Saariselkä 1992
Rovaniemi Kiilopää Suomunruoktu Tuiskukuru Luiro Raappana Sokosti Hammaskuru Siulanruoktu ja Tahvontupa Vongoiva Anterijoki Muorravaarakka Paratiisikuru Lupukkalampi Lankojärvi Taajostupa Kiilopää Kotia kohti Toteutunut reitti Loppukommentteja

Ennen vaellusta 15.8.1992 Lauantai aamulla varhain, kun aurinko ei noussut, nähtiin Mikko, Miia ja kissa sekä vihreä ja oranssi (Arin) rinkka Munkkiniemessä odottavan saapumista pikalinjurin, joka vei heidät Poriin. Leena oli vastassa, käytiin Partiokaupassa ostamassa Miialle vihr. sadeasu ja torilta himosilakkaa. Eevan luona syömässä ja sitten Miian kotipuoleen. 16.8. Mustikassa. 17.9. Satakunnassa satoi. Meidät rinkkoinemme saatettiin Parkanon (korpi)asemalle, kissa jäi maalle. Juna Helsingistä saapui raiteelle 3 klo 22.46 ja lapin matkamme alkoi. Junassa rauhallista ja tilavaa eli sopivat olosuhteet nukkujille. Rovaniemi - Kiilopää - Suomunruoktu 18.8. Kemissä herättiin ja todettiin, että Tv-uutisten kuvat lapin tulvista olivat totta. 2kk:tta jatkuneet sateet ovat nostaneet jokien ja patojen pintoja ennätyskorkeuksiin. Aamukahvit ja kotona tehdyt eväsleivät maistuivat. Rovaniemelle saavuttiin hieman vajaa 8 ja postiauto lähti pian sen jälkeen. Taivas alkoi hiljalleen seljetä ja sadekin herkesi kastelemasta maisemaa. Kiilopäältä postitettiin Lapin Kansa Miian töihi. Puntarissa rinkat olivat ilahduttavasti keventyneet (Miia 17 kg, Mikko 22 kg, kotipuolessa vastaavat lukemat 19/28) mutta jo ensi kilometrit Kiilopään rinteellä saivat meidät epäilemään vaa'itusvirhettä. Porojen perässä kävellä jolkotettiin poroerotukselle. Paikalla suoritettu suuri poroerotus luultavasti alkuvuonna. Tunturin rinteellä näkyi poroaidan kohdalla selvä väriero maanpinnassa. Aidan sisäpuoli on tallaantunut ruskeaksi kun taas ulkopuolella on vihreys säilynyt. Kodasta kuului saksan kieltä joten ei kurkistettu sisälle. Hetken paussin jälkeen Niilanpään rinnettä kohti Suomun ruoktua. Välillä kuitenkin lihariisipataa ja teetä. Taukopaikka Suomujoen latvan laavulla on sottaisessa kunnossa. Sitten se huomattiin. Voi ja sulatejuusto olivat jääneet Porin suunnalle. Edessä häämötti 12 päivää kuivaa näkkileipää. Vielä viimeiset 4 km Suomun kämpälle maastoautolla ajettavaa polkutietä pitkin. Museokämpällä käytiin ja sitten pienoinen iltanuotio. Kutsuttiin tuvassa ollut yksinäinen Turun tekun opiskelija samalle tulelle. Rupattelun jälkeen maistuikin uni teltassa. Koko illan paistoi aurinko. .
Tuiskukuru 19.8. Keskiviikko. Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin pilviseen mutta sateettomaan aamuun. Virtasen Ossiksi paljastunut turkulainen toi meille loput voinsa ihan rasian kera. Olimme illalla nuotiolla maininneet unohduksestamme ja vaelluksensa lopettava Ossi sääli meitä ylimääräisen voinsa verran. Illalla saapunut kolmen koiran ja kahden vaeltajan porukka lähti etsimään Kiilopään suunnalle keittokatokselle unohtunutta kameraa. Siinä aamupuuroa laitellessa tuli Kiilopään suunnasta ensinmäinen pyörävaeltaja joka jatkoi sittemmin Karapuljun suuntaan. Miia ehti vielä pestä hiuksensa nuotiolla lämmitetyssä vedessä ennenkuin suunnattiin kohti tuiskukurua. Hyvää ja leveää polkua Suomun ylittävälle sillalle ja sitten nousua kohti Vintilätunturia. Nousun aikana nähtiin runsaasti pieniä vaaleita perhosia ja erääseen lätäkköön oli niitä laskeutunut kymmeniä kappaleita ikäänkuin tehden joukkoitsemurhan. Jätettiin rinkat Vintilän juurelle ja kipaistiin huipulla katselemassa Nattasia ja Lokan allasta. Idässä ja pohjoisessa näytti sateiselta. Solustamanselän itäpuolella kanariisipataa pienen lammen rantatöyräällä. Sitten viimeinen rupeama kohti Tuiskua. Pikkutuntureilla upea puronvarsikosteikko jo alkavissa ruskan väreissä. Tuiskun kämpällä pieni tauko ennenkuin käväisimme itse kuruun tutustumassa. Ennen nukkumaan menoa vielä makaronia ja jauheliha kastiketta nam nam. .
