sää pohjoisessa kuin lähtiessä Helsingistä. Muoniossa tauko jolloin ehdittiin hankkia tarvittavat romppeet ja ehdittiin haukata jotakin pientä.   Kun sää oli sateinen ja luvattiin vielä voimakasta tuulta niin päätettiin muuttaa suunnitellun reitin kulkusuunta siten että päästään ensimmäiseksi yöksi Ropin autiotupaan. Jäätiin siis pois kyydistä vasta Iiton kohdalla.   Varusteet kuntoon sadesuojat päälle ja ensimmäisestä polusta pusikon puolelle. Iitosta lähtevä oikea polku olisi ollut hieman kauempana. No innoissamme mentiin eteempäin vaikka valitun polun koko jo hiukan epäilytti kunnes se katosi kokonaan. Tarkistus gepsistä ja mutka kulkureittiin. Oltiin menty hissukseen väärään suuntaan ja oikealle polulle oli matkaanoin 500m.   Eipä haitannut. Maasto ei ollut pahimmasta päästä eikä enään satanut ja rinteellä komeasti kukkasia. Tyypillinen alkumatkasta tehty kupru. Innoissaan ja tottumatta tekee liian helppoja oletuksia.   Oikean polun löydyttyä alkoi matka joutua. Polku ei ole niitä helpoimpia vaan siinä on runsaasti kiviä ja mutkia. Runsaitten sateitten jälkeen osa polusta oli lätäköiden peittämä ja toimi jopa purona.   Akkispahta tuli näkyviin ja päätettiinkin pitää pieni soppatauko siinä pahdan juurella olevalla lammella. Sää kirkastui ja pilvet alkoi väistymään mutta kaikkialla oli märkää ja tuuli viilensi ilmaa. Ah ! syöminen on mukavaa.   Kello alkoi olemaan aika paljon mutta eihän täällä pimeä tule. Jatkettiin matkaa tarkoituksella kiertää jokivarren kosteikkoa ja mennä Ropin tuvalle yläkautta. Alkumatkasta oli tullut kolmen hengen ryhmä vastaan. He sanoivat suoran reitin tuvalle olevan "aika märän". Kiertomatkaa tuli muutama kilometri mutta selvittiin kohtuullisen kuivin jaloin. Saatiin hyvä tuntuma risukkoon.   Roabijohkan yli ei mentykkään ihan miten tahansa. Minä löysin itselleni ylityspaikan noin 200m tuvalta yläjuoksuun. Pääsin saappaat jalassa yli. Muut tuli kahlaamalla tuvan kohdalta. Vesi oli sateiden takia hivenen korkealla. Tuvalle kuitenkin päästiin.   Kaminaan tuli, kuivaa ylle, lämmintä kupuun ja unten maille.
Ropi - Aatsajoki 29.7.2005 Perjantai 2. vaelluspäivä.   Uni kyllä maittoi. Joku sanoi kuunnelleensa kuorsausta stereona. En minä vain huomannut. Verkalleen noustiin ylös. Vielä kamina hetkeksi lämmittämään.   Tuvan ympäristö on märkä ja ryyseikköinen. Vessaankaan ei tahtonut päästä kuin saappaat jalassa. Talon taakse oli kaivettu pieni oja joka johti lorisevan puron talon alta pöpelikköön. Kesäkäyttäjiä varten Ropin tupa on aivan liian alhaalla ja märässä paikassa.   Sää oli viileä ja pilvinen. Meille tuo sopi koska edessä oli nousu Ropille. Kolmisen kilometriä tasaista jutaamista ylämäkeen. Ropin huippu läheni kovin hitaasti mutta kuitenkin varmasti. Pysähdyttiin Ropin rakkaisen huipun juurella. Markku ja Nina eivät lähteneet huiputtamaan Ropia vaan jatkoivat eteenpäin Marsujoen suuntaan taukoa pitämään.   Mika, Pia ja minä jätettiin rinkat rakan reunaan ja aloitettiin kapuaminen kohti Ropin huippua. Rakkakivikon välistä löytyi hyviä kangasmaa suikaleita joita pitkin nouseminen oli helppoa. Huipun lakitasanteen reunalle päästiin nopeasti mutta vielä oli matkaa puolisen kilometriä korkeimman huipun kivikasalle. Ropin laki on kivikkoista ja tasaista. Kivikeon vieressä on kolmiomittaustornin jäänteet pätkiksi sahattuna. Jäimme katselemaan maisemia. Tunnistimme huippuja Pallakselta Haltille.   Komea maisemapaikka mutta alaskin on tultava. Alamäki ottaa enemmän polville mutta onneksi ei kuormaa ollut mukana. Rinkkojen löydyttyä (menin hiukan ohi) pidettiin pieni energian takkaus tauko ennen matkan jatkamista.   Marsujoen latvahaaraa seuraillen oltiin pian pienellä kurulla jossa puro hyppi kauniisti sammaleisten kivien välissä. Kurun pohjalla oli pieni lumiläikkäkin. Kaunista.   Matkaa jatkettaessa ruvettiin etsimään katseella Markkua ja Ninaa. Arvuuteltiin heidän reittiä ja sitä kuinka pitkälle ovat menneet. Kumpareen päälle jätetty rinkka tuli näkyviin ja sitten lammen rannalla olevat matkakumppanimme.   Jäätiin soppatauolle. Nälkä jo kurni. Taukopaikka oli tuulelta suojassa ja aurinkokin lämmitti välillä.   