Saariselkä_88

Saariselkä 1988
10.8 Lähtö 11.8 Paratiisikuru 12.8 Muorravaarakka 13.8 Jyrkkävaara 14.8 Snelmanninmaja 15.8 Suomujoki Vaelluksen jälkeen

Ennen vaellusta

Matka aloitettiin Raisiosta ajamalla Suomen läpi. Yö vietettiin Vuotson tietämissä ja seuraavana päivänä viimeiset hankinnat ennen ajoa Aittajärven parkkipaikalle.

10.8.88

Lähtö autolta Aittajärven parkkipaikalta klo n.15.00. Suomujoen ylitys. Vettä sen verran, että lyhkäset kalsarit kastu. Aittajärveltä hyvää ja helppokulkuista polkua Maantienkurunojan vartta pitkin n.4.5km. Uusi rinkka toimi mainiosti. Nousu Kuotmuttipäälle helppokulkuista rinnettä. Sää pilvipoutaista. Kuotmuttipäällä tuuli navakasti. K.Mutti ja kaarnepään välisellä satulalla n.klo 18.00 välipala.

Löysin rukkaset jotka luulin hukanneenni Suomun toiselle puolelle. Vähän vilutti joten korkattiin lämmitysaine pullot. Tauko noin tunti jonka jälkeen pilvet oli laskeutuneet sen verran alas, että kaarnepää oli pilvien peitossa. Päätettiin kiertää huippu länsi eli suojan puolelta. Näkymät Kaarnepäältä etelään rajalliset matalalla olevien pilvien takia. Kirkkaalla säällä upea paikka.

Laskeuduttiin jyrkähköä etelärinnettä alas Sudenpesälle Sarvijoen rantaan. Sudenpesä on siisti ja hyväkuntoisen Näköinen kämppä, vahinko vain, Että lukittu. Sudenpesä on vahan palaneen kämpän paikalle tehty uusi samanlainen tupa. Sudenpesältä polku Sarviojan autiotuvalle jossa oltiin noin klo 21,00. Koko matka hyväkulkuista ja helposti suunnistettavaa maastoa. Sarviojan kämppä ahtaan tuntuinen. Joskin yöpyjiäkin oli 9kpl. Paikka jossa tupa sijaitsi oli hiukkasen epämääräinen ja kosteahko, liian lähellä jokea. Hiukan ylempänä taikka joen toisella puolen olisi ollut parempia tuvan paikkoja. Ensimmäiset tihkusateen tapaiset jo illalla. Metvurstin lämmitystä ja leivän syöntiä nuotiolla ja sitten ansaituille nokosille. Nuotiolla myös 3 poikaa keskieuroopasta kuivattamassa "Wanderung" kenkiään ym.

11.8

Herätys tapahtui n. klo 10.00 kiireisimmät laittoivat ruokansa ensiksi. Muiden lähdettyä söimme ja pakkasimme tavarat. Suunta otettiin kohti paratiisikurua klo 12,30. Polkua pitkin Sarviojan ylitys lähes kuivin jaloin. Polku oli hyvä Hyvä polku kulki Hattupään ja Vaulopään välistä puurajan yläpuolella. Näkymät olivat hyvät, kunnes pilvet laskeutuivat niskaamme. Ikäänkuin alkoi sataa. Puimme RUKKA-sadeasut kehomme ylle. Käänsimme NOKIA-saappaamme menosuuntaan.

Paratiisikurun alapäässä hienoja hiekka harjanteita. Nousimme paratiisikuruun sateessa, joten näkyvyys oli heikko -SÄÄLI. Paratiisikuruun saavuttaessa Mikon CANON AE-1 teki töitä urakalla ja KODAK diafilmi pyöri. Jyrkkä rakkainen rinne Ja vihreä vehmas laakso oli upeaa katseltavaa. Molemmat lammet ja putous olivat henkeä salpaavat. Sade haittasi valokuvausta ja kuitenkin jätimme rinkat koivun juurelle ja kävimme katsomassa putousta lähempää. Tyynen ja sateisen ilmanalan takia päätimme jättää välipalan lämmittämisen ja tyydyimme hedelmäsokeriin ja korkilliseen ROMMIA..... ....sitten

