text

Alkumatka Nattasia ja jänkää Kopsusjärvi ja Suomun-Ruoktu Rautupäätä ja Taajostupaa Kiilopää Laanila Toteutunut reitti Loppukommentteja

Ennen vaellusta

Nattasilla oli eräs tuttu käynyt ja niitä kehunut. Siitä kai tuo vaellusreitin valinta lähti liikkeelle. Karttoihin oli piirretty Ruijan polku joten Kari ja minä päätettiin kulkea sitä kautta Saariselälle. Jälleen on vaelluksen tarkka ajankohta epävarma mutta elokuun alkua veikkaan.

Alkumatka

Kaunispää-Kopsusjärvi ulkoilukartta ei ylettynyt tuolloin Sompiojärvelle asti joten ei mekään ilman karttaa voitu sieltä reissua aloittaa. Matka aloitettiin Tankavaaran pohjoispuolelta Saksalaisten huoltotietä. Pian Riestojoen jälkeen suunnattiin kohti Seinätunturia ettei tiputtaisi kartalta.

Ensimmäinen yö oltiin Seinätunturin kupeessa.

Nattasia ja jänkää

Ensimmäinen vaelluspäivä ja ilta oli sen verran rankkoja ettei aamulla kiivetty Seinätunturin päälle. Jälkeenpäin ajatellen se on harmi. Suunnattiin koilliseen ja saavutettiin pian Ruijan-polku Terävä-Nattasen kohdilla.

Ruijan polku oli tuohon aikaan aika vaatimaton polku enkä muista oliko siellä mitään rakennettua opastusta tai viitoitusta. Nattasten pohjoispuolen jängät ylitettiin muistaakseni ilman pitkospuita. Ainakin joku jänkä ylitettiin ruskean kuravellin sisältä löytynyttä puuta pitkin. Toinen yöpaikka oli Kattukaislammista läntisemmän rannalla. Tasaista hyvää kangasmaata jonka keskellä oli peuranpyyntikuopan painauma. Siinä oli vanha nuotiopaikka montun pohjalla. Tehtiin tulet, pystytettiin teltta ja korkattiin rommi. Lähettyvillä oli jo tuolloin Sompio-seuran lukittu kammi.

Kopsusjärvi ja Suomun-Ruoktu

Aamulla satoi, polveni oli kipeytynyt ja päässä taisi jomottaa. Harkittiin päivän reissun jättämistä väliin. Teltassa oli kuitenkin tylsä makoilla joten otettiin suunnaksi Kopsusjärven kämppä. Aikaisemmin suunniteltu Tuiskukuru sai jäädä. Rämmittiin sateessa metsän läpi Kopsusjärven rannalle. Sen pohjoispäässä, Saksalaisten huoltotien kohdilla olisi kartan mukaan kämpän pitänyt olla. Pyörittiin sateessa ympyrää lähiympäristössä löytämättä yhtään rakennusta. Viimein pääteltiin jostain rojuista että kämppä on purettu tai palanut.

Siirryttiin viereiselle Tammakkolammen pienelle kämpälle sadetta pitelemään ja ruokaa laittamaan. Yöksi ei viitsitty jäädä. Muistaakseni Tammakkolammen kämppä oli tuohon aikaan aika surkeassa kunnossa.

Siirryttiin Suomun-Ruoktun museokämpälle. Se oli jo tuolloin lämmityskiellossa mutta muuten asutavassa kunnossa. Kylmä ei ollut joten majapaikka kelpasi. Kämpän vieraskirja oli harmittavasti loppunut ja vierailut oli kuitattu nipulle irtopapereita. Me myös. Nuo irtopaperit säilyi tuolla tuvan pöydällä aika hyvin koska tulipesää ei kämpässä ollut. Kävin paikalla seuraavan kerran 2 vuotta myöhemmin ja löysin nimeni paperilappukasasta.

Rautupäätä ja Taajostupaa

Seuraavana päivänä sää näyttää olleen valokuvien mukaan hieman parempi. Suunnattiin Rututunturien yli Rautulammelle. En millään muista oltiinko siellä yötä. Todennäköisesti kuitenkin. Tuolloinkaan ei kuljettu mitää hirmuisia päivämatkoja ja minulla oli polvi kipeä. Karttaankin piirretyssä reitissä on erillinen lenkki Rautulammen tuvalta lammen ympäri Raututunturin lakien kautta. Ollaan siis ilmeisesti tehty iltalenkki.

