Saimaan
kierros 2005
Savonlinna -
Käänneniemi
Hietasaari -
Iso-Tuunas
Oravi -
Rakovesi
Enonvesi -
Hirviniemi
Savonranta -
Pistalanharju
Raikuu -
Hietaniemi
Vasarasaari -
Eevansaari
Hytermä -
Kerimäki -
Tölkkäänniemi
Päiväkivi
- Punkaharju - Aapelinsaari
Luppopäivä
Väistönsaari
- Mustasaari
Mitinhiekka -
Juuvinsaari
Piispanhuvila -
Iso-Kankainen
Suuri-Simuna -
Savonlinna - Camping Vuohimäki
Kotimatka
Toteutunut
reitti
Loppukommentteja
Koko talvi meni
polvia arastellen. Viime kesäiset viisi viikkoa ja
400km lapissa patikoiden oli hiukan liikaa jalkojen
kestokyvylle. Siis tälle kesälle piti miettiä
muuta. Kun yksi lapin patikka kuitenkin on porukalla
suunnitteilla elokuun alkuun niin ei uskalla
kipeyttää jalkoja ennen sitä. Myös
edellisvuosien positiiviset kokemukset melonnasta
johdattivat tällaiseen alkukesästä
tapahtuvaan hieman pidempään reissuun
kajakilla. . 1.6.2005 Keskiviikko 1.
melontapäivä. . 2.6.2005
Tiistai 3.6.2005
Perjantai . 4.6.2005
Lauantai . 5.6.2005
Sunnuntai . 6.6.2005
Maanantai . 7.6.2005
Tiistai . 8.6.2005
Keskiviikko . 9.6.2005
Torstai . 10.6.2005
Perjantai . Keronsärkällä. 11.6.2005
Lauantai 12.6.2005
Sunnuntai . 13.6.2005
Maanantai . 14.6.2005
Tiistai . 15.6.2005
Keskiviikko . Sateen taukoamisen odottelua Päivä km matka k.arvo HELSINKI-Savonlinna-Iso
Matari-Käänneniemi 1,6 1 10,5 10,5 Honkaniemi-Luuvelahti-Hietasaari-Iso
Tuunas 2,6 2 30,5 41,0 Louhisaaret-Oravi-Sikoinleuat-Pieni
Pahasaari 3,6 3 17,5 58,5 Vörstinsaaret-Hyypiänniemi-Saunalahti-Hirviniemi 4,6 4 32,0 90,5 Savonranta-Niinisaari-Hiekkaketvele-Paksuniemi 5,6 5 18,5 109,0 Raikuu-Levälahti-Hietaniemi 6,6 6 27,0 136,0 Vasaransaari-Eevansaari 7,6 7 14,0 150,0 Hytermä-Kerimäki-Tölkkäänniemi 8,6 8 23,0 173,0 Mäkrä-Päiväkivi-Punkaharju-Aapelinsaari 9,6 9 28,0 201,0 Punkaharju-Keronsärkkä-Akonniemi
- LUPPOPÄIVÄ 10,6 10 15,0 216,0 Utrasniemi-Väistönsaari-Mustasaari 11,6 11 20,0 236,0 Mitinhiekka-Pääskyniemi-Huuhtisaari-Juuvinsaari 12,6 12 30,0 266,0 Piispanhuvila-Iso
Kankainen 13,6 13 20,0 286,0 Suuri
Simuna-Olavinlinna-Camping
Vuohimäki 14,6 14 17,0 303,0 YHT.
303km
21,6km/pv Suht pikaisesti suunniteltu
reissu mikä on hyvä minulle joka muuten
järjestelen matkaa aivan liikaa. Kajakinvuokraus sotkut
vain olisi saaneet jäädä. Reitti oli
hyvä ja päivämatkat aivan passelit. Yksi
todellinen luppopäivä olisi voinut olla
siellä puolivälin kieppeillä. Siis
melonnassakin voisi ottaa käyttöön saman
4+1+4+1+4 käytännön kuin patikkareissuilla.
