Muotkatunturit 2003
Ennen matkaa Rovaniemi - Inari - Tirro - Vestojoki Ryynäjärvi - Vuoskuljärvi - Tammukkajärvi Palojoki - Härkäjärvi Aitamaa - Tâvve-Sâddehvarri - Kurtojoki Luppopäivä Kurtojoella Pastapeltsohka - Toarisoaivi - Laulajajärvi Päälompolo - Saarijärvi - Peltojärvi Suohpaoaivi - Terastonlatvajärvi Koskelojärvi - Madejoki Roavveoaivi - Peuranampumajärvi - Muotkanruoktu Kotia kohti Toteutunut reitti Loppukommentteja

Ennen matkaa.         Lähtövalmisteluja on tullut tehtyä pitkin kevättä. Talvella vielä olin suuntaamassa Hammastunturin suuntaan mutta Muotkan eteläosat alkoi näyttää kalareissun kannalta otollisemmalta. Samalla tulee tarkistettua se reitti vuodelta 1983 joka jäi kesken. Eli olin silloin ensimmäisellä yksinvaelluksella tunkeutumassa Tirron kohdalta Muotkan maisemiin. Kävelin tuolloin n.20km tietä Inarista ja sitten teltta heinäkuisen suolammen rantaan. Oli vissiin syöminen jäänyt heikoille kun seuraavana päivänä sippasin pian Vestojoen ylityksen jälkeen mäntykankaalle soiden väliin. Sateinen sää ja itikat ja kokemattomuus pysäytti kaatuneen kelon vierelle johon tein tulet. 20v on nyt kaivellut mieltä se kuinka lähellä olin määränpäätä Ryynäjärveä.

Rovaniemi - Inari - Tirro - Vestojoki Lauantai 14.6 Ivalo, ravintola Onnen Päivät: Paikan nimi on vaihtunut mutta pitza oli tuttu CasaMia. Tässäpä odottelen Inariin lähtevää bussia vielä hetkisen. Inarin bussi tuli ajallaan ja Inarissakin oltiin niin kuin pitikin. Tämä tieosuus on kyllä mielestäni Suomen kaunein. Pistin piruuttani etelään viestin heinäkuun melontaporukalle, että "Inarijärvi on paikoillaan ja odottaa meitä. Terveisiä sen rannalta. Mikko". Inarista kaappasin taksin heti ja pankkiautomaatin tyhjennyksen jälkeen hurautettiin Tirroon. Sama kuski kuin palatessani Lemmenjoelta -98 Koulukyydissä. Taksilla tämä on ripeää puuhaa, toisin kuin 20v sitten kun kävelin inarista tänne koko päivän. Kiitin kyydistä ja läksin. On tänne tullut uusi mökkitie ja metsäkin kaadettu. Hieman vaikea löytää se vanha merkitty polku mutta siellä se oli suurien haapojen keskellä. Joku täälläkin vielä kulkee kuraan painuneista jäljistä päätellen. Pienet ja kuluneet maaliläikät puissa opasti suunnassa kunnes hakkuut oli vieneet puutkin. On sentään jätetty siemenpuita riittävästi eikä maata ole aurattu. Hakattu on koko se alue mikä kartalla on Tirron tiluksia eli koko Innihvaara. Kapusin polkua muutaman pienen sadekuuron saattelemana. Polku johdatti Muotkavaarojen itäpuolitse nimettömälle lammelle. Oli tauon aika. Lammen eteläpäässä on hyvä käytetty nuotiopaikka. Kovin vaan oli tuulista joten hieman viileää. Keittelin sopat ja päälle kaakaot. Kasasin virvelin ja viskoin pari turhaa heittoa lampeen. Lammen länsilaidalla vanhan aitan hirsiä ja sitten kokonaisen torpan kehikko ruohoisen pihakentän kyljessä. Karttaankin on tämä merkitty (vanha topo) mutta en olis uskonut että ihan asutustila tai sinnepäin. Jatkoin kohti vestojokea suoraan länteen eli kohti aurinkoa. Paljon luppoa ja komeita mäntyjä. Yhden kosteikon kohdalla kaarteli ja kiljui ylläni kotka tai joku iso haukka. Osuin kohteeseeni eli Vestojoen kyljessä olevalle pienelle lammelle. Siinäpä hyvä nuotiokehä ja muutenkin oiva leiripaikka. Laskin rinkan puuta vasten ja läksin virvelin kanssa Vestojokea ylävirtaan. Eipä siinä niinkään kalat ollu mielessä kuin ylityspaikan katselu huomiseksi ja sitten muistella missä menin silloin 20v. sitten yli. Ei ollut enään sellaista joen ylittävää tukkia ja muutenkin tuntuu joki olevan muistikuvia suurempi. Vastarannalla oli vielä yhdessä paikassa kunnon kinos lunta. Ei ehdi sulaa juhannukseksi. Heittelin lippaa jokeen vaan oli kokoajan pohjassa. Perhoa pitäis uittaa. Paluumatkalla näin ylempänä rinteellä jonkun tekemän pressulaavun. Varsinaisesti ei kyseessä ollut laavu, vaan rinteeseen poikittain laitettu harjateltta. Mäntyriuista tehty kehikko johon oli laitettu kevytpressu päälle. Syvyyttä juuri ja juuri miehen mitta ja avoin päätykolmio joen suuntaan. Sisällä pussissa hieman suolaa ja muutama karahka kuivia puita pientä nuotiota varten. Laitoin tuulen irrottamaa pressun reunaa paremmin kiinni. Tein leiripaikalle tulet ja pystytin teltan. Ilta menikin sitten ruokaa laitellessa. Olin jo painunut telttaan päiväkirjan kimppuun, kun ulkona piipahtaessa näin kalan molskahtavan lammella. Siis ylös ja ulos ja ongelle. Muutama tulokseton heitto lammelle ja joelle. No saipa katsella tyyntynyttä kesäyötä lintujen laulellessa. Täällä on siis yötön yö eli näin puolen yön jälkeenkin teltassa voi kirjoitella päiväkirjaa. Nyt uni painaa. .
