Käsivarsi 1991
Matkalla Kilpisjärvi - Saarijärvi Kuonjarjohka - Meekonjärvi Pihtsosjärvi Paluu Meekolle Nilkutusta Kuonjarvarrille Saarijärvi - Tierbmesin laakso Saanajärvi - Kilpisjärvi Kohti kotia Toteutunut reitti Jälkipuhe

Matkalla 17.7.1991 Ihan kuin tuo edellinen sivu olisi ollut jotenkin rasvainen. Vihkon sivut rasvoittuneet edellisillä reissuilla siinämäärin ettei kuulakynä tahdo tarttua. No niin olen siis junassa matkalla kohti yhdeksättä patikkareissua. Ulkona paistaa taas aurinko ja äskeiset synkät sadepilvet ja niiden jälkeiset sateenkaaret jäivät sinne Hämeenlinnan jälkeisille tienoille. Kello on hiukan yli yhdeksän ja vaunuosaston lattialla juoksentelee kirkuvia kakaroita jotka häiritsevät lukemista. Eipä niin paljon haittaa, kioskista ostettu 10mk:n dekkari on sitä laatua ettei sen lukemisen keskeytys paljoa haittaa. ENEMPI ONGELMIA on näitten kynien kanssa. Tästäkin on terä poikki. Siirryin lyijykynään kun kuulakynä ei ottanut toimiakseen. Helsingissä paisteli aurinko pilvien välistä ja täälläkin on kuuma. Kaikki ikkunat kiinni ja ihmisten naamat punottaa. No niin tässä sitä mennään kohti pohjoista ollaan niinkuin "pakomatkalla". Ehdittiin Miian kanssa nähdä toisiamme vain tunnin verran tänään ja olimme ilmiriidassa. Empä ole tuntenut ennen itseäni näin rikolliseksi lähtiessäni patikoimaan. Jotenkin on sellanen tunne ettei halua palata takaisin. Vaan katsotaanpa nyt kuinka tässä mielenliikkeet vaihtelee. Kilpisjärvi, joskus nappulana oon kuulemma ollut mutsin ja faijan kanssa siellä ja laskenu Saanalla persmäkeä kesäkuussa. Vaan nyt olis tarkoitus patikoida Kilpisjärveltä Haltin suuntaan n. 7 päivää maastossa. Saattaa hyvällä säällä riittää Haltille asti. Vaan eipä se nyt ole itsetarkoitus se sinne huipulle kapuaminen. On kuulemma ja "luulemma" pettymys. Kartalta katsottunakin on kiinnostavimmat alueet noin 10-15km Haltilta etelään. 21,40 TAMPERE. Jo on hiljaista, ULKONA ja sisällä. Muksulauma lähti ulos, ja rinkka-ihmisiä pöllähti sisään. On pari ulkolaista reilaajaa ja jopa patikoitsijoita. Jospa taas kokeilisi tuota lukemista. .
Kilpisjärvi - Saarijärvi EI kannata vaihtaa kuulakynään. Istun postiautossa valmiina jatkamaan kohti Kilpisjärveä. Täällä Roissa on satanut hyvin. Menopaluu Hki-Roi 468mk. Unikin maistui yllättävän hyvin, joten matka meni yllättävän nopeasti Roi&endash;Kilpisjärvi 180mk. Pari pientä taukoa matkalla ja nakkisämpylän ja kahvin mittainen Muoniossa. Väki väheni koko ajan ja matkailuhotellille meni vain yksi saksalainen kaveri, kun minäkin jäin kaupan kohdalla. Matka on tosipitkä ja yksitoikkoinen aina Kaaresuvannon ohi suunnilleen Luspan ja Kelottijärven paikkeille. Silloin ilmaantuu Ruotsin puolelle hieman kohoumia ja pian Suomen puolellekin. Ropisalmen upeiden maisemien jälkeen näköalat senkun paranee. Kuin pisteenä ii:n päälle on Saanan putkahtaminen näkyviin laskeuduttaessa Kilpisjärvelle. Lähes jokaisella huipulla oli "viipymälumia" ja/tai sadepilviä. Oli aika suttuinen sää ja itikoitakin ilmaantui. Vilkkaan tuntuinen kylä tuo Kilpisjärven "kylä". Kylä on tässä tapauksessa matkailuhotelli tien toisellapuolen ja kauppa toisella puolen. Saappaat jalkaan ja reppu selkään, pari kymmentä askelta koivikonrinnettä ylös ja tauko. Lopullinen retkivarustus