Eli neljän vaelluspäivän jälkeen yksi
lepopäivä jne. Kajakki oli hyvä, ehkä
hieman hitaampi mutta huomattavasti suuntavakaampi kuin
aikaisempi ja runsaat tavaratilatkin helpottaa
olemista. Matkavaatteet tulisi voida
jättää jonnekin säilytykseen. Ne vie
aivan turhaan tilaa eivätkä tahdo kuitenkaan
säästyä siisteinä,
vähintään rypistyvät. Ruskovilla asulle
oli käyttöä vain ensimmäisenä
yönä (silloin tositarpeeseen). Alus asuja olis
voinu olla yhdet enemmän. Kauluri taisi olla ainoa
käyttämätön vaatekappale. Hyviksi
hankinnoiksi osottautui: uusi lippalakki (pysyi tuulellakin
päässä ja oli riittävän
lämmin), neopreenihanskat ja paksupohjaiset
neopreenitossut oli hyvät, myös takki ajoi asiansa
niin tuulella kuin sateella. Lähtörannalle
hävinnyttä löhöilyalustaa olisi
tarvinnut (istuinpehmike korvasi osittain). Perus
retkeilyvarusteissa ei moittimista. Lusikka jossa on
haarukan piikit osottautui huonoksi (soppa ei pysy lusikassa
eikä kattilaa saa kaavittua tyhjäksi). Termari on
hyvä, juomapullolla vähän
käyttöä viileillä säillä.
Vesikanisteri alkoi vuotaa, muutenkin
käyttämättömänä hylkäsin.
Monitoimilinkkari on hyvä mutta senkin tilalle voisi
hankkia laadukkaamman. Hätäraketit ja kiikari
saavat jäädä ens kerralla kotia.
Kompassillakaan ei ole käyttöä.
Vedenpuhdistustapletit jäi
käyttämättä. Muuten varustepuoli alkaa
olla ok. Ruokapuoli kaipaa
järjestelyjä. Kaupoista pitää saada
paremmin selkoa ennen lähtöä tai sitten
ensimmäisestä vastaan tulevasta pitää
hamstrata hiukan ylimääräistä. Kajakkiin
kyllä mahtuu. Kotoa kannattaa lähtiessä ottaa
vain aamupalat ja muutama vara-ateria jotain
kuivamuonaa. PS. Joissakin
valokuvissa on lievää
yliterävöintiä mikä johtuu niiden
muokkaamisesta vanhan epätarkemman näytön
aikana. Jos joskus jää sopivasti aikaa niin uusin
kuvat vähemmän muokatuiksi.
Esipuhe
Mistä tämä reitti
alunperin tuli mieleen, sitä en pysty nyt muistamaan.
Muita vaihtoehtojakaan ei ollut missään vaiheessa
mielessä. Kevätpuolella hankin kartat ja aloin
haeskella tietoa kaupoista, retkisatamista,
mökkikylistä, leirintäalueista ym. mitä
vain matkalla saattaisi tarvita. Netistä löytyy
kaikenlaista mutta tiedot tahtoo olla hajallaan
ympäriinsä kuntien, järjestöjen,
yrittäjien ja muiden sivustoilla. Tärkeimmät
tiedot kuitenkin löytyi.
Kajakin vuokraajan osalta ajattelin
kysellä muualtakin kuin Oravista, liikenne yhteyksien
takia. Kolovesi Retkeily ky löytyi muistista ja
netistä. Soitolla sain selville että, niiltä
saisi kajakin Savonlinnasta ilman lisäkustannuksia.
