Saimaan kierros 2005
Savonlinna - Käänneniemi Hietasaari - Iso-Tuunas Oravi - Rakovesi Enonvesi - Hirviniemi Savonranta - Pistalanharju Raikuu - Hietaniemi Vasarasaari - Eevansaari Hytermä - Kerimäki - Tölkkäänniemi Päiväkivi - Punkaharju - Aapelinsaari Luppopäivä Väistönsaari - Mustasaari Mitinhiekka - Juuvinsaari Piispanhuvila - Iso-Kankainen Suuri-Simuna - Savonlinna - Camping Vuohimäki Kotimatka Toteutunut reitti Loppukommentteja

Esipuhe

   Koko talvi meni polvia arastellen. Viime kesäiset viisi viikkoa ja 400km lapissa patikoiden oli hiukan liikaa jalkojen kestokyvylle. Siis tälle kesälle piti miettiä muuta. Kun yksi lapin patikka kuitenkin on porukalla suunnitteilla elokuun alkuun niin ei uskalla kipeyttää jalkoja ennen sitä. Myös edellisvuosien positiiviset kokemukset melonnasta johdattivat tällaiseen alkukesästä tapahtuvaan hieman pidempään reissuun kajakilla.
    Mistä tämä reitti alunperin tuli mieleen, sitä en pysty nyt muistamaan. Muita vaihtoehtojakaan ei ollut missään vaiheessa mielessä. Kevätpuolella hankin kartat ja aloin haeskella tietoa kaupoista, retkisatamista, mökkikylistä, leirintäalueista ym. mitä vain matkalla saattaisi tarvita. Netistä löytyy kaikenlaista mutta tiedot tahtoo olla hajallaan ympäriinsä kuntien, järjestöjen, yrittäjien ja muiden sivustoilla. Tärkeimmät tiedot kuitenkin löytyi.
    Kajakin vuokraajan osalta ajattelin kysellä muualtakin kuin Oravista, liikenne yhteyksien takia. Kolovesi Retkeily ky löytyi muistista ja netistä. Soitolla sain selville että, niiltä saisi kajakin Savonlinnasta ilman lisäkustannuksia. Sehän passasi joten täytin netissä varauskaavakkeen ja jäin odottelemaan. Sitten alkoi hieman ikävä epäselvyyden ja epävarmuuden aika. Tarvittiin vielä 6 sähköpostiviestiä ja yksi puhelu puolin ja toisin. Kaikesta viestinnästä huolimatta istuin Savonlinnaan menevässä bussissa pienoinen epävarmuus siitä onko perillä odottamassa kajakkia vai ei.

.

Savonlinna - Käänneniemi

1.6.2005 Keskiviikko 1. melontapäivä.
    Kajakin vuokraajalle sopi vasta ilta joten saavuin Savonlinnaan vasta 18.00 ja tepastelin tavaroineni Linja-auto asemalta Rautatieaseman kohdalle rantaan. Oli siinä varsinaiset kantamukset. Iso ylitäytetty reppu selässä, etupuolella vielä pikkureppu ja kassi kädessä. Varuste arsenaalia täytyy vissiin vielä hioa. Kajakki tulikin sitten 18:30.
    Tämä on se hetki kun lopullisesti rentoutuu. Kaikki tarvittava on kasassa ja tästä eteenpäin täysin omassa päätösvallassa.
    Sää oli koko päivän ollut sateinen ja tuulinen. Pakatessa ei kuitenkaan enään ollut sateen uhkaa mutta voimakas tuuli hiukan huoletti. Tavarat sain hyvin sopimaan kajakkiin ja sitten vain vesille. Aukkopeitteen pirulainen ei vain mennyt kunnolla paikalleen. Sitä tuli rannassa temmottua jonkin aikaa kunnes päätin että se on liian pieni. Edestä ja takaa sen sai paikalleen mutta jompi kumpi laita oli jätettävä hieman auki. Ei siitä sentään sada sisään.
    Ilta alkoi jo hämärtää kun pääsin liikkeelle noin 19:30. Tuuli pohjoisesta joten oli parempi puskea suoraan vastatuuleen Haapaveden yli. Tuntui haljulta aloittaa melonta 1,5km selän ylityksellä tällaisessa tyrskyssä. Vesi on vielä todella kylmää joten uudet neopreenihanskat tuli testattua. Suottasaarten jälkeen vielä kilometrinen selkä ja olin päässyt tuulelta suojaisemmalle rannalle.
    Matkan teko tuntui mukavalta mutta kuitenkin päivän tavoite oli periaatteessa täytetty. Katselin koko ajan mahdollisia yöpaikkoja meloessani länteen kohti Haukivedelle johtavaa väylää. Taivaanrannassa oleva vaalea läikkä laajeni ja lupaili sään paranemista.
    Käänneniemellä aloin tosissani katsella hyvää yöpaikkaa. Kartan mukaan ei ole mökkejä eikä niitä myöskään näkynyt. Rantauduin Käänneniemen kärjen tuntumaan ja vilkaisin jalkaisin sopivaa paikkaa teltalle. Niemen takana oli pieni saari joka näytti sopivalta. Meloin sinne. Kovin on kivikkoista seutua mutta pienelle teltalleni löytyi kuitenkin sen verran tasaista että, päätin jäädä. Mukaan varaamaani solumuovimakuualustan pätkää ei löytynyt mistään. Sen oli täytynyt kadota lähtörannassa tuulen viemänä. No onneksi oli sentään istuinpehmike jonka päällä pystyy hyvin makoilemaan.
    Eipä siinä illalla kummoisia. Keittelin kuitenkin teevesiä ja hiukan syötävää. Valokuvaamisen jälkeen ansaituille unille.

.



Hietasaari - Iso-Tuunas

2.6.2005 Tiistai
    Yöllä oli tyyntynyt ja pilvet häipyneet kokonaan. Kylmä yö, ei nyt ihan pakkasta mutta villasta piti olla yllä. Aamu hymyili ja niin minäkin.
    Jo edelliselle melontareissulle olin katsellut Hevonniemen kapeita ja vuonomaisia lahtia kuten Tiheäsalmea. Kun sää oli hyvä niin päätin lähteä katsastamaan tuota paikkaa vaikka se tiesikin edestakaista melontaa yhteensä noin 8km. Kummallista kun tuo edestakainen melonta tuntuu turhalta. Ei tunnu järkevältä kulkea samaa reittiä kahteen kertaan vaikka maisemat on erilaiset vastakkaisiin suuntiin melottaessa. Minulle sopii paremmin tällainen iso kierros jolloin etenee koko ajan uusille alueille. Jonkinlaista hyöty- tai tehokkuus ajattelua.
    Tiheäsalmen suussa, sen kallioniemen takana näytti olevan kohtuullinen leiripaikka nuotiokehineen. Yllä meni vain sähkölinja ja taustan metsä oli hakattu. Hakattuja metsiä on enemmänkin. Onneksi hakkuut ei yllä rantaan asti.
    Tiheäsalmi on mielenkiintoinen väylä. Meloin puoliväliin pienen, vanhan saunarakennuksen kieppeille jossa käännyin. Olis vissiin kannattanut kiertää koko saari mutta eteenpäin teki mieli. Tuli siinä yksi inkkarikanoottikin vastaan. Palailin takaisinpäin ja otin kuvia kallioista ja rannoista. Yöpaikan ohi ja Pienen Haukiveden laitaa eteenpäin. Komeita on rannat ja kalliot. Ei tahtonut matka edetä kun jatkuvasti pysähteli kaivamaan kameraa esiin.
    Nälän alkaessa kurnia hakeuduin viileältä tuulelta suojaan Honkasaaren taakse. Siinä heti saaren itäpäässä oli komea pikkusaari jolla hieno rantakallio. Kajakki maihin ja sapuskasäkit kalliolle. Mainio leiripaikka ja sehän täällä tarkoittaa että, paikalla on jo nuotio. Enhän ole ensimmäinen kulkija eikä tämä ole koskematonta erämaata. Veneitä on käynyt näillä vesillä ennenkin ja parhaat rantapaikat on paikallisten tiedossa. Jos toiseen suuntaan on menossa ja Savonlinnaan meinaa matkansa lopettaa niin tässäpä erinomainen paikka viimeiseksi yöksi.
    Pohdiskelin Luuvenlahden jättämistä väliin ja oikaisemista Hietasaaren suuntaan. Päädyin kompromissiin eli poikkeamiseen lahden suulla. Siinä Honkasaaren kapeata salmea meloessa näkyi joku uivan saaresta mantereen puolelle. Lähestyin tuota hissukseen ja tajusin liian myöhään kaivaa kameraa esiin. Mäyrä ehti rantaan ja ravasi todella vikkelään rinnettä näkymättömiin. Saimaan Norppaa en ole nähnyt mutta nyt sitten Saimaan Mäyrän.
    Kävin kurkistamassa Luuvenlahtea sen suupuolelta. Houkutus mennä lahteen oli suuri vaikka rannat oli matalamman oloiset kuin kartan tummat kalliot oli antaneet ymmärtää. Jatkoin Kyyrönsaari, Lamposaari, Lääväsaari reittiä Hietasaarelle. Sää tyyntyi täysin. joten päätin käyttää tilaisuutta hyväksi ja jatkaa matkaa hiukan suunniteltua pidempään. Vai pieni välipala Hietasaaren nuotiopaikan penkkejä lainaten.
    Tuttu paikka Iso-Tuunaksella houkutteli. Mukavaa ja leppoisaa meloskelua Haukiveden itälaitaa seuraillen ja sitten oikaisu Varissaaren kautta perille. Sainpa hieman lisäaikaa huomiselle Oravin ja Rakoveden seuduille, ajattelin.
    Iso-Tuunaalla siten se pakollinen alkumatkan söhellys. Kaikkea pitää tehdä ja kaikki matkalla olleet varusteen täytyy kokeilla. Teltta pystyyn ja siihen erätoverista eteiskatos. Tulet tietenkin nuotioon vaikka ei ole paistettavaa mutta itikoitten karkoitteeksi, siis halkohommia.
    Iltarusko oli parempi siinä pikkuniemen toisella puolen siis sitä piti kameran kanssa vahtia useampaan kertaan. Kalastamistakin piti koittaa, olihan luvatkin hankittu. Toisella heitolla viehe kaislikos-sa niin että pysyi. Kun vedet on kylmiä niin eihän sinne voi kahlata. Kajakki jälleen vesille ja vapa toisessa kädessä säheltämään kaislikkoon. Viehe pelastui mutta hermot meinasi mennä. Väsytti kun vihdoin sain itseni rauhoitettua penkille. Kumma juttu kun täytyy aina alkumatkasta yrittää kaikkea mitä kotona on suunnitellut.
    Kaunis päivä ja komeita maisemia. Hyvin ansaituille unille. Täällä on Nukkumatin palvelut aika ripeitä.

 

.