Ryynäjärvi - Vuoskuljärvi - Tammukkajärvi Su 15.6 Hieman on sekavat ajatukset. Istun nuotiolla Tammukkajärvellä puoliltaöin ja mietin pitäisikö lähteä kotiin. Äidin vatsatauti on osoittautunut vakavammaksi. Olen tekstiviestein ollut yhteydessä etelään. Äidin kotiinpääsy on siirtynyt ainakin viikolla eikä vielä tiedetä mimmoinen operaatio siellä on tulossa. Täältä menee kotiin kolme päivää enkä sittenkään voi olla avuksi kuin pötkön (kissani) hoidossa. Faija lähtee mökiltä kissan kanssa huomenna ja sitten joutuvat Ellun kanssa sitä katselemaan vuorotellen. Ellukin on jo vissiin 8 kuulla ja jäänyt lomalle. No täällä kuitenkin olen, katselen tyyntä lammen pintaa jossa Tammukat käyvät ahkerasti pintomassa. Aamulla satoi kun heräsin joten pitkitin ylösnousemusta. Ennen yhdeksää nousin sateen tauottua ja laittelin aamupalaa. Teltta jäi hieman kosteaksi mutta väliäkö hällä. Vestojoen ylitin suvannon yläpuolelta missä joki haarautuu kolmeen osaan. Ylempää ei eilisen tarkastelun perusteella kannattaisikaan mennä. Kokeilin "avanto"tossujani ja hyviksi havaitsin. Ei jäätynyt varpaat vaikka kastuivatkin. Saappaat jalassakin olisi nippa nappa selvinnyt varsinkin jos olisi kiristänyt housunlahkeet varsien päälle. Ryynäjärvenojan alajuoksulla oli maa laajalti lumen/jään peitossa. Joki on talvella tulvinut ja jäädyttänyt ympäristön koivikkoa niin että vielä näin viikko ennen juhannusta sai kävellä "jäätiköllä". Oman hauskuuden maisemaan toi jään keskellä olevat koivut joissa oli jo vihreät lehdet. Ryynäjärvelle mentäessä on paikka johon olen toistaiseksi ainoan kerran joutunut pysähtymään ja sitten kääntymään takaisin. Muistin vain kaatuneen kelon jonka alle tein sateen jälkeen tulet uupuneena 20 vuotta sitten. Hieman epäilin paikan löytämistä mutta tulihan kuitenkin vastaan muistikuvia vastaava paikka. Kelon allakin oli hiiltynyttä pintaa. Täytyy tarkistaa valokuvista. Silloinen määränpääni Ryynäjärvi olisi ollut vain 5min kävelyn päässä. Tulihan tuokin vanha asia nyt selvitetyksi. Ryynäjärvi ei rannoilta ihmeitä tarjoile. Koivikkoa, mättäitä ja kivikkoisen matalan veden. Pari kertaa sain pohjaan jääneen uistimen pelastettua kunnes Kalikokattini sai lopullisen leposijansa 20m rannasta. Vastarannalla maisema oli mukavan sorttinen. Haapa on vasta hiirenkorvilla ja siksi hieman punertava. Palloaivi kohoaa etäämmällä vasemmalla. Ryynäjärven etelälaidalla on muutama tulisija, sottainen sellainen. Paikalla olevista tavaroista päätellen ei ainakaan vaeltajia voi syyttää. Suuntasin Vuoskuljärvelle josta toivoin saavani tuulelta suojaisemman paikan välipalan laittoon. Ensin mäki ylös komeaan luppoiseen männikköön, alas suolammen rantaan ja taas ylös mättäiselle harjanteelle. Jätin oikealle kädelle yhden nimettömän lammen kun nälkäkin kiusasi. Vuoskoljärven koillispäässä on pienen niemen kärjessä mukava taukopaikka. Pari nuotiopohjaa täälläkin. Sopivan tasaisella kivellä oli mukava keitellä sopat. Järvestä ei saanut merkkiäkään kaloista. Liekö pyytäjässä vika. Vuoskulilta pikainen kilometrin siirtyminen Rääpisjärvelle. Uusi koekäytössä oleva teleskooppivapa kulkee mukavasti kasaan laitettuna toisessa kädessä. Se oli siis nopeasti käytössä taas Rääpiksen puolella. Sama mättäinen ja koivikkoinen rantatyyppi jatkuu mutta järvi on syvempi. Taustalta Palloaivin suunnalta tuleva sadepilvi keskeytti kalastelun ja heitin rinkan selkään siirtyäkseni yöpaikalle Tammukkajärvelle. Rääpisjärven päästä lähti mönkijän ura. Onneksi se pian kääntyi ja sain jatkaa ilman turhia sivistyksen merkkejä. Mäntykangas oli mukava kulkea eikä kartan kivikosta ollut tietoakaan. Sadekin hellitti samoihin aikoihin kun saavuin Tammukkajärvelle. Tyyni järven pinta oli täynnä tuikkeja. Eli kala kävi pinnassa. Kiireellä rinkka puuta vasten ja heittelemään. Muutaman heiton jälkeen sain ensimmäisen tammukan. Sitten sainkin odotella seuraavaa jo pidempään. Tuntuvat ruokailevan vain pinnalla olevaa. No sainpa edes jotain. Teltta pystyyn ja nuotio myös. Järven itärannan puolivälissä oli sottainen nuotiopaikka jossa oli moottorisahalla tehtyjä pöllinpäitä istuimina. Voihkin yhden omalle nuotiolle. Iltapuuhissa meni aikansa ja kävin vielä heittelemässä järven päädyssä kun siellä kalat molskivat. Sain kolmannen paistettavan. Kaloille otin pienen ryypyn. Valoisaa täällä todellakin on. Istuin nuotiolla päiväkirjaa kirjoitellen vielä yhden jälkeen yöllä. Usva on noussut järvelle ja taivaanvuohi kiertelee jossain ylhäällä. .
Palojoki - Härkäjärvi Ma 16.6 Satoi aamulla. Nukuin pitkään ja taukosipa veden tuleminenkin. Illalla olin peitellyt nuotiopuita joten sain nyt tulet hyvin syttymään. Taivaalla lipuu toinen toistaan tummempia pilviä mutta jossain vilahtaa hieman sinistäkin. Ei kiirettä, suunnitelmissa lyhyt etappi Palojoen ja järven suunnille kalastelemaan. Sadekuuro sattui jälleen kohdalle lähtiessäni. Kiersin kaloja tuikkivan lammen etelän puolelta. Nämä sadekuurot alkaa pienellä tihkulla ennenkuin tulee hetken rakeita, sitten sade hissukseen huomaamatta hiipuu. Lippalakin lipalta saa poimia rakeet pois. Sinäänsä lohdullisia kuuroja että näkee pilven takana jo kirkasta eli tietää sateen olevan vain väliaikainen. Kompassisuoralla länteen komeaa männikköä. Luppoa puissa pitkinä partoina. Ennen Palojokea pieni mutkalla oleva kuru. Kartan viivat ei antaneet odottaa ihan näin jyrkkää kallioista pikkulaaksoa. Sen pohjalla oli vielä pieni lampikin joka tyystin puuttuu kartasta. Toivottavasti kuvat onnistuu. Palojoki on koivikkoisessa kivisessä laaksossa. Kolkko paikka kun maa ei vielä ole saanut vihreyttä vaan kaikkialla on tulvavesien jälkiä. Laakson reunalla ylempänä rinteellä oli poropolkuja ja muutenkin mukavampi kulkea. Jos jokea tahtoo seurata kannattaa joenranta unohtaa. Löysin pian Palojoen haaran jossa joki jakautuu jättäen keskelleen kilometrin mittaisen saaren. Ylempänä joki näytti vuolaalta joten päätin ylittää saaren kautta. Neopreenitossuni oli taas paikallaan. Jokivarsi ei kiinnostanut leiripaikkana niinkuin olin suunnitellut vaan läksin lampsimaan Härkäjärvelle. Osuinpa paikallisten kalamiesten vakiopaikalle. Muutama nuotiopaikka. Toinen, vanhempi näytti siltä kun siinä olis voinut olla joskus kammi. Toisen viereen oli viritetty laavua varten ylös poikkipuu. Jäin jälkimmäiselle. Sottasen ympäristön kruunasi pieni kaatopaikka rannan tuntumassa. Linnut tai muut oli sitten levitelleet sulatejuustorasioita ym. ympäriinsä. En laittanut telttaa vain sapuskaa, kun en ollut varma jatkanko. Tuletkin tein mutta ei näitä keittimen kattiloita kannata laittaa näin tervaisille tulille, kamala sotku. Kädet tuppaa kuivumaan nopeasti näissä oloissa. Nokisien kattiloiden käsittely ja peseminen saa nopeasti sormenpäät halkeilemaan. Muutenkin noella tuppaa olemaan uskomaton taipumus levitä ja tarttua joka paikkaan. Jätin rinkan tulipaikalle ja hilpaisin virveli kourassa pohjoiseen missä kartan mukaan on joessa pieniä lampia. Tarkoitus oli palata jokivartta alaspäin ja takaisin rinkalle. Kalaonni riitti jo ylävirran suvannoissa siihen malliin että sain palata omia jälkiä suoraan leirille. Kolme eilistä huomattavasti pulleampaa tammukkaa mukana kantaen. Ei ensin tahtonut napata vaikka joessa selvästi tuikki. Sitten sain tärppejä muttei jäänyt kiinni. Vaihdoin pienempään (pienin mukana oleva) lippaan ja jo rupesi viehe mahtumaan kalojen suihin. Perholla tosin olisi ryöstökalastanut nämä suvannot. Muutaman pienemmän päästin takaisin kasvamaan. Iltapalaksi oli siis Foliotammukkaa nuotiolla. Sain olla illan rauhassa sateilta. Teltan pistin hieman sivummalle. Vielä pieni iltakävely peilityynen lammen itärantaa virveli kourassa. Kaunis ilta. Tällä kertaa nukkumapaikkakin oli tasainen enkä valunut millekkään laidalle. .