Sehän passasi joten täytin netissä
varauskaavakkeen ja jäin odottelemaan. Sitten alkoi
hieman ikävä epäselvyyden ja
epävarmuuden aika. Tarvittiin vielä 6
sähköpostiviestiä ja yksi puhelu puolin ja
toisin. Kaikesta viestinnästä huolimatta istuin
Savonlinnaan menevässä bussissa pienoinen
epävarmuus siitä onko perillä odottamassa
kajakkia vai ei.
Savonlinna - Käänneniemi
Kajakin
vuokraajalle sopi vasta ilta joten saavuin Savonlinnaan
vasta 18.00 ja tepastelin tavaroineni Linja-auto asemalta
Rautatieaseman kohdalle rantaan. Oli siinä varsinaiset
kantamukset. Iso ylitäytetty reppu selässä,
etupuolella vielä pikkureppu ja kassi
kädessä. Varuste arsenaalia täytyy vissiin
vielä hioa. Kajakki tulikin sitten 18:30.
Tämä
on se hetki kun lopullisesti rentoutuu. Kaikki tarvittava on
kasassa ja tästä eteenpäin täysin omassa
päätösvallassa.
Sää
oli koko päivän ollut sateinen ja tuulinen.
Pakatessa ei kuitenkaan enään ollut sateen uhkaa
mutta voimakas tuuli hiukan huoletti. Tavarat sain hyvin
sopimaan kajakkiin ja sitten vain vesille. Aukkopeitteen
pirulainen ei vain mennyt kunnolla paikalleen. Sitä
tuli rannassa temmottua jonkin aikaa kunnes päätin
että se on liian pieni. Edestä ja takaa sen sai
paikalleen mutta jompi kumpi laita oli
jätettävä hieman auki. Ei siitä
sentään sada sisään.
Ilta alkoi jo
hämärtää kun pääsin liikkeelle
noin 19:30. Tuuli pohjoisesta joten oli parempi puskea
suoraan vastatuuleen Haapaveden yli. Tuntui haljulta
aloittaa melonta 1,5km selän ylityksellä
tällaisessa tyrskyssä. Vesi on vielä todella
kylmää joten uudet neopreenihanskat tuli
testattua. Suottasaarten jälkeen vielä
kilometrinen selkä ja olin päässyt tuulelta
suojaisemmalle rannalle.
Matkan teko
tuntui mukavalta mutta kuitenkin päivän tavoite
oli periaatteessa täytetty. Katselin koko ajan
mahdollisia yöpaikkoja meloessani länteen kohti
Haukivedelle johtavaa väylää. Taivaanrannassa
oleva vaalea läikkä laajeni ja lupaili
sään paranemista.
Käänneniemellä aloin tosissani
katsella hyvää yöpaikkaa. Kartan mukaan ei
ole mökkejä eikä niitä
myöskään näkynyt. Rantauduin
Käänneniemen kärjen tuntumaan ja vilkaisin
jalkaisin sopivaa paikkaa teltalle. Niemen takana oli
pieni
saari joka näytti sopivalta. Meloin sinne.
Kovin on kivikkoista seutua mutta pienelle teltalleni
löytyi kuitenkin sen verran tasaista että,
päätin jäädä. Mukaan varaamaani
solumuovimakuualustan pätkää ei löytynyt
mistään. Sen oli täytynyt kadota
lähtörannassa tuulen viemänä. No onneksi
oli sentään istuinpehmike jonka
päällä pystyy hyvin makoilemaan.
Eipä
siinä illalla kummoisia. Keittelin kuitenkin
teevesiä ja hiukan syötävää.
Valokuvaamisen jälkeen ansaituille unille.
Hietasaari - Iso-Tuunas
Yöllä oli tyyntynyt ja pilvet
häipyneet kokonaan. Kylmä yö, ei nyt ihan
pakkasta mutta villasta piti olla yllä. Aamu
hymyili ja niin minäkin.