Oravi - Rakovesi

3.6.2005 Perjantai
    Aamu oli tyyni. Isoja pilviä lipui lännen puolelta. Aurinko kuitenkin paistoi ja oli lämmintä. Yksi kalastajien vene käännähti siinä rannan tuntumassa. Menivät kuitenkin niemen taakse sille toiselle nuotiolle. Saapuivat sitten rannan kautta. Kun kerroin etten ole enään ensi yönä paikalla niin toivat telttavarauksen tälle rannalle.
    Suunta Oravin kauppaan ruokatäydennykselle. Tuuli tyyntyi täysin ja olikin taasen leppoisaa etenemistä. Hiljaista on vesillä. Ei edes moottoriveneitä näy liikkuvan.
    Oravin satamakin oli lähes tyhjä. Vetäisin kajakin siihen melontakeskuksen rantaan. Keskus oli aloittelemassa kesää joten asiakaskahveja ei vielä ollu keitetty. Siirryin rantaravintolan puolelle. Kunnon kahvit ja sämpylä. Päivän paikallislehdet joista säätiedot.
    Ruokapuolen olin suunnitellut siten että, aamupuurot ja kahvitaukotarpeet oli matkassa koko reissulle alusta alkaen. Muu ruokahuolto vaatikin sitten hankintoja, Tulevista kaupoista ei ollut varmuutta joten hankin hieman ekstraa. Ei näillä vielä ihan loppuun asti selviä mutta aika pitkälle. Illaksi oli luvassa makkaran paistoa ja muutama olut.
Melontakeskuksen rannasta lähti yksi Inkkari Linnansaaren suuntaan samalla kun minä suuntasin Joutenvedelle. Tuulet suosi myötäisellään. Kiertelin osin tuttua reittiä mitään kiirettä pitämättä. Käsiin olin nyt muistanut laittaa aurinkovoiteita. Ne heloitti punaisena eilisen jäljiltä.
    Sikoinleukojen kautta Tiheissalon suuntaan. Tuttu reitti. Tiheissalon mäki on aika korkea kartalla ja viimeksi ohi kulkiessa mietin sinne kipuamista. Nyt päätin toteuttaa tuon ajatuksen. Kajakki rantaan, lenkkarit jalkaan, vesipullo taskuun ja kamerat kaulaan. Saarista on viety puuta viime aikoina aika paljon, niin täältäkin. Onneksi jyrkänteen ja mäen lakiosan puihin ei ole koskettu. Pientä puuskutusta se kiipeäminen oli. Mäki on matalampi ylhäältä katsottuna kuin alhaalta. Luulin näkeväni Haukiveden suunnan järviä mutta vain kaakkoon oli pidempiä näkymiä. Kaunis mäki ja koskematonta jäkälikköä. Eipä ihminen paljoa tallo näitten saarien sisäosia, ja miksi talloisikaan. Vain marjat, sienet ja tietenkin hakkuut.
    Jatkaessani matkaa kävin vielä siinä kalliojyrkänteen alla. Talon kokoisia lohkareita on rinteessä niin että, varmasti jää pieniä luolan tapaisia niiden väliin. Onpa vielä jotain katsottavaa ja tutkittavaa myöhemmille reissuille.
    "Rakovedelle" tulin tuttua reittiä. Vesi vain on nyt niin korkealla ettei ensimmäisen käynnin yhteydessä olleesta kivien pujottelusta voinut puhua. Kaikki on turvallisesti pinnan alla. Muu-tenkin vaikuttaa hiukan pliisummalta. Metrin korkeammalla oleva vesi jo näkyy rantakallioiden ulkonäössä, varsinkin kajakin penkiltä katsottuna.
    Pienen Pahasaaren kärjessä oleva luoto oli lähes kokonaan pinnan alla. Siis se paikka jossa istuskelin viime elokuussa. Jatkoin siis Kuusisaaren "turvasatamaan". Sieltä löytyi nyt hyvä paikka kajakille ja telttapaikkakin näytti parantuneen. Hyvät rantakalliot ja ja ja. Ai että, minä tykkään tästä paikasta. Asetuin taloksi.
    Syömistä ja kahvittelua. Kasasin kalavehkeetkin. Siellä Suuren Pahasaaren puolella tarttui koukkuun yli kilon hauki (oletus) sen verran iso se kuitenkin oli ettei sitä vedetty siimasta rannalle. Sai mokoma siimankin sitten poikki. Jäi siihen rantakiven viereen makoilemaan. Koitin vielä käsin ottaa sitä. Ei tietenkään onnistunut, liukkaita nuljakkeita nuo. Sinne meni yksi viehe ja yllätyksekseni huomasin viehelukkojen olevan vähissä. Koittelin vielä uudestaan. Olisin ottanut ahvenia siihen nuotiolle paistettavaksi. Koukkuun kävi kuitenkin toinen hauki. Paljon edellistä pirteämpi mutta alle kilon. Sen sain rantaan mutta päästin pois saatuani lipan turvaan. Kello oli sen verran paljon ettei kalan laitto enään houkutellut. Kävin nukkumaan kun pakolliset iltaruskokuvat oli otettu. Mukava lämmin ja kaunis päivä.

.







Enonvesi - Hirviniemi

4.6.2005 Lauantai
    Hyvin nukuttaa. Päivärytmikin on muodostunut nopeasti ihan "normaaliksi", eli nukkumaan kun tulee hämärää ja herätys kun aurinko lämmittää teltan. Lähes pilvetön taivas, vain joitakin jalaspilviä jossain korkeuksissaan. Säätila siis muuttumassa iltaan mennessä. Tuuli saaren takaa kaakosta. Tässä leirin rannassa tyyntä mutta matkalle odotettavissa pientä vastaista.
    Joku petolintu pariskuntakin liiteli saaren yllä hissukseen. On muuten vaikea saada kuvattua lentävää lintua kameran pitkällä putkella. Ei saa millään osumaan kameraa kohdalleen.
    Niinikon pohjoispään kapeitten salmien kautta, Surmasaaren kupeesta Liimanselälle ja Kuoppasalmeen. Mukavaa melontaseutua. Metsää vain on saarista hakattu niin että, tuntuu kuin meloisi hakkuu aukioilla. Jostain kai se puukin täytyy ottaa, mikseipä myös täältä. Hakkuut ei onneksi yltää aivan rantaveteen . . . kaikkialla.
    Päivän ensimmäinen etappi oli Enoveden Vörstinsaarella. Retkisatama pienellä kauniilla saarella. Hyvin on satamaa hoidettu. Laituri isommallekin veneelle, kunnollinen nuotiokehä suojaisessa paikassa, jätepiste ja wc. Teltankin saisi kohtuuhyvin jonnekin sopimaan. Kajakille vain ei kunnon rantautumispaikkaa.
    Tuulen takia päätin puskea Enoveden yli vastatuuleen päästäkseni suojaisemmalle rannalle. Suunta oli nyt itään kohti Savonrantaa. Selän ylitys meni ripeästi. Kajakki on hyvä pysymään suunnassa tuon peräsimen ansiosta. Ei paljoa kiepu ja keinu.
    Enonkosken Hyypiänniemessä on kunnollinen vierasvenesatama. Siinä rannassa on vanhaa rakennusta enemmänkin. Entinen teollisuuskeskittymä, lasitehtaineen, meijereineen, osuuskauppoineen ja jotain muutakin siinä lahden ympärillä oli ollut 1900-luvun alkupuolella. Kaunis punaisten rakennusten miljöö. Vedin kajakin siihen kirkkoveneen viereen nurmikolle ja suuntasin baarin puolelle. Kuistilla oli pari paikallista, oletan ja sisällä sitten hiljaisempaa. Kahvila oli ensimmäistä päivää auki, ja sehän passasi minulle. Nälän peittoamiseksi löytyi kebab hampurilainen, muistaakseni. Olis siinä syönyt tukevammankin vaan ei ollut aterioita tarjolla.
    Pilviä alkoi kertyä tuonne läntiselle taivaalle mutta kiirettä niillä ei näyttänyt olevan. Jatkoin Enovettä itään. Hanhivirran lossin kohdalla huomasi selvän virtauksen. Onhan tämä reitti itseasiassa vain iso joki. Tästä virtaa kaikki Pielisen ja Joensuun suunnalta tulevat, eli liki entisen Pohjois- Karjalan läänin vedet.
    Päivän etappi alkoi täyttymään. Saunalahden retkisatamaan oli jäljellä enään muutaman kilometrin sivutuuli osuus. Sen verran kova oli aallokko että, meloin "luovien". Mieluummin menee viistosti vastatuuleen ja sitten 90-asteen käännös ja viistosti myötäiseen ennemmin kuin antaa keikuttaa itseänsä poikittain aallokossa.
    Saunalahti tai Saunaniemi kumpaa nimeä tuohon satamaan nyt käyttääkään, antaa aivan väärän kuvan paikasta. Entinen tukkien laskuun tehty ranta. Täyttömaata louhikkoisin rantakivin. Ei löytynyt kunnon paikkaa kajakille joten meloin pieneen ojaan. Päätin jo ennen rantautumista etten jää tähän yöksi mutta halusin kuitenkin katsastaa paikan kun kerran paikalla olin. Koko ranta on varjon puolella eli pimeä ja kalsea. Nuotiokehä jemmattu tukkirekkojen kääntöpaikaksi tehdyn tasanteen laidalle pusikkoon niin ettei sieltä näe vettä. Käsittämätöntä, kun ollaan sentään "Retkisatamassa". Paikalle pääsee myös autolla, minkä näkee paikan siisteydessä. Nuotiopaikan paistoritilällä seistä tönötti viinapullo, mikä kertoo paikan pääasiallisen käytön. Epäonnistunut paikan valinta, ajateltu kai enemmän paikan huoltoa kuin käyttöä.
    Päivän melontasuunnitelma oli jo täytetty ja matkaakin kertynyt sekä kello näytti yli kuutta illalla. Päätin jatkaa eteenpäin. Jos sopiva ranta tulee pian vastaan niin jään siihen muuten jatkan Hirviniemen retkisatamaan (toivottavasti hiukan parempi).
    Vuorilahden suunnasta pääsi puskemaan tuuli ja mainingit kohosivat kohtalaisiksi. Kun Pyyniemelle mennessä ei kunnon rantaa osunut silmiin (kohtuullisesti mökkejä) niin Suunta oli Hirviniemelle. Vielä kerran selän yli Vuoriniemen puolelle. Komeita, jyrkkiä ja korkeita kallioisia mäkiä. Noin 1km päässä Pyyveden rannasta nousee Luikonmäki noin185m eli yli 100m Saimaan pintaa ylemmäs. Se on aika paljon näilläkin seuduilla. Pyöreisniemessäkin on rannasta nouseva, linnavuorta muistuttava kalliokukkula. Vielä ennen Hirviniemeä oli rannassa suuri lohkare ja sen päällä lokin pesäpaikka. Sain siinä kirkumiset, haukkumiset ja päälle käkätykset. Uhkaavan näköisesti syöksyvät lokit kohti vaan eipä kannata niitä huitoa, siinä puuhassa vain kaatuu. Ei lokit 5-10m lähemmäksi syöksy eivätkä harrastaneet edes syöksypommitusta.
    Hirviniemen satama vaikutti heti lähestyttäessä mukavalta. Pieni hiekkaranta siinä loivan kallioniemen vieressä ja metsän vieressä laavu sekä nuotiopaikka. Suuntakin auringonlaskuun. Kajakki vain maihin.
    Meni päivän matka reilusti yli 30km. Siis enemmän kuin oli suunniteltu. No tulipahan testattua tuota etenemistä. Tällaisella leppoisalla melontatyylillä ja pitkillä tauoillakin pääsee tuohon matkaan vastatuulessa. Voinee siis todeta että, tarvittaessa 40km jopa 50km on mahdollinen jos sen ottaa tavoitteeksi.
    Teltanpaikkaa katselin aluksi siihen keittokatoksen tuntumaan metsään. Näillä vesin ei kuitenkaan ole tungosta tähän aikaan joten kasasin rättitaloni hiekkarannan reunaan. Pienellä tukkien, pöllien ja kivien raivauksella tein varmuuden vuoksi tilaa rannalle jos jokin vene vielä näin myöhään haluaa paikalle saapua.
    Nälissäni siirryin sopan keittoon ja makkaran paistoon laavulle. Jostain kumman syystä laavu vain oli rakennettu aukeamaan metsään päin. Siitä nuotiokehältäkään ei kunnolla järvelle näy kun laavu on edessä. Pitäisi ehdottomasti kääntää. Tein kuitenkin tulet ja laittelin sapuskat. Ruokailu oli sitten mielekkäämpää rantakalliolla illan hämärtyessä. Aurinko laski pilviharson taakse, jokunen vene puksutti Savonrannan suuntaa, oli rauhallista ja hiljaista.