kuntoon, eli idealside jalkaan sadeasu päälle (koivut märkiä ne kastelee), jätesäkki rinkan päälle, itikkamyrkyt naamaan ja matka jatkuu. Tsahkaljohkassa pikkunätti koski ja putous. itse järvi oli pian edessä mutta sen kiertäminen tuntuikin sitten paljon pitemmältä matkalta. Itikat teki tyhjäksi kaikenlaisen pidemmän pysähtelyn eli loput matkaeväistä oli syötävä kävellessä. Olis muuten jo täysin riittävä keikka kun tulis aurinkoisena syyspäivänä tähän järven rannalle. Olis vapaa itikoista olis ruska ja järveen peilautuva Saana. Saana on tosi ylväs tunturi. Kun taukoa ei voinut pitää oli jatkettava ylöspäin jos vaikka tunturissa tuulis sen verran ettei itikoita olis. Oli kuiteskin, vaan tauko oli pidettävä. Sadetakin alta paljastui likomärkä t-paita. Päätin jatkaa Saarijärven kämpälle, oli rankka taival. Pari pientä taukoa ja loput noin 7 kilometriä osin Norjan puolella Muurivaaran rinnettä hyvä kulkea mitä nyt loppupäässä hieman kivikkoista. Salmivaaran kupeessa törmäsin jo polkuun joka vei perille. Tupa tosi kivikkoisella paikalla. Sisällä jo 4 henkeä ruokailupuuhissa joten sekaan vain. Lihariisipata ja teetä. Pieni kamerakierros ja "päiväkirja" ja nukkumaan. Illemmala tuli vielä 2+4 henkeä joista ne neljä etsivät kauan telttapaikkaa. Aamulla herätys klo n.10. Aamupuuro ja kahvi. Lähtö Tuoljehuhputin kuvetta Kuonjarvagginkautta Kuonjarjohkan kämpälle. . .
Kuonjarjohka - Meekonjärvi Alkumatka polkua pitkin vaan rinteessä se haarautui useampaan otteeseen kadoten pian kokonaan. Eipä väliksi osuin nimittäin hienoille kukkakedoille keltaista punaista ynm. Pitäis joskus opiskella näitä kasvejakin. Polku löytyi ylenpää, olis pitänyt valita se oikeanpuoleinen tienhaara. Aurinko tuli näkyviin Tuoljehuhputin ja Kuonjarvarrin välissä työntäen pilvet yhtenä rintamana länteen. UPEAT näköalat etelään ja länteen. Kartan mukaan olisi rakan pitänyt alkaa jo tunturin harjalla vaan eipä sitä ollut lainkaan Kuonjarjohkan kämpille mennessä. Kuonjarvagge on kaunis laakso, varsinkin näin auringonpaisteessa. Kunnon rakasta saa hyvän kuvan kun katsoo Kuonjarjohkan tuvasta suoraan etelään. Pussikeitto naamariin pienessä Kuonarin kämpässä joka oli sen aikaa tyhjänä kun minä siellä olin. Lähes pilvetön taivas ja paljon itikoita. Kahperusvaaran Itäpuolitse pohjoiseen tasaista (alue huomioon ottaen) tunturinummea Kahperusladnjan lännenpuoleiselle selänteelle. Ja sitten filmiä paloi. Takaisin katsottuna oli Kahperuksen "niemeä" mustine rinteineen. Luoteessa näkyi kauenpana Loassonibba 1190m ja Urtaspahdan jyrkät rinteet kutsuvina. sinne vielä joskus. Meekonvaaran pahta ja Korddoskaisi ja taaimpana Halti pohjoisessa. Lännessä Annalonjin pahta Porojärvi ja omalaatuinen Saivaara, hyvällä säällä tämä paikka esittelee tosipaljon. Lasku Pierfejohkan varteen olikin sitten reissun ensinmäinen rakkainen paikka. Pienet kangasmaa suikaleet johdatti Kahperuksen pohjois-puoliselle "pienelle" pahdalle joten hiukan luoteeseen ja sopivasti paikalle osuneitten lumien kautta alas. Pierfevaggin pohja ei ollut niitä parhaiten kuljettavia ja lievä uupumuskin alkoi painaa. Hieman autiotuvan yläpuolella on joessa hirsinen silta pienen putouksen päällä. Meekonjärven tuvassa lämmintä ja yksi vanhempi naishenkilö. Rannan leiriltään saapui vielä, niin