Jo edelliselle
melontareissulle olin katsellut Hevonniemen kapeita ja
vuonomaisia lahtia kuten Tiheäsalmea. Kun sää
oli hyvä niin päätin lähteä
katsastamaan tuota paikkaa vaikka se tiesikin edestakaista
melontaa yhteensä noin 8km. Kummallista kun tuo
edestakainen melonta tuntuu turhalta. Ei tunnu
järkevältä kulkea samaa reittiä kahteen
kertaan vaikka maisemat on erilaiset vastakkaisiin suuntiin
melottaessa. Minulle sopii paremmin tällainen iso
kierros jolloin etenee koko ajan uusille alueille.
Jonkinlaista hyöty- tai tehokkuus ajattelua.
Tiheäsalmen suussa, sen kallioniemen takana
näytti olevan kohtuullinen leiripaikka nuotiokehineen.
Yllä meni vain sähkölinja ja taustan
metsä oli hakattu. Hakattuja metsiä on
enemmänkin. Onneksi hakkuut ei yllä rantaan
asti.
Tiheäsalmi
on mielenkiintoinen väylä. Meloin puoliväliin
pienen, vanhan saunarakennuksen kieppeille jossa
käännyin. Olis vissiin kannattanut
kiertää koko saari mutta eteenpäin teki
mieli. Tuli siinä yksi inkkarikanoottikin vastaan.
Palailin takaisinpäin ja otin kuvia kallioista ja
rannoista. Yöpaikan ohi ja Pienen Haukiveden laitaa
eteenpäin. Komeita
on rannat ja kalliot. Ei tahtonut matka
edetä kun jatkuvasti pysähteli kaivamaan kameraa
esiin.
Nälän
alkaessa kurnia hakeuduin viileältä tuulelta
suojaan Honkasaaren taakse. Siinä heti saaren
itäpäässä oli komea pikkusaari jolla
hieno
rantakallio. Kajakki maihin ja sapuskasäkit
kalliolle. Mainio leiripaikka ja sehän
täällä tarkoittaa että, paikalla on jo
nuotio. Enhän ole ensimmäinen kulkija eikä
tämä ole koskematonta erämaata. Veneitä
on käynyt näillä vesillä ennenkin ja
parhaat rantapaikat on paikallisten tiedossa. Jos toiseen
suuntaan on menossa ja Savonlinnaan meinaa matkansa lopettaa
niin tässäpä erinomainen paikka viimeiseksi
yöksi.
Pohdiskelin
Luuvenlahden jättämistä väliin ja
oikaisemista Hietasaaren suuntaan. Päädyin
kompromissiin eli poikkeamiseen lahden suulla. Siinä
Honkasaaren kapeata salmea meloessa näkyi joku uivan
saaresta mantereen puolelle. Lähestyin tuota hissukseen
ja tajusin liian myöhään kaivaa kameraa
esiin. Mäyrä ehti rantaan ja ravasi todella
vikkelään rinnettä
näkymättömiin. Saimaan Norppaa en ole
nähnyt mutta nyt sitten Saimaan Mäyrän.
Kävin
kurkistamassa Luuvenlahtea sen suupuolelta. Houkutus
mennä lahteen oli suuri vaikka rannat oli matalamman
oloiset kuin kartan tummat kalliot oli antaneet
ymmärtää. Jatkoin Kyyrönsaari,
Lamposaari, Lääväsaari reittiä Hietasaarelle.
Sää tyyntyi täysin. joten päätin
käyttää tilaisuutta hyväksi ja jatkaa
matkaa hiukan suunniteltua pidempään. Vai pieni
välipala Hietasaaren nuotiopaikan penkkejä
lainaten.
Tuttu paikka
Iso-Tuunaksella houkutteli. Mukavaa ja leppoisaa meloskelua
Haukiveden itälaitaa seuraillen ja sitten oikaisu
Varissaaren kautta perille. Sainpa hieman lisäaikaa
huomiselle Oravin ja Rakoveden seuduille, ajattelin.