Luiro - Raappana 20.8. Torstai. Kaksistaan nukutun yön jälkeen aamupuuro ja tuvan siivous. Sää oli taasen harmaata vaan ei satanut. Hiukan kolea tuuli saattoi matkaajat eteenpäin. Aamutiskin aikaan näkyi Tuiskupään huippu verhoutuneena pilviin. Ampupäät oli kuitenkin pilvistä vapaat joten ei kun yli vaan. Huipulta hyvät näkymät. Aivan huipulla ei käyty vaan ylitettiin kaksilakinen tunturi sen satulasta. Ampupäiden alarinteeltä poimittiin pussillinen (1/2l) mustikoita tulevia keitoksia varten. Ennen Luiroa oli Ampupäät takanamme verhoutuneet pilviin. Luirojoen ylitys onnistui pikkuhoususillaan (oli ehkä hätävarjelun liiottelua) ja miten kylmä vesi virkistikään väsyneitä varpaita. Epäiltiin, että Luirojärven suuta on joskus yritetty padota, mutta vanhat sulkujäännökset osoittautuivatkin sillantekeleeksi (kyllä se on pato. toim. huom). Saavuimme siis Luiron "juppikylään" 34 hengen tupaan (jossa mm. kuivaushuone sikin sokin vanhoja vaatteita). Uuden autiotuparakennuksen jälkeen on Luiron rannalla yhteensä 34 vuodepaikkaa kolmessa rakennuksessa. Luiron uuden tuvan kaasulla keittelimme pöpperöt. Seuraksemme saimme Tuiskukurun eilen illalla ohittaneen pariskunnan, sekä yksinäisen vaeltajapojan, joka haikaili Sokostin valloituksesta sekä saunomisesta. Sauna oli tarkoitettu lähinnä joukoille, joten mekin luovuimme saunasuunnitelmista ja jatkoimme Raappanan kammille. Siinäpä vasta oli menninkäisen mökki, jonka katolla kasvoi kärpässieniä. Sisällä kuitenkin makuuhuone, takkahuone ja keittiö. Piisi savutti melkoisesti, mutta lämmitti muonamme (riisiä tonnikalalla, joka oli jo aamulla laitettu likoomaa). Luettiin mökin vieraskirja kokonaan. Oli mökillä Aila ja Jorma kokeneet tulipalonkin, mutta silti he vaan joka vuosi siellä kävivät ja yöpyivät. Mökin kunniaksi kohotimme Raappanan maljan = Ampupäiden mustikoita, Luiron vettä lämmitettynä, loraus lasikantisesta + sokeria. Kammissa oli lämmintä, mutta myös savuista, tuuleteltiinkin yöllä. Miia näki ihme unia ET:n filmauksesta ja asunnon myynnistä. .