Seuraavana päivänä suunnattiin suoraan kutturapäiden yli Taajostuvalle saunomaan. Taajostuvan huonosta polttopuutilanteesta tietoisena raahattiin tuvalle tullessa jotain runkoa saunan lämmitystä varten. Saatiin saunottua ja uitua joessa. Illemmalla istuskeltiin nuotiolla ja paisteltiin perunoita. Perunat ei olleet omia vaan muutaman tytön jotka olivat tulleet Vellinsärpimän suunnalta ja sanoneet etteivät enään kanna metriäkään moista painolastia. Autettiin mielellään tyttöjä.

Kiilopää Laanila

Loppumatka Kiilopäälle tehtiin Luulammen kautta. Vuoden 1981 vaelluksen reitin olen piirtänyt karttaan. En muista koska tuon piirtämisen olen tehnyt mutta sitä voinee pitää luotettavana. Siinä reitti kulkisi Luulammelta Kiilopään yli Kiilopään eräkeskukseen. En kyllä muista huipulla käyneeni.

Kiilopäässä oli uusi eräkeskus. Muistan sieltä kuitenkin erään "kokeneen" vaeltajan jolla oli vaelluskota telttailupaikalla keskuksen takana. Tutustuttiin kotaan ja saatiin maistaa kuivattua poroa. Itselläni se oli ensimmäinen kosketus tuohon suureen herkkuun.

Taas on muistikuvissa aukko. En nimittäin muista oltiinko Kiilopäällä yötä, ehkä ei. Joka tapauksessa jatkettiin matkaa Laanilaan jossa käytiin oluella ja syömässä. Teltta pistettiin siihen tien kupeeseen josta aamubussilla kohti Rovaniemeä.

Toteutunut reitti

Tankavaara - Nattaset - Kaptukaislammet - Kopsusjärvi - Rautulampi - Taajostupa - Kiilopää - Laanila

Loppukommentteja

Alkumatkan "rehkimisen" jälkeen kipeytynyt polvi lyhensi reittiä vaan eipä tainnut haitata. Ei se niin oleellista ole kuinka pitkän matkan kulkee vaan kuinka kauan reissulla viihtyy. Opintomatkaksi tätäkin reissua voisi nimittää. Varusteet ja varsinkin vaatepuoli oli aika lailla rymyämistä kestäviä. Viimeisen kerran oli matkassa mm. reissuhaalarit.