Vielä oli päivämatkaa jäljellä. Suunniteltu leiripaikka Aatsjoen alajuoksulla oli noin 7km päässä. Jatkettii hyvää maastoa kohti Marsujokea. Kauempaa katsottuna jokivarsi näytti kovin pajukkoiselta joten pysyttiin ylempänä.   Marsujoki oli kuitenkin ylitettävä. Hakeuduttiin jokivarteen pienten lompoloiden yläpuolelle. Virta oli niin vuolas että vain saappailla pääsi yli. Maastokenkäilijät lähtivätkin ylävirtaan josta löytyi kuivin jaloin ylitettävä kohta. Siinä jokivarressa oli muutama mukavan näköinen leiripaikkakin ja pari suvantoa joista olisi varmaan saanut kalaakin.   Kohtuullisen hyvää maastoa kulkea, vaivaiskoivua vain oli kovin tiheälti. Loppumatkasta maisema muuttui kun auratuksi hakkuualueeksi. Tunturimittarin vikuuttamia koivuja kivisessä maassa. Aatsajoen tuntumassa ei meinannut löytyä sopivaa leiripaikkaa. Kierreltiin eri suunnilla katsastamassa seutua. 4 telttaa on kohtuullisen vaikea saada näillä seuduilla samaan piiriin.   Saatiin teltat sopimaan pieneen painanteeseen jossa oli valmiiksi nuotiopaikka ja jonkun verran koivuja polttopuuksi. Meni hieman rankaksi ja pitkäksi tämä päivä. No päästiinpä sinne mihin pyrittiin ja huominen on lepopäivä.   Illalla pientä nuotion polttoa muiden askareiden ohella. Käytiin vielä pieni lenkki Aatsajoen varressa katselemassa kalapaikkoja. .
Luppopäivä, kalastelua 30.7.2005 Lauantai 3. vaelluspäivä.   Yöllä oli ollut pakkasta. Teltan liepeet huurteessa. Aamulla kuivailin yksikerroksisen telttani sisätiloja auringon jo lämmittäessä. Kosteus tiivistyy teltan pintaan ja tippuu sitten aikanaan sisälle.   Ulkona kuului rapinaa. Mika oli jo noussut joten minäkin ponkaisin pystyyn. Oli sovittu illalla että, lähdetään aamukalaan jos noustaan ajoissa. Siispä vapa mukaan ja Aatsajoen lompoloille.   Menin vastarannalle ja Mika jäi perkaamaan leirin puoleista rantaa. Se ylempi lompolo oli tyhjä mutta Alemman lammen kohdalla ei tarvinnut montaa kertaa heitellä kun aamupala oli kasassa. 2 taimenta ja 3 Harjusta. Karkuutuksia saman verran. Kalan perkuun jälkeen leiriin muita herättelemään. Tehtiinpä tulet ja paisteltiin kaloja.   Viileä oli yö eikä päiväkään niitä lämpimämpiä. Lähdettiin kuitenkin kalavehkeet mukana kohti Vuontisjärveä. Vuontisjoesta kokeiltiin kalan saantia. Markku siinä hinasi jonkin aikaa haukea kunnes siima katkesi.   Itse joen ylitys olikin sitten hieman hankalampi. Jokivarsi on vaikeakulkuinen risukko. Joen uoma on monihaarainen mutta pääuoma kuitenkin niin vuolas ettei ylityspaikkaa tahtonut löytyä. Ylempänä oli joessa sen verran leveyttä ja kiviä että päätin kokeilla paikaa. Yli pääsi hyvin, tosin saappaat joutui siinäkin ottamaan pois.   Kipaistiin niemen yli ja oltiin Vuontisjärven Pohjoispään rannalla. Vastarannalla näkyi houkutteleva hiekkaranta. Oma rantamme oli hivenen kivisempi ja antoi ahventa ja haukea. Pääsivät takaisin.   Suunnattiin takaisin Vuontisjoen varteen. Muutaman heiton jälkeen joesta yli. Tällä kertaan menin saappailla. Muut miten parhaaksi näki. Nina oli ottanut sieltä suvannon puolelta harjuksen. Siinä Vuontisjoen ja Aatsajoen yhtymäkohdassa on sellainen suvanto josta kalaa olisi pitänyt irrota. Ei vain saatu vaikka kuinka yritettiin. Vieressä olisi ollut mainio leiripaikkakin.   Lähdettiin paluumatkalle Aatsajokea ylävirtaan. Kala ei ollut syönnillä ennen kuin Niinan vieheeseen tarrasi iso pulska taimen. Yli kilon se oli. Samasta kohdin sain sitten sellaisen vajaan kilon Harjuksen. Ruokakalat oli hankittu. Loppumatka jäi uistimen uitteluksi muutamaa tärppiä lukuunottamatta.   Teltoilla laitettiin pikaisesti soppaa ennen kalojen paistoa. Taimen pääsi loimutukseen nuotion kiveä vasten. Harrit valmistui siinä nuotiokivillä nekin. Se oli sellainen pidennetty lounas eli useamman tunnin syöpöttely.   Iltakalallekkin lähdettiin. Meinattiin ottaa aamuisesta paikasta vain poimimalla taimenia ja harjuksia vaan eipä tullut mitään. Käväistiin rämpimässä vielä seuraavaakin suvantoa mutta paria "tärppiä" lukuunottamatta jäi vain muisto käärmepajukosta pahimmillaan.   Iltanuotiota pidettiin kunnes uni maittoi. .