Aitamaa - Tâvve-Sâddehvarri - Kurtojoki Ti 17.6 Koitin nousta varhain mutta pikkuisen ripeksi teltan kattoon. Hoitelin aamutoimet teltan edustalla. Taivaalla kuljeskelee samaa tavaraa kuin edellisenä päivänä. Auringon pilkahtaminen joskus on vain hiukkasen todennäköisempää. Ensin oli etappina Palojärven Kaakkoispuolen huippu. Ei vielä kovin korkea noin 320m mutta saipa jo ihailla maisemia. Sai myös katsella luoteesta saapuvia uhkaavia pilviä. Suunta yhä länteen. Saksamorovan kohdalla tuli vastaan jo toinen mönkijänura. Ensimmäinen kulki Härkäjärven itäpuolella. Molemmat kai kohti Palojärveä. Muutaman sadepisaran jälkeen laitoin sadevehkeet mutta lähes turhaan. Saksamojärvelle laskeutuessa nilkka hieman kierähti. Muutama askel piti ottaa varovammin. Saksamojärven itälaita on lähes yksinomaan haapa metsää, pääosin vielä lehdetöntä. Varmaan upea syksyn ruska-aikaan. Järven laskuoja on merkitty vaikeakulkuiselle suolle mutta puro oli kivinen ja matala. Männikön puolelle tullessa huomasin kartan pudonneen taskusta. Se löytyi hieman ylityspaikalle kuljettuani. Kuvaamista varten olin sen tyrkännyt huolimattomasti sadehousun taskuun. Onneksi on varakartat. Pidin kahvipaussin rannalla. Sadekin oli jäänyt mitättömäksi. Aitamaalta löytyi kartan mukainen aita. Vanha poroerotus (tai vastaava) paikka. Puuaidat pääosin kaatuneet ja taimikko vallannut aitaukset. Iso on tämä aita ollut. Laaja keskiosa ja kymmeniä "karsinoita" sen ympärillä. Maassa jälkiä ihmisen toiminnasta lähinnä tyhjien pullojen muodossa. Nykyajan pulloihin verrattuna eksoottisista pulloista voisi selvitellä koska tätä aitaa on viimeksi käytetty. (Kysymällä se selviäisi varmaan paremmin). Aitamaata jatkoin kohti Kâska-Sâddehvarrin laitaa. Mukavaa mäntymetsikköä välillä auringonkin paistaessa. Pienimuotoisen kurun jälkeen pitkällä matalalla lammella. Istuin hetken juomataukoa pitäen. Sâddehvarri on täältä katsoen niin kivinen että päätin kiertää oikean kautta. Kivikkoista se on alempanakin mutta eipä tarvinnut kiivetä. Soppatauko Nimetönjoen reunalla. Näin pari hyttystä mikä merkille pantakoon. Kovat on kevättulvat kun heinistä ym päätellen vettä on ollut useamman kymmentä senttiä mutta nyt vesi liruu kivien ja mättäiden välissä välillä kadoten. Koivujen lehdet ei vielä ole täydessä koossa mikä helpottaa koivikossa liikkumista. Kovin on helakan vihreää. Sittenpä pitää lähteä nousuun. Tâvve-Sâddehvarrin kivistä rinnettä on saanut tänään katsella useampaan kertaan. Nousua on hieman runsas 200m. Ensin koivua kasvavalle sivulaelle ja sitten jyrkkä rinne huipulle. Karttaan on merkitty 499.2m. Huipun kivikasa oli siis tasan 500m. Harmikseni ylämäessä oli alkanut sataa joten huipulla vain vilkaisu ympäriinsä. Kurtojoen tupaa koitin kiikarilla nähdä mutta havaitsin vain laaksossa kuljeskelevan porolauman. Kovin on porot valkoisia, oisko talvikarva vielä vaihtamatta. Vasta viimeiseltä töppyrältä ennen Kurtojokea sain tuvan katon näkyviin. Siellä se on missä vinkkien mukaan sen oletinkin olevan. GT-kartassa virheellisesti noin 500m ylempänä. Joki ylittyi yllättävän hyvin virtapaikan kivikossa saappaat jalassa (Myöhemmin kalastellessa huomasin ettei jokea niin vain ylitetä, eli tuuri oli ollut hyvään kohtaan osuessa). Laakson porot säntäili laukkaan minut nähdessään. Minä taas pelkäsin jonkun poroisännän pian ilmestyvän vihaisena kun sotken heidän porotokkansa ajon. Kurtojoen tupa on siis rempattu kevättalvesta. Lattia, ikkunat, laverit, sisäkatto ym. Pöytä on vanha portaat uudet, kaminakin tuliterä, kaasukeitin vielä paketissa hyllyllä. Sisällä tuoreen puun ja lakan haju. Vain pari kulkijaa käynyt ennen minua, siis remontin jälkeen. On tämä muutenkin hiljainen paikka. Vain muutamia kävijöitä kesäkautena. Riekonpyytäjiä myöhään syksyllä ja keväthankien hiihtäjiä. Samaan aikaan kun täällä elokuussa käy joku 2 viikon välein käy Muotkan toisella laidalla Stuorran tuvalla 2 porukkaa päivässä. Tupa on koivikossa 20m joesta. Maisemat Tâvve-Sâddehvarrille. Talon takana puuvaja täynnä keloja ja pihalla mukava nuotiopaikka ja kelosta pöytä penkkeineen. Teinpä hieman puita ja pistin kaminaan tulet. (Puita ja kiehinen oli kyllä valmiina). Avasin poronlihatölkin ja söin mukavasti. Pieni iltalenkki jokea alavirtaan. Muuten sisällä vieraskirjaa lukien. .