Paratiisikuruun on palattava joskus aurinkoisella säällä. Kylmä alkoi kolottaa "vanhoja" luitamme joten päätimme aloittaa epätoivoisen näköisen nousun n.160m Ukselmapään rinteelle. Päästyämme harjanteelle olimme täysin pilvessä joten tarvitsimme kompassia ensimmäisen kerran. Suuntasimme Ukselmapään koillisrinnettä kohti pirunporttia. Maasto hie-man kivikkoista mutta helppokulkuista. Polun ja näköhavaintojen puutteessa aloimme hieman epäilemään kompassia. Pilvien noustua hetkeksi huomasimme olevamme n.100m Pirunportin reunalta sen jyrkimmällä kohdalla. Laskeuduimme mahtavan kurun kivikkoista vierustaa kohti Muorravaarakan laaksoa. Jalkojen kipeytymisen takia oli alastulo nilkuttamista, ontumista ja hammasten kiristelyä. Pirunportin kuvaaminen jäi vähäiseksi runsaan pilvisyyden ja lievän uupumuksen takia. Loppumatka ennen Muorravaarakan autiotupaa oli komean mäntymetsän keskellä olevan polun tallaamista. Muutaman soisen kohdan jälkeen oli vain saappailla kahlattava Muorravaarakan joki jonka toisella rannalla oli autiotupa täynnä märkiä harhailleita seurakuntanuoria Joroisista.

Sade oli helpottanut mutta yöpymispaikka oli ahdas ja ankea ilta odotettavissa. Muutaman "mutkan" jälkeen pääsimme varaustuvan puolelle. Mora puukolla aukaistiin varaustuvan lukko ja sitten soitettiin Kiilopäälle ja kysyttiin onko tupa tulevana yönä mahdollisesti varattu. Kun ei varausta ollut niin me varasimme ja Joroisten porukan vetäjätkin mahtuivat sekaan. Maksu hoidettiin myöhemmin normaaliin tapaan. Kaminan lämmössä läpimärät (hiestä) vaatteet saatiin kuivumaan. Kipeytyneiden jalkojeni takia päätettiin viettää pari yötä Muorravaarakalla.

.

12.8

Joroisten porukka heräsi noin klo 8.00. Ja lähtivät noin klo 12.00. Söimme sinä aikana aamupalan ja siirryimme autiotuvan puolelle kirjoittamaan tätä. Klo 14.00 pilvet ovat nousseet ylemmäksi ja taivas kirkastunut, kuitenkin täysin pilvien peitossa. Lähitunturit ja pirunportti tulleet näkyviin.

Luppopäivän kuvia:
Varaustuvassa
Autiotupa
Vanha Muorravaaranruoktu
Suvantoa Muorravaarakan joessa
Sapuskan päälle piipullinen.

500-1000m tuvalta ylävirtaan on aukea kivinen jokivarsi josta avautuu hyvät näkymät Lumikuruun ja Pirunportille sekä etelään kohti vesipäätä.... jos vaan pilvet soisi.

.

13.8

Herätys klo 9.30 yöllä hiiret pitivät hereillä Mikkoa. 12,30 Lähtö Muorravaarakasta aamupalan ynm jälkeen. Säätila ennallaan eli pilvistä eikä sadekaan ole kaukana. Reitti Muorralta Jyrkkävaaran kämpälle n.16km on koko matka polkua joka kulkee Muorravaarakanjokea alas. Paljolti mukavaa kangasmaastoa mutta välillä pieniä soita ja rinnekosteikkoja. Siis saapasreitti. Välillä pilvet meinasivat repeillä mutta perille päästyämme jo ripotti vettä.

Yläjängällä olevan järven pohjoispäästä viimeinen upea näkymä Suurille tuntureille. Järvellä pesi joutsen pariskunta jolla 5 poikasta. Nuotionkämppä eli vanha autiotupa sijaitsi todella upealla paikalla hiekkaisella Muotkan ja Harrijoen risteämällä. (Itse kämpän jäänteitä ei taidettu nähdä. Paikalla oli nuotiopaikkoja sekä maasto oli kulunut. kirjoittajan huomio 1.2.2006) . Harrijoen ylitys tukkeja pitkin.