Iso-Tuunaalla
siten se pakollinen alkumatkan söhellys. Kaikkea
pitää tehdä ja kaikki matkalla olleet
varusteen täytyy kokeilla. Teltta pystyyn ja siihen
erätoverista eteiskatos. Tulet tietenkin nuotioon
vaikka ei ole paistettavaa mutta itikoitten karkoitteeksi,
siis halkohommia.
Iltarusko oli
parempi siinä pikkuniemen toisella puolen siis
sitä piti kameran kanssa vahtia useampaan kertaan.
Kalastamistakin piti koittaa, olihan luvatkin hankittu.
Toisella heitolla viehe kaislikos-sa niin että pysyi.
Kun vedet on kylmiä niin eihän sinne voi kahlata.
Kajakki jälleen vesille ja vapa toisessa
kädessä säheltämään
kaislikkoon. Viehe pelastui mutta hermot meinasi mennä.
Väsytti kun vihdoin sain itseni rauhoitettua penkille.
Kumma juttu kun täytyy aina alkumatkasta
yrittää kaikkea mitä kotona on
suunnitellut.
Kaunis
päivä ja komeita maisemia. Hyvin ansaituille
unille. Täällä on Nukkumatin palvelut aika
ripeitä.
Oravi - Rakovesi
Aamu oli
tyyni. Isoja
pilviä lipui lännen puolelta. Aurinko
kuitenkin paistoi ja oli lämmintä. Yksi
kalastajien vene käännähti siinä rannan
tuntumassa. Menivät kuitenkin niemen taakse sille
toiselle nuotiolle. Saapuivat sitten rannan kautta. Kun
kerroin etten ole enään ensi yönä
paikalla niin toivat telttavarauksen tälle
rannalle.
Suunta Oravin
kauppaan ruokatäydennykselle. Tuuli tyyntyi täysin
ja olikin taasen leppoisaa etenemistä. Hiljaista on
vesillä. Ei edes moottoriveneitä näy
liikkuvan.
Oravin
satamakin oli lähes tyhjä. Vetäisin kajakin
siihen melontakeskuksen rantaan. Keskus oli aloittelemassa
kesää joten asiakaskahveja ei vielä ollu
keitetty. Siirryin rantaravintolan puolelle. Kunnon kahvit
ja sämpylä. Päivän paikallislehdet
joista säätiedot.
Ruokapuolen
olin suunnitellut siten että, aamupuurot ja
kahvitaukotarpeet oli matkassa koko reissulle alusta alkaen.
Muu ruokahuolto vaatikin sitten hankintoja, Tulevista
kaupoista ei ollut varmuutta joten hankin hieman ekstraa. Ei
näillä vielä ihan loppuun asti selviä
mutta aika pitkälle. Illaksi oli luvassa makkaran
paistoa ja muutama olut.
Melontakeskuksen rannasta lähti yksi Inkkari
Linnansaaren suuntaan samalla kun minä suuntasin
Joutenvedelle. Tuulet suosi
myötäisellään. Kiertelin osin tuttua
reittiä mitään kiirettä
pitämättä. Käsiin olin nyt muistanut
laittaa aurinkovoiteita. Ne heloitti punaisena eilisen
jäljiltä.
Sikoinleukojen
kautta Tiheissalon suuntaan. Tuttu reitti. Tiheissalon
mäki on aika korkea kartalla ja viimeksi ohi
kulkiessa mietin sinne kipuamista. Nyt päätin
toteuttaa tuon ajatuksen. Kajakki rantaan, lenkkarit
jalkaan, vesipullo taskuun ja kamerat kaulaan. Saarista on
viety puuta viime aikoina aika paljon, niin
täältäkin. Onneksi jyrkänteen ja
mäen lakiosan puihin ei ole koskettu. Pientä
puuskutusta se kiipeäminen oli. Mäki on matalampi
ylhäältä katsottuna kuin alhaalta. Luulin
näkeväni Haukiveden suunnan järviä mutta
vain kaakkoon oli pidempiä näkymiä. Kaunis
mäki ja koskematonta jäkälikköä.