Marsujärvi 31.7.2005 Sunnuntai 4. vaelluspäivä.   Yöllä oli jälleen kylmä. Pakkasesta en tiedä kun en sopivaan aikaan käväissyt ulkosalla. Aamulla noustiin kohtuullisen ripeästi. Sää ei ollut parhaimmillaan vaan läntiseltä taivaalta tunki ylle aika harmaata pilveä. Odotin sateen alkavan milloin hyvänsä.   Lähdettiin paluumatkalle suurin piirtein samaa reittiä kuin tullessa. Kylmä viima mutta ei sentään satanut. Siinä Marsujoen itäpuolen harjanteella on kohtuullisen hyvä kulkea. Tuuhea vaivaiskoivu vain repi kenkiä ja saappaita. Mieli olis tehnyt pitää taukoa mutta sää ei sitä sallinut.   Katsottiin sopivaksi pysähtymispaikaksi Marsoaivin koillispuolella oleva lampi-598,5. Tuulensuojaa ei siellä pahemmin ollut sillä länsirannan kumpare oli kovin loiva. No onhan maanpinnassa sentään hiukan tyynempää. Laitettiin kuka mitäkin. Minulle maistui kunnon pata ja kuuma kahvi.   Seuraava suunta oli Marsuoaivin rinteelle. Sää näytti jo kirkastumisen merkkejä mutta tuuli ei hellittänyt ennen kun vasta tunturin suojaisemmalla puolella. Istuskeltiin hetki yhden ison kiven kupeessa ja koitettiin saada kännykkäyhteyksiä etelään. Ei onnistunut.   Marsoaivien välisessä kurussa saatiin aurikoakin ja päätettiin pitää kahvitauko siinä vedenjakajalla pienen lammikon kohdalla missä kumpare tarjosi tuulensuojaa. Maa on jo jotenkin ruskan värittämä vaikka ollaan heinä-elokuun vaihteessa. Harmaat kivet täplittää mukavasti värikästä maata.   Marsujärvi joka on päivän etappimme, näkyi jo ennen kahvitaukoa. Lähdettiinpä etsimään leiripaikkaa järven laskuojan suunnalta. Tuon Tammukkajoen seutu on kovin kivinen. Hajaannuttiin tutkimaan paikkoja. Neljälle teltalle löytyi tasaista siitä joen luusuan itäpuolelta kumpareella olevan lammen rannasta. Hiukan tuulinen paikka mutta ei voi valittaa maisemat oli sentään komeat.   Laiteltiin siinä ensin sapuskat ja siirryttiin sitten kalastuspuuhiin. Minä läksin Marsujärven rantaan ja muut tammukoita jahtaamaan Tammukkajoelle. Kalaa tuli molemmilta suunnilta. Marsujärven ranta komeaa kivikkoa. Sellaisia jääkaapin kokoisia harmaita möykkyjä. Napsin runsaasti kuvia kolmen harjuksen lisäksi. Muut oli saaneet tammukoita joten meillä oli pastettavaa illaksi.   Saatiin pieni nuotiokin aikaiseksi niistä kolmesta tunturin rinteeltä löydetystä halosta ja risuista. Tammukat eli lapin nakit ja pari harjusta paistettiin tikussa ja kivillä. Isoimman harjuksen käärin folioon kun olin ensin täyttänyt sen kesäkurpitsalla, munakoisolla ja sulatejuustolla. Hyvää kaikki.   Ilta kylmeni pakkasen puolelle jo ennen nukkumaanmenoa joka sekin vierähti yli puolen yön. .