Jyrkkävaaran kämpän viereen kartalle piirretty lampi on todellisuudessa vain soistuva lätäkkö eikä sieltä lähde jokea joka sekin on merkitty kartalle. Matkalla oli myös poroaita 200m saukko-ojalta pohjoiseen jota ei myöskään ollut kartalla. Jyrkkävaaran kämppä on ihan kivan mallinen ja tilava mutta ehdottomasti väärällä paikalla. Kun olimme päässeet perille n. klo 18,30 sytytimme nuotion ja rupesimme sapuskan laittoon. Nuotiolla istuttiinkin sitten edellisellä tuvalla tapaamamme Saksalaisen kanssa noin klo puoli yhteen asti toinen rommipullokin tyhjeni siinä samalla. Tämä Saksalainen naishenkilö oli jonkinsorttinen karttainsinööri ja kulki isänsä maisemissa. Ensinmäinen päivä jolloin huomasi hyttysten olemassaolon.

.

14.8

Mikko heräsin n.klo 8.00. Ari n.klo 9.30. Aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa retkemme aikana klo 9.46. Aamuaskareita kärpästen seurassa. Lähdimme kohti Snelmannin majaa klo n.13,40. Löysä osuus vaihteleva maasto. Kaksi kunnollista joen ylitystä Muorra ja Suomu. Snellun majalla klo n.16.00. Maisemien katselua ja kuvausta. RUM. Paikalle tuli myös Sodankyläläinen kalastaja jonka touhuja katselimme.

Tapaamamme Saksalainen nais-immeinen joka lähti n.1 tunti ennen meitä Jyrkkävaaralta ja jonka näimme Muorran joella, tuli meidän jälkeen Snelmannille söi leivän ja jatkoi Aittajärvelle. Illalla tuli tippa vettä. Taipaleen pituus noin 4,5km.

.

15.8

Herätys noin klo 9.00 pakkausta ruuanlaittoa ja ylimääräisen tavaran pois heittoa. Lähtö noin klo 11,20 pilvipoutaa ja välillä pientä auringonpaistetta. Ainoa päivä jolloin teimme matkan tennareissa. Matka kuivaa kangasmaastoa. Kolttakylä suuri pettymys.

Päivän kuvia:
Mukkaperän lahtea
Kolttakylän sauna
Kolttakylää
Metsää Suomun varrela

Autolle saavuttiin pienessä tihkusateessa noin klo 14.00. Mikko sai autosta päivän ensimmäisen tupakan. Tavarat viskattiin autoon ja ruvettiin kaivamaan autoa ylös hiekasta. Työntöapua saatuamme lähdettiin kohti Kiilopäätä. Halpa 5mk sauna ja ruokailu. Kaunispään huipulle kahville ja korttien lähetystä varten. Matka kohti Norjaa alkoi.

.

Vaelluksen jälkeen

Automatkailun etuna oli pääsy lähtöpaikalle joka ei tarvinnut olla pussireitin varrella mutta ajaminen halki Suomen ei sitten olekkaan mikä tahansa pikkujuttu verrattuna siihen, että junassa voi levätä, lukea tai vaikka istua ravintolavaunussa. Jatkossa juna on jälleen tosivahvoilla. Saariselän itäiset osat jäi tälläkin kertaa "valloittamatta" kun tuo jalkakin kipeytyi jo ensimmäisenä päivänä sekä sää oli surkea. Tuvilla on väkeä mutta turistit puuttuu, ellei tuota seurakuntaryhmää lasketa sellaiseksi. Uusintareissun arvoinen seutu reittinä joko Rajajoosepista Kiilopäälle tai kaakosta Tulppion, Naltion ja Jaurujoen kautta Luirolle ja Kiilopäälle. Telttailua kannattaa harrastaa tupien tungoksen takia ja jo maisemien vuoksi on miellyttävämpää kulkea muuallakin kuin jokilaaksoissa. Jos sää vain sallii. Hiukan lyhyeksi jäänyttä reissua jatkettiin sitten autoajelulla pohjoisnorjaan. Utsjoen ja Nuorgamin kautta jäämeren rannalle kuva 1, kuva 2, kuva 3 ja sitten Karigasniemen kautta takaisin Suomen puolelle ja kohti etelää.