Sokosti - Hammaskuru 21.8. Perjantai. Mökistä möngittiin maan päälle vasta aamupuuron + mustikkakiisselin + kahvin jälkeen. Keitettiin ne sisällä sinolilla, kun siellä oli lämpöisempää kuin ulkona. Sitten vaan siivottiin 4m2:n kammi. Jätettiin seuraaville 2 tuikkua ja lähdettiin huiputtamaan Sokostia. Sokosti on Saariselän alueen korkein huippu 717,9m ja korkeuseroa Luirojärven pinnasta tulee 435m. Nousu Jaurutuskurun kautta Sokostille onnistui yllättävän hyvin lähes tyynessä ja pilvisessä säässä. Pari hengähdystaukoa riitti. Huipulla oli jo pari kaveria jotka pian lähtivätkin pohjoiseen. Syötiin kuivattuja banaaneja ja katseltiin maisemia. UPEETA. Täällä maailman katolla tuntee olevansa tosi pieni osanen maailmaa. Lasku kaakon puolelle Hietapään viereistä kurua. Kurussa puron solinan joukossa laitettiin kanavihannespata. Paikka on pelkkää kivikkoa eikä missään näy puun puolikastakaan. Sokostin päällä oleva kivikko on yllättävän helppokulkuista ihan lakiosan järkäleitä lukuunottamatta. Ylitysreitiltämme katsottuna vain Hietapään rinteet oli sellaista kivikkoa minne en viitsisi mennä. Matkalla kaunis lampi ja kauniita jokilaaksoja. Kärppäpäiltä laskeva puro solisee voimakkaana kunnes katoaa vinojen kivipaasien alle ja tulee myöhemmin taasen näkyviin. Metka paikka. Kärppäpään ylityksen jälkeen laskeuduttiin Pitkäojan varteen kynttiläkuusien joukkoon. Matka jatkui Vesipään etelärinnettä (ryppyinen rinne). Pitkävangan paikkeilla alkoi Miia jo piiputtaa. Rankka maasto alkoi verottaa. Tyylikkäästi rämmittiin kuitenkin alas Hammaskurulle. Loppupäässä Hammasjoen länsipuolella on sellainen kuoppien ja harjujen ryteikkö mikä täytyy ehdottomasti kiertää. Tuvalla laitettiin kuivattuja perunoita ja kanttarelleja. Joudettiin siinä pikkuisen tuiskimaankin tavaroiden levittämisestä ja lämpimän veden pois heittämisestä. Nukkumaankin mentiin eri kerroksiin. (Kanttarellit kannattaa pienentää ja perunoiden kuivatus on parempi unohtaa). .
Siulanruoktu ja Tahvontupa 22.8. Miia heräili aikaisemmin ja rupesi aamupuuron laittoon. Hieman kalsea aamu vaan eipä auta, aamutoimien jälkeen matkaan. Saimmepa taas olla yön kahdestaan. Matka alkaa pienellä nousulla ja vilun väreillä koleassa aamutuulessa. Pienen poluttoman taipaleen jälkeen tavoitimme Siulanojan latvan. Kaunis joki polveili kynttiläkuusikossa ja mättäiden välissä hiukan vaikeakulkuisena. Jokimutkassa Siulavaaran lounaispuolella oli myöhästyneiden aamukahvien paikka. Jo alkoi lämmittää ja aurinkokin pilkisti pilviharson takaa. Komeaa Siulanojaa seuraillen vielä upeammalle Jaurujoelle. Jaurujoen laakso saavuttaa Kuusamolaisia mittoja aivan Siulanruoktun länsipuolella. Siulanruoktun tuvalla lihariisipataa ja vieraskirjan tutkiskelua josta on Miialle tullut jo himo. Rantatöyräällä olevasta tuvasta on sauna poistettu joten kirjallisuudesta hankkimani tieto osoittautui vanhaksi. Eipä hätiä Tahvontuvan saunasta on ollut jo pitkän matkaa merkintöjä vieraskirjoissa, siispä vielä 4.5km jokivartta löylyt mielessä. 1km Siulalta Vongoivanjoen varressa on tuvan raunio joen yli menevän polun ja Jaurujoen välissä. Topokarttaan merkitty polku ei aivan pidä paikkaansa joten tuli pieni harharetki alas jokivarteen. Perille päästyämme alkoikin sitten kaksi piippua tupruttaa savua. Toinen nousi saunasta ja toinen kaminasta jonka päällä jauheliha turposi. Matkalla tänne kadehdimme näille maille sopeutujia eli poroja. Siinä missä me riisuimme sukkaa ja saapasta ylittäessämme Vongoivajokea, näytti 2 poroa alempana jokisuulla mallia puron ylityksestä. Niillä ei ole mukana muonaa ei vaateta, luoja pitää huolta omistaan. Täytyypä mainita, että Tahvon tuvalla Miia sahasi yli metrin pituisen pöllin ja vielä kirveellä pienikin ne. Helppo juttu. Saunassa oli hyvät löylyt. Jo vain uimassakin käytiin Tyyrojassa 3 kertaa. Saunan päälle maistui italianpata + jauheliha. Mm-m maistuvaista (säästettiin näkkärit, Miialla niistä ja niiden riittävyydestä jatkuva huoli. Näkkäriä oli reissulle varattu 3 pakettia kummallekin eli n.60 palasta. Kun päiviä oli suunniteltu 12 tulee joka päivän osuudeksi vain 5 näkkäriä. Sellaiselle leivän suurkuluttajalle kuin Miia se on todella huolestuttavan vähän ). Miia luki vieraskirjaa, josta luvattu joulupukin haastattelu puuttui edelleen, vaikka sen olisi pitänyt ilmestyä jo 2/-3/92 .