ikään yksinäinen mies. Ruuan laittoa ja rupattelua. Myöhempään saapui vielä yksi joka etsi toimivaa puhelinta. Hänen kaverinsa oli Taabman majalla polvi sökönä, oli tullut Porojärvelle vanhan karttansa kahluupaikalle joutuen kiertämään. Porojärven kämppien puhelimetkin oli "pimeinä". Meekoninkaan puhelin ei toiminut. Kaveri piti pienen murkinatauon ja lähti jatkamaan minun ylimääräisen kartan avulla Kuonjarvarrille vaikka takana oli jo ainakin 30km. Tämä Kittilän kaveri jätti kartan Kuonjarin kämpälle josta se oli viety ennenkuin tulomatkalla poikkesin sinne. Samainen kaveri soitti minulle kotiin (en ollut paikalla) kiittääkseen ja ilmoittaakseen, että ystävä oli saanut apua. Luvattiin kokeilla Pihtsosin puhelinta kun kerran sinne ja Haltille oltiin menossa. Lupauduin nimittäin tämän "rantaleiriläisen" kanssa lähtemään ainakin Pihtsosjärvelle ja jos sää sallii niin myös Haltille. Kävin vielä pienellä kamerakierroksella kun taivaskin oli kirkas ja keskiyön aurinko paistoi jossain Meekonvaaran takana. .
Pihtsosjärvi Aikainen herätys n.klo 8,00 pilvet oli laskeutuneet tunturien ylle mutta koko "Meekonväki" eli kolme yksinkulkijaa lähti ryhmässä Meekonjärven kiertoon ja Vuomakasjokea ylös. Punaisen ämpärin kohdalla minä ja tämä Vehkalahden mies lähdettiin ylittämään jokea ja nais-seuralaisemme jatkoi samaa rantaa eteenpäin. Joki on tässä kohtaa eli noin 11/2km Vuomakasjärven alapuolelta leveä ja kivinen. Saappaat jalassa selvisi yli vaikkakin hieman mutkitellen. Vuobmegasvarrin kivikkoista rinnettä seuraillen Pihtsosjoelle. Joki kulkee syvässä kuilussa joka alkaa Pihtsoskordsin suurelta putoukselta. Ja taas paloi filmiä. Joskus täytyy mennä vastarannalle (LÄNSI) joka ei ole niin jyrkkä. Sieltä kuulemma näkee paljon paremmin. Tämän oli kertonut Meekonjärvellä ollut naishenkilö joka oli lähtenyt kanssamme alkumatkasta mutta meni sitten miehensä luokse Pihtsosjärven vastarannalle. Oli ollut näillämain useita kertoja. Pihtsosjärvelle päästyämme alkoi aurinkokin jälleen paistella. Haltin rinne kylpi auringossa ja se tosiaan on punainen tunturi. Meinasimme lähteä huipulle sapuskan ja pienen tauon jälkeen. Vaan tulimme järkiimme ja päätimme odottaa seuraavaa päivää. Pihtsosjavri on 6km pitkä karurantainen etappi ennen Haltille nousua 738m korkeudessa. On taas turvauduttava lyijykynään kun ei ole noita autiotuvan kuulakyniä käytössä. Taas huomasi sen, että kaikki on tarkistettava ennen reissuun lähtöä. Kuulakynä ei toimi suola unohtui samoin makarooni. Niinpä niin se puutteista. Pihtsoksen eteläpäässä on poromiesten lukittu kämppä ja pari asuntovaunua jotka on onneksi hieman kauenpana itärinteellä jotta ne ei osu haitallisesti silmään kun katselee järvelle ja Haltin suuntaan. Rannalla oli myös tiirapari joka syöksähteli päätä kohti pienellä matkaa. Pitsontupa on niitä yksinäisimmän näköisiä kämppiä mitä olen tavannut. Tupa puuvaja ja yksinään kököttävä puusee kivikkoisella rantatöyräällä. Väkeä tuli ja meni. viimeisenä saapui kaksi kaverusta kanooteilla. Olivat lähteneet Norjan puolelta tarkoituksena laskea alaspäin Poroenoa aina siihen asti kun joki on aivan Norjan rajan tuntumassa ja "hypätä" siitä vedenjakajan toiselle puolen, laskeakseen lähelle lähtöpaikkaa. Kaikenkaikkiaan monensortin väkeä. .