Kaskasjoki 1.8.2005 Maanantai 5. vaelluspäivä.   Pitkät unet pakkasyössä. Aamutoimien aikana hyvästeltiin porukkaa joka jakaantui. Markku, Nina ja Pia lähtivät kohti Ropinsalmea. Minä ja Mika taasen suunnattiin pohjoiseen Ropin suuntaan.   Pidettiin Mikan kanssa taukoa siinä nätissä purovarressa johon jo alkumatkasta tutustuttiin. Söin siinä soppaa ja Mika tyytyi kupilliseen lämmintä. Kauniisti sammalten välissä loriseva puro ja kukat pääsivät kameraan.   Jatkettiin Ropin itäpuolitse kohtuullisessa maastossa. Mika siitä sitten kääntyi kohti Pitsijoen keskiosia ja minä hivuttauduin hivenen ylemmäs jokivarteen. Olin epävarma päivän etapista. Kaskasjoen tuvalle teki mieli mutta sinne oli matkaa ihan kohtuullisesti.   Pidin kahvin mittaisen tauon siinä Pitsijoen haarukassa Ropin pohjoispuolella. Kaunis paikka ja tasainen penkka vaikka leirin pystyttämiseen. Päivää oli kuitenkin jäljellä, sää kohtuullisen hyvä Eikä sinne tuuliseen ylämaahan viitsinyt jäädä. Lisäksi Kaskasjoen tuvan tarjoama mahdollisuus itsensä ja varusteiden huoltoon houkutteli.   Lähdin Bizeoaivin länsipuolen satulan kautta. Siinä olikin kaunis pikkuinen lampi. Juovvatcohkíen koilispuolella on hyvää kulkumaata ja mukavat maisemat. Joku iso valkoinen lintukin siellä rinteellä lenteli. Otin kuviakin, tosin hyvin kaukaa. Niiden mukaan olisi kyseessä tunturipöllö.   Kaskasjoen tuvalle tulin suoraan etelästä. Viimeinen pätkä tunturin harjan yli oli kovin kivistä ja lasku jokilaaksoon jyrkkä. Kohtuullisen mukavaa koivikkoa jokivarteen ja lopuksi polkua tuvalle.   Tuvan ovi oli raollaan mutta tupa tyhjä. Päivälle oli kertynyt mittaa yli 15km ja sen huomasi. Tulet kaminaan, ruoka lämpiämään ja pyykkivesi kaminalle. Pyykin sain pestyä ja sitten tutimaan. .
Cuovzajavri 2.8.2005 Tiistai 6. vaelluspäivä.   Huoltopäivä. Kaminalle päänpesuvesi. Itikat tahtoi syödä paidattoman päänpesijän lammen rannalla. Siirsin tuvan oven rullasalvan vastinrautaa jotta ulko-ovi pysyy kiinni.   Pieni lenkki virvelin kanssa alavirtaan. Löysin tuvan jäänteet joita etsin. Kalaa ei tullut, paitsi se pikkuinen hauki jota en ottanut. Tuvalla tukeva ateria eilisen säilykkeen toisesta puolikkaasta ennen lähtöä eteenpäin.   Kaskasjoen pääsi kiviä pitkin yli tuvan kohdalta. Vastarannalla hyvä ja kaunis masto aina kaskasjärvelle jonka ranta hankalan kivikkoinen. Pidin tauon mukavalla niemellä järven rannalla. Tuuli vain oli kylmä. Paikka on kaunis.   Kiipesin Siikavaaroille. Puuskuttava nousu. Cuovzajavrin eteläpuolen lammen vieressä harjumuodostuma jasta suojaa teltalle.   Illemmalla pieni kävely järven itäpäähän, ei kalaa. Kylmä yö, koko teltta kuurassa. .
Puittisjoki 3.8.2005 keskiviikko 7. vaelluspäivä.   Kehnosti nukuttu yö. Vääntelehtimistä joko Pakkasen tai ainakin kovan alustan painaessa lonkkaa. Aamu oli lämmin. Aurinko paistaa taas ja tuuli hieman etelämpää.   Caibma näkyi mukavasti monelta suunnalta kun matkasin koilliseen. Covagorssat on kohtuullisen helppoa ja kaunis lampikin jossa istuskelutauko.   Housut on kuluneet jo ennen tätä reissua takapuolesta niin ettei ne pidä vettä. Nyt meni jo sormi läpi yhdestä palkeenkielestä. Laitoin gorepaikkoja kaksikin kappaletta.   Oletettua helpompaa on siitäkin eteenpäin. Ennen harjannetta isompi vuoma jossa kauniit kivirantaiset järvet siellä laitoin kanaa ja nuudelia. Kana ei tahdo pehmitä. Unna Coavccesoaivin länsipuolen laakso ja kuru on komeita. Kurun/laakson alapäässä on kallioportti ja vieressä seidaksi kelpaava kivipaasi.   Karttaan merkitty tupakin löytyi. Vanha hirsirunko on siirretty tähän. Siirtoa varten hirsiin laitetut numerolaputkin on vielä hirsien päissä. Kämpän koko noin 2,5-3x3m kanttiinsa. Toisessa päässä laudasta 2m syvälaajennusosa ja vielä pieni umpikuisti (1x2m) laajennuksen kyljessä. Pihalla vessa surkean näköisenä. Tuvan eristeenä lasivillaa mikä myöskin kertoo että tupa on uudelleen pystytetty. Katto on uudemman näköinen. Pihamaata ei ole liiemmin tallottu eli tupa taitaa olla enimmäkseen talvikäytössä. Lautalaajennuksen takaseinässä olleen ikkunan lasi oli rikottu. (Kurkistin ikkunaluukun alle). Tikutettu kelkkaura menee parin sadan metrin päästä tuvan ohi. Kelkkautikutuksella ei ole minkäänlaista kesäpolkua.   Jatkoin Puittisjoelle josta löytyi sorakumpareiden välistä kaunis leiripaikka. Soppa suuhun. Poikkesin vielä ylemmällä isolla lammella virvelin kanssa. Sen yläpäässä ensin hyvä tärppi isohkosta kalasta. Karkulaisen jälkeen en odottanut uutta mutta muutaman heiton jälkeen iso taimen kiinni. Tämän sain ylös. Ainakin yhtä suuri kuin Silisjoen taimen eli minun suurin.   Pistin teltan pystyyn sopan keittopaikalle joen mutkaan. Kalan filerointia pitää harjoitella. Suolasin kalan ja keitin kahvit. Illemmalla paistoin kattilassa tukevan iltapalan ja huikka päälle. Kaunis ilta ja miljoona itikkaa. .