.

PATIKOINTI

Ennen vaellusta Matka aloitettiin Raisiosta ajamalla Suomen läpi. Yö vietettiin Vuotson tietämissä ja seuraavana päivänä viimeiset hankinnat ennen ajoa Aittajärven parkkipaikalle. 10.8.88 Lähtö autolta Aittajärven parkkipaikalta klo n.15.00. Suomujoen ylitys. Vettä sen verran, että lyhkäset kalsarit kastu. Aittajärveltä hyvää ja helppokulkuista polkua Maantienkurunojan vartta pitkin n.4.5km. Uusi rinkka toimi mainiosti. Nousu Kuotmuttipäälle helppokulkuista rinnettä. Sää pilvipoutaista. Kuotmuttipäällä tuuli navakasti. K.Mutti ja kaarnepään välisellä satulalla n.klo 18.00 välipala. Löysin rukkaset jotka luulin hukanneenni Suomun toiselle puolelle. Vähän vilutti joten korkattiin lämmitysaine pullot. Tauko noin tunti jonka jälkeen pilvet oli laskeutuneet sen verran alas, että kaarnepää oli pilvien peitossa. Päätettiin kiertää huippu länsi eli suojan puolelta. Näkymät Kaarnepäältä etelään rajalliset matalalla olevien pilvien takia. Kirkkaalla säällä upea paikka. Laskeuduttiin jyrkähköä etelärinnettä alas Sudenpesälle Sarvijoen rantaan. Sudenpesä on siisti ja hyväkuntoisen Näköinen kämppä, vahinko vain, Että lukittu. Sudenpesä on vahan palaneen kämpän paikalle tehty uusi samanlainen tupa. Sudenpesältä polku Sarviojan autiotuvalle jossa oltiin noin klo 21,00. Koko matka hyväkulkuista ja helposti suunnistettavaa maastoa. Sarviojan kämppä ahtaan tuntuinen. Joskin yöpyjiäkin oli 9kpl. Paikka jossa tupa sijaitsi oli hiukkasen epämääräinen ja kosteahko, liian lähellä jokea. Hiukan ylempänä taikka joen toisella puolen olisi ollut parempia tuvan paikkoja. Ensimmäiset tihkusateen tapaiset jo illalla. Metvurstin lämmitystä ja leivän syöntiä nuotiolla ja sitten ansaituille nokosille. Nuotiolla myös 3 poikaa keskieuroopasta kuivattamassa "Wanderung" kenkiään ym.
11.8 Herätys tapahtui n. klo 10.00 kiireisimmät laittoivat ruokansa ensiksi. Muiden lähdettyä söimme ja pakkasimme tavarat. Suunta otettiin kohti paratiisikurua klo 12,30. Polkua pitkin Sarviojan ylitys lähes kuivin jaloin. Polku oli hyvä Hyvä polku kulki Hattupään ja Vaulopään välistä puurajan yläpuolella. Näkymät olivat hyvät, kunnes pilvet laskeutuivat niskaamme. Ikäänkuin alkoi sataa. Puimme RUKKA-sadeasut kehomme ylle. Käänsimme NOKIA-saappaamme menosuuntaan. Paratiisikurun alapäässä hienoja hiekka harjanteita. Nousimme paratiisikuruun sateessa, joten näkyvyys oli heikko -SÄÄLI. Paratiisikuruun saavuttaessa Mikon CANON AE-1 teki töitä urakalla ja KODAK diafilmi pyöri. Jyrkkä rakkainen rinne Ja vihreä vehmas laakso oli upeaa katseltavaa. Molemmat lammet ja putous olivat henkeä salpaavat. Sade haittasi valokuvausta ja kuitenkin jätimme rinkat koivun juurelle ja kävimme katsomassa putousta lähempää. Tyynen ja sateisen ilmanalan takia päätimme jättää välipalan lämmittämisen ja tyydyimme hedelmäsokeriin ja korkilliseen ROMMIA..... ....sitten Paratiisikuruun on palattava joskus aurinkoisella säällä. Kylmä alkoi kolottaa "vanhoja" luitamme joten päätimme aloittaa epätoivoisen näköisen nousun n.160m Ukselmapään