Vongoiva - Anterijoki 23.8. Aamulla paistoi aurinko. Tuvan kuntoonsaattamisen ja muun aamutoimien jälkeen (saunassa kaksi hiirtä) luettiin vielä vieraskirjasta "Viljo Sukasen" edesottamuksista. Sukasen seikkailut ja luvattu joulupukin haastattelu ovat paikalla talvella käyneen "Satunnaisen eksyilijän" kirjoittamia. Vieraskirjan suuren kävijämäärän korvaa näillä main laatu. Tahvontupa on viimeisiä paikkoja niille jotka kavahtavat suurempia retkeilijäjoukkoja. Viiden pilvisen päivän jälkeen oli oikein mukava lähteä taapertamaan auringon lämmittäessä kylkiä. Tahvontuvalta lähtee polku ylöspäin kohti Vongoivaa. Vongoiva on rajavyöhykkeeseen rajoittuva pyöreälakinen tunturi n.630m Jokitöyrään ylärinteellä kulkeva polku oli saanut esteikseen runsaasti tuulenkaatamia runkoja. Joen latvoilla Vongoivanräystään itäpuolella muutamia nättejä taukopaikkoja. Siellä pidettiinkin aamukahvien verran taukoa ja annettiin auringon lämmittää. Koko nousu Vongoivan huipulle tasaista kangasmaata kun malttaa kiertää Pikkupovivaaran kautta. Laelta mahtavat näkymät rajavyöhykkeen tuntureille ja rajan takana kauempana häämöttävään Sokostin korkuiseen "Joutsenpäähän" (tarkista nimi kotona). Autoilijan tiekarttaan Suomi ja pohjoiskalotti 1982 on tunturin nimeksi laitettu Jonn Njuhtshoaiv eli Iso Joutsenpää ja korkeudeksi 715 (Sokosti 718). Huipulla saimme sitten niskaamme ensimmäiset sadepisarat. Tihuttamista jatkuikin juuri sen aikaa, että ehdimme vuorata rinkat jätesäkkeihin ja itsemme sadeasuihin. Helppokulkuista maastoa muutamalla pienellä laskulla ja nousulla ennen Vongoivanojan turvekammia. Kammi on kolmen hengen kotamainen rakennelma. Indonesialainen risotto oli hiukan ylimaustettu mutta täällä tunturissa maistuu melkein mikä vaan. Vaikka Kuikkakeitto. Kammin pihapiiriin kuului vielä halkokota, turvetoiletti sekä normaalimman oloinen nuotiopaikka. Tupaa oli käytetty harvakseltaan ja käyttäjätkin oli erilaisia. Osa oli mennyt saranapuolelta viluissaan ja märkänä. Hyi sinua Jaakko tampereelta. Aurinkoista matkaa jatkettiin sitten Reututunturin ja Kielitunturin lounaispuolitse kohti Anterinjokivartta. Alarinteellä seurailimme hetken Riekkoparvea. Anterin ylitettyämme olimmekin jo sillä talvitiellä eli muinaisella 1939 metsätiellä joka johtaa nykyiselle Anterin rajavartioasemalle. Teltta pistettiinkin sitten ihan polunvarteen ja Blå Band kiehumaan. .