Vartsajoki 4.8.2005 Torstai 8. vaelluspäivä.   Sää alkoi muuttua jo yöllä. Tuuli etelästä ja pilviä nousi taivaalle. Suht pikainen aamu. Kymmenen jälissä liikkeelle kun tummat pilvet pukkasi päälle.   Puittisjoen kämppää kävin kurkkaamassa. Samalla alkoi sataa. Tupa on lautamökki. Kokoa vajaa 3x4,5. Huoneen puoli kalustettu tyypillisesti. Ison ikkunan edessä pöytä ja vieressä laverit. "Tupaan" tullaan eteisestä joka on noin 1,5 metrinen. Ulko-ovi on eteisen kyljessä. Siisti paikka, ei taida olla kesäkäyttöä kun ei kulutustakaan näy. Pihalla vessa ja varastoaitta sekä kotapuut.   Lautamökistä parin sadan metrin päässä on entinen alumiinirunkoinen tielaitoksen työmaakoppi. Vaaleanruskeat levyt kyljessä. Koko noin 2,5x4 ja sisälle on saatu mahtumaan pöytää ja laveria. Piipusta päätellen laatikkoa voi lämmittääkkin. Rumia nämä tällaiset on mutta ei taida täälläpäin olla silmää tahi ei välitetä pätkääkään.   Jatkoin tihkusateessa Puittista ylävirtaan sen pohjoispuolella. Raittijärvelle kääntyvän kelkkauran yli ja kohti entistä rajamiesten kämppää. Rajamiesten kämpän raunio on Puittiksen latvahaarukan eteläpuolella rinteen päällä. Hiukan jouduin kiertämään ennen kuin sen löysin. Tupa on ollut komialla mutta vissiin tuulisella paikalla. Puhelinpiuhakin lienee paikalle tullut koska pylvään tyviä oli vielä vieressä muutama linjaa antamassa. Sahattu sittemmin kai polttopuuksi koko tolpparivi. Paikalla vain jotain palamatonta rojua. Kaminan jämä, piipunpätkiä, kanisteri ym. Tiiliäkin on jonkun verran, ehkä seinän ja kaminan välissä palomuurina. Tupa ollut noin 3x5m. Puuosia ei paikalla ole jäljellä. Liekö tupa palanut, siirretyn tuvan ympäristöä kai siivottaisiin.   Satoi tasaseen. Jatkoin kohti Vartsajokea ilman taukoa. Ensin mukavaa maastoa, sitten pieni suo ja kivikko. Gammatoaivin pohjoispuolella jokivarressa ok telttapaikka. Sade taukosi joelle tullessa mutta pilvet roikkui alhaalla. Olin kävellyt noin 12km ilman sen kummempaa taukoa kuin nuo tupakoohteisiin tutustumiset. Olin perillä noin 14,20.   Karua on maisema tällä korkeudella. Joitakin puskia sentään tuossa jokivarressa. Vastarannalla jokiuoman rinteessä on iso lumiläikkä. Laittelin tukevan sapuskan jonka jälkeen alkoi uudestaan sataa. Vetäydyin päiväunille.   Herättyä satoi yhä ja kellokin oli niin paljon ettei tänään enään viitsi jatkaa. Teltassa makoilua ja sateen kuuntelua. .