Luppopäivä Kurtojoella Ke 18.6. Olipa mukava herätä tilavassa tuvassa ahtaiden teltta-aamujen jälkeen. Ulkona ei sada ja pilvet rakoilee. Söinpä tukevat puurot ja läksin virvelin kanssa päivälenkille eli Jorba-Kaisavarrille ja sieltä Kurtojokea ylävirtaan, tarkoituksena kalastaa alas tuvalle. Kyllähän näitä mäkiä ilman rinkkaa kapuaa ihan mielellään. Jorbalta Å540m laajat maisemat. Etelässä Lemmenjoen tunturit, lounaassa Kietsimät, lännessä norjalaisia, pohjoisessa ja idässä Muotkaa sekä kaakon puolella tulosuuntani metsäiset mäet ja järvet. Norjan korkeat lumihuiput kimmelsi auringossa siellä jossain. Huipun kolmiomittaustorni oli kaadettu ja osin sahattu pätkiksi. Huipun kivikasa oli itseasiassa uuni. Puuta riittää tornin jäänteistä vielä joiksikin vuosikymmeniksi. Viestittelin etelään. Äiti voi hyvin jos nyt sairaalassa oleva yleensäkään voi voida hyvin. Pääsee juhannukseksi kotiin. Vettäkin tuli sen verran että sanoa saa, muuten sää selvästi paranemaan päin. Vaellusmaasto tänne Kurtojoelle on pohjoisen suunnalta hyvän näköistä tunturimaata. Kaisavarri, Kuossavaara, Porttikaltio ym. On sitä reittiä suurin osa tänne tullutkin ja itsekin suunnitelmia tehnyt. Palataan asiaan kun Muotkan keskiosat tulee kohteeksi. Kun olin katsellut huomisen kulkusuuntaakin, läksin lampsimaan alas. Kaunista koivikkoa. Osuin Kurtojokivarteen kohdassa jossa oli läpitunkematon pajukko. "Käärmepajukko" niin kuin eräs tuvan vieraskirjan kirjoittaja oli nimittänyt. (Oli joskus kevättulvilla koittanut meloa tämän joen alas !!?). Mutkitteleva joki tarjosi välillä otollisia heittopaikkoja ja melkein heti oli yksi tammukka ylhäällä. Muutaman mutkan risukossa ähellyksen jälkeen suvanto jossa tammukka pinto. Siitä sain toisen. Sitten alko ähellys pajukossa. Vaikea kulkea muutenkin ja lisänä vapa jonka siima tai viehe kokoajan jossain risussa. Kolmaskin oli kiinni mutta pääsi juuri ennen rantaa karkuun. Hetken vielä ähelsin pöpelikössä. Lämmintäkin oli kun aurinko rupesi paistamaan. Lopetin kalahommat ja oikaisin tuvalle. Kalat suolaan ja loppu poropurkki tulelle. Tukevan ateria jälkeen urakkana pesuvesien lämmitys. Puuvajan takaa huoltokopista löytyi kaksi pesuvatia. Kattilalliset kaminalla kiehutettua vettä ja loput purosta niin sain pestyä kutiavan pääni. Sainpa siinä kaminaa katsellessani ajatuksen paistaa (kokeilla) leipää jauhoista joita oli mukana. Taikinasta tuli taas löysää joten toinenkin jauhopussi sekaan. Taikinaa kahdelle "leivälle" toinen paistinpannulle kaminan päälle ja toinen foliossa kaminaan. Oli hyvää lämpimänä voita päällä. Maltilla olis voinu antaa nousta hieman. Pilvet vetäytymässä taivaalta. Vielä urakkana taimenten 7 ja 8 paistaminen. Ne on mielestäni parhaimmillaan nuotiolla tikun nokassa. Siis tulet ulos nuotiopaikalle päiväkirja ja rommipullo mukaan. Siinä kalojen paistumista odotellessa sain kiinni hieman jälkeen jääneen muistiinpanojen tekemisen. Kyllä kala on hyvää. Taivas on kadottanut pilvensä ja aurinko jatkaa pitkää keskikesän päiväänsä. Toisesta tuvan ikkunasta näkyy Sâddehvarrin tunturilaet toisesta ikkunasta pihalla savuava nuotio ja matalalla koivujen lomasta paistava aurinko. Lämmin olla, vatsa täynnä, mieli hyvä, hiljaista ja rauhallista. Tänne pitäisi jäädä. Löytyy sitä puuhaa luppopäiväksikin, ei tule aika pitkäksi. Edellispäivänä katsoin tupaan tullessa että naulakosta oli pari puutappia poikki ja penkkien jalatkin heilui. Ajattelin korjata ne kun välineitäkin löyty huoltovajasta, mutta puuhaa piisasi niin ettei talonmiehen virkaa ehtinyt täyttämään. Täytyy jatkossa ottaa selkeästi tavaksi pitää 3-4 päivän jälkeen yksi päivä jolloin leiri pysyy paikallaan. Huoltoa, pesua ja muuta puuhaa riittää ja saahan siinä sitten levättyäkin. .
Pastapeltsohka - Toarisoaivi - Laulajajärvi To 19.6 Kuudes vaelluspäivä eli puoliväli saavutettu. Suuntakin muuttuu itään. Yöllä oli lähtenyt viimeisetkin pilvet taivaalta. Aamutoimet sujuu tuvassa mukavan ripeästi, jos vain pääsee ylös laverilta. Tupa siistiksi ja silleen. Tämän päivän reittiä olen pähkäillyt etukäteen eniten. Kartalla on soita ja koivikkoa. Päädyin nyt samaan kuin jo kotona eli Kurtojokea ylös ja sitten Pastapeltsohkalle jne. Alkumatka suon ja koivikon rajalla seurailevaa poropolkua ja sitten hyvää kulkumaata Jorba-Kaisavarrin itäpuolta kääntyen Kaisavarrinojalle. Tosi lämmin päivä, varmaan yli 20°C. Kaisavarrin kivisessä ja matalassa ojassa polskutteli tammukka hätäisenä sinne tänne. Taukoa pidin Kurtojoen kohdalla. Kylmä purovesi maistui. Otin saappaatkin jalasta jotta varpaat ei sulais. Jängällä joen toisella puolella ruokaili kymmenisen valkoista poroa. Joesta pääsi jo melkein astumalla yli. Nousin Pastapeltsohkalle puuskuttaen lämpimästä. Kovin kivikkoista oli mäen yläosa. Huipulla viilentävä tuuli. Olin onneksi muistanut ottaa vettä pulloon. Tekstiviestejä tuli ja lähti. Äiti pääsee tänään kotiin. Maisemat joka suuntaan upeat tältä kallioiselta huipulta. Seuraava suunta eli soppatauon paikka piti päättää alla olevista lammista. Itään oleva lampi 308 näytti sopivalta tulevan reitin kannalta. Kaikilla lammilla ei ole nimiä mutta usealla nimettömällä on korkeusasema joka tällä kertaa käyköön tunnistamiseksi. Soita on mentäessä Toarisoaiville ja tämän lammen kohdilta saattaisi päästä helpommalla. Siispä alas. Jos nousu oli kivinen niin lasku paikoin lohkareinen. Lammelle mennessä pistin liikettä pariin kymmeneen poroon. Taitavat riipiä tuoreita koivuja ja pajuja soilla vielä kun itikat ei häiritse. Palojoen latvapuron pääsi hyvin kiviä pitkin yli. Lammen rannassa lämmintä. Jokunen "sorsa" oli toisella rannalla ja muutama hyttynen lenteli. Sopat laitoin ja kokeilinpa kalaonneakin vain saadakseni siimat solmuun. Hyvä sää (pilviä noussut viilentämään) ja hyvä mieli sai suuntaamaan Toarisoaivin huipulle. Näistä kartalle merkityistä "soista" ei koskaan tiedä etukäteen. Tällä kertaa koivikkojen välissä tunturin alarinteellä olevat suot oli kuin koko kesän leikkaamatta olleella pallokentällä kulkisi. Helpompi siis suolla kuin koivikossa. Vesipullon sain täytettyä eteen osuneesta vehreän vihreästä pienestä puropainaumasta. Mielenkiintoista mietiskellä millaiset luonnon liikkeet täälläkin on aikoinaan olleet. Tämäkin, välillä katoava puroliru kulkee uomassa johon mahtuisi pienehkö joki. Koivuista tunturin kuvetta kiivetessä läksi, ties monennenko kerran, riekkoemo pesästä vain metrin edeltäni. Pesästä kuului kova piipitys ja 3-4 pientä palleroa koitti sännätä ympäriinsä. Jokunen muna näytti vielä kuoriutumatta. Emo esitti tavallisen "rampa lintu" näytöksen ja metelöi kovasti. Jatkoin ripeästi eteenpäin. Kiiruna (otaksun) on toinen lintu joka juoksentelee pitkin maita palleroiset piipittäjät perässä. Muitakin pesältä lähtijöitä on tullut vastaan ja loput linnut häärää yläpuolella hätääntyneenä varoitushuutoja päästellen. Monilakisen Toarisoaivin muiden huippujen jäädessä Å490m nousee huipulta kallioinen ja jyrkkä korkein nyppylä Å520m. Hikistä oli kapuaminen kun aurinko porotti kylkeen. Huipulla piti tuulettaa. Palkitsin itseni myös suklaapatukalla. Juhannustoivotuksia etelään ja kuvia Film muistikortille. Määränpääni Laulajajärvi näkyi 3km päässä 200m alempana