.





Savonranta - Pistalanharju

5.6.2005 Sunnuntai
    Tällä kertaa aurinko ei aamulla lämmittänyt telttaa tukahduttavan kuumaksi. Vettä ropisi kattoon. Käänsin kylkeä ja painoin pääni tyynyn virkaa toimittavaan vaatesäkkiin.
Toisella yrittämällä oli pakko nousta ja kipittää vaimeassa tihkusateessa itikoiden kirittämänä pihan perälle.
    Kolmas heräämisen yritys. Ei ropissut enään. Vilkaisu ulos. Täysharmaa taivas ja kohtalainen tuuli. Ruokasäkit mukana laavulle. Sen verran kankeaksi on iän myötä tullut että, tasamaalla ei viitsi ruokia laitella jos vain lähellä on penkki tarjolla. Laavun penkeille saa keittimen ja tavaratkin mukavasti laiteltua. Kokeilinpa siinä Trangian keittimen käyttämistä ilman sitä tuulensuojaa. Siis kattilan alle kolme kiveä ja poltin kivien väliin. Toimii.
    Savonrantaan saikin sitten meloa ilman sadetta mutta kohtuulliseen vastatuuleen. Arvelutti nuo tulevan reitin osuudet jotka on avoimia Paasselälle. Tuuli pukkaa sieltä suunnalta ja selkävettä riittää isoillekin mainingeille. Poikkesin kuitenkin Savonrannan keskustaan kun siellä oli jonkun tiedon mukaan satamassa kahvilakioski. Matkalla yksi kaunis vanha kivisilta.
    Savonrannan venesatama on siinä aivan keskustassa ja se kioskikin mukavasti aivan rannassa. Hörppäsin ensin kahvit ja mietiskelin jatkoa ja tarvittavia ruokatarpeita. Eipä siinä kioskikahvilassa mitään elintarvikekaupan valikoimia ollut mutta jotain pientä herkkua kumminkin. Kun ulkonakin alkoi sataa niin päätinpä käyttää Grillin palveluja hyväkseni ja söin siististi sisätiloissa. Eipä tarvitse heti ruveta ulkona kokkaamaan jos sadekin jatkuu. Lehdet lupasi tälle päivälle tätä ja huomisesta alkaen parempaa säätä. Taitaa sillä kioski, grilli, kahvilan pitäjällä olla saunakin tarjolla kun siihen tyyliin jutteli joistain muista melontaporukoista. Empä varmistanut asiaa. Kun säästä ei tiennyt eikä tähänkään voinut jäädä niin läksin jatkamaan matkaa vaikka pikkuisen satoi.
    Satoi ja tuuli. Se ei haitta melojaa kunhan siihen tottuu. Takki ja huppu pitää veden. Hanskat estää käsiä kylmimästä jne. Paasselältä pukkasi isoa maininkia mutta matka Valkeisniemen suojaan ei ollut pitkä. Paasselän vastarantaa ei näkynyt, sen verran sataa ropisi. Siinä Vihtakannan kanavan lähellä on Niinisaari jota olin suunnitellut yöpaikaksi. Sen eteläkärjessä olikin mukavan näköinen niemi josta leiripaikankin olisi voinut löytää. Nyt ei ollut tarkoitus siihen jäädä vaan tavoitteena oli Paksuniemen (Pistalanharjun) retkisatama.
    Sade ei sinäänsä estä tai haittaa melomista mutta tunnelma latistuu ja eteneminen on vain junnaamista. Sääli sillä Valkeisniemen takana oli komeat ja laajat kaislikot, niitä olisi ollut mukava tutkia laajemminkin. Selkä-Valkeinen on lähes umpeen kasvanut ja sai etsiä parasta läpi tunkemispaikkaa. Miltäköhän paikka näyttää matalammalla vedellä. Kaikkialta ei mentäisi enään läpi. Valkeisniemen erottaa mantereesta kapea Hiekkaketveleen kannas. Siitä piti mennä yli. Katselin kauempaa kannaksesta kapeaa kohtaa ja rantauduin siihen. Valkeisen puolella kannaksen mantereen puoleisessa tyvessä näytti olevan mukava rantapaikka. En käynyt lähempää katsomassa sillä kokoajan satoi. Kannasta menee tie jonka yli vedin kajakin tielle poikittain laittamieni pöllien ja oksien päällä. Kajakin purkaminen ja tavaroiden kantaminen ei tullut mieleenkään. Paasselän puolella oli maassa sen verran paksu ja pehmeä heinikko että uskalsin vetää kajakin uudelleen veteen. Veteen . . . hmmm. Vettä siinä oli noin 5cm ja ranta pitkälle tosi matalaa. Olin vissiin 3m päässä rannasta ennenkuin kajakki irtosi pohjasta. Oli siinä nytkyttelemistä että pääsi eteenpäin.
    Kova on tuuli ja iso on aallokko tällä Paasselän puoleisella rannalla. Selältä tuli maininkeja ja tuulikin pääsi puhaltamaan. Kun sitten lisätään rannasta heijastuva aallokko niin rantalinjassa ristiaallokon takia melominen oli todella ikävää keikkumista. Jo aiemmin olin huomannut ettei tuulen puolen rantaa kannata seurata kovin lähellä vaan kannattaa pyrkiä mahdollisimman suoraan tuulensuojaisele rannalle. Sama siis nyttenkin vaikka aallokko oli edellisiä voimakkaampi. Tuuli ja aallot tuli suoraan Paasniemen pitkän ja kapean kärjen suunnasta. Lähdin sitä kohden vaikka selkää oli ylitettäväksi noin 1,5km.
    Peltoselkä tuli ylitettyä kohtuullisen mukavasti. Voihan tuo olla jonkun veneilijän mielestä aika hurjan näköistä hommaa. Paasniemen tyvellä oli joitakin vanhojen sisävesialusten raatoja, kylkiluut törrötti vedestä. Oli siellä muutakin sotkua.
    Mukavasti meloskellen kohti Pistalanharjua. Sadekin alkoi hiipua samalla. Paksuniemen (Pistalanharjun) retkisatamassa oli yksi isohko moottorivene. Kajakin vedin siihen viereen hiekkarannalle. Paikalla on samanlainen laavu kuin Hirviniemellä mutta tällä kertaa avattuna ilta-aurinkoon järvelle, niinkuin pitää. Nostelin tavaroita laavun penkille ja märkiä lumppuja laavun hirsille. Olin tyytyväinen päivän urakkaan. Kello ei ollut vielä kovinkaan paljoa koska tauot ja kuvaaminen ei vienyt aikaa. Palkitsin itseni termarin kahvilla.
    Moottoriveneestä (milläköhän termeillä noita moottoripaatteja erottelis toisistaan koon suhteen) rantautuneen miehen kanssa tuli juteltua ensin lähiseuduista mutta sitten juttu siirtyi armeijan puollelle. Kaveri oli EVP jostain täältä itäsuomen varuskunnasta. Tunsi tienoita aika hyvin.
    Kun sitten jäin yksikseni satamaan niin pääsin kunnolla sapuskan laittoon. Västäräkki oli tehnyt pesän laavun perälle hirren päälle, ja hätääntyneenä lenteli siinä nuotiopaikan penkeillä. Kokeilin kalaonneakin ilman tulosta. Niemen toisella laidalla on vedessä kiuas. Telttasaunaa varten oli lauteetkin laavun vieressä. Vesi vain on niin korkealla ettei tuota kiuasta voi lämmittää. Vesi näet huuhtelee kiviä.
    Teltan pistin niemen kärkeen mukavan tasaiselle maalle. Nukkumaan menin ajoissa.

.