Muorravaarakka 24.8. Yö oli kylmä mutta aamuaurinkoisella rinteellä olikin sitten mukava laitella aamupalaa. Anteripäätä kiertäen sujuikin sitten seuraava puolipäivää. Vasemmalla vaihteli tuntureita: Vuomapää, Keinopää, Pirttikallio ja Vesipää. Hieman ennen Akanhärkäkurua oli päiväkahvin paikka. Komean Akanhärkäkurun rinnettä alas ja olimme saapuneet Muorravaarakan laaksoon. Sokosti ja Ukselmapää sekä seuraavan päivän kohteista Pirunportti hallitsivat maisemaa lännessä. Ensimmäiset ihmisetkin yli kolmeen päivään tuli vastaan hieman ennen kytevää keittopaikan nuotiota. Loppumatka Muorravaarakan autiotuvalle olikin sitten isojen mäntyjen kiertelyä ja mättäältä toiselle hyppelyä. Tuvalla oli kaksi seinälle ripustettua rinkkaa sekä metsään asennettu teltta. Laittelimme lionneesta lihasta ja muusta kuivaemmeestä maistuvan ja valkosipulille tuoksuvan lounaan. Vaikka hieman väsytti niin kiipesimmepä Tiuhelmakurun vartta ylöspäin. Istuimme ylärinteellä maisemia (Lumikuru, Pirunportti) ihailemassa kun paikalle saapui ylempää kolme Turkulaista. Hetken rupattelun jälkeen he jatkoivat "kantamuksineen" alas ja me taasen poimimme tuokion mustikoita. Alas menimme itse kurun pohjan purovartta seuraten. Rehevä puronvarsi ja kuru on ehdottomasti päiväkävelyn arvoinen. Saniainen, timotei, voikukka, pikkutalvikki, kauniita pihlajia. Takaisin polulle päästyämme olikin pian vastassa edellä mainittu Turkulaisretkikunta selällään kanervikossa. Tuvalle oli palannut rinkat omistava kaksikko. He olivat käyneet Lumikurussa ja Pirunportilla. Ilta menikin siinä leppoisasti rupatellen "Kuivamato Oy:stä" ym. sekä pussikeittoja laitellen. Varaustupaan tuli Turkulaisten kanssa 4 henkeä ja Autiotuvan puolelle jäimme me 4. Yöllä kuorsattiin. Illalla kävi turkulaiskolmikosta "Tupu" piirtämässä Mikon topografikartasta polunpaikkoja ja reittiehdotuksia. Ko. kartta herätti ansaittua kiinnostusta tuvallisen verran. .
Paratiisikuru - Lupukkalampi 25.8. Tiistai. Mökkihöperöt heräilivät, tee ja puurovedet porisivat. Tupakaverimme suunnistivat harjuksia kalastamaan Muorravaarakan alajuoksulle, me suunnistimme kohti pirunporttia. Samoin Turkulaiset "Tupu, Hupu & Lupu", jotka jäivät vielä jälkeemme haeskelemaan hiekkapohjaista joenylityspaikkaa. Taival siis alkoi reipashenkisellä varpaiden liotuksella, jatkui melkoisena "hengenahdistuksen mäkenä" ylös Pirunporttiin ja siellä oli todella lunta, kuten tupakaverimme kertoivat. Ukselmapään rinnettä jatkoimme kohti Paratiisikurua ja pohjoinen kylmä viima saatteli matkantekoa. Paratiisikuruun laskeuduimme suoraan polulle osuttuamme (Mikon erinom. suunnistustaito) melko jyrkästi mutta kuru kauneudellaan houkutti vaeltajia. Putouksen rinteilläkin oli lunta, josta todistettavasti kuva otettiin. Kylmän tuulen takia kahvipaikka valittiin alempaa ja silti oli kylmä. Kiikarilla välillä tsiikailtiin, joko Tupu & co:t laskeutuivat kuruun vaan eipä nähty. Kylmä kangisti kulkijat ja tehtiin siinä kohmeessa sapuskatkin + vielä lämmintä vettä. Oli vilu. Lieneekö ylhäällä tunturissa vaeltaneet 4 hlöä kärsineet samasta olotilasta, sillä meidän kokoillessamme kamppeitamme, he alkoivat laskeutua Paratiisikurun rinnettä suoraan kohti meitä. Yksi tuli kuin lentäen, hyvä että alta ehdittiin. Me jatkoimme täyskananlihalla Siliäselkää ylittämään, kovaan sivulaitaiseen. Liikoja pysähtelemättä matka jatkui Maantienkurun (vanha postitie) yli Lupukkalammelle telttapaikkaa etsimään. Eipä ollut tungosta, mutta oli tuulista. Teltta pystyyn. Mikko vuorasi pääliteltan "kivijalalla". eli jos tuuli vie, niin ei vie helpolla. Miia povaili taivaalta räntäsadetta ja meille pakkaskuolemaa ja koska mountain vaeltaja makuupussista ei löytynyt astelukuja, johon asti untuvat suojaavat, aloitti hän oman henkilökohtaisen suojan rakentamisen heti kali-kali syömisen jälkeen. Mikko valitteli orjan osastaan, mutta se oli kaikki vaan hyvästä hänelle, koska tarkeni vielä kirjoittaa päiväkirjaakin ulkosalla teltan liepeen suojassa auringonkin hetken loistaessa. Miia keskittyi eloonjäämisvaatetuksen luomiseen. Eli: vaellushousut = gardinaalihousut + aluspaita retkialustan päälle lonkan kohdalle (muutenhan lonkka jäätyisi kiinni maahan) Yöasun (pitkät kalsarit + pitkähih. aluspaita) päälle poolopaita ja Polandin pitkät kalsarit, yösukat. Lonkan ympärille kiedottiin vaelluscollage. Sitten untuvapussiin. Selän suojana rinkka, koko systeemi suunniteltu oikealla lonkalla nukkumista varten ja makuupussin päälle vas. lonkan kohdalle vielä anorakki lämmittämään. Ja niin hengissä seuraavana aamuna herättiin. 12 h oli nukuttu, tosin yöllä välillä herätty kuuntelemaan tuulen laulua. .