joten läksin valumaan alaspäin. Vähemmän hikistä. Maasto kumpuili, muutaman pienen latvapuron välillä. Heinikkoa, mättäitä, katajia ym. ja siellä täällä tunturikoivua. Laulajajärven ranta näytti huonosti leiripaikaksi sopivalta mutta eteläpuolen niemeltä löytyi vanha nuotiokehä ja sen takaanta tasamaata teltallinen. Lahden pohjukassa maalle nostettuna pieni jolla kumollaan. Sen alla olleet airot ei enää montaa vuotta lahoamatta säily. Aika usein lampien ja järven rannalla on vene. Siis nämä vedet käydään välillä verkottamassa, liekö tyhjiksi. Maisemaa teltalta ei voi moittia. Lähes peilityynen järven takaa kohoaa joukko nyppylöitä ja kruununa Toarisoaivin huippu. Ruokaa tehdessä ja muuta puuhatessa on aikaa seurata pilvien liikkeitä. Tällä kertaa (tämän päivän) ne ovat näyttäneet pysyvän paikallaan ja nyt ne hissukseen liukenee taivaan sinisyyteen. Päiväkirjan pitäminen ei nyt miellyttänyt joten kasasin virvelin. Lammella ei ollut tuikkeja mutta jotkut hyönteiset siellä pinnassa kulki. Kokeilin jigiä (se pallopää, korjaa kotona jos väärä nimi.) sillä otaksuin sen selviävän paremmin pohjan kivikoista koska koukku on ylöspäin. Jigi tai liitsi en vieläkään erota niitä nimeltä. Järvellä ei liikettä paitsi vastarantaa kuljeskeleva porotokka. Järven eteläpään heinikosta lähti joku (todennäköisesti hauki). Sainpa sen seuraamaankin mutta taisi kyllästyä. Seuraavaan heinikkoon ei sitten tarvinnut heittää kuin kerran niin jo säntäsi kahdesta suuntaa kalat vieheen kimppuun. Kiinni oli jotain isompaa. Ylös nousi 1-1,1/2 kiloinen hauki. Sitäpä sitten iltamyöhään perkailin ja laittelin vaan en enää syötäväksi vaan aamua varten suolaan ja mausteisiin. Päivälle tuli mittaa ihan kohtuullisesti ja olipa ensimmäinen täysin sateeton päivä. Lisää tällaisia. .
Päälompolo - Saarijärvi - Peltojärvi Perjantai 20.6 7 vaelluspäivä No niin kynäkin tuli lämmitettyä joten muste juoksee jouheammin. Nousin ylös kahdeksan tietämissä täysin pilvettömään aamuun. Teltan edustalla sitten paistelin haukifileitä aamupalaksi. Kaipaa ehdottomasti jotain lisukkeeksi, riisi, makarooni. Kymmenen kieppeissä tein lähtöä ja pilviä oli kertynyt siihen malliin ja kokoon että, tänään saadaan iltapäiväkuuroja. Tullessa Laulajajärvelle totesin sen laskuojan niin vaatimattomaksi että, kalastamisen päätin aloittaa Päälompolon yläpuolelta. Siispä oikaisin alkumatkan vaaran yli hieman töyssyistä reittiä. Eipä puro ollut kovinkaan kasvanut vieläkään, joten kalastelu siirtyisi Päälompolon alapuollelle. Kohtuullisia poropolkuja Päälompolon eteläpuolelle. Pidin istuskelutaukoa parin pienen suoylityksen jälkeen ja kiikaroin lompololle. Sieltä kuuluvat törähtelyt kertoivat laulujoutsenista joita olikin 12 kappaletta. Ja kun kalaan piti lähteä niin rupesi satamaan. Koska sadepilven reunojen ympärillä oli sinitaivasta oletin kuuron pian menevän ohi. Ohi meni vasta 1,1/2 tunnin päästä. Pilvet ei nyt liiku vaan muodostuvat ja elävät paikallaan. Kalatouhun jätin pariin heittoon vaikka joki Päälompolosta alas on leveä, syvä ja hitaasti virtaava. Sopivia suvantoja ja koskipaikkoja voisi löytyä. Rannan suo keljun upottavaa jokitöyrään ulkopuolella. Lampsin pikamarssia koivikossa välillä poropolut kadottaen. Ja silloinpa pajut tai koivut saivat minut kampattua. Lysähdin polvilleni ja oikea polvi osui kiveen. Hivenen sattui mutta kosketusaraksi se tuli vasta illemmalla. Yllättävän hyvä kulkureitti Laulajajärveltä Päälompolon eteläpuolitse ja sitten Vestojoen eteläpuolen koivikossa. Poropolkua pitkät matkat. Sateella on vaikutus mielialaan ja sitä kautta polkujen ja maaston huonouteen. Sateella tulee runnottua väkisin eteenpäin ja silloin tarkkaavaisuus herpaantuu tai ei viitsi katsella parempaa reittiä. Vestojokea ei sitten kannata yrittää ylittää välillä Mukkalompolo&endash;Päälompolo sillä korkeuseroa on runsaan kolmen kilometrin matkalla vajaat kaksi metriä. Siitäkin korkeudesta iso osa on jokisuussa Mukkalompolon rannalla josta pääsee yli. Joen puolivälissä suon kapeikolla saattaisi olla virtapaikka. Entisen Mukkalompolon tuvan sijoille tullessa sade siis lakkasi. Eipä ollut enää raunioita ja vessakin oli hävinnyt. Tupa poltettiin 1996 kevättalvella. Sääli, sillä paikka olisi hyvä Harvan tupaverkon tämä laita on auki. Tosin netistä saamani tiedon mukaan viereisellä (1km) Saarilompololla olisi kammi, siispä sinne. Mukkalompolon laskuoja oli yhtä ikävän sorttinen kuin muistin. Vedessä isoja kiviä, virtaus hyvä ja rannat todellista ryteikköä. Saappaat jalassa ei millään uskaltanut. Sitäpä varten tossut jalkaan. Onneksi ei itikat vielä häiritse. Saarilompolon kammi löytyi heti joen jälkeen rannan tuntumasta. Sottainen paikka. Kanisteria ym. ja todella iso kasa viinapulloja kammin kyljessä. Kammi sinänsä ok ja hyvä paikka. Kaminan ulostuloputki on vissiin edellisillä sytyttänyt turpeita koska niitä oli hiiltyneinä revitty piipun ympäriltä. Tukin pahimmat seinän aukot ja pistin kaminaan koetulet (kamina on vanha ruostunut, viimeisiä vetävä peltilaatikko). Sisällä kammissa kostea ummehtunut ilma joka parani lämmön tullessa. Laverit ehjät ja hyvät. Klapeja ja jopa kiehisiä. Muutakin rekvisiittaa riittävästi eli käytössä tämä on. Laittelin kammissa Blå Bandit kun sai istua ja keitinkin ihan "pöydällä" vaikka ulkona jo paistoi aurinko ja oli raikkaampaa. Rannassa on muuten haukia. Sen verran ajoissa olin (Åklo 16.00) ettei yöpuuhat kammilla kiinnostanut vaan Peltojärven hiekkarannat siinsi mielessä. Alkumatka Littemuoroaiville muutaman kerran ajettua mönkijänuraa ja sitten suorasuuntaus kohti tunturia. Väliin osui yksi hankala rimpinen suo jossa sai hetken etsiä ylityspaikkaa. Puuskutusta riitti ylämäessä. Mutta huipulla palkintona maisemat joista suunta Peltojärvelle lienee Muotkan kauneimpia. Hiestä märät vaatteet saappaita myöten tuulettumaan. Itikat mokomat häiritsee. Istuin ja kiikaroin. Taivaalla yksi tumma vielä meinas heittää jotain päälle. Juhannusterkkuja etelään. Alaspäin täytyy jo mennä mutkitellen kun polvissa tuntuu viikon kävely. Alarinteellä oli viipymälumiläikkä jonne piti poiketa. Otin "pakollisia" juhannusterveisiä varten valokuvia. "Mikko hiihtää verkkopaita päällä", "Mikko laskettelee verkkopaita päällä". Siellä täällä on ollut lumiläikkiä, Peltotunturin kupeessa isokin. Peltojärvelle ja sen suurelle hiekkarannalle tulin suoraan maaston puolelta. Tarkoituksella, sillä halusin nähdä miten lähelle hiekkarantaa pääsee ennenkuin tietää sen olemassaolon. Tosi lähelle pääsee. On tämä nyt "miljoona" kertaa parempi paikka kuin Saarilompolon kammi. Istuin tovin rantatöyräällä ja katselin järvelle. Meinasin mennä uimaankin vaan jäipä kesken jo polvien syvyydellä. Vesi on nestemäistä jäätä. Samalla istumalla tuli sapuskakin laitettua. Tuuli hieman yltyi ja alkoi viluttaa. Siirryin laittamaan teltan kauemmas rannasta yhden nuotiokehän viereen. Täällä on eilisestä poiketen vaikea löytää paikkaa johon telttaa ei voisi pystyttää. Tasaista jäkälän ja varpujen peittämää kenttää on sata metriä rannan suunnassa ja 50 sisämaahan. Kahdet vieraat kengänjäljet oli sannalla muuten ei ole merkkejä ihmisen liikkumisesta viimeaikoina näkynyt. Pienen iltalenkin ja päiväkirjan jälkeen nukkumaan. .