rinteelle. Päästyämme harjanteelle olimme täysin pilvessä joten tarvitsimme kompassia ensimmäisen kerran. Suuntasimme Ukselmapään koillisrinnettä kohti pirunporttia. Maasto hie-man kivikkoista mutta helppokulkuista. Polun ja näköhavaintojen puutteessa aloimme hieman epäilemään kompassia. Pilvien noustua hetkeksi huomasimme olevamme n.100m Pirunportin reunalta sen jyrkimmällä kohdalla. Laskeuduimme mahtavan kurun kivikkoista vierustaa kohti Muorravaarakan laaksoa. Jalkojen kipeytymisen takia oli alastulo nilkuttamista, ontumista ja hammasten kiristelyä. Pirunportin kuvaaminen jäi vähäiseksi runsaan pilvisyyden ja lievän uupumuksen takia. Loppumatka ennen Muorravaarakan autiotupaa oli komean mäntymetsän keskellä olevan polun tallaamista. Muutaman soisen kohdan jälkeen oli vain saappailla kahlattava Muorravaarakan joki jonka toisella rannalla oli autiotupa täynnä märkiä harhailleita seurakuntanuoria Joroisista. Sade oli helpottanut mutta yöpymispaikka oli ahdas ja ankea ilta odotettavissa. Muutaman "mutkan" jälkeen pääsimme varaustuvan puolelle. Mora puukolla aukaistiin varaustuvan lukko ja sitten soitettiin Kiilopäälle ja kysyttiin onko tupa tulevana yönä mahdollisesti varattu. Kun ei varausta ollut niin me varasimme ja Joroisten porukan vetäjätkin mahtuivat sekaan. Maksu hoidettiin myöhemmin normaaliin tapaan. Kaminan lämmössä läpimärät (hiestä) vaatteet saatiin kuivumaan. Kipeytyneiden jalkojeni takia päätettiin viettää pari yötä Muorravaarakalla. .
12.8 Joroisten porukka heräsi noin klo 8.00. Ja lähtivät noin klo 12.00. Söimme sinä aikana aamupalan ja siirryimme autiotuvan puolelle kirjoittamaan tätä. Klo 14.00 pilvet ovat nousseet ylemmäksi ja taivas kirkastunut, kuitenkin täysin pilvien peitossa. Lähitunturit ja pirunportti tulleet näkyviin. Luppopäivän kuvia: Varaustuvassa Autiotupa Vanha Muorravaaranruoktu Suvantoa Muorravaarakan joessa Sapuskan päälle piipullinen. 500-1000m tuvalta ylävirtaan on aukea kivinen jokivarsi josta avautuu hyvät näkymät Lumikuruun ja Pirunportille sekä etelään kohti vesipäätä.... jos vaan pilvet soisi. .
13.8 Herätys klo 9.30 yöllä hiiret pitivät hereillä Mikkoa. 12,30 Lähtö Muorravaarakasta aamupalan ynm jälkeen. Säätila ennallaan eli pilvistä eikä sadekaan ole kaukana. Reitti Muorralta Jyrkkävaaran kämpälle n.16km on koko matka polkua joka kulkee Muorravaarakanjokea alas. Paljolti mukavaa kangasmaastoa mutta välillä pieniä soita ja rinnekosteikkoja. Siis saapasreitti. Välillä pilvet meinasivat repeillä mutta perille päästyämme jo ripotti vettä. Yläjängällä olevan järven pohjoispäästä viimeinen upea näkymä Suurille tuntureille. Järvellä pesi joutsen pariskunta jolla 5 poikasta. Nuotionkämppä eli vanha autiotupa sijaitsi todella upealla paikalla hiekkaisella Muotkan ja Harrijoen risteämällä. (Itse kämpän jäänteitä ei taidettu nähdä. Paikalla oli nuotiopaikkoja sekä maasto oli kulunut. kirjoittajan huomio 1.2.2006) . Harrijoen ylitys tukkeja pitkin. Jyrkkävaaran kämpän viereen kartalle piirretty lampi on todellisuudessa vain soistuva lätäkkö eikä