Lankojärvi 26.8. Keskiviikko. Lupukkalampi yhtä tuulinen, kylmä ja synkkä kuin illalla. Lupukkalampi 375m on Lupukkapään 620m koillispuolella lähes puuttomassa ympäristössä oleva noin 200m pitkä kivikkoinen lampi. Eipä satanut vieläkään vaan eipä paljon puuttunut. Kivet pois teltan liepeiltä ja rensselit läjään. Lupukkapään pohjoispuoliselle rinteelle on ripoteltu pöydän kokoisia kiviä sinne tänne pitkin kangasmaata, kun taasen Lupukan pohjoispuolisella harjanteella tasaista ruskan keltaiseksi värjäämää kangasmaata. Kylmä viima esti pidemmät tauot maiseman ihailuun. Ennen Juromapäätä pienen lammen rannalta löytyi kalliolohkareiden takaa tuulelta suojattu kaunis paikka jossa mukava viettää pientä kahvittelupaussia. Sisäisen lämmityksen saatuamme kelpasikin taasen jatkaa tarpomista jo metsäiseksi muuttuvassa maisemassa. Mustakeron ja Juromapään välissä kallioinen ja kaunis purolaakso. Tämän päivän reitillä on jo muistoarvoa koska 15v. aiemmin kuljin seurakuntanuorten retkueessa vastaavaa reittiä toiseen suuntaan. Mustakeron eteläpuolinen tuulenkaatama metsikkö löytyi siltä kohdin kuin pitikin. Suomun rannassa polun seuraamisesta johtuen pieni turha kierros mutta muuten tarkasti ylityspaikalle osuttu. Housut pois ja hyiseen veteen. Rannan lakoontuneista ruohoista päätellen vesi oli virrassa ollut sateiden aikana noin 20cm nykyistä korkeammalla ja nykyinenkin veden korkeus tuntui enemmältä kuin muistikuvissa. Vastarannan keittopaikalla syötiin sopat ja paleltiin tuulessa. Rannan porotokka (8kpl) kipitti naksuvin nilkoin meitä pakoon. Viimeinen rutistus Lankojärvelle mentiin reipasta tahtia. Tupa näkyy ärsyttävästi lähellä lahden vastarannalla mutta kulkija joutuu kiertämään yllättävän kaukaa. Meidän onneksi tupa oli lämmin joten viluiset ruumiimme saivat lohdutusta. Tuvassa oli videoita kantava mies kaksikko joka pian poistuikin Porttikoskelle saunomaan. Lisäksi tuvalla oli nuoripari joiden viikon reissun rinkanpainoiksi osoittautui 28+kameralaukku ja 25kg. Kahvit keitettiin ja hetken juteltiin kunnes vastarannalla alkoi näkyä suuri rinkankantajien rivi. Paikalle pörhälsi kuitenkin ensin 2 jumppamaikkaa ja yksi Ulvilalainen mies. Sitten saapui 21 henkinen leirikouluretkikunta Kirkkonummelta. Pakattiin siinä pikkuhiljaa tavaramme ja tehtiin lähtöä teltalle. Opettaja osoittautui Ivalossa syntyneeksi ja oli ollut Tahvontupaa rakentamassa v.66. Hänen miehensä oli ollut UKK puiston johtaja. Oppaana tällä porukalla oli lehdistä ja kirjoista tuttu Luppo Matti. Kapusimme Lankopään suuntaan muutaman kilometrin ja leiriydyimme purovarteen. Vielä maistui soppakin ennen nukkumaan menoa. .