Suohpaoaivi - Terastonlatvajärvi La 21.6 8 vaelluspäivä Yöllä oli taivaalla käynyt paksuja matalalla olevia pilviä jotka peitti tunturien huiput. Aamulla kuitenkin aurinko lämmitti teltan sisältä kuumaksi. Taivaalla vain jänniä harsopilviä. Nukuin jopa kymmeneen kun illalla oli tullut valvottua keskiyön aurinkoa katsellessa. Läksin liikkeelle kahdentoista kieppeillä oikaisemalla niemen, suojanperän puolelle päästäkseni. Peltojärven kiertäminen tätä kautta (itä) on mietityttänyt jo aiemmin. Lahden pohjukkaan on piirretty vaikeakulkuista suota ihan rantaan asti. Eipä ollut ongelmia, muutama hiekkaranta ja mättäistä rantaa. Oli paikallisten veneitäkin ja yhden alta pilkisti koppa tyhjiä kaljapulloja ym. On vaikea ymmärtää tätä sottaisuutta ja tyhjien pullojen jättämistä leiripaikkojen tuntumaan. Onko tämä niin arkista aluetta paikallisille, tai keitä täällä nyt kaljakoppien kanssa kulkeekin, ettei ympäristön siisteydellä ole väliä. Lahden perukassa kaunis puro pienessä koivumettikössä. Puro laski lahteen josta mulahti ohi kulkiessani liikkeelle iso kala. Pysähdyin ja heittelin virvelilläkin muutaman kerran. Kun näin kaksikin laiskaa haukea kellumassa pinnan alla lopetin onkimisen. Eipä hauki nyt maistanut. Auringon lämmittäessä matkaani lähdin nousemaan Suojanperänvaaraa viistosti ylös. Mukavan helppokulkuista tunturikoivikkoa Taimenjärvelle jossa soppatauko. Täälläkin on järven kaakkoispäässä hiekkarantaa. Heittelin uistimia lampeen olihan nimi otollinen. Oli kuitenkin tyydyttävä kuivamuonaan. Tauko hieman vierähti pitemmäksi kuin oli tarkoitus joten jätin seuraavan lammen väliin ja kiersin Suohpaoaivin rinteitä soralakiselle itäpään huipulle. Palkitsin itseni suklaalla ja pullollisella vettä. Mukavasti näkyy maisemassa lämpö joka haihduttaa maan pinnasta ja muualta kosteutta. Tunturien huiput näkyy tummempina kuin alarinteet. Turhaanpa on näitä kulmia väheksytty. Helppoa oli maasto Peltojärveltä ja Suohpahin rinteet kerrassaan mainiot. Korkeuttakin piisaa ja maisemat erinomaiset. Kumma vaikutus noilla autiotuvilla ja muutamalla seudun korkeimmalla tunturilla. Vetävät porukan puoleensa kuin magneetit. Toisaalta saapahan täällä olla rauhassa. Laskeuduin Terastonlatvajärven puoleen väliin tarkoituksena kokeilla kalaa ja katsella telttapaikkaa. Eipä sitten löytynyt kumpaakaan. Muhkuraista on maa ja kalatkin taitaa karttaa näin lämmintä. Järven ympärillä harvakseen koivua. Kaakkoispään niemessä mukava paikka vaikka nuotiolle vaan eipä tasaista teltalle. Pohdin ja mietin. Väsytti jotenkin niin että jätin jatkohaaveet ja päätin pistää vastarannalle telttani vaikka väkisin. Puoliväkisin se sopi pienelle töyräälle koivujen väliin. Otin levon kannalta. Teltassa vaan oli liki 30°C. Omituisesti olin ihan sippi. Liekö lämpö tehnyt tepposensa. Väsyneenä menee ensimmäisenä päätöksentekokyky. Huomasin sen niemen päässä telttapaikkaa etsiessä. Kiersin niemen vissiin 4 kertaa ympäri todetakseni ettei maasto ole tasaisempaa kuin edellisillä kierroksilla. Näissä tilanteissa matkatoveri olisi paikallaan. Sapuskan laitoin levättyäni. Telttapaikan vierestä löytyi upea lähde. Vettä tuli rinteen sisältä niin reippaasti että lähteestä johti 15m päähän järveen pieni puro. Hyttysiä on nyt siinä määrin että kaivoin myrkyt esiin. Eipä enään oteta saappaita jalasta ja istuta verkkopaita päällä ruuanlaittopuuhissa. Poikkesin myös viskelemässä uistinta järveen. Mennessä lippaa järven puoliväliin, palatessa vaappua ja lusikkaa. Ei tulosta. Eipä näy elonmerkkiäkään. Tuuli tekee pieniä laineita ja aurinko porottaa läpi yön. .