Raikuu - Hietaniemi

6.6.2005 Maanantai
    Tuuli oli aamulla kohtalainen mutta onneksi niemen takaa, eli laavulla oli tyyntä. Taivas oli pilvessä mutta ei satanut. Eilinen päivä meni hätäisesti ohi. Muutamia mukavia paikkoja tuli ohitettua huomaamatta, on siis hyvä syy palailla Paasselän tuntumaan joskus. Koko matka on myös käänne kohdassa. Tähän asti on etääntynyt lähtöpisteestä, nyt muutama päivä poikittain ja sitten alkaa "paluumatka".
    Pistalanjärvellä tuuli puhalsi navakasti etelästä. Vastaista oli ja jälleen näytti järkevämmältä puskea vastatuuleen järven yli suojaisammalle puolelle. Rutiinilla ja pitkillä melan vedoilla homma hoituu sujuvasti.
    Pistalanjärven kaakkoispäässä on nuotiopaikka hyvän hiekkarannan kohdalla. Uimarantana tätä käytetään koska paikalle on rakennettu pukukopitkin. Myös muutama pöytäryhmä ja osittain veden alle jäänyt laituri sekä joitakin puisia telineitä joiden käyttötarkoitus jäi epäselväksi, saa niihin pyyhkeet ainakin kuivumaan. Tuuli on sen verran navakka ja viileä etten pöytien ääreen mennyt kahvia hörppimään vaan istuin alas hiekkarannalle selkä tuuleen.
    Raikuun kanavan alkupää on heti tuon rantapaikan jälkeen. Mietin jopa menemistä kävellen niitä Salpalinjan varusteita katsastamaan. Meloin kuitenkin ensimmäisen sillan ali siihen sillan penkkaan tehdylle laiturille. Pieni laituriparka ei jaksanut minua kannattaa painumatta 10cm pinnan alle joten rantauduin maihin. Salpalinjan linnoitteita on sillan vieressä opastein varustettuna ja merkityn polun varrella. Ehdin vain ensimmäiselle bunkkerille kun sain niskaani sadekuuron. Kun kuuron pituutta ei voinut arvioida eikä paikalla ollut mitään katosta niin oli palattava sadatellen takaisin kajakille. No näkee kait näitä varustuksia kanavaltakin käsin.
    Meloin sateensuojaan sillan alle. Sadekuuro oli lyhyt ja jäikin sitten päivän viimeiseksi. Kanavassa on jonkin verran virtausta joten etenemiseksi ei paljoa melaa tarvita. Valuin siis alaspäin ja samalla katselin pitkiä kivimuureja jotka oli tehty väylän rantaan. Panssarivaunujen kulkemista vaikeuttamaan nuo esteet on tehty. Paha se on vedestä nousta vunulla 3m korkeaa kiviseinää. On pojat aikoinaan tehneet kovasti hommia varustuksia värkätessä. Bunkkereita ja tuliasemia ei kajakista käsin näe. Kanavan varrella oli myös laavu jota poikkesin katsomassa. "Yksityinen laavu" kyltin olisi tietenkin voinut laittaa siihen rantaan tehdyn lankkulaiturin viereen.
    Kanava johti kunnolla virtamalla Kivilampeen jonka jälkeen pienen sillan alitus Martinlampeen ja edelleen Ängervöiselle. Kartassani oli Ängervöisen itälaidalle merkitty ruokapaikkaa ja majoitustiloja merkitsevät symbolit. Toiveissa oli valmisruokaa pöydän ääressä ja mahdollisesti jopa sauna. Vaikka matkaa tulisi nelisen kilometriä lisää niin päätin käydä katsomassa mitä maantien laidasta löytyy.
    Jo kaukaa katsottuna alkoi epäilyttää. Hiljaista oli. Kiersin niemen löytääkseni rantautumispaikan. Turhaan. Pääsin kuitenkin maihin ja vilkaisin hylättyä tienvarsimotellia. Markiisit repsotti ja piha-asfalttikin taisi pukata ruohoa. Kaipa tuo ravintolasali joskus vielä voisi olla käytössä mutta ovea ei ole avattu ainakaan tämän vuoden puolella.
    Etiäppäin on kulkevan mieli. Pistin suklaa patukan poskeen ja palailin reitille. Virtasalmen kohdalta on silta purettu ja koko salmi on jotenkin piilossa. Hetki Levälahdella ennen Lintusalmea jossa rantauduin.
    Lintusalmen kioski on ylempänä tien laidalla. Tämän paikan olemassaolon olin saanut varmistettua ennen matkalle lähtöä. Suuri ei ollu kioskin elintarvikevarasto mutta sainpa kuitenkin näkkäriä, makkaraa, sokeria (kiitos kioskin pitäjälle irtosokereista), limua ym. Hörppäsin siinä ensin kahvit ja selailin lehtiä. Paikalle tuli, ilmeisesti paikallista väkeä. Koitin tiedustella mukavaa yöpaikkaa jostain Puruveden puolelta. Laihoiksi jäi kyselyn tulokset.
    Siinä viiden kieppeillä jatkoin matkaa tavoitteena Hevossalon retkisatama ellei hyvää paikkaa löytyisi sitä ennen. Maantiesillan alittamisen jälkeen olin Puruvedellä. Lintusaarta kiertäessä huomasi tulleensa todella kirkkaille vesille. Veden kirkkautta voi täysin verrata Inarijärveen. Taas oli vastassa kaukaa ison selän takaanta pukkaavat mainingit ja navakka tuuli. Suuntasin Ruosteselän länsilaidalle jo tutuksi tulleella tavalla, Pieni etunoja, ja pitkät rauhalliset vedot. Mitään turhia tempoiluja ei aallokossa kannata tehdä jotta välttyy turhilta horjahteluilta. Aallokossa saattaa kauhaista sopivassa tilanteessa tyhjää. Jos silloin "nojaa" melaan niin kaatuminen voipi olla lähellä.
    Ruosteselän ranta on kivikkoinen ja muutamalla mökillä varustettu. Jatkoin Kiukuunsaaren niemelle, eikä sielläkään ollut leiripaikaksi miellyttävää rantaa. Suunta siis hevossaloon pienten saarien linjaa pitkin. Ensin oli "Möykky" niminen saari jolle voisi hyvinkin leiriytyä lintujen pesimäkauden jälkeen. Muut pikkusaaret oli mökitettyjä.
    Hietaniemen retkisatama tuli vastaan mutta . . . Surkea paikka. Hevossalo on iso saari ja siellä on sisäisiä teitä. Hietaniemen retkisataman kohdalla on saarelaisten yhteissatama ja nytkin noin 5 autoa (rekisteristä poistettuja) seisoi siinä parkissa. Muutenhan paikka olisi miellyttävä. Laavua ei täällä ole mutta nuotiopaikka penkkeineen ja puuvaja sekä WC. Rakennelmat vain on piilotettu ryteikön pimentoon siten ettei paikka vetänyt puoleensa. Eipä muutenkaan ollut kulumisen merkkejä. Hitto, jos tehdään EU-tuella tällaisia rakennelmia vesillä kulkijoiden käyttöön niin miksi ei hommaa viedä loppuun asti. Tämänkin paikka paranisi huomattavasti raivaussahalla. Vesillä liikkujat tykkää järvimaisemasta, ei kukaan halua istua jossain pusikossa.
    Eteenpäin en viitsinyt enään lähteä, eihän sitä tiedä kuinka kauas pitää meloa jotta vapaa ja hyvä ranta löytyy. Täälläpäin on aika paljon mökkejä. Pistin teltan siihen niemen kärkeen tasaiselle. "Parkkipaikka" jäi selän taakse ja näkymät oli järvelle ilta-auringon suuntaan. Jälleen jäi pääruoka myöhäiseksi. Entä sitten, kesällä on valoisaa pitkään eikä nyt ollut kylmäkään. Mukavahan tässä on istuskella, paitsi nuo muurahaiset. Illan aurinko ja pilvet leikkivät taivaalla muodostaen jatkuvasti vaihtuvan ja muuntuvan taideteoksen minun mielikseni.

.






Vasarasaari - Eevansaari

7.6.2005 Tiistai
    Aamussa ei sen ihmeempää. Normaalit aamutoimet ja kajakki vesille. Nyt ei ollut hoppua joskaan ei sitä aiemminkaan ole ollut. Kun yöpaikkaa ei löytynyt Lintusalmen suunnalta niin olin tämän päivän urakasta jo puolet matkannut eilen. Tämä suunnitelmien mukaan. Päätin suunnata Vasarasaarelle ja katsoa sitten jatkanko Eevansaarelle.
    Pilviä keikkui taivaalla mutta tuntuivat kiertävän suuria selkävesiä. Karsikkoniemen eteläpuolella on pieniä saaria jotka vaikutti mukavilta noin leiriytymistä ajatellen samoin Petkele niminen kaksi osainen saari siinä keskemmällä. Saarten tasaisuudesta noin telttailua ajatellen ei voi vesiltä käsin sanoa mitään. Pitäisi rantautua katsomaan.
    Puruveden kirkkautta ihmetellen jatkoin leppoisaa melomista Vehkasaloa idän kautta kiertäen. Vasarasaaren kanava on muutaman metrin leveä kapean kannaksen poikki kaivettu väylä.
    Seuraavana oli edessä Vasarasaaren mainioksi mainittu ranta. En pettynyt. Pitkähkö kaareva ranta jonka takana tasaista maata jos teltan haluaa pistää pystyyn. Muutamat isot nuotiot vain hiukan rumentaa maisemaa. Pakkoko kaikkien on täällä tehdä se oma nuotio.
    Vedin kajakin hietikolle, kävin ottamassa muutamia valokuvia rannasta jonka jälkeen asettauduin kyljelleni rantahietikon laidalle. Ah tämä on sitä mitä tulin hakemaan. Rauhaa, lämmintä ja kaunista maisemaa. Keittelin kahvit ja katselin hiekkarantaa kameran makrolla. Mainio maailma avautuu kun vilkuilee tarkemmin hiekan ja sammaleen sekaan. Kävipä siinä yksi veneilijä kyselemässä kalastajakavereitaan.
    Olisihan sitä voinut siihenkin jäädä. Pari tuntia kuitenkin otin rennosti pitkälläni. Huomasin vain harmikseni kameran säätöjen muuttuneen. Olin ottanut pari päivää kuvia huonoimmalla kuvien pakkauslaadulla. Kele.... Kuvasin äskeisiä sammalia, hiekkarantaa ja muurahaisia muutaman kerran uudestaan.
    Päätin siirtää leirin Eevansaareen. Tavarat vain rutiinilla kyytiin ja kajakki vesille. Vetelin reippain vedoin Haapasalolle parin kilometrin selän yli. Aallokko oli vaimennut ja tuulikin kadoksissa. Jotenkin on sellainen tuntuma ettei tämä Prijonin Kodiak ole aivan yhtä nopea kuin aiemmin alla olleet Dream 505 lasikuitukajakit. Tiedä häntä Hyvin tälläkin eteenpäin pääsee.
    Eevansaarta ennen on vedenalainen harju josta pistää muutama soraluoto veden pinnalle. Vesi on hyvin matalaa pitkälle Eevansaaren rannasta. Kaunis on myös rannan särkkä, voi vain kuvitella millainen paikka on silloin kun vesi on normaalikorkeudella tai matalan veden aikana kun hiekkarantaa on enemmän näkyvissä.
    Siinä särkän tyvessä on tasaista maata runsaasti, useammallekin teltalle. Teltan kiilat vain ei suostuneet uppoamaan kun ohuen hiekkakerroksen alla oli kiviä. teltta nousi kuitenkin pystyyn ja laitoin erätoverista katoksenkin.
    Käväsin illemmalla kiertämässä saaren. Sen etelärannalla on jäljellä komeita vanhoja mäntyjä mutta saaren sisäosa ja länsipääty on eri-ikäisten hakkuiden jäljiltä. Päänkin uskalsin pestä vaikka vedet on vielä aika kylmät. Ilta menikin sitten auringon laskua katsellessa.

.