Paluu Meekolle Aamulla päätin lähteä takaisinpäin kun tuo vasen jalkapöytä tuntui aralta. Vehkalahden mies tuntui hieman pettyneeltä mutta sai noususeuraa eräästä toisesta yksinkulkijasta. Kyllä oli taas hyvän tuntuista matkata yksin. Kunhan ei rupeaisi vastaisuudessa olemaan ainoa vaihtoehto tämä yksin liikkuminen. Kaunis järvilaakso ympäröivine rinteine ja lumiläikkineen, jäi taakse kun rupesin etsimään ylityspaikkaa Pihtsosjärven alapäästä. Rannan tiirat ja jokisuun toinen pariskunta muistuttivat jälleen poikasten olevan lähellä. Yksi ylityspaikka on heti jokisuulla länteen työntyvän niemekkeen alla. Olisin mennyt vaan ei ollut sauvaa. Alempaa löytyi toinen paikka josta lähdin saappaat jalassa ylittämään. Melkein toiselle rannalle päästyäni täytyi palata pieni matka takaisin kun rupesi jänistämään. Keskellä koskea olevalla tasaisella kivellä tasapainottelin saappaat ja housut jalasta. Sukkasilteen loppu ylitys kävi leikiten. Länsirannalta Pihtsoksen putous tosiaankin näkyy paremmin. Upea paikka. Vuomakasjärven rajavartiomiesten kämpän jälkeen ylitys Meekonjärven puolelle sujuikin jo helposti saappaat jalassa. Keittelin kahvit ja katselin kun "Kontulan pariskunta" ylitti jokea sen leveimmältä kohdin. Ylityspaikkana ei tämä levein kohta tuntunut kaikkein parhaimmalta. Olin hyvin tyytyväinen omiin valintoihin. Empä ehtinyt paljoa kulkea kun oli pysähdyttävä laittamaan sadevarustusta Annjalonjin yli tulevaa saderintamaa varten. Enpä päässyt paljoa Vuomakasjärven ohi kun poistin sadesuojuksen ja laitoin idealin jalan ympäri kantapää kiertäen ja sitärataa. Loppumatka Meekolle hissukseen sipsuttaen. Meekolle tuli jälleen avun etsijä. Tällä kertaa tämän kalastajan kaveri oli saanut silmätulehduksen Saijärven pohjoispuolella ja oli täysin vailla näkökykyä. Sama juttu kuin viimeksi. Apua lähdettävä hakemaan Kuonjarin puhelimesta josta edellinen oli saanut kuulemma apua ja karttanikin oli siellä. Myöhemmin illalla näimme kopterin laskeutuvan Saijärvelle. Meekon tuvalla riitti jälleen jutunhaluista väkeä. Muun muassa yksi n.65v mies joka kertoili juttuja siitä kun Kekkonen oli ollut Porojärvellä ynm. alueen tuvista ja tienoista. Hän keräsi (otti) kuvia autiotuvista joita kokoelmassa oli jo noin 200. Pistin teltan pystyyn kun tupaan tuli kaksi kastunutta poikaa. Varaustuvan puolelle, joka on Pierfejoen ja töyrään takana, on saapunut 16 henkinen jääkiekkojoukkue. Nyt täytynee taas paneutua maaten. .