Koskelojärvi - Madejoki Sunnuntai 22.6. 9. vaelluspäivä Pääsin lähtemään hyvissä ajoin kun itikoiden keskellä ei kauaa viitsi viivytellä. Tähän väliin olis tarvittu yksi päivä lisää. Olis menny Edlehoaivin suunnille tai sitten sitten sitä kautta Kaamasiin. Päätin jo aiemmin lopettavani Muotkan Ruoktuun. Sen oluttarjoilua ja suihkua alkaa todella kaivata. Siispä Koskelopään kierros ja onkia koitan. Njahkaoaivvikin (476) nousin helposti näin aamutuimaan. Pilvettömältä taivaalta paahtava aurinko tekee olon näissä varusteissa tukalaksi. Vähentää ei vaatetusta voi itikoiden takia. Jospa edes tuulisi. Nyt tuli näkyviin maantiekin tuolla pohjoisen suunnalla Aksujärven edessä. Tosin matkaa 9km. Etelässä näkyi Mutusjärveä ja sen rannalla talo jonka Riutulaksi otaksun. Myös ottamon radiomasto näkyi. Niin ja Inarijärvi on vielä paikallaan kaakossa. Alamäki olikin jyrkkä. Ei joka kohdasta pääsekkään. Paahteessa ollut jäkälä ja kanervikko mureni saappaan alla jossa sisällä oleva jalka taasen oli pehmiämässä. Muutaman kuivumassa olevan lammen jälkeen laskeuduin Pajemuds Tsuuvajärvelle. Pakko istahtaa ja pitää tauko. Huh hellettä. Laitoin virvelin kuntoon ja kokeilin narrata kaloja jotka kyllä molskivat rantaruohikon suojissa ohi kävellessäni. Eivät olleet nälkäisiä tai en päässyt vieheellä tarpeeksi lähelle tiiviissä heinikossa. Siirryinpä nälkä jo kurnien seuraavalle lammelle. Siitä ei kalaa, vain mulahdus rantaheinikossa. Ylemmän koskelojärven päässä olikin sitten aika istahtaa. Helle on hurjaa luokkaa. Rinkan kyljessä oleva mittari antaa auringon paisteessa lukemaa +45°C. Kalaa on turha yrittää. Laittelen pussikeittoa ja muutaman näkkärin. Jos ei itikoita ois, ois vaatteetkin pois. Ei kummoisia leiripaikkoja täälläkään. Muutama vanha nuotiopohja, mutta kiven alla on telttapaikat. Eihän tässä jaksa taukoakaan pitää. Taas mulahti lahden pohjukan heinikossa. Jatkoin hieman ihmiselle hankalaa poropolkua Koskelojärvelle. Porot pahukset kun pääsee puiden runkojen ja oksien ali paremmin kuin minä rinkkoineni. Sama rantatyyppi jatkui. Mättäitä ja kiviä ja vieheensyöjäkoivuja. Lopetin kalastuksen. Huomista, viimeistä reissupäivää ajatellen päätin matkata ainakin Madejoen yli jotta huomisen kävelymatka jäisi Å10km. Täytin vesipullon, join sen seuraavalla harjanteella, laskeuduin seuraavalle järvelle. Täytin vesipullon, join sen seuraavalla harjanteella koivujen varjossa. Näin selvittiin Koskelopään rinteestä, Koskamudstsuuva järvestä ja oltiin Tsuuvatsohkkan juurella. Kaunis puro tuossa vieressä ja jälleen 6dl raikasta vettä pulloon. Kameran kolmas akku tyhjeni ja muistikortti täytty, laitoin viimeiset peliin. Riittänevät loppuun. Tsuuvatsohkan jyrkänne ylös. Rinteellä "rantavalleja", vissiin jääkauden sulamisvaiheilta. Harjanteelta viestiä etelään "Hellettä ja hyttysiä riittää", vastauksena "kylmää ja sateista". Madejoen ylityksen jälkeen maa muuttu tasaiseksi hiekkakankaaksi ja aloin jo perua nousua ylemmäs tunturiin yöksi. Sopiva leiripaikka löytyi pian puron tuntumasta. Puro tosin katoili välillä turpeen alle. Vesi oli raikasta ja kylmää. Telttaa pystyttäessä kävi se mitä hieman olen pelännyt. Jalkopään alumiinikaari katkesi kahdesta kohdin. Mukana on vain yksi korjausholkki. Väänsin liikaa mutta ovatpa kaikki liitokset hieman vääntyneitä. Hätä keinot keksii eli puukko kouraan ja sopivaa koivun taimen etsintään. Eka oli lyhyt, toinen katkesi taivutettaessa, kolmas kesti. Hieman on muotopuolikaari kun koivun hoikempi pää taipuu enemmän. Teltta pystyssä. Tulipa tämäkin "testattua" ja hyvä että nyt hyvällä säällä eikä esim syksyllä Inarijärven melonnassa. Helle jatkuu. Teltassa +30 klo 19.00 illalla. Laitoin tukevan pöpperön siitä mitä jäljellä oli. Sitten lepotauko. Vielä myöhemmin kuppi kaakaota ja omenia vaniljakastikkeessa. Päiväkirja on taas ajantasalla. Se on laahannut Kurtojoelta asti 1/2-päivää jäljessä. .
Roavveoaivi - Peuranampumajärvi - Muotkanruoktu Maanantai 23.6 10 vaelluspäivä Hyvin pysyi teltta kasassa. Koivukaari siis käy korvikkeena katkenneelle alumiinikaarelle. Eipä ollut pilvet lisääntyneet mutta tuuli oli kylmä. Itikoita ei liiemmin näkynyt. Hyvä niin saipa rauhassa hoidella aamuaskareet. Viimeinen vaelluspäivä on viimeinen vaelluspäivä. Ei suurempaa intoa enää vaellella, mutta ei myöskään kiire pois. Kevyellä repulla oli mukava nousta vielä kerran ihailemaan maisemia. Roavvoaivin eteläpuolella oleva tunturiharjanne on hieman Roavvoa korkeampi mutta kartalla nimetön. Hiekkaa on huipuilla laajasti paljaana. Mikä lie jäätiköiden kulku täälläpäin kun on ylös jäänyt hiekat ja alarinteet on kivisiä. Sujuvaa etenemistä täällä ylhäällä, ei turhia esteitä ja kiemuroita. Peltojoen laaksokin tuli näkyviin. Kippaisin Roavveoaivin puolelle, sen pohjoisemmalle huipulle. Nyt näkyi jo autoliikenne Karigasniementiellä. Loppu lähestyy. Peltojoen suunnalle miettimäni reitti ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta kun taas Peuranampumajärvellä näytti olevan oikeen hiekkarantaa. Siispä sinne soppaa laittamaan. Peltojoen vartta seuraavaa polkua on jo kahdesti tullut kuljettua. Siellä päin olevalla harjanteellakin näytti kiikarilla katsottuna olevan kivikkoa. Oli siis vain voitettava se suurin este eli tehdyn suunnitelman muuttamisen vaikeus. Mukavaa maastoa alas ja järven rannalla sitten jo kunnon mäntymetsää mahtavine honkineen. Hiekkarantaa oli pitkänä kaarena järven itärannalla. Aurinko paistoi ja mukava rantakalliokin löytyi siitä missä hiekkaranta päättyi. Oiva taukopaikka. Maisemakin 5 parhaan joukossa tällä reissulla. Roavvoaivi näkyy uhkeana järven takana. Järven kävi kalat pinnassa joten kaivoin vielä virvelin esiin. Saipa kerrankin heitellä samalta istumalta kun laitteli soppaa. Eipä tärpännyt kala. Söin sopan ja join viimeisen kaputsiinon, myös loppu kuivatusta poronpaistista. Reppu ruoasta tyhjänä kohti Muotkan Ruoktua ja lapinkultaa ja suihkua ja poronkäristystä. Siinä järjestyksessä. Koukkasin vielä Antaraslammen kautta ennenkuin putkahdin maantien laitaan. Ensimmäiset näkemäni ihmiset kymmeneen päivään oli ne jotka autossa ohi pyyhälsi. Runsas kilometri tien poskessa ja saavuin Muotkan Ruoktuun. Soitin kotiin äitille. Siellä asiat niin hyvin kuin siinä tilassa nyt voi ollakaan. Kävin siemaisemassa oluen ja samalla pöllähti 30 saksalaista ovesta sisään. Vaihdoin pihalla pahimmin hikisen verkkopaidan pois ja saappaat lenkkitossuihin. Kehtasi sitten palata kahville. Mukava se on näin pöydän ääressä istuskella. Varasin "rivitalo" yksiön 20eur ja painuin kiireesti suihkuun. Kaikki väri ei lähtenyt, osa on ihan auringon antamaa rusketusta. Hakeuduin siitä sitten poronkäristykselle. Muotkan isäntä Hans Niittyvuopio on oikeen tunnettu käristyksestään. Nykyään taitaa poika Jouni (muistaakseni nimi) olla enempi paikan pitäjän roolissa. Loppumatkan Muotkan Ruoktuun oli tullut niin sujuvasti että aikaa jäi vielä pienelle kävelylenkille jokivarteen ja iltakaljalle. Ennen nukkumaan menoa kävin läpi kuvat kun kerran akkua on jäljellä. Odotukset on korkealla. Ensimmäistä kertaa digikamera matkassa joten ei ihan vielä tiedä mitä tuleman pitää. .