Hytermä - Kerimäki - Tölkkäänniemi

8.6.2005 Keskiviikko
    Tuuli kääntyi täysin vastaiseksi mitä illalla oli ollut. Pahuksen navakkaakin, oikein myrskyn oloista. Teltan eteen erätoverista laittamani katos oli pullea kuin purje. Ihme että pysyi ehjänä ja kiinni maassa. Heräsin aamuyöstä enkä saanut unenpäästä kiinni ennenkuin purin katoksen. Pitkään en senkään jälkeen nukkunut. Vaikka teltta on tuulenkestävää mallia niin kankaitten suhina, lepatus ja alitajuntaa jäytävä mahdollisuus telttatikkujen pettämisestä pitää hereillä.
    Vaahtopäät iski siihen kajakin viereen niin että katsoin varmemmaksi vetää kulkupeliäni vielä hiukan kauemmas rantaviivasta. Hiekkasärkän kärkikin oli huuhtoutunut jonnekin. Harkitsin päivän melomisen jättämistä väliin tai ainakin lähdön siirtämistä siihen kun tuuli tyyntyisi hiukan. Eipä onneksi ollut hoppua.
    Virittelin erätoverin tuulisuojaksi parin puun väliin aamupalan laittoa varten. Koville siinä tuulessa pressun kiinnitykset joutuu.
    Tuuli ei vaimentunut pikemminkin tuntui että se yltyy, samalla se hieman kääntyi pohjoisemmasta tulevaksi. Olin suuntaamassa Kerimäelle joten tuulen suunta oli sopivan vastainen. Päätin lähteä liikkeelle. Pakkaamisen jälkeen kajakki vesille. Oli siinä sähellystä kun koitti pitää kajakin nokan vastatuuleen samalla kun kahlasi kyytiin. Muuten olisi mennytkin suht mukavasti mutta se p...kelen aukkopeite joka on liian pieni ja kireä saada edes osittain paikalleen. Muutama aalto ehti sisään kajakin kääntyessä ennen kuin aukkopeite suostui virittymään paikalleen.
    Itse melominen vastatuuleen ei sitten ollut kovin kummoista. Jalat vain jäi kylmiksi kahlaamisen takia. Meloin pienen hiekkaluodon taakse tuulensuojaan laittaakseni sukat ja tossut jalkaan. Peräsin vain siinä rannassa unohtui alas ja sitten jumittui sivulle niin että oli taas noustava kyydistä asian korjaamiseksi. Sain kuitenkin lämmintä jalkaan ja pääsin jatkamaan.
    Honkasalolle joutui jo luovimaan. Ensin vastaiseen ja sitten surffaamalla myötäiseen. Selkävesi oli ylitetty. Ei siinä ongelmista huolimatta mitään vaarallista ole mutta epämiellyttävää hommaa kuitenkin.
    Kömpyräniemen laidalla sai meloa tuulelta suojassa mutta aallokkoa tuppasi Kerimäen suunnasta. Komeita mökkipaikkoja mutta korkealla oleva vesi on syönyt rannat rumiksi. Puiden juuria ja kiviä tullut näkyviin. Laiturit miten sattuu jos ovat edes pysyneet paikallan.
    Mäntysalmen kautta oli aika siirtyä Suuri-Hytermän suuntaan. Heti kun tuulelle tuli tilaa niin sain vastaani kunnon aallokkoa. Uuteen lippalakkiini saan olla tyytyväinen, pysyy päässä.
    Hytermällä on erään paikallisen kyhäämä mm. myllynkivistä tehty rakennelma ja joitakin vanhoja rakennuksia. Hytermä on kaunis harjusaari. Kävelin pienen lenkin ja istuskelin muistomerkillä kahvitaukoa pitämällä. Hytermän luonnonsuojelu- ja museosaaresta löytyy muualta tarkempaa tietoa, ei tässä sen enempää.
    Ranta oli täysin tyyni mutta saaren puissa suhisi tuuli. Lähdin jatkamaan kohti Kerimäkeä. Palasin Mölsänselän puolelle tuulensuojaan.
    Kerimäeltä oli tarkoitus katsoa mahdollisuutta täydentää ruokavaroja ja ensin poikkesin Olavinlahden puolelle. Siellä on hotelli jotain urheilutoimintaa. En viitsinyt rantautua vaan palailin paikallisen uimalan ohi kuntakeskuksen puolelle. Ihmeellinen kylä tämä Kerimäki. Keskusta on rannan tuntumassa mutta rannat kuitenkin pelkkää ryteikköä. Vain muutama rakennus on siinä vesirajan tuntumassa. Satama sentään on saatu järven rantaan. Rivi punaisia ranta-aittoja työntyy järvelle siinä vierasvenesataman vieressä.
    Hiljainen on satama. Ei mitään palveluja näkyvissä ellei matonpesulaituria ja vessaa lasketa mukaan. Käytin toista. Kauppaan olisi ollut matkaa, eikä kajakin jättäminen valvomattoman sataman rantaan huvittanut. Kaivoin ruokasäkistä suklaapatukan ja palasin vesille.
    Tölkkäänniemen retkisatamaan on vain 5km matkaa joten suuntasin sinne. Kuvittelin tuulen jo tyyntyneen tullessani suojan puolen rantaa. Siksi erehdyin jatkamaan Mölsänselän länsirantaa etelään. Pian huomasin että aallokko on jälleen ikävän korkeaa ja tällä kertaa kulkusuunta ikävästi poikittain aallokossa. Oli taas luovittava.
    Sain ketkutettua itseni Ruunasaarelle. Matka Tölkkäänniemelle näytti hankalalta. Pidin saaren suojanpuolella taukoa ja laittelin sapuskankin. Runsaan tunnin tauko ja illan lähestyminen riitti aallokon hillintään siinä määrin että, jatko Tölkkäänniemelle tuntui järkevältä.
    Tölkkäänniemen (Patasalo) retkisatamaan pääsin mukavasti. Paikkakin on mainio. Tutun mallinen laavu ja nuotiopaikka sekä muutama hyvä telttapaikka ja tietenkin hiekkarantaa. Jälleen västäräkki pesintäpuuhissa laavun hirsien päällä. Siitä huolimatta pientä iltapalaa laavulla. Telttapaikalta hyvät maisemat Kerimäen suuntaan. Ilta meni aatellessa, istuskellessa ja maailmaa kameran läpi katsoessa.

.





Päiväkivi - Punkaharju - Aapelinsaari

9.6.2005 Torstai
    Nukutti hyvin. Olin varannut yhden luppopäivän tänne Puruvedelle, päätin käyttää sen kuitenkin vasta huomenna Punkaharjun toisella puolella Astan ja Esan mökillä. Mitään hoppua ei kuitenkaan ole, sää suosii ja oma kulkunopeus alkaa olla hanskassa. Siispä kiertotietä.
    Mäkrän satamaa poikkesin katsomaan ja kahvitaukoa pitämään. Ranta on kivinen mutta paikalla on laituri jolle pääsi hyvin nousemaan. Kun se oli vielä kovin alhaalla niin nostin koko kajakin laiturille. Mäkrän nuotiopaikka on niemen kärjessä ja täältä on hyvät näkymät laajalle. Saman ovat havainneet jo sodan aikana sillä niemellä on kaivettu pesäkkeitten pohjia luultavasti juuri valvontaa varten. Salpalinjan linnoitukset oli laajat. Termarikahvit maistuukin, vaikka näin lämpimällä kaipaisikin kylmää juotavaa.
    Lähes peilityyntä järveä ja pilvetöntä säätä pitää hyödyntää. Siispä jätin saarten seassa pujottelun ja suuntasin selkävesille. Päiväkiveksi nimetty luoto on Saman nimisen selän keskellä. Se on Norppareitti kartalla merkitty oikein nähtävyydeksi joten asia pitää tarkistaa. Kiveä piti katseella hakea mutta saihan sen näkyviin kun tarpeeksi lähelle pääsi. Paikan päällä kivi osottautui todellakin kiveksi. Valtava lohkare seisoo keskellä järveä niin syvällä ettei pohjaa juuri erota vaikka kirkasvetisellä järvellä ollaan. Kivestä näkyy pinnalla pari metriä ja se kapenee vesirajasta alaspäin.
    Niinisaarten välissä kohtasin poikkeuksellisen ärhäkkään joukon lokkeja. Paria sorttia niitä oli. Kun minä meloin saarten välistä lähti suurin osa lentoon. Kun eri lajia ovat niin rupesivat sitten minun ohella jahtaamaan toisiaan. Metakka ja kirkuminen oli aikamoista. Rupeaa ylipäänsä ottamaan päähän noitten lokkien herkkänahkaisuus. Jotkut syöksyy kohti useamman sadan metrin päästä. Aikansa kirkuvat ja haukahtavat, sitten voitonriemuisasti käkättävät kun ovat saaneet hätistettyä vaarallisen vihulaisen kauemmas. Ampua pitäis kaikki jotka kohti syöksyy.
    Muuraissaaren rannalla kaunis loiva kallio. Meloin sinne pienelle tauolle. Kallion yläpuolella tuollainen tyypillinen epävirallinen nuotiopaikka. Niitä on täällä saarissa aika paljon. Onko paikallisilla tapana tehdä tulet aina kala- tai huvireissuilla. Käsittääkseni saaret on pääasiassa yksityisiä. Siis sellaista valtion maille tulen tekemislupaa ei kai täällä ole niinkuin lapissa. Hörpin termarin sisältöä vaikka ei kylmä ollutkaan. Näkkärikin maistuu. Voi on jo loppu ja Raikuulta ostettu Oivariini alkaa olla aika sulaa tavaraa.
    Punkaharjun sillan jälkeen oli oikealla venesatama. Ylempänä mäelläkin näytti olevan bensa-asema tai joku kauppa. Kajakille sopivaa rantaa ei kuitenkaan tahtonut löytyä. Siinä on kuitenkin risteilyveneen takana sopiva poukama kajakille, joten pääsin maihin. Vein roskapussin roskaroopen pisteeseen ja kävelin ylös mäelle. Kauppa ja huoltamo olivat kuitenkin remontissa joten ruokatäydennystä en saanut.
    Rantaan ajeli risteilyalus jonka kipparilta tiedustelin kauppoja. Neuvoi Kesämaan leirintäalueen respaan, seuraava laituri. Seuraavalla laiturilla neuvottiin Kesämaan leirintäalueen kesäkauppaan, seuraava laituri. Seuraavalla laiturilla huomasin ettei kesäkauppa ole auki, lähdin kävelemään Resepsuunin suuntaa. Alkukesäähän täällä vielä vietetään. Sain kuitenkin säilykelihapullia ja pussin makaroneja. Ainoa myytävä juoma oli energiajuoma Battery. Sitten vain etsimään sopivaa yöpaikkaa.
    Meloskelin hiljalleen eteenpäin. Vaahersalon sillan jälkeen poikkesin vanhan kivisillan kautta harjun toisella puolella. Mukavan näköinen tämä harju on vesiltäkin katsottuna. Mutta harjua täytyy kyllä katsella maista jotta siitä jonkinlaisen käsityksen saa. Koukkasin vielä Mustaniemen taakse katselemaan kioskin rantaa. Eipä ole kummoinen noin melojan kannalta, liian jyrkät rannat. Viereisen pikkusaaren rannasta löytyi matala paikka vetää kajakki maihin. Yöpaikaksi ei tästäkään oikeen ollut. Harjun puolella näytti olevan joku pienvenelaituri ja pätkä hiekkarantaa. Ei sielläkään yöpaikkaa ole mutta olipa aurinkoinen paikka ja penkki millä laittaa sapuskat.
    Alkoi näyttää siltä että, melon Aapelinsaaren retkisatamaan yöksi. Järvi on lähes peilityyni, ilma lämmin ja aurinko laskee vasta kymmenen jälkeen. Mikäs tässä siis on meloessa.
    Pujottelin Pöllänsaaren itäpuolen salmissa. Rannat mökitettyjä tai vanhempaa asutusta. Paikalla myös aika ärhäkkä lokki jonka mielestä koko vesialue oli hänen. Taitaa lokit olla sitä kiukkuisempia mitä hiljaisempi vesireitti. Toisaalta veneilykausi on vasta alkamassa.
    Lähestyin Aapelinsaarta saarten suojassa "takakautta". Kummitädin mökki on tuossa vieressä niemellä n. 1km päässä. Sinne olen luvannut poiketa, mutta en viitsi mennä vanhempia ihmisiä häiritsemään enään klo 22.00 illalla. Jos kuitenkin näkevät kajakin vesillä niin saattavat luulla etten löydä heille tai muuten vaan loukkaantuvat kun ei tulla käymään.
    Aapelinsaarella on huollettu retkisatama. Rantautumispaikka vain sattui olemaan juuri Akonniemen suuntaan. Kävin katsomassa saarta ensin länsipään kalliolta käsin mutta siirsin sitten kulkupelini pohjoisrannalle jossa oli matalaa mutta hivenen risukkoista. Kajakin sai kuitenkin mukavasti siihen puuvajan taakse. Teltan pistin puuvajan ja nuotiopaikan väliselle polulle. Muita kävijöitä en odota tähän aikaan.
    Eipä siinä illalla muuta kuin pieni tutustumiskierros saareen ja sitten untenmaille.