Nilkutusta Kuonjarvarrille Suht aikainen herätys hieman viileänkostean yön jälkeen (+5°C kalastajat kerto). Laitoin aamulla rokkapurkin kun en ollut sitä illalla saanut laitetuksi. Ideal jalkaan ja menoks. Hieman apea fiilis kun "täytyi" lähteä samaa reittiä takas. Vaan eipä jalkojen kipeytymisen kanssa kannata leikkiä kun on täällä yli 30km takana Kilpisjärveltä. Ensimmäiset 4km Meekolta tuskaisempaa ylämäkeä vaikka polku oli hyvä ja maisemat upeita. Mäen päällä Kahperusladnjan kupeessa poistin idealin ja täysin läpimärän T-paidan. Tasamaalla kulku tuntuikin jo hieman kivuttomammalta ja kun kaamea sääskiparvi pakotti kiirehtimään viimeiset kilometrit, Kahperuksen rinteiden ja siktakurran ohi, ei jalkakipuakaan juuri huomannut. Siktakurrassa on kuulemma (Porin vanhaherra kertoi) seudun ensimmäisiä autiotupia jota ei ole pidetty kunnossa ja taitaa olla aika rappeutunut. Näin sen kauempaa me-nomatkalla mutta luulin sitä lappalaisten asumukseksi. Kuonjarin kämpältä oli juuri lähdössä 2+4, sinne tuli pian saarijärveltä 4. Meekolta oli minun lisäksi tullut ennen 2 ja "Kontulan" pariskunta. Juuri ennen kuin olin lähdössä oli 4 lähtenyt mutta samamäärä tullut tilalle. Taitaa tupa olla vain välietappi suuntaan jos toiseenkin. Karttakin oli ehditty viedä parempaan talteen. Ihme porukkaa tällaiset jotka luulee kaiken tuvissa olevan irtaimen olevan vapaasti käytettävissä. Toivottavasti ottaja oli sen tarpeessa. Söinpä lihariisipataa ja meinasin torkahtaa sen päälle. "Kontulan" pariskunnan tultua keitimme minun keittimellä vielä kahvit ja jätin ylimääräisen litran sinolia hyllylle. Viimeksi tulleiden neitosten kanssa vielä hetki reittiselvityksiä. Tauko oli vierähtänyt yli 2 tuntiseksi. Jatkoin matkaa Kuonjarvaggen kautta jo tutuksi tullutta polkua ja viipymälunta ylös. Telttapaikka löytyi hieman alle 900 metrin korkeudesta. Saas nähdä kuinkas jätkän käy jos myrsky yllättää tai pakkanen paukkuu. Paikka on maisemaltaan hieno ja Norjan puolelle laskeva puro solisee tuossa tulevaa jäämeren vettä. Telttapaikan pohja on loivaa hiekkapohjaista nummea joten tikut upposivat hyvin. Tulevat myrskyllä myös hyvin ylös. Joten kasailinpa joenvarresta kiviä teltan liepeille ja tikkujen päälle. Keitin kiisselit, kirjoitin tämän ja kävin vielä lisäämässä muutamia kiviä teltan liepeille. Etelässä Saanan huippu näkyi minua alempien pilvien yli. .