Buvrrásjohka 5.8.2005 perjantai 9. vaelluspäivä.   Satoi koko yön. Pikkutihkua aamulla. Ihmeen hyvin olin nukkunut vaikka eiliset päivätorkut oli kestäneet liki 4 tuntia. Päätin muuttaa reittiä ja mennä Puvrrasjohkan tuvalle 9km. Täysin pilvinen ja lähes tyyni. Pilvet roikkuu alhaalla. Pienimmillään näkyvyys oli vain pari sataa metriä.   Läksin liikkeelle n.11:00 valtava itikkalauma mukana. Sääli jättää komea laakso mutta mitä siellä sateessa voi tehdä. Virdninnibban kylkeä suht mukavassa maastossa, sadekin taukosi. Pilvet roikkui alhaalla ja kaikkialla paljon pikkupuroja.   Buvrrásjohkalle tulin helposti. Täällä maasto on paljon loivempi kuin kartalta luulisi. Siksi hiukan epäilee sijaintiaan. Autiotupakin löytyi n.14:00. Viimeinen kilometri on aina muita pidempi. Sama juttu taas. Tupaakan en nähnyt kuin vasta 100m aikaisemmin. Jokivarressa tulee polku vastaan muutama kilometri ennen tupaa ja sitä kannattaa seurata sillä seutu on aika pusikkoista.   10min myöhempää tuli samoilta suunnilta pariskunta. Asettuivat tuolle toiselle puolen. Tässä sitä nyt istuskelen ja katselen ikkunasta komeaa sateista maisemaa.   Tupa on iso ja kaksiosainen. Aiemmin on toinen puoli ollut varaustupana mutta nyttemmin sekin on auki. Molemmin puolin on uudet laverit 8 hengelle. Tämä minun puoli on hieman isompi ja valoisampi. Piipun juuresta vuotaa vettä joka tippuu liedelle ja pärskähtää sen kuumalla pinnalla.   Ilta meni istuskellessaa. Välillä sade taukosikin. Uni ei tullut joten istuin ikkunan ääressä myös osan alkuyöstä. Näin ketun loikkivan jokivarressa. .
Saddamasjohka 6.8.2005 Lauantai 10. vaelluspäivä.   Sainpa viimein nukutuksi. Naapurituvan pariskunta läksi hyvissä ajoin, silloin oli sateetonta mutta pilvistä. Jatkoin unia. Noin klo 9 ulkona oli paksu usva ja näkyvyys 200m.   Päätin pestä pään ja odotella säitä. Kaminalle vettä kiehumaan.   Pään sain pestyä ja ulkonakin kirkastui (täyspilvistä vaan ei sada). Kamat kasaan ja suunta Silotvarrille. Tuvan kohdalta oli turha yrittää joen ylitystä. Kävelin hieman ylävirtaan ja ylitin joen siinä kohtaa missä se jakaantuu kahtia. Ei mitään parasta kulkumaata mutta kohtalaista.   Matkalla yksi moottorikelkka pressun alla rinteessä Biennecohkkan kaakkoispuolella. Silotvarrin takana lammella tauko. Sää kirkastui ja alkoi tuntua jopa mukavalta. Hyvät maisemat myös Peeravaaran ja -järven suuntaan sekä Ruotsin huippujen hiipuvaan harmauteen.   Laskeuduin Saddamasjohkalle. Näiden sateiden jälkeiset tulvat on nostaneet vettä niin että, yli ei mennä. Kävin katselemassa kivillä reittiä mutta kahlaamiseksi olisi mennyt ja kahlattavaa olisi ollut. On tämä hiton leveä virta.   Kun pakottavaa tarvetta ylitykseen ei ollut niin teltta kosken yläpäähän ja suvannoista kalaa koittamaan. 3 tammukkaa yhdeltä seisomalta ja 1 lisää 15m päästä. Kuin kalakaupan tiskiltä. Soppakalat teltalle jo sateen alettua. Kahvin jälkeen oleilua ja sitten kahden tammukan kalasoppa. Enempää ei mahdu kattilaan.   Ruokalevon jälkeen vielä kiertämään. Alasuvannolta 3 pientä jotka päästin pois. Vakipaikalta 1 isompi. Harpoin vielä katselemaan suvannon taakse josko siellä olisi ylityspaikka.   Sama juttu, vähemmillä vesillä sieltä pääsee hyvin. Sain sieltä vielä yhden isohkon tammukan. Virveli kasaan. Hetki kävelyä ylävirtaan ja paluu teltalle koisimaan. .