.






Luppopäivä

10.6.2005 Perjantai
    Luppopäivä. Siis suunniteltu lepopäivä/varapäivä. En kuitenkaan malttanut jäädä paikoilleni. Ajattelin mennä Astalle ja Esalle joskus klo 14.00 jälkeen. Kalastelukaan ei nyt erityisesti huvittanut. Jäi siis hyvää aikaa palata Punkaharjulle katselemaan olisiko harjun kioskilla mitään tarjottavaa. Muonapuolen puutteissa oli lähinnä leipä. Muutakin pureskeltavaa mielellään hankkisi.
    Meloin Punkaharjun Mustaniemen Syvälahteen. Siinä on entisen leirintäalueen pitkä hiekkaranta aivan tyhjillään. Männyn siitepölystä on rantaviivaan muodostunut leveä keltainen puurovyö. Kaipa tämä kajakki tässä säilyy vaikka poistun muutaman sadan metrin päähän kioskille. Kioski oli pettymys. Lähinnä jäätelökioski. Sain sieltä kuitenkin kaksi kallista sämpylää, täydennystä tulitikkuvarastoon, muutaman limupullon ja suolapähkinöitä.
    Meloin vielä katsomaan lännempänä olevaa Keronsärkkää koska se tekisi huomiseksi jätettynä pienen mutkan reitille. Kartan mukaan pitkälti hiekkarantaa mutta, näillä vedenkorkeuksilla aika vaatimaton. Siinä niemen kärjen itäpuolella näytti kauempaa katsottuna olevan mukavamman näköinen rantapaikka, paikalle vain johti jonkinlainen tieura.
    Tälle päivälle on tuulen pyörteet ja suunnan muutokset osuneet koko ajan vastaiseksi. Vaikka melontasuunta on muuttunut muutaman kerran lähes vastakkaiseksi niin tuuli pyörii salmissa ja selillä niin että kokoajan se on vastainen. Melontavauhtiakaan tästä ei voi syyttää ;-)
    Astan ja Esan mökki löytyi helposti. Sitten vain syömään. Päivä menikin paikkaan tutustuessa ja illemmalla saunomalla. Laiturilta sain yhden kohtuullisen ahvenen jonka itsekkäästi söin. Eväsrepussa ollut leivän mentävä kolokin täyttyi. Mukavaahan se on köllähtää saunatuvassa kunnon sänkyyn pehmeälle patjalle. Kiitos!

.

  

Keronsärkällä.

 

  


Väistönsaari - Mustasaari

11.6.2005 Lauantai
    Nukuttipa hyvin. Isäntäväki oli ollut hereillä jo pidempään. Aamupalakin oli valmiiksi laitettu. Suuret kiitokset kummitädille vieraanvaraisuudesta.
    Pääsin matkaan hyvissä ajoin ja tällä erää tuuli näytti myötäiseltä. Akonsalon niemen jälkeen aurinkoöljyvoitelu ja tummat lasit nenälle. Jänissaaren kupeessa piti näyttää keskisormea nuorisoporukalle joka ohitti moottoripaatillaan minut turhia kiertämättä tai hiljentämättä. Utrasselän Mustasaaressa poikkesin jaloittelemassa. Saari on asumaton mutta hyvän rannan takana on pöytäryhmä, laavupuu ja kunnollisella kiukaalla varustettu pressusaunan kehikko. Joku järjestö tai seura varmaan omistaa saaren.
    Myötätuuli oli kohtalainen ja viistosti tapahtunut selän ylitys Hyypiänniemen puolelle jo keikutti joltisenkin verran. Väistönsaaren kärjestä etsin paikkaa ruokatauolle. Ensin siitä koilliskärjen etelärannalta mutta en ollut tyytyväinen. Vedin kajakin maihin sitten Väistönsalmen puoleisen niemen taakse. Ei ollut hääppöinen paikka tämäkään. No syömätaukohan tämä vain. Siinä Väistönsaaren rannassa oli tukkimiesten taukolautta, jonkinlainen pikkuhinaaja ja ponttoonilautta metsätyökoneelle. Rannassa oli monitoimikoneen ura ja vedessä kohtuullisen paljon niputettuja tukkeja. Saaren sisäosien tyhjennys siis käynnissä.
    Pienten nättien Juurikkaluotojen ohi Sauvasaarten väliseen Sauvasalmeen. Siinä salmen luoteispuolella on hyvän näköinen Kosamonsaari jossa näyttäisi olevan mainioita leiripaikkojakin. Sen saaren keskiosilla vain oli pari mökkiä. Sauvasaaren salmi on kulkemisen arvoinen, eteläpään aukko Hirvolanselän puolelle vain on aika matala. Ei siitä juuri moottorilla mennä ja saattaa matalan veden aikaan kajakkikin kopsahtaa pohjaan.
Kaakon puoleinen tuuli pääsi Hirvolanselältä puhaltamaan siihen malliin että, eteneminen meni jälleen luovimiseksi. Terävää ja korkeaa aallokkoa. Myötäiseen menee mukavasti mutta se kääntyminen vastaisesta täytyy tehdä ripeästi. Kotkasaarten sokkeloihin olisi mielellään tutustunut paremmin mutta en malttanut. Reippaassa myötäisessä olin pian Mustasaaren retkisatamassa. maisema ja saaret muuttui täysin. Nyt olen kapeitten, kallioisten ja jyrkkärantaisten saarten sokkelossa. Mahtavaa erämaista Pihlajavettä.
    Mustasaaren retkisatamassakin on mukava hiekkaranta, hyvä nuotiokehä, täysi puuvaja sekä useita mainioita telttapaikkoja. Ykkösluokan satama. Saaren lounaisrannalla on syvää jyrkän kallion kohdalla. Siellä on myös muutama kallioon kiinnitetty lenkki veneiden kiinnitystä varten. Miinuksena oli puuvajasta puuttuva saha sekä runsas hyttysten armeija. Kumman hiljaista näillä vesillä. Luulisi jo olevan enemmän vesiliikennettä. Tämänkään illan aikana ei näkynyt kuin pari ohi ajavaa moottorialusta. Hetken harkitsin jotta käväisisin Kongon saaren luolilla näin iltasella mutta laiskuus voitti. Koitin kalaonnea tuloksetta joten oli tyydyttävä säilykemuonaan hieman kosteiden nuotiopuiden savustaessa suurimpia sääskijoukkoja.
    Hiljalleen alkoi taivas peittyä harmaaseen harsoon. Katselin auringon punertavaa laskemista vielä vapaana olevalla pohjoisella taivaalla. Taas pari kymmentä kuvaa. Sitten kömpiminen telttaan. Alkaa jo harmittaa tämä könyäminen pienessä teltassa. Melontareissuja varten voisi hyvin hankkia tilavamman asumuksen.


 
Sauvasaarten sokkeloita.
.

Mitinhiekka - Juuvinsaari

12.6.2005 Sunnuntai
    Sataa sataa ropisee. Käännän kylkeä.
    Kevyt sade taukoaa sopivasti aamutoimien ajaksi. Saan touhuta aamupalan kanssa vain itikat seuranani. Tuuli on tyyntynyt täysin. Tämä tasaisen harmaa säätyyppi on siis seuranani tämän päivän. Sainpa kuitenkin hitusen vettä niskaanikin juuri kajakkia pakatessa. Tyyntä järvenselkää lähdin kohti Kongonsaarta.
    Salpalinjan varustuksiin kuuluva Kongon saaren eteläkärjen luola on jäänyt hiukan kesken. Vain louhinta on saatu tehtyä. Vedin kajakin siihen eteläisemmän aukon kohdalle ja luikin luolaan. Luola on tarkoitettu vissiin kahdelle pienelle tykille tahi järeämmälle konekiväärille. Suuaukot on pystysuorassa kalliossa järven puolella siten että niistä voi hallita Porkalanselän vesiliikennettä. Suuaukot yhdistävän käytävän takana on sisämaahan ylös ja ulos johtava käytävä sekä siitä molemmille sivuille louhitut umpinaiset luolanperät. Ihan pimeä ei luola siis ole mutta louhuinen pohjalta. Kannattaa poiketa jos näillä kulmilla liikkuu.
    Tyynen veden ja kauniiden kalliosaarien välissä kohti Mitinhiekkaa. Sade on antanut mukavasti kirkkautta sammalien ja kallioiden väreille. Mieltä se ei kirkasta. Mitinhiekan retkisataman niemen takana on kelluva jätevesiasema. Itse satamassa on pitkä ja hyvä laituri. Hiekkaranta on pitkä mutta toisesta päästä kaislikkoinen. Laiturin puoleisessa päässä on mukava katettu tulipaikka (huvimaja). Puuvaja ja vessa on rannan keskivaiheen takana.
    Vähään aikaan ei ollut satanut joten suuri laituri oli kuiva. Otin istuinpehmikkeen, ruokasäkin sekä termospullon ja asettauduin laiturille lepoasentoon. Seurailin tiirojen lentoa ja ihmettelin miksi ne ei välitä meikäläisestä ollenkaan. Lentelevät hyvin matalalta ylitseni rantoja seuraavilla ruuan haku lennoillaan. Lokit kiertää kaukaa.
    Seuraava kohde oli Pääskyniemi. Matkalla on pienet Marjosaaret jyrkkine kalliorantoineen. Pääskyniemen etelälaidalla olevalla retkisatamalla on pitkä hiekkaranta ja nuotiopaikka puuvajoineen. En noussut maihin vaan tein kaarroksen rannan tuntumassa.
    Pääskyniemen kärjessä on toinen satamalaituri ja tulipaikka joka oli minulle yllätys. Siinä vieressä ranta on aivan toisenlainen, eli n.20m korkea pystysuora kallio. Aivan niemen kärjessä kallio kaartuu holvisillan näköisenä muutaman metrin ulokkeeksi. Siinä "holvikaaren" alla kasvoi muutama koivu.
    Heti Pääskyniemen jälkeen on Saunasaaren eteläkärjessä huikean komea kallio ja sen alla jonkun onnellisen mökki. Komeita salmia ja jyrkkiä rantoja. Telkkäänvirran rannalla Pesolansaaren puolella on huikean korkea kallio jota piti poiketa lähempää katsomassa. Kapeita salmia Pelkosen Väärän eteläpuolelle jossa rantauduin Paattisen selän laidalla olevalle pikkusaarelle.
    Sää ei ollut muuttunut aamusta: tyyntä, täysin pilvistä, ei aivan sada mutta melkein sekä kohtuu lämmin. Pienellä taukosaarellani laitoin kunnon sapuskan. Jos yöpaikalle saapuu suht myöhään niin on mukava ettei enään tarvitse ruveta isompaa ateriaa laittamaan ja ahmimaan. Seuraava yöpaikka oli vielä hakusessa. Huuhtinsaarta olin kotona ajatellut lähinnä sen takia että se on sopivien päivämatkan etäisyydellä. Lisäksi siellä on pieni sisälahti ja saari on asumaton. Toinen vaihtoehto olisi Juuvinsaaren retkisatama yli 5km kauempana. Läheisellä luodolla (n.500m päässä) oli taas yksi yliherkkä lokki. Se kävi tarkistamassa minun aikeitani aina kun nousin seisomaan. Kirkumista, haukahtelua ja päälle naurun käkätys.
    Sapuskan ja tauon ansiosta virkistyin ja voimatkin tuntui palaavan joten päätin jatkaa Juuvinsaarelle. Tyynen sään ansiosta suuntasin suorinta reittiä enkä turhaan kierrellyt rantoja myötäillen. Kokonsaaren eteläkärjessä jälleen hyvän näköisiä kallioita. Taivaskin hieman rakoili ja aurinko pääsi hetkeksi näyttäytymään. Järven pinnalle alkoi kerääntyä hentoa usvaa. Johon auringon säteet loivat metkan valon. Iso järvi oli peilityyni. Kukaan ei liikkunut vesillä. Mistään ei kuulunut ääniä.
    Juuvinsaarellekkin suuntasin aivan suoraan vaikka selkävettä oli noin 2km. Maisema oli kaunis. Juuvinsaari on pienen saariryhmän pohjoisin ja suurin saari. Saarten väliin jää suojaisa salmi. Saarissa on muutama mökki. Retkisatama on pistetty saariryhmän rumimpaan paikkaa eli hakkuun laidalle. Rannalla on kyllä kallioita ettei tarvitse ihan ryteikössä olla, mutta kajakkia ei saa kunnolla mihinkään. Sen verran kävin kuitenkin rannalla että totesin telttapaikkojenkin olevan nolla. Pelkkä nuotiokehä ei nyt riitä minulle. Retkisatamaa vastapäätä on pienempi mökitön saari jonka luoteiskärjen kallion takana käytti oleva tasaisempi paikka. Meloin salmen yli ja olin erittäin tyytyväinen paikan valintaan.
    Kajakin sai rantaan kohtuullisen hyvin ja teltalle löytyi siitä vierestä kapean kannaksen päältä pehmeä näköalapaikka. Teltan edessä oli vielä vanha nuotiopaikka kalliopainanteessa joka muodosti luonnolliset penkit nuotion ympärille. Kaiken lisäksi kauniit maisemat oli ilta-auringon suuntaan.
    Leirin pystytyksen jälkeen otin termospullon, kuksan ja kameran mukaan kun kapusin pienen niemeni kärkeen kalliolle. Olisin makoillut siinä pidempäänkin mutta oli pakko ottaa kuvia. Kalaakin koittelin, vaan eipä edes tärpännyt.
    Hivenen sellaista lopun makua jo tämän reissun osalta. Tästä lähdetään huomenna selkeästi kohti Savonlinnaa. Tänne Pihlajaveden sokkeloihin täytyy palata, jos vaikka kiertäis Partalan saaren ja sitten pujottelisi näitä vesiä hiukan eri reittiä ja sitten. . . . Kohtuullisen pitkä päivämatka ja hartioissa alkaa tuntumaan, vaikka vauhti ei olekkaan päätä huimannut.