Saarijärvi - Tierbmesin laakso Teltta pysyi paikallaan mutta oli alkanut tihuttaa vettä. Päätin lähteä alas Saarijärvelle aamupalan laittoa varten. Matkalla tihku taukosi mutta polku oli pistetty kurjaan paikkaan. Joku TVH:lta potkut saanut oli tätä polun linjausta suunnitellut. Kiveä ja kosteikkoa riitti. Eipä näkynyt niitä tasaisia rinteitä ja kukkaniittyjä joita olin noussut ylös. Saarijärvellä oli, tuli ja meni väkeä. Söin siinä puurot ja jäin pitämään sadetta. Pari tuntia siinä taisi vierähtää eikä sade tauonnut. Kun joku sanoi säätiedotuksen luvanneen huomiseksi aurinkoista niin päätin, että kierretäänpäs loppumatkalla hie-man. Kohteeksi valitsin Tierbmesjärveltä länteen olevan Paihkasjärven. Itse Tierbmesjärven tuvalle en viitsinyt enään mennä koska viimeisen päivän matkaksi olisi tullut n.20km ja reittikin oli merkitty kivikkoisemmaksi. Lähdinpä siis nousemaan kohti salmivaaraa. Luoteisen laen 900m ja "vaaran" keskellä olevan laen itäpuolelta kiertäen. Suht helppo kulkea alun kivikkoa lukuunottamatta. Salmivaaran reunalta oli sumuiset ja sateiset näkymät itään Tierbmesvaaralle ja sen pahdalle sekä järvelle. Suorin reitti ei aina ole paras eikä polkukaan aina kulje parhaasta mahdollisesta paikasta. Kannattaa katsella hieman ympärilleen sopivaa kulkureittiä katsellessa. Lännessä alhaalla olikin jo Paihkasjärvi. Järven itäpään tuntumassa runsaasti tasaisia telttapaikkoja mutta ei vettä joten oli mentävä aivan veden tuntumassa olevalle rantatöyräälle. Laakso on vesitasojen ja helikoptereiden kulkureittiä ja näin sateisella säällä ne menee niin alhaalla, että tuntuu kuin ne veisivät teltan harjan mennessään. Koneiden lentokorkeus ei matalalla roikkuvien sadepilvien vuoksi ollut juuri 20m korkeampi ja kaikki lentoliikenne mitä kilpisjärveltä lähti taisi mennä tunturimaahan tätä jokilaaksoa pitkin. Täällä Kilpisjärvellä on kaikenkaikkiaan vilkas lentoliikenne. Koptereita ja vesitasoja on ilmassa aina silloin tällöin. Märän teltan pystytys märkään maahan sateessa sujui yllättävän hyvin. Ensin pääliteltta jonka suojassa sitten sisäteltta alusmuovei-neen. Liepeen alla kanavihanneksen keittoa ja sitten vain kuuntelemaan välillä taukoavaa tihkua. Toivottavasti huomenna ei sada, kun nytkin alkaa olla kaikki märkää tai kosteeta. .
Saanajärvi - Kilpisjärvi 24.7. Armonvuonna 1991. Enontekiön kunta Paihkasjärvi. Satoi koko yön ja aamulla tihuutti niin, että silleen. Teltan liepeen alla viimeinen retkimuonalihariisipata ja märkien kuteiden pakkausta. Ei tilanne niin kovin toivoton ollut mutta hieman nihkeä. Kopteritoimintaa oli taas kun armeijan pörrä laskeutui noin 500m päähän jättäen yhden ukkelin kuljeksimaan jänkhälle. Teltan purettuani lähdin köpöttelemään kohti sivistystä Tierbmeslaaksoa länteen. Alku Paihkasjärven rannalta pelkkää kosteikkoa kunnes olin noussut tarpeeksi ylös laakson pohjoisrinteelle. Tihkusade muuttui pilvessä kävelemiseksi ja loppui kokonaan pian Muurivaaran jälkeen. Maasto vaihteli märän ja kostean välillä. Oli toki kangasmaatakin paikoin. Masehjavrin kieppeillä oli muutama päivä tai vain päivä aiemmin ollut vasojen merkintä. Poroaitakin oli pistetty poikittain minun reittini eteen. Kuljin aitaa Tsahkaljärvelle päin hetken kunnes vastaan tuli matala kohta josta rinkka yli ja itse ryömin ali. Päätin kiertää Saanan ja syödä viimeisen aterian Saanajärven päivätuvalla. Reitti tosi surkea ja Saanajärven Saananpuoleinen ranta huonohko kulkea. Saanajärven tuvalta kauemmaksi maastoon mentäessä on ehdottomasti mentävä ylempää järven koillisrinteellä. Saanajärven tuvalla ensimmäiset "turistit". Löytyihän tuolta juttuseuraakin kuten kaikkialla tuvilla. Auringon ruvettua paistamaan lähdin viimeiselle n.4,5km taipaleelle kohti Kilpisjärven retkeilykeskusta. Alkukapuamisen jälkeen alkoi lasku Kilpisjärvelle jopa helteisenä. Näkymät Saanalta varmasti mahtavat kun täällä alarinteelläkin on näin upeata katsella. Rinteen koivikko komeana kukkasista Ja muutenkin oikein lehtomainen ja rehevä. Lisänä rinteessä runsas joukko kirjavapukuisia Saananvalloittajia. Ja sitten siinä se retkuilukeskus, pullollaan porukkaa. Retkeilykeskus sinäänsä mukava mutta ei tyhjiä mökkejä Sauna tunniksi 60mk. Siispä teltta taas pystyyn. Ensin suihkuun sitten syömään, postikortit, puhelu Miialle, kiertelyä ja nukkumaan. Vältä leirintäalueita eräretken jälkeen, kulttuurishokki on liian suuri. .