Taajostupa 27.8. Yöllä oli sattaa tihuttanut pitkään. Aamulla kuitenkin oli sade lakannut ja pääsimme jälleen kulkemaan ilman sadevarusteita. Teltan päälikangasta ei kuitenkaan voitu pakata normaalisti muun teltan sekaan. Normaalit aamutoimet värittyivät loppureitin suorittamisesta syntyneestä kiistasta. Miia ei halunnut enään nukkua yötäkään kylmässä teltassa. Uhkasi jopa kävellä yksin loppumatkan Kiilopäälle samantien. Lankopään harjanteen ylityksen jälkeen keiteltiin kuitenkin kahvit. Samalla järvellä kuin 15v aiemmin oli Mikko ensimmäisellä vaelluksellaan viettänyt ruokataukoa yöhön asti. Vaihdettiin kokeeksi rinkkoja loppumatkaksi Taajostuvalle. Tuvalle tultuamme tavanomaisesti ruuan laittoon. Sauna on palanut muutama vuosi sitten joten päänahan kutinasta päästäneen vasta Kiilopäällä. Teltan päälikangasta kuivuman ripustaessamme saapui päiväkävelijöitä joen toiselta puolen värikkäissä vaatteissaan ja valittelivat sillan puuttumista Kulasjoesta. Söivät mokomat tuoretta leipää ja kananmunia. Me ehdimme laittaa loput kuivajauhelihat, sipulit, paprikat ja porkkanat sapuskaksi päiväkävelijöiden jo lähtiessä ja yöpyjien saapuessa. Tuvalle tuli Lankojärvellä yöpynyt Ulvilan mies ja kaksi vanhempaa miestä jotka jäivät koko illaksi ulkotulille vaikka siellä oli alkanut hiljakseen tihuuttaa. Vielä saapui teltalle Karhusen Matti joka oli kulkenut Hammaskurun ja Tahvontuvan suunnalla meitä muutaman päivän edellä. Ulvilan miehen kanssa siinä höpöteltiinkin niitä näitä koko ilta takkatulen loimutessa. Meinasi unohtua neljä hurjaa nuortamiestä jotka oli lähtenyt Porttikoskelta ja söivät säilykkeet ja aikoivat vielä samana iltana Kiilopäälle. Yhdeltä pojalta oli jo jalka kipeänä mutta idealside ei kelvannut. Olivat löytäneet valtavan hirvensarven. Jo käytyämme nukkumaan tulivat ulkotulilla olleet sisälle ja juttelivat mielenkiintoisia Lankojärven erakosta ja Luppo Matista. .
Kiilopää 28.8. Huonosti nukuttu yö lämpimässä ja jokseenkin kuorsaavassa tuvassa. Illalla alkanut tihkusade jatkui koko yön mutta hellitti jälleen aamuksi. Ulvilalainen mies lähti ensimmäisenä ja pian myös kaksi vanhempaa miestä lähti jatkamaan matkaansa. Meillä ei ollut kiirettä joten ehdimme rauhassa syödä ja keskustella Karhusen Matin kanssa. Viimeiselle taipaleelle lähdimme reippaina ja rinkat keveinä. Harmaa taivas ei tiputtanut vettä mutta ei paljon puuttunutkaan. Kulasjoki työntyy pieneen kauniiseen rotkoon ennenkuin polku kääntyy Luulammelle. Ruska on alkanut saada yliotteen alueen värityksessä. Jännitykselläkin odottamani Luulammen uusi opastustupa ilmestyi näkyviin suurena ja ympäristöön vieraana. Päiväretkeilijöiden ja hiihtäjien taukotuvaksi tarkoitettu opastuskeskus on suuri rakennus vanhan autiotuvan paikalla. Luulammen vanha autiotupa on siirretty Karapuljuun. Tuvan vieressä olen nukkunut ensimmäisen vaellusyöni 1977 elokuussa. Kioskikahvilaa ei pidetty auki koska eilen oli ollut vain 4 asiakasta. Eipä siinä kovin kauan viitsitty istuskella vaan valokuvien jälkeen alettiin nousemaan Kiilopään kupeessa olevan kurun reunalle. Vielä poroaidan portista läpi ja oikaisu merkitylle polulle. Suora polku Luulammelta Kiilopään eräkeskukseen on suljettu ja koitettu maisemoida maalla ja muoviverkolla. Eroosiovauriot on suuret tällä vilkkaasti liikennöidyllä välillä. Karttaan on merkitty n.6km pitkä polku joka kiertää vähemmän kulutusherkkää maaperää pitkin. Pilven peitossa oleva Kiilopää jäi selkämme taakse kun laskeuduimme tunturikeskuksen pihalle. Pihalla olleet pojat tiesivät meidän olleen Lupukkalammella yötä koska olivat meidän huomaamattamme olleet samalla lammella. Ensin munkkikahveille ja sitten 50mk:n autiotupamajoitukseen. Saimme 14hengen tuvasta 2 viimeistä paikkaa. Edellä mainittujen poikien lisäksi sinne saapui 10 hengen vaelluskurssi. Ja sitten saunaan. Puhtoisina sitten paneuduimme postikorttien ja Kiilopäänleikkeen kimppuun. Aika kuluikin siinä sitten lueskellen ja ihmisten kanssa matkoja vertaillen. .