.












Piispanhuvila - Iso-Kankainen

13.6.2005 Maanantai
    Taivas on pilvetön. Ei ole aamut veljiä keskenään. Ruokasäkkikin tyhjenee uhkaavasti mutta ei tässä nälkään kuole. Varusteet vain venhoon ja liikkeelle.
    Tuuli puhaltelee kaakosta eli oikealta sivulta. Kokon saaren suojaan pääsi mukavasti. Katselin siinä lautan kulkua ja mietin sen kustannuksia. Saarella taitaa olla muutama asuttu tila ja toista kymmentä mökkiä. Silti. Eikä yksi lossi riitä, tarvitaan vielä toinen Kesamon saarelta mantereen puolelle. Kokonsaaren retkisatamaan en viitsinyt poiketa vastatuulen takia. Oikaisin kohti Piispanhuvilaa.
    Retkisatamia on tällä nurkalla Pihlajavettä kohtuu tiheään. Piispanhuvila on yhdistyksen hallussa oleva entinen Piispan kesäpaikka. Paikalla on iso vanha rakennus ja joitakin piharakennuksia sekä rantasauna. Saunaa voi varata, ei ihan selvinnyt tarvitseeko olla yhdistyksen jäsen. Uuden ison laiturin vieressä vielä tulipaikkakin. Kajakille ei täälläkään kunnon rantaa, vain hieman mutainen matala kohta. Vanhan laiturin paikalta olisi voinut päästä siistimmin maihin. Katselin paikkoja ja juttelin paikalla olleen huviveneen kipparin kanssa alueen palveluista.
    Seuraava kohde oli korkea Väkevälän vuori. En toki kiivennyt sinne vaan kiersin aivan sen juurelle johtavan lahden pohjukkaan. Soittelin samalla Kajakin vuokraajalle ja sovin olevani puol viisi Vuohimäen leirintä-alueen rannassa huomenna. Niin tuo mäki oli kyllä korkea mutta jotenkin pettymys. Alkaa kai tottua näihin maisemiin.
    Suunta Iso-Kankaiselle. Mustikkasaaren eteläpuolella salmessa on pieni niemi joka oli tällä veden korkeudella itse asiassa saari. Matalan kannaksen kohdalla vettä oli noin 5cm siinä sammalten päällä. Kihnutin ja nytkytin ja työnsin melalla itseni siitä yli.
    Ruokaa kaipasin ja rantauduin sitten Oinaskallion kärkeen ennen Laukaansaaren kiertämistä. Alkoi olla jo kuuma ilma. Vettäkään en ollut varannut kuin sen mitä termarissa oli kuumana. Näin lähellä Savonlinnaa ei järvivettäkään viitsi juoda. Oli siis sammutettava jano kahvilla. Sopankin pistin siinä poskeen. Nyt sentään ymmärsin keittää vettä myös juomapulloon jäähtymään. Tuuli ei tähän niemen nokkaan sopinut vaikka sitä kerrankin olisin kaivannut. Aurinko kyllä porotti. Muurahaisiakin oli kiusaksi asti.
    Lähtiessäni jatkamaan huomasin siinä vastapäisen saaren rannassa hyvän rantautumispaikan ja pöydän penkkeineen. Mökkiä ei näkynyt lähimain mutta hyvä polku kuitenkin johti sisämaahan. Minä siirryin Pitkän Pihlajaveden puolelle. Koillisessa saarten välissä vilahteli jo Savonlinnan rakennuksia. Kiersin Laukaansaaren kärkeä ja sain vastaani voimistuvaa tuulta ja kohtalaista aallokkoa. Oikaisu Iso-Kankkaiselle selän yli ei nyt onnistu.
    Eteissaaren jälkeen Keikuttelin itseni poikkiaallokossa Turponsaaren puolelle tuulensuojaan. Vielä muutama niemen nokka ja oli Iso-Kankaisen retkisataman rannassa. Paikalla oli pieni moottorivene jossa isä ja poika. Vedin kajakin maihin hiukan sivummalle ja katsastin ympäristöä.
    Valitettavasti kaupungin läheisyys näkyy epäsiisteytenä muuten ihan mukavan oloinen paikka. Pitkä hiekkaranta ja kallioinen niemi jossa iso laituri niitä veneitä varten jotka ei hiekalle voi rantautua. Kallioniemellä ja hiekkarannalla omat nuotiopaikat, lisäksi yksi katettu tulipaikka (huonossa kunnossa). Taaempana jäteastiat ja vessa. Hiekkaranta oli oikeastaan kiviranta sillä rantaviivaa lukuunottamatta pohjassa oli sellaisia kämmenen kokoisia ja hiukan pienempiä kiviä, hankaloitti kahlaamista.
    Tyhjensin kajakin kokonaan ja ajattelin testata sen kaatamista. Vesikin on sen verran lämmennyt että pystyi pulikoimaan. En kuitenkaan tehnyt kaatumis- harjoituksia mutta pesin kulkupelini kunnolla. Onhan huomenna pois luovutus. Päätteeksi vielä muutama veto oikein kunnolla uiden.
    Paikalle huristi vielä yksi isohko huvivene, sinne laiturirantaan. Minä lähdin koittamaan josko kalaa saisi. Laituria vastapäätä olevalla niemellä heittelin lähinnä muodon vuoksi. Paikkojen ja maisemien katselu kai kuitenkin oli tärkeämpää. Niemen kärjessä sitten viehekin jäi pohjaan. Ei irronnut sitten millään. No minäpä katkaisin siiman kelan kohdalta ja sidoin piukaksi rantapuuhun. Haenpa huomenna lähtiessäni kajakilla. Siinä niemen takana olisi ollut pienempi ja parempipohjainen hiekkaranta. Rauhaisampi paikka ja hiukan parempi maisema. En kuitenkaan viitsinyt enään leirin paikkaa muuttaa. Söin siinä vielä tuhdin annoksen lihaperunasosetta ennen nukkumaan menoa. Unen saannissa sen jälkeen tietysti pieniä vaikeuksia. Tai lähinnä vaikea nukahtaa uudestaan kun heräsin yöllä.

.