Kotia kohti Tiistai 24.6 Nukutti hyvin vaikka unen saannissa oli lieviä vaikeuksia. Sain aamupalaa pyydettyäni vaikka nukuinkin hivenen pitkään. Oli siinä paikalla, lähtemässä samalla bussilla, pariskunta jonka mies oli kulkenut Muotkalla 60-luvulta alkaen. Juttua riitti mukavasti. Eskelinen saapui ajallaan ja pian ohitettiin Inari ja oltiin Ivalossa. Taukoa sen verran että matkamuistoja ehti katsella. Puuduttava matka täydessä bussissa Rovaniemelle. Junassa makuuhyttiin tuli isä ja poika. Muutama iltaolut ja sitten nukkumaan. Keskiviikko 25.6 Aamulla ehdin nauttimaan aamukahvin junassa. Junasta hyppäsin aamulla seittemältä pasillassa. Kotona olin puol kaheksan. Kissa nauku ja oli koko ajan lähellä. Levitin repun sisällön lattialle ja käväsin suhkussa. Faijakin ehti käymään. Töihin junalla koska aijoin mennä käymään Äitin luona sairaalassa. Olin töissä jopa hieman normaalia aikaisemmin. .
Toteutunut reitti päiv. n. km matka k.arv. HELSINKI-Rovaniemi pe 13. Rovaniemi-Ivalo-Inari-Tirro-Vestojoki la 14. 1 7,0 7,0 7,0 Vestojoki-Ryynäjärvi-Rääpisjärvi-Tammukkajärvi su 15. 2 8,5 15,5 7,8 Tammukkajärvi-Palojoki-Härkäjärvi ma 16. 3 4,5 20,0 6,7 Härkäjärvi-Aitamaa-Tavve-Saddehvarri-Kurtojoki ti 17. 4 14,0 34,0 8,5 Kurtojoki ke 18. 5 0,0 34,0 6,8 Kurtojoki-Pastapeltsohka-Toarisoaaivi-Laulajajärvi to 19. 6 16,0 50,0 8,3 Laulajajärvi-Päälompolo-Saarilompolo-Peltojärvi pe 20. 7 15,0 65,0 9,3 Peltojärvi-Suojanperänvaara-Terastonlatvajärvi la 21. 8 13,5 78,5 9,0 Terastonlatvajärvi-Koskelojärvi-Madejoki su 22. 9 11,5 90,0 10,0 Madejoki-Roavvoaivi-Peuranaampumaajärvi-Muotkanruoktu ma 23. 10 15,0 105,0 10,5 Muotkanruoktu-Inari-ivalo-Rovaniemi ti 24. 105km .
Loppukommentteja Syksyksi suunniteltu melontareissu lyheni viikon mittaiseksi kun sinne on tulossa enemmän porukkaa. Siksi venytin tätä alkukesän reissua ajatellusta viikon kalastusmatkasta 10 päivän kalastus-patikka yhdistelmäksi. Samalla vaihdoin Hammastunturin erämaan pohjoisosan tänne Muotkan eteläosiin. Ota ensi kerralla perhot tai ainakin pienimpiä lippoja mukaa. Seutua olen vilkuillut vaellusmaastoksi jo 20-vuotta sitten. Silloin matka alkoi Tirrosta mutta päättyi jo toisena päivänä uupumiseen Vestojoen jälkeen. Myöhemmin Karigasniementien suunnalta tapahtuneet vaellukset ovat jättäneet erämaan eteläosat vain kiikarin katseltavaksi. Kurtojoen tupa on myös kiinnostanut syrjäisen sijaintinsa takia. Lisäksi kaksi edellisvuoden vaellusta on ollut lähes puuttomalla seudulla, mikä on jättänyt kaipuun mäntymetsiin ja tulille. Kaikkien näiden summana suunnittelin tämänkertaisen vaellusreitin. Suunnitelmista en poikennut oleellisesti kuin Saarilompolon kammilla yöpymisestä luopumalla Peltojärven hiekkarannan hyväksi. Hyvin suunniteltua ei tarvitse muuttaa. Kalastettua sai riittävästi. Loppumatkan helteet vei kalat päiväksi "piiloon" joten turhaakin viskomista oli. Perhoille olis ollu käyttöä. Savustuspussi on kätevä mutta en oikeen pitänyt mausta hieman kitkerä. Leivän teko onnistui tällä kertaa kohtuullisesti joten täytyy jatkaa harjoituksia leipomisen suhteen. Vaniljakastike ja omenat oli mukava kokeilu. Pähkinät ja Marie-keksit voi jatkossa jättää sovinnolla kotiin. Muuten ei ruokapuoleen kaipaa muutosta. Ehkäpä pata-aineksen poistaminen (sipuli tai muu) jättäisi vatsankin kovempaan kuntoon. Pureskele ruoka. Kahvipannua kaipasi keitetyn veden säilytykseen ruoan laitossa. Molemmat kattilat meni helposti sapuskaan (puuro ja kiisseli, makaroni ja kastike, ym). Lenkkitossut oli turhat, neopreenitossut on hyvät tauko ja iltakäyttöön. Niillä pystyy vaikka pieneen järvenrantakalastukseen. Sadeasukin voi jäädä kotiin, kuoriasu riittää. Ehkä tuulipuvun kevyt takki iltakäyttöön, kuoriasun takki tavaroineen on raskas. Saappaat tuntuu hieman löysiltä pohjasta joten uudet jämäkämmät nokialaiset olis tarpeen. Syylingitkin kaipaa vaihtoa, ovat jo niin kuluneet. Rinkkakin voisi mennä jostain kohtaa totaalisesti rikki jotta uuden hankinta olisi helpompi. Alkaa kaikki vetoketjut olemaan pian lopussa, kantolaitteen selkätuki on rispaantunut, lantiovyön kiristys ei toimi, yläpussin lumisuoja alkaa hapertua, kiinnityslenkkien kohdalta kangas pettää. Vielä sillä reissuja tekisi mutta kohta voi joku paikka pettää niin että vaeltaminen mutkistuu. Hyvin palvellut rinkka, takana noin 2000km 20-30kg kuormalla. Digikamera pelasi hyvin. Yksi akku riittää kolmen päivän tarpeisiin mutta muistikortteja vois olla enemmän jotta pieniä filminpätkiä vois ottaa enemmän. Kuviin saa myös puhutun viestin, muista käyttää tätä ominaisuutta. Teleskooppivapa toimi hyvin joten jatkossa jos ei ole kalastuspainotteinen reissu niin se riittää yksinään. Teltan lyhyempi kaari (jalkopää) katkesi kahdesta kohdasta viimeisenä iltana, kaaren muutkin liitokset on taittuneet. Yhdellä korjausholkilla ei pärjännyt joten koivun taimi sai korvata kaaren. Teltan suojapussikin pitäisi olla tukevampaa kangasta. Alkumatkasta viileää ja jokunen sadekuuro, loppumatka hellettä. Mukavia uusia seutuja. Kaikin puolin "rutiini" reissu, eli ei ongelmia. Kertaalleen kompastuin ja polvilleen kaatuessa löin oikean polven kiveen. Housuihin reikä ja polveen naarmu. Hieman huonommalla onnella olis matkanteko vaikeutunut. Sinäänsä hyvä muistutus siitä että sateellakin pitää kävellä rauhallisesti. Vielä jäi Muotkallekin katsomattomia paikkoja. Mukavaa ja rauhallista seutua.   la 12. elo 2000 Mikko Mailia minulle.
	PATIKOINTI