Kotia kohti 29.8. Yö nukuttiin hyvin mutta aamutoimet alkaa toisilla hieman turhan aikaisin ja äänekkäästi. Maittava 25mk aamiainen oli runsas ja hyvää vaihtelua pitkälle puuroilulle. Eskelisen kyydissä Rovaniemelle jota ehdittiinkin kierrellä katselemassa jonkin aikaa. Syömässä käytiin samassa pizzeriassa jota olen ennenkin käyttänyt. Juna Helsinkiin lähtikin sitten 19.20. .
Toteutunut reitti Helsinki - Pori - Parkano - Rovaniemi - Kiilopä - Suomunruoktu - Tuiskukuru - Raappanan kammi - Sokosti - Hammaskuru - Tahvontupa - Vongoiva - Anterijoki - Muorravaarakanruoktu - Pirunportti - Paratiisikuru - Lupukkalampi - Lankojärvi - Kaivoslakso - Taajostupa - Luulampi -Kiilopää. .
Loppukommentteja Matkaan lähtöä valmistellessani olin ajatellut, että Saariselän alueen voi unohtaa tämän reissuin jälkeen koska siitä on muodostunut turistialue ja olen nähnyt alueen kattavasti. Myös vuosien takainen haaveeni Jaurujoella käymisestä tulisi täytettyä. Alueen monipuolisuus jokineen, metsineen ja suurine tunturipaljakoineen on kuitenkin ylivertainen muihin lapin tunturialueisiin. Pitemmällä reissulla ei tarvitse jäädä tienvarren tuntumaan suurempien ihmistihentymien pariin ja reissun ajankohta koulujen alkamisen jälkeen sekä ennen ruska-aikaa vähentää myös riskiä törmätä suuriin laumoihin. Ajankohta elokuun lopussa on hyvä, paitsi väkimäärän vähyyden puolesta niin myös siksi että, ruska alkaa näyttää merkkejä varsinkin ylempänä tunturissa. Täytyy siis perua puheet Saariselän pyyhkimisestä maailmankartalta ja palata alueelle esimerkiksi Rajajoosepin kautta. Sään puolesta oli matkalla uskomatonta tuuria kun 6 edellistä viikkoa oli satanut aivan ennätystulviin asti ja 11 päivää maastossa oltuamme ei tarvittu sadeasuja. Toisaalta sään kylmyys hiukan latisti tunnelmaa. Onnistunut reissu, eikä matkan pituus ole ollenkaan pahasta vaan päin vastoin. Vielä voipi muutaman päivän lisätä sillä sapuskan tekeminen kuivatusta jauhelihasta ja muista kuivatuotteista onnistui hyvin. Jatkossa täytyy vain tarkemmin harkita "namujen" osuutta sekä muonien laittamista valmiisiin annospusseihin jo kotona, ettei tulisi raahattua sitäkään ylimääräistä matkassa mikä nyt kotia tuotiin eli 2.325kg erilaisia ruokatarpeita: Hedelmäsokeria 100g , 5palaa pieniä pyöreitä näkkileipiä, suola 75g, pussikeittoja 4kpl, pähkinöitä 200g, muusi 1 pussi, 4kpl Blå Band, 4 lihaliemikuutiota, puuroa n.2 ateriaa, kuivattuja mustia torvisieniä 50g, kuivattuja omenoita, makaronia 500g, riisiä 150g, mansikkakiisseli 1pussi, 2palaa suklaalevystä (unohtui taskuun), lisäksi jotakin pientä joka ei lähde irti rinkan alapussista. Rinkan painoa ei voi kasvattaa vaan kameran ja ryhmä varusteiden osalta pikemminkin päinvastoin. Matkan tekeminen lentäen alkaa houkutella vaikka olen ollut aina sen vastustaja. Jo hintansa puolesta se on halvempi, joten jos jo ensikerralla !!!. Kotona Helsingissä 10.9.1992 MIKKO Mailia minulle.
	PATIKOINTI