Suuri-Simuna - Savonlinna - Camping Vuohimäki

14.6.2005 Tiistai
    Aamulla teltassa oli varmaan 40 astetta heti kuuden aikaan. Vähiin jäi unet. Viimeiset myslit massuun ja romppeet kajakkiin. Kaunis oli tämäkin päivä. Koko Pitkä Pihlajavesi peilaa pilvetöntä taivasta. Aurinkovoiteita nahkaan ja vesille.
    Muistin lähteissäni käydä noutamassa niemen nokasta sen eilen pohjaan jääneen vieheen. Helposti irtosi kun sai vedettyä rannasta poispäin. Repsahti siinä sitten sen aukkopeitteen kuminauhakin. Kun kaksi viikkoa on saanut alamittaista peitettä voimalla venytellä niin eihän se kestä.
    Pienempiä saaria pujotellen tulin Suuri-Simunan retkisatamaan. Matkaa ei ollut kertynyt kuin runsaat 3km mutta pidin kuitenkin kahvitauon. Kajakki rantaan, pakollinen valokuvaus paikan varustuksista: nuotiokatos, vessa, puuvaja ja laituri. Eväspussi kannon viereen ja istuin siihen sitten aukkopeitettä korjailemaan. Paikalle saapui yksi kaveri veneellään. Heitteli muutamia kertoja kalan toivossa ja tuli sitten juttelemaan. Käytiin pikaisesti läpi kaikki melonnasta, kalastuksesta, perhosten keräilystä ja teräsveneiden eduista valokuvausta unohtamatta. Aukkopeitekin korjaantui ja kahvit sain juotua.
    Jatkoin kohti Savonlinnaa. Pilviä oli noussut ja tuulikin yltynyt. Savonlinnan yläpuolella oli oikein kunnon ukkospilvi eikä ne takanani, Pihlajaveden päällä olevat kumpupilvetkään, aikoneet ihan poutapilviksi jäädä. Luotin kuitenkin siihen ettei ukkospilvet pääse isojen selkien ylle. Kaupinsaaren ja Uuraansaaren salmesta kunnon näkymä Kaupungille ja myös Olavinlinnaan. Yllättäin siinä salmessa oli virtausta ja kajakin pohjakin viileni. Koukkasin hieman sivummalta kohti linnaa välttääkseni olematonta veneliikennettä.
    Mukava nähdä tämäkin linna taas täältä vesiltä käsin. Muutama vuosi sitten vietiin työkaverin kanssa tästä purjevene. Ei jäänyt mieleen tällainen virtaus. Vettäkin oli toki Saimaassa metri vähemmän ja oli elokuu. Nyt virta oli yllättävän voimakas ja vesi todella kylmää. Jaloissa huomaa selvästi että, kajakin pohja viilenee. Läksin kuitenkin siitä linnan vierestä vastavirtaan. Meneehän se kajakki mukavasti eteenpäin mutta virran pyörteet oli voimakkaat. Piti todellakin ohjata koko ajan ettei olisi kääntynyt poikittain. Linnan itäpuolella olevan lahden suojassa pidin hetken paussia jotta sain kuvattua linnaa. Loppu matka virtaa olikin sitten helpompi ja pääsin rauhallisemmille vesille kaupungin rannalla olevan laiturin tuntumaan.
    Otin jälleen muutaman kuvan, kuinkas muuten. Takaisin en samaa reittiä viitsinyt lähteä koska kaupungin puoleltakin pääsee. Ei siitä linnaan johtavalta ponttonisillalta vaan puiston puolelta "ankkalammen" kautta. Savonlinna on kaunis kaupunki, ainakin näiltä suunnilta.
    Ankkalammen toisessa reunassa olikin aita estämässä huviveneilyä, mutta onnekseni rannan puolelta puuttui pieni osa. Pääsin kiertämään Savonlinnan satamaa. Ensin oli isommat, vanhemmat ja komeammat purret. Niiden jälkeen vierasvenesatama ja uimaranta. Pujottelin rannan tuntumassa kunnes suuntasin kohti Uuraansaaren kärjen retkisatamaa.
    Tarkoitus oli vielä pitää pieni evästauko ennen leirintäalueelle melomista. Aikaakin oli vielä mutta pilvet kehittyi taivaalla aika vauhdilla ukkospilvien suuntaan. Vain hetken tauko siinä Uuraansaaren kärjessä. Sen verran että ehdin katsella paikkoja sekä ottaa muutaman valokuvan.
    Kauempana jyrähteli jo. Vielä oli noin 5km matkaa eli vajaa tunti. Laskeskelin että, saatan ehtiä perille ennen sadetta. Myötätuuli apuna kauhoin kohtuullista kyytiä Poukkusalmen kautta Pullinlahteen jossa hetken etsin Leirialueen rantaa. Yllättävän vaatimaton ranta ollakseen Savonlinnan, Saimaan keskuksen, ainoa leirintäalue. Mahtui se kajakki siihen polkuveneen ja parin soutuveneen viereen. Ei ehtinyt tulla vettä taivaalta.
    Reissu oli siis melonnan osalta ohi. Kello oli vähän vajaa kolme.
    Kajakin noutajan kanssa sovittuun puoli viiteen oli siis aikaa. Otin kajakista arvotavarat mukaan, laiton luukut umpeen ja läksin etsimään alueen resepsuunia. Eipä saa tämä leirintä-alue kovin kummoisia pisteitä tämän rannan suhteen. Vaikutelma oli kuin alue olisi hylätty muutama vuosi sitten. Rannalla oli toki muutamia lapsiperheitä. Pukukopitkin oli ja saunalta vaikuttava huoltorakennus. Sen kuistilla muutama lauta ja koolinki kuin remontin merkkinä. En oikein arvannut mitä tietä lähtisin kapuamaan rannasta joten valitsin sen isomman ja asvaltoidun. Näkyviin tuli muutama asuntovaunu ja muita leirintäalueen rakennuksia. Ei tämä nyt sentään lakkautettu alue ole. Yhtään opastetta en nähnyt Resepsuunin suuntaan. Seurasin siis muualle ohjaavia kylttejä vastavirtaan.
    Vanha kartanomainen rakennus oli mäen päällä. ostin sieltä oluen, limun ja varasin telttapaikan. Onneksi mainitsin henkilökunnalle että kajakkia tullaan noutamaan sillä pian tuli kuistille tyttö joka sanoi "Kajakin noutaja tuli jo ja ajaa tuolla parhaillaan rantaa kohti". Hämmästyin olihan aikaa vielä tunti. Juoksujalkaa alas mäkeä. kello oli 15,30 ei puoli 5.
    Noutaja oli kuitenkin rannassa. Sadekin oli sopivasti alkanut. Vaihdettiin siinä kuulumiset ja alettiin tyhjentämään kajakkia. Mukava ja leppoisa mies. En viitsinyt mainita väärästä kellonajasta. Kajakki nostettiin auton katolle. Kerroin kajakin ja varusteiden puutteet. Sitten jäin siihen pukukopille varustekasani kanssa.
    Jotenkin olin saanut tämän rojukasan mahtumaan kahteen reppuun tullessani. Nyt se oli vaikea saada onnistumaan vaikka ruuan verran oli vähemmän. Sade jatkui joten siirryin rannan tuntumassa olevaan saunaan. Tekipä hyvää.
    Sade ei ollut tauonnut. Kävelin telttailualueen keittokatokselle odottelemaan. Itikoita oli älyttömästi ja tihku jatkui. Telttailu alkoi tuntua naurettavalta. Kävin respalta varaamassa mökin. Pikkuisen kallishan se neljän hengen kämppä on yhdelle.
    Tavarat mökkiin ja lukemaan respasta otettuja lehtiä. Maailma on yhä paikallaan. Uutisissa ei erityistä. Savonlinnan keskustaan en enään viitsinyt lähteä mutta kiersin leirintäalueen ja menin respan ravintolaan pitsalle. Se siitä päivästä.

.



Kotimatka

15.6.2005 Keskiviikko
    Vain kotimatka edessä. Aikataulujen mukaan saattaisi ehtiä yhdentoista bussiin. Taksi oli linja-autoasemalla 4 min. ennen. Tungosta ei ollut Mikkelin autossa. Ehdin poiketa Mikkelissä nakarilla ennen Helsingin pikavuoroa. Tuskastuttavan pitkältä tuntui kotimatka. Helsingissä vielä pahimpaan ruuhka-aikaan, meinasin kiljua kun seistiin jokaisissa valoissa ja madeltiin eteenpäin. Bussi meni nyt uudelle Kampin linja-autoasemalle. Tulipahan pikaisesti vilkaistua sitäkin. Rautatieaseman kautta paikallisjunaan ja kotiin. Kotimatka on aina pidempi kuin menomatka, ihme juttu.

Loppu

.

Sateen taukoamisen odottelua

Toteutunut reitti

Päivä

km

matka

k.arvo

HELSINKI-Savonlinna-Iso Matari-Käänneniemi

1,6

1

10,5

10,5

Honkaniemi-Luuvelahti-Hietasaari-Iso Tuunas

2,6

2

30,5

41,0

Louhisaaret-Oravi-Sikoinleuat-Pieni Pahasaari

3,6

3

17,5

58,5

Vörstinsaaret-Hyypiänniemi-Saunalahti-Hirviniemi

4,6

4

32,0

90,5

Savonranta-Niinisaari-Hiekkaketvele-Paksuniemi

5,6

5

18,5

109,0

Raikuu-Levälahti-Hietaniemi

6,6

6

27,0

136,0

Vasaransaari-Eevansaari

7,6

7

14,0

150,0

Hytermä-Kerimäki-Tölkkäänniemi

8,6

8

23,0

173,0

Mäkrä-Päiväkivi-Punkaharju-Aapelinsaari

9,6

9

28,0

201,0

Punkaharju-Keronsärkkä-Akonniemi - LUPPOPÄIVÄ

10,6

10

15,0

216,0

Utrasniemi-Väistönsaari-Mustasaari

11,6

11

20,0

236,0

Mitinhiekka-Pääskyniemi-Huuhtisaari-Juuvinsaari

12,6

12

30,0

266,0

Piispanhuvila-Iso Kankainen

13,6

13

20,0

286,0

Suuri Simuna-Olavinlinna-Camping Vuohimäki

14,6

14

17,0

303,0

YHT.

303km

21,6km/pv

Loppukommentteja

Suht pikaisesti suunniteltu reissu mikä on hyvä minulle joka muuten järjestelen matkaa aivan liikaa. Kajakinvuokraus sotkut vain olisi saaneet jäädä. Reitti oli hyvä ja päivämatkat aivan passelit. Yksi todellinen luppopäivä olisi voinut olla siellä puolivälin kieppeillä. Siis melonnassakin voisi ottaa käyttöön saman 4+1+4+1+4 käytännön kuin patikkareissuilla. Eli neljän vaelluspäivän jälkeen yksi lepopäivä jne. Kajakki oli hyvä, ehkä hieman hitaampi mutta huomattavasti suuntavakaampi kuin aikaisempi ja runsaat tavaratilatkin helpottaa olemista.

Vaatteet

Matkavaatteet tulisi voida jättää jonnekin säilytykseen. Ne vie aivan turhaan tilaa eivätkä tahdo kuitenkaan säästyä siisteinä, vähintään rypistyvät. Ruskovilla asulle oli käyttöä vain ensimmäisenä yönä (silloin tositarpeeseen). Alus asuja olis voinu olla yhdet enemmän. Kauluri taisi olla ainoa käyttämätön vaatekappale. Hyviksi hankinnoiksi osottautui: uusi lippalakki (pysyi tuulellakin päässä ja oli riittävän lämmin), neopreenihanskat ja paksupohjaiset neopreenitossut oli hyvät, myös takki ajoi asiansa niin tuulella kuin sateella.

Varusteet

Lähtörannalle hävinnyttä löhöilyalustaa olisi tarvinnut (istuinpehmike korvasi osittain). Perus retkeilyvarusteissa ei moittimista. Lusikka jossa on haarukan piikit osottautui huonoksi (soppa ei pysy lusikassa eikä kattilaa saa kaavittua tyhjäksi). Termari on hyvä, juomapullolla vähän käyttöä viileillä säillä. Vesikanisteri alkoi vuotaa, muutenkin käyttämättömänä hylkäsin. Monitoimilinkkari on hyvä mutta senkin tilalle voisi hankkia laadukkaamman. Hätäraketit ja kiikari saavat jäädä ens kerralla kotia. Kompassillakaan ei ole käyttöä. Vedenpuhdistustapletit jäi käyttämättä. Muuten varustepuoli alkaa olla ok.

Ruoka

Ruokapuoli kaipaa järjestelyjä. Kaupoista pitää saada paremmin selkoa ennen lähtöä tai sitten ensimmäisestä vastaan tulevasta pitää hamstrata hiukan ylimääräistä. Kajakkiin kyllä mahtuu. Kotoa kannattaa lähtiessä ottaa vain aamupalat ja muutama vara-ateria jotain kuivamuonaa.

PS. Joissakin valokuvissa on lievää yliterävöintiä mikä johtuu niiden muokkaamisesta vanhan epätarkemman näytön aikana. Jos joskus jää sopivasti aikaa niin uusin kuvat vähemmän muokatuiksi.

MELONTAREISSUT