sieltä lähde jokea joka sekin on merkitty kartalle. Matkalla oli myös poroaita 200m saukko-ojalta pohjoiseen jota ei myöskään ollut kartalla. Jyrkkävaaran kämppä on ihan kivan mallinen ja tilava mutta ehdottomasti väärällä paikalla. Kun olimme päässeet perille n. klo 18,30 sytytimme nuotion ja rupesimme sapuskan laittoon. Nuotiolla istuttiinkin sitten edellisellä tuvalla tapaamamme Saksalaisen kanssa noin klo puoli yhteen asti toinen rommipullokin tyhjeni siinä samalla. Tämä Saksalainen naishenkilö oli jonkinsorttinen karttainsinööri ja kulki isänsä maisemissa. Ensinmäinen päivä jolloin huomasi hyttysten olemassaolon. .
14.8 Mikko heräsin n.klo 8.00. Ari n.klo 9.30. Aurinko näyttäytyi ensimmäistä kertaa retkemme aikana klo 9.46. Aamuaskareita kärpästen seurassa. Lähdimme kohti Snelmannin majaa klo n.13,40. Löysä osuus vaihteleva maasto. Kaksi kunnollista joen ylitystä Muorra ja Suomu. Snellun majalla klo n.16.00. Maisemien katselua ja kuvausta. RUM. Paikalle tuli myös Sodankyläläinen kalastaja jonka touhuja katselimme. Tapaamamme Saksalainen nais-immeinen joka lähti n.1 tunti ennen meitä Jyrkkävaaralta ja jonka näimme Muorran joella, tuli meidän jälkeen Snelmannille söi leivän ja jatkoi Aittajärvelle. Illalla tuli tippa vettä. Taipaleen pituus noin 4,5km. .
15.8 Herätys noin klo 9.00 pakkausta ruuanlaittoa ja ylimääräisen tavaran pois heittoa. Lähtö noin klo 11,20 pilvipoutaa ja välillä pientä auringonpaistetta. Ainoa päivä jolloin teimme matkan tennareissa. Matka kuivaa kangasmaastoa. Kolttakylä suuri pettymys. Päivän kuvia: Mukkaperän lahtea Kolttakylän sauna Kolttakylää Metsää Suomun varrela Autolle saavuttiin pienessä tihkusateessa noin klo 14.00. Mikko sai autosta päivän ensimmäisen tupakan. Tavarat viskattiin autoon ja ruvettiin kaivamaan autoa ylös hiekasta. Työntöapua saatuamme lähdettiin kohti Kiilopäätä. Halpa 5mk sauna ja ruokailu. Kaunispään huipulle kahville ja korttien lähetystä varten. Matka kohti Norjaa alkoi. .
Vaelluksen jälkeen Automatkailun etuna oli pääsy lähtöpaikalle joka ei tarvinnut olla pussireitin varrella mutta ajaminen halki Suomen ei sitten olekkaan mikä tahansa pikkujuttu verrattuna siihen, että junassa voi levätä, lukea tai vaikka istua ravintolavaunussa. Jatkossa juna on jälleen tosivahvoilla. Saariselän itäiset osat jäi tälläkin kertaa "valloittamatta" kun tuo jalkakin kipeytyi jo ensimmäisenä päivänä sekä sää oli surkea. Tuvilla on väkeä mutta turistit puuttuu, ellei tuota seurakuntaryhmää lasketa sellaiseksi. Uusintareissun arvoinen seutu reittinä joko Rajajoosepista Kiilopäälle tai kaakosta Tulppion, Naltion ja Jaurujoen kautta Luirolle ja Kiilopäälle. Telttailua kannattaa harrastaa tupien tungoksen takia ja jo maisemien vuoksi on miellyttävämpää kulkea muuallakin kuin jokilaaksoissa. Jos sää vain sallii. Hiukan lyhyeksi jäänyttä reissua jatkettiin sitten autoajelulla pohjoisnorjaan. Utsjoen ja Nuorgamin kautta jäämeren rannalle kuva 1, kuva 2, kuva 3 ja sitten Karigasniemen kautta takaisin Suomen puolelle ja kohti etelää. .
	PATIKOINTI