Ailakkavaara 7.8.2005 Sunnuntai 11. vaelluspäivä.   Yöllä ja aamulla tihutti. Vesi oli laskenut joessa selvästi mutta en yrittänytkään ylitystä. Liikkeelle lähdettyä sade loppui ja pilvet alkoi rakoilla. Maasto ei ole parhaita mutta kuljettavaa.   Mukava ylityspaikka löytyi laajasta kivikosta Ailakkajärven laskujoen ja idästä tulevan Gunasjohkan pohjoispuolelta. Viereisellä kumpareella Ailakkajärven suunnalla poromiesten asuntovaunu. Iso valkoinen laatikko näkyy rumasti kauas.   Talsin tauotta Ailakkajärvelle ja tuvan viereiselle kumpareelle. Hetken katselin kaunista maisemaa auringon jo välillä pilkistellessä pilvien välistä.   Tuvalle tulin toiveita täynnä mutta sotkuinen se on. Liian lähellä sivistystä. Siivosin, laitoin tulet kaminaan ja keitin kahvit. Aurinko paistoi. Eiliset 4 tammukkaa foliossa kaminaan. Hyvää tuli. Järven päädyssä niemellä oli teltta ja siellä näkyi muutama kulkija. Mainion näköinen leiripaikka jos tuvalle ei halua tulla.   Sää oli selkeä ja tyynehkö. Kellossakin vielä aikaa tälle päivälle. Tupa ei houkutellut enään yöpaikkana. Läksin kipuamaan Ailakkavaaralle.   Ailakkapahdan itäpuolelta on hyvä nousta vaaralle. Jätin rinkan siihen pahdan taakse ja kipusin lopun matkaa huipulle. Jo ylös noustessa oli maisemaa tulleet hallitsemaan Kilpisjärvi ja sen taakaa kohoavat korkeat huiput. Vasta huippu läväytti silmille huikean maiseman länteen. Viivyin huipulla puolisen tuntia kuvaamassa ja muuten vaan istumassa mykistävän maiseman edessä.   Alaskin on tultava. Hain rinkan ja laskeuduin Ailakkavaaran keskellä olevalle lammelle. Pienen katsomisen jälkeen löytyi teltallekkin sopiva paikka. Sateet on täyttäneet kaikki kivien kolot ja painanteet. Komea paikka siinä 870m korkeuskäyrällä. Nostin vielä kiviä teltan naruille ja liepeille.   Ilta oli jo pitkällä, tuuli hieman yltynyt ja viileäkin oli. Maiseman värit ja pilvet muuttuivat koko ajan. Maltoin mennä untenmaille vasta puolen yön aikoihin. .
Kilpisjärvi 8.8.2005 Maanantai 12. vaelluspäivä.   Hyvää syntymäpäivää itselle. Luontokin järjesti mieluisan, oranssin ja pinkin sekaisen aamuruskon jota kävin ulkona ihailemassa siinä neljän aikoihin yöllä. Kauniita on lapin kesäyöt, ellei sada.   Illalla olin ottanut tekstiviestillä säätiedotuksen. Siinä luvattiin "aamusta alkaen voimakasta itätuulta ja sadetta, mahdollisesti ukkosta". Nousin siis varhain ja taivas näytti juuri siltä kuin tuossa säätiedoituksessa luvattiin. Harkitsin laskeutumista tienvarteen mutta päätin kuitenkin mennä Ailakkavaaran harjanteella.   Sade sitten alkoikin 15min liikkeelle lähdön jälkeen. Ailakkavaara peittyi pian pilveen ja minä siellä seassa. No märkyyteen alkaa tällä reissulla jo tottumaan. Lakimaita on hyvä kulkea ja matka joutuu. Ailakkavaaran länsipäässä on mainio näköalapaikka jos vain jotain näkisi. Saana tuossa edessä on pilvien peitossa ja alhaalla Kilpisjärven ääriviivat näkyy vaivoin.   Alkoi viimeinen lasku tällä matkalla. Kallioinen rinne on liukas. Pilvien alapuolella näkyvyys hieman parani.   Tunturin juurella koivikkoa joka oli hitusen parempikulkuista kuin odotin. Muutama pienempi mäki ja hetki metsässä kulkemista. Yksi poroaita piti ylittää ja sitten mönkijänuraa tienvarteen opastuskeskuksen pihalle.   Kilpisjärven kyläraittia on rakennettu aika ahkeraan ja muutama työmaa on parhaillaankin menossa. Opastuskeskuksesta siirryin syömään uuteen ravintolaan siinä tiehaarassa kaupan vieressä. Poronkäristys ja olut.   Yöpaikkaa vilkuilin hotellinkin puolelta mutta jotenkin veti retkeilykeskuksen suuntaan. Aikaa kun oli niin läksin kävellen.   Retkeilykeskuksesta kahvit ja kallis kämppä 50¤. Suihku teki hyvää.   Kiertelin illemmalla lähiympäristössä tappamassa aikaa ja katselin myös MM kisoja. Pilvet roikkuu tunturien päällä joten minnekkään pidemmälle ei huvita mennä. .
Kohti kotia 9.8.2005 Tiistai 13. matkapäivä.   Aamu oli sään puolesta yhtä suttuinen kuin eilen. Päätin lähteä junalla kotiin. Lento saa jäädä, olkoonkin että lippu on hankittu. Pari yötä täällä pohjoisessa maksaa enemmän kuin junalippu. Aamupala retkeilykeskuksessa ja Eskelisellä etelään. Matkalla tietyömaata ja yksi nurin kaatunut hiekkarekka. Seurattiin myös kuskin kanssa edellä ajavaa autoa joka hoippui keskellä tietä niin kuin sen kuljettaja olisi unessa.   Karesuvannon ja Muonion taukojen jälkeen illansuussa Rovaniemellä. Junasta sain makuupaikan ja kahvilavaunusta juttuseuraa naisesta joka juuri oli palaamassa rajan toiselta puolelta Tuntsajoelta.   10.8.2005 keskiviikko 14. matkapäivä. Tuliaisiksi lapista tuhti vatsatauti.   Loppu .