Kohti kotia Herätys turistien täyttämällä leirintä-alueella. Ensinmäinen ongelma oli, ettei teltan viereen voinu kuseskella. Toinen telttanaapuri oli kinasteleva pari jonka tullessa illalla kundilla oli kaljapullo kourassa ja telttatikku toisessa. Toisella puolella olleet kolme nuorempaa kundia olivat vissiin isin autolla liikkeellä norjassa. Onneksi olivat väsyneitä joten juttu loppui suht ajoissa. Retkeilykeskus ei ole oikein retkeilijöiden keskus vaan enempi tienvarsiravintola ja leirintä-alue. Kyllähän tämä hyvä paikka on kunhan tuo "turisti shokki" helpottaa maastostatulon jälkeen. Aurinko paistoi ja leirintä-alue tyhjeni pikkuhiljaa täyttyäkseen taas illalla. Kasailin kamppeitani hissukseen ja valuin retkeilykeskuksellepäin. Aamukahvi ja eilisen lehti matkamuisto ja pihalle aurinkoon odottamaan postiautoa. 13.20 hyppäsin kyytiin ainoana. Hotellilta tuli jokunen ja tienposkesta lisää. Melkein täys se bussi oli ennen rovaniemeä. Samoin juna. Asemalta asemalle nukutun yön jälkeen oli vastassa Hki klo 8.35. LOPPU .
Toteutunut reitti Kilpisjärvi (kauppa) - Saarijärvi - Kuonjarjohka - Meekonvaara - Pihtsosjärvi - Meekonvaara - Kuonjarjohka - Saarijärvi - Paihkasjärvi - Saanajärvi - Kilpisjärvi (Retkeilykeskus) .		Reittikartta
Jälkipuhe Maisemiltaan, muusta Suomen lapista poikkeavana alueena, on käsivarren ylätunturit ainutlaatuisen jylhää seutua. Jo alkunousun jälkeen tuntui ettei olisi ollenkaan samassa maassa kuin mihin on aikaisemmilla reissuilla tottunut. Autiota maisemaa riittää eikä suunnistamisessa ole vaikeuksia. Puita ja metsiä kaipasi kuitenkin nuotion (pystyy täälläkin tulet tekemään pajuista) tekoa ja suojan tunnetta varten. Edellisestä heinäkuussa tapahtuneesta (Muotka-Saariselkä) reissusta oli kulunut sen verran aikaa ettei enään muistanut itikoiden määrää eikä jatkuvaa häirintää. Seuraava reissu tapahtuu siis jälleen syksymmällä. Alueen vaeltajat tuntuvat puheiden perusteella olevan jokseenkin paikka uskollisia. Lisäksi kalastajiin en ole muualla törmännyt tällaisissa määrin. Eipä kalavedet ja tunturivaellusalueet toisiansa kohtaakkaan kaikkialla. Ensikertalaisena "Haltin" vaeltajana valitsin reitiksi sen minkä kaikki muutkin eli suorin tie Kilpisjärveltä Meekon ja Pihtsoksen kautta Haltille kulkeva polku. Vaeltajien määrä putoaa kuulemma huomattavasti kun poistuu tältä pikatieltä samalla katoaa polut, autiotuvat ja helppo maastokin. Mielenkiintoinen alue jolle täytyy palata pikkuisen pitemmälle reissulle. Houkutus siirtyä Norjan tai Ruotsin puolelle ja sitä kautta suurten tuntureiden lumoihin on suuri. Siinä vain voipi käydä niin ettei Suomen metsälapin tunturit enään näytä miltään ja paluuta ei enään ole. Vaan lieneeköhän tuo kuitenkin niiden ongelma jotka eivät vielä ole sydäntänsä lapille menettäneet. .
		PATIKOINTI