Eipä ihminen paljoa tallo näitten saarien
sisäosia, ja miksi talloisikaan. Vain marjat, sienet ja
tietenkin hakkuut.
Jatkaessani
matkaa kävin vielä siinä
kalliojyrkänteen alla. Talon kokoisia lohkareita on
rinteessä niin että, varmasti jää
pieniä luolan tapaisia niiden väliin. Onpa
vielä jotain katsottavaa ja tutkittavaa
myöhemmille reissuille.
"Rakovedelle"
tulin tuttua reittiä. Vesi vain on nyt niin korkealla
ettei ensimmäisen käynnin yhteydessä olleesta
kivien pujottelusta voinut puhua. Kaikki on turvallisesti
pinnan alla. Muu-tenkin vaikuttaa hiukan pliisummalta.
Metrin korkeammalla oleva vesi jo näkyy rantakallioiden
ulkonäössä, varsinkin kajakin penkiltä
katsottuna.
Pienen
Pahasaaren kärjessä oleva luoto oli lähes
kokonaan pinnan alla. Siis se paikka jossa istuskelin viime
elokuussa. Jatkoin siis Kuusisaaren "turvasatamaan".
Sieltä löytyi nyt hyvä paikka kajakille ja
telttapaikkakin näytti parantuneen. Hyvät
rantakalliot ja ja ja. Ai että, minä
tykkään tästä paikasta. Asetuin
taloksi.
Syömistä ja kahvittelua. Kasasin
kalavehkeetkin. Siellä Suuren Pahasaaren puolella
tarttui koukkuun yli kilon hauki (oletus) sen verran iso se
kuitenkin oli ettei sitä vedetty siimasta rannalle. Sai
mokoma siimankin sitten poikki. Jäi siihen rantakiven
viereen makoilemaan. Koitin vielä käsin ottaa
sitä. Ei tietenkään onnistunut, liukkaita
nuljakkeita nuo. Sinne meni yksi viehe ja
yllätyksekseni huomasin viehelukkojen olevan
vähissä. Koittelin vielä uudestaan. Olisin
ottanut ahvenia siihen nuotiolle paistettavaksi. Koukkuun
kävi kuitenkin toinen hauki. Paljon edellistä
pirteämpi mutta alle kilon. Sen sain rantaan mutta
päästin pois saatuani lipan turvaan. Kello oli sen
verran paljon ettei kalan laitto enään
houkutellut. Kävin nukkumaan kun pakolliset
iltaruskokuvat oli otettu. Mukava lämmin ja kaunis
päivä.
Enonvesi - Hirviniemi
Hyvin
nukuttaa. Päivärytmikin on muodostunut nopeasti
ihan "normaaliksi", eli nukkumaan kun tulee
hämärää ja herätys kun aurinko
lämmittää teltan. Lähes pilvetön
taivas, vain joitakin jalaspilviä jossain
korkeuksissaan. Säätila siis muuttumassa iltaan
mennessä. Tuuli saaren takaa kaakosta. Tässä
leirin rannassa tyyntä mutta matkalle odotettavissa
pientä vastaista.
Joku petolintu
pariskuntakin liiteli saaren yllä hissukseen. On muuten
vaikea saada kuvattua lentävää lintua kameran
pitkällä putkella. Ei saa millään
osumaan kameraa kohdalleen.
Niinikon
pohjoispään kapeitten salmien kautta, Surmasaaren
kupeesta Liimanselälle ja Kuoppasalmeen. Mukavaa
melontaseutua. Metsää vain on saarista hakattu
niin että, tuntuu kuin meloisi hakkuu aukioilla.
Jostain kai se puukin täytyy ottaa, mikseipä
myös täältä. Hakkuut ei onneksi
yltää aivan rantaveteen . . . kaikkialla.