Toteutunut reitti km matka k.arv. HELSINKI - Kittilä - Iitto - Ropin kämppä to 28.7 9,7 10,5 9,7 Ropin kämppä - Ropi - Marsujoki - Aatsajoki pe 29.7 15,8 25,5 12,8 Aatsajoki - luppopäivä - Aatsajoki la 30.7 4,2 29,7 9,9 Aatsajoki - Marsojavri su 31.7 11,1 40,8 10,2 Marsojavri - Pitsijoki - Kaskasjoki ma 1.8 16,9 57,7 11,5 Kaskasjoki - Kaskasjärvi - Cuovzajavri ti 2.8 5 62,7 10,4 Cuovzajavri - Puittisjoki ke 3.8 10,7 73,4 10,5 Puittisjoki - Vartsajoki to 4.8 11 84,4 10,5 Vartsajoki - Buvrrásjohkan tupa pe 5.8 9,7 94,1 10,5 Buvrrásjohkan tupa - Saddamasjohka la 6.8 10,2 104,3 10,4 Saddamasjohka - Ailakkajärvi - Ailakkavaara su 7.8 10,5 114,8 10,4 Ailakkavaara - Kilpisjärven retkeilykeskus ma 8.8 13,3 128,1 10,7 Kilpisjärven retkeilykeskus - Rovaniemi ti 9.8 Helsinki ke 10.8 YHT. 128,1 km .
Loppukommentteja   Porukalla on kiva tehdä reissua. Nyt toteutunut 4 päivää voisi vallan mainiosti olla 6 päivää. Matkaan kannattaa jatkossa varata hieman enemmän aikaa koska nyt päivämatkat alkutaipaleella olivat hieman pitkiä. Aikatauluihin kannattaa yhä paneutua ja lentäminen saa osaltani jäädä. Nyt vaivasi koko loppumatkan se pakollinen paluu-aika. Loppuviimeksi kuitenkin tulin enne aikoja junalla. Yhteislähdön jälkeen meni muutama päivä sopeutua yksin kulkemiseen, aivan kuin olisi lähtenyt uudelle vaellukselle. Kokoontumisajon tyyppinen vaelluskin onnistuisi kohtuullisen varmasti. Kuntoilu ja painon pudotus ennen reissua oli todella viisas ratkaisu. Mitään kipeytymiä tai jaksamisongelmia ei esiintynyt. Motivaatio ongelmat oli enemmänkin sään aiheuttamaa. Ryysyt   Matkavaatteet tarttes saada jonnekkin säilytykseen. Nyt oli mukana vain yhdet housut eli ne mitkä oli vaelluksella kokoajan päällä. Samoin lenkkarit voisi olla matkavaatteiden joukossa. T-paitoja ja sukkia saa ostaa tien poskeen tullessa mutta puhtaat kalsarit voisi myös olla matkavaatesäkissä.   Lämpimälle säälle suunniteltu reissu osui aika kylmään aikaan. Vaatteita ei ollut siis yhtään liikaa. Pyykkipäivä siihen puolimatkan tienoille oli lähes välttämätön.   Kokeilussa olleet linerit (ohkaset sukat) toimivat. Toisaalta ei paksumpien sukkienkaan kanssa ollut ongelmia. Takin olkapään sauma petti loppumatkalla ja se piti harsia kasaan. Housujen persukset kului loppuun ja jouduin lykkäämään sinne pari paikkaa. Romppeet   Yksikerrosteltta on huono kylmillä säillä. Sisään tiivistynyt vesi valui lammikoiksi teltan laidoille. Varusteet muuten kunnossa. Isompi teltta tarttes saada jotta näillä huonommilla säillä ei tarvitsisi ahdistua ahtaassa teltassa. Pienempi kamera oli hyvä kun sen pystyi antamaan Pian käyttöön alkumatkasta. Loppureissulla se ei enään ollut tarpeellinen. Helppoa sen käyttö on mutta huonompilaatuiset kuvat hiukan harmittaa. Ruoka   Ruokaa tuli takaisin enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta kalaakin sain ennätyksellisesti. Pientä naposteltavaa pitää laittaa matkaan enemmäm. Leipää, keksejä, meetvurstia ym. Reitti   Äkkiseltään ei moittimista. Yllättävän kivistä seutua. Onhan ne mahtavia nuo käsivarren maisemat ja kiva niitä on päästä katsomaan. Kulkusuunta Ropilta Kilpisjärvelle on järkevä koska maisemat komistuu kokoajan. Mielenkiintoa ja ihailua riittää siis koko matkalle. Yläilmoissa olis mielellään ollut enemmän mutta se sää. Mailia minulle.
	PATIKOINTI