POSTIA MINULLE

PATIKOINTI

Ennen vaellusta Nattasilla oli eräs tuttu käynyt ja niitä kehunut. Siitä kai tuo vaellusreitin valinta lähti liikkeelle. Karttoihin oli piirretty Ruijan polku joten Kari ja minä päätettiin kulkea sitä kautta Saariselälle. Jälleen on vaelluksen tarkka ajankohta epävarma mutta elokuun alkua veikkaan. Alkumatka Kaunispää-Kopsusjärvi ulkoilukartta ei ylettynyt tuolloin Sompiojärvelle asti joten ei mekään ilman karttaa voitu sieltä reissua aloittaa. Matka aloitettiin Tankavaaran pohjoispuolelta Saksalaisten huoltotietä. Pian Riestojoen jälkeen suunnattiin kohti Seinätunturia ettei tiputtaisi kartalta. Ensimmäinen yö oltiin Seinätunturin kupeessa.
Nattasia ja jänkää Ensimmäinen vaelluspäivä ja ilta oli sen verran rankkoja ettei aamulla kiivetty Seinätunturin päälle. Jälkeenpäin ajatellen se on harmi. Suunnattiin koilliseen ja saavutettiin pian Ruijan-polku Terävä-Nattasen kohdilla. Ruijan polku oli tuohon aikaan aika vaatimaton polku enkä muista oliko siellä mitään rakennettua opastusta tai viitoitusta. Nattasten pohjoispuolen jängät ylitettiin muistaakseni ilman pitkospuita. Ainakin joku jänkä ylitettiin ruskean kuravellin sisältä löytynyttä puuta pitkin. Toinen yöpaikka oli Kattukaislammista läntisemmän rannalla. Tasaista hyvää kangasmaata jonka keskellä oli peuranpyyntikuopan painauma. Siinä oli vanha nuotiopaikka montun pohjalla. Tehtiin tulet, pystytettiin teltta ja korkattiin rommi. Lähettyvillä oli jo tuolloin Sompio-seuran lukittu kammi.
Kopsusjärvi ja Suomun-Ruoktu Aamulla satoi, polveni oli kipeytynyt ja päässä taisi jomottaa. Harkittiin päivän reissun jättämistä väliin. Teltassa oli kuitenkin tylsä makoilla joten otettiin suunnaksi Kopsusjärven kämppä. Aikaisemmin suunniteltu Tuiskukuru sai jäädä. Rämmittiin sateessa metsän läpi Kopsusjärven rannalle. Sen pohjoispäässä, Saksalaisten huoltotien kohdilla olisi kartan mukaan kämpän pitänyt olla. Pyörittiin sateessa ympyrää lähiympäristössä löytämättä yhtään rakennusta. Viimein pääteltiin jostain rojuista että kämppä on purettu tai palanut. Siirryttiin viereiselle Tammakkolammen pienelle kämpälle sadetta pitelemään ja ruokaa laittamaan. Yöksi ei viitsitty jäädä. Muistaakseni Tammakkolammen kämppä oli tuohon aikaan aika surkeassa kunnossa. Siirryttiin Suomun-Ruoktun museokämpälle. Se oli jo tuolloin lämmityskiellossa mutta muuten asutavassa kunnossa. Kylmä ei ollut joten majapaikka kelpasi. Kämpän vieraskirja oli harmittavasti loppunut ja vierailut oli kuitattu nipulle irtopapereita. Me myös. Nuo irtopaperit säilyi tuolla tuvan pöydällä aika hyvin koska tulipesää ei kämpässä ollut. Kävin paikalla seuraavan kerran 2 vuotta myöhemmin ja löysin nimeni paperilappukasasta.
Rautupäätä ja Taajostupaa Seuraavana päivänä sää näyttää olleen valokuvien mukaan hieman parempi. Suunnattiin Rututunturien yli Rautulammelle. En millään muista oltiinko siellä yötä. Todennäköisesti kuitenkin. Tuolloinkaan ei kuljettu mitää hirmuisia päivämatkoja ja minulla oli polvi kipeä. Karttaankin piirretyssä reitissä on erillinen lenkki Rautulammen tuvalta lammen ympäri Raututunturin lakien kautta. Ollaan siis ilmeisesti tehty iltalenkki. Seuraavana päivänä suunnattiin suoraan kutturapäiden yli Taajostuvalle saunomaan. Taajostuvan huonosta polttopuutilanteesta tietoisena raahattiin tuvalle tullessa jotain runkoa saunan lämmitystä varten. Saatiin saunottua ja uitua joessa. Illemmalla istuskeltiin nuotiolla ja paisteltiin perunoita. Perunat ei olleet omia vaan muutaman tytön jotka olivat tulleet Vellinsärpimän suunnalta ja sanoneet etteivät enään kanna metriäkään moista painolastia. Autettiin mielellään tyttöjä.
Kiilopää Laanila Loppumatka Kiilopäälle tehtiin Luulammen kautta. Vuoden 1981 vaelluksen reitin olen piirtänyt karttaan. En muista koska tuon piirtämisen olen tehnyt mutta sitä voinee pitää luotettavana. Siinä reitti kulkisi Luulammelta Kiilopään yli Kiilopään eräkeskukseen. En kyllä muista huipulla käyneeni. Kiilopäässä oli uusi eräkeskus. Muistan sieltä kuitenkin erään "kokeneen" vaeltajan jolla oli vaelluskota telttailupaikalla keskuksen takana. Tutustuttiin kotaan ja saatiin maistaa kuivattua poroa. Itselläni se oli ensimmäinen kosketus tuohon suureen herkkuun. Taas on muistikuvissa aukko. En nimittäin muista oltiinko Kiilopäällä yötä, ehkä ei. Joka tapauksessa jatkettiin matkaa Laanilaan jossa käytiin oluella ja syömässä. Teltta pistettiin siihen tien kupeeseen josta aamubussilla kohti Rovaniemeä.
Toteutunut reitti Tankavaara - Nattaset - Kaptukaislammet - Kopsusjärvi - Rautulampi - Taajostupa - Kiilopää - Laanila
Loppukommentteja Alkumatkan "rehkimisen" jälkeen kipeytynyt polvi lyhensi reittiä vaan eipä tainnut haitata. Ei se niin oleellista ole kuinka pitkän matkan kulkee vaan kuinka kauan reissulla viihtyy. Opintomatkaksi tätäkin reissua voisi nimittää. Varusteet ja varsinkin vaatepuoli oli aika lailla rymyämistä kestäviä. Viimeisen kerran oli matkassa mm. reissuhaalarit.
POSTIA MINULLE	PATIKOINTI