Päivän ensimmäinen etappi oli Enoveden
Vörstinsaarella.
Retkisatama pienellä kauniilla saarella. Hyvin on
satamaa hoidettu. Laituri isommallekin veneelle, kunnollinen
nuotiokehä suojaisessa paikassa, jätepiste ja wc.
Teltankin saisi kohtuuhyvin jonnekin sopimaan. Kajakille
vain ei kunnon rantautumispaikkaa.
Tuulen takia
päätin puskea Enoveden yli vastatuuleen
päästäkseni suojaisemmalle rannalle. Suunta
oli nyt itään kohti Savonrantaa. Selän ylitys
meni ripeästi. Kajakki on hyvä pysymään
suunnassa tuon peräsimen ansiosta. Ei paljoa kiepu ja
keinu.
Enonkosken
Hyypiänniemessä
on kunnollinen vierasvenesatama. Siinä rannassa on
vanhaa rakennusta enemmänkin. Entinen
teollisuuskeskittymä, lasitehtaineen, meijereineen,
osuuskauppoineen ja jotain muutakin siinä lahden
ympärillä oli ollut 1900-luvun alkupuolella.
Kaunis punaisten rakennusten miljöö. Vedin kajakin
siihen kirkkoveneen viereen nurmikolle ja suuntasin baarin
puolelle. Kuistilla oli pari paikallista, oletan ja
sisällä sitten hiljaisempaa. Kahvila oli
ensimmäistä päivää auki, ja
sehän passasi minulle. Nälän peittoamiseksi
löytyi kebab hampurilainen, muistaakseni. Olis
siinä syönyt tukevammankin vaan ei ollut aterioita
tarjolla.
Pilviä
alkoi kertyä tuonne läntiselle taivaalle mutta
kiirettä niillä ei näyttänyt olevan.
Jatkoin Enovettä itään. Hanhivirran lossin
kohdalla huomasi selvän virtauksen. Onhan
tämä reitti itseasiassa vain iso joki.
Tästä virtaa kaikki Pielisen ja Joensuun suunnalta
tulevat, eli liki entisen Pohjois- Karjalan läänin
vedet.
Päivän etappi alkoi
täyttymään. Saunalahden retkisatamaan oli
jäljellä enään muutaman kilometrin
sivutuuli osuus. Sen verran kova oli aallokko että,
meloin "luovien". Mieluummin menee viistosti vastatuuleen ja
sitten 90-asteen käännös ja viistosti
myötäiseen ennemmin kuin antaa keikuttaa
itseänsä poikittain aallokossa.
Saunalahti tai
Saunaniemi kumpaa nimeä tuohon satamaan nyt
käyttääkään, antaa aivan
väärän kuvan paikasta. Entinen tukkien
laskuun tehty ranta. Täyttömaata louhikkoisin
rantakivin. Ei löytynyt kunnon paikkaa kajakille joten
meloin pieneen ojaan. Päätin jo ennen
rantautumista etten jää tähän yöksi
mutta halusin kuitenkin katsastaa paikan kun kerran paikalla
olin. Koko ranta on varjon puolella eli pimeä ja
kalsea. Nuotiokehä jemmattu tukkirekkojen
kääntöpaikaksi tehdyn tasanteen laidalle
pusikkoon niin ettei sieltä näe vettä.
Käsittämätöntä, kun ollaan
sentään "Retkisatamassa". Paikalle
pääsee myös autolla, minkä näkee
paikan siisteydessä. Nuotiopaikan
paistoritilällä seistä tönötti
viinapullo, mikä kertoo paikan pääasiallisen
käytön. Epäonnistunut paikan valinta,
ajateltu kai enemmän paikan huoltoa kuin
käyttöä.
Päivän melontasuunnitelma oli jo
täytetty ja matkaakin kertynyt sekä kello
näytti yli kuutta illalla. Päätin jatkaa
eteenpäin. Jos sopiva ranta tulee pian vastaan niin
jään siihen muuten jatkan Hirviniemen
retkisatamaan (toivottavasti hiukan parempi).
Vuorilahden
suunnasta pääsi puskemaan tuuli ja mainingit
kohosivat kohtalaisiksi. Kun Pyyniemelle mennessä ei
kunnon rantaa osunut silmiin (kohtuullisesti
mökkejä) niin Suunta oli Hirviniemelle. Vielä
kerran selän yli Vuoriniemen puolelle. Komeita,
jyrkkiä ja korkeita kallioisia mäkiä. Noin
1km päässä Pyyveden rannasta nousee
Luikonmäki noin185m eli yli 100m Saimaan pintaa
ylemmäs. Se on aika paljon näilläkin
seuduilla. Pyöreisniemessäkin on rannasta nouseva,
linnavuorta muistuttava kalliokukkula. Vielä ennen
Hirviniemeä oli rannassa suuri lohkare ja sen
päällä lokin pesäpaikka. Sain siinä
kirkumiset, haukkumiset ja päälle
käkätykset. Uhkaavan näköisesti
syöksyvät lokit kohti vaan eipä kannata
niitä huitoa, siinä puuhassa vain kaatuu. Ei lokit
5-10m lähemmäksi syöksy eivätkä
harrastaneet edes syöksypommitusta.
Hirviniemen
satama vaikutti heti
lähestyttäessä mukavalta. Pieni hiekkaranta
siinä loivan kallioniemen vieressä ja metsän
vieressä laavu sekä nuotiopaikka. Suuntakin
auringonlaskuun. Kajakki vain maihin.
Meni
päivän matka reilusti yli 30km. Siis enemmän
kuin oli suunniteltu. No tulipahan testattua tuota
etenemistä. Tällaisella leppoisalla
melontatyylillä ja pitkillä tauoillakin
pääsee tuohon matkaan vastatuulessa. Voinee siis
todeta että, tarvittaessa 40km jopa 50km on mahdollinen
jos sen ottaa tavoitteeksi.
Teltanpaikkaa
katselin aluksi siihen keittokatoksen tuntumaan
metsään. Näillä vesin ei kuitenkaan ole
tungosta tähän aikaan joten kasasin
rättitaloni hiekkarannan reunaan. Pienellä
tukkien, pöllien ja kivien raivauksella tein varmuuden
vuoksi tilaa rannalle jos jokin vene vielä näin
myöhään haluaa paikalle saapua.
Nälissäni siirryin sopan keittoon ja
makkaran paistoon laavulle. Jostain kumman syystä laavu
vain oli rakennettu aukeamaan metsään päin.
Siitä nuotiokehältäkään ei kunnolla
järvelle näy kun laavu on edessä.
Pitäisi ehdottomasti kääntää. Tein
kuitenkin tulet ja laittelin sapuskat. Ruokailu oli sitten
mielekkäämpää rantakalliolla illan
hämärtyessä. Aurinko laski pilviharson
taakse, jokunen vene puksutti Savonrannan suuntaa, oli
rauhallista ja hiljaista.
Savonranta - Pistalanharju
Tällä kertaa aurinko ei aamulla
lämmittänyt telttaa tukahduttavan kuumaksi.
Vettä ropisi kattoon. Käänsin kylkeä ja
painoin pääni tyynyn virkaa toimittavaan
vaatesäkkiin.
Toisella yrittämällä oli pakko nousta ja
kipittää vaimeassa tihkusateessa itikoiden
kirittämänä pihan perälle.
Kolmas
heräämisen yritys. Ei ropissut enään.
Vilkaisu ulos. Täysharmaa taivas ja kohtalainen tuuli.
Ruokasäkit mukana laavulle. Sen verran kankeaksi on
iän myötä tullut että, tasamaalla ei
viitsi ruokia laitella jos vain lähellä on penkki
tarjolla. Laavun penkeille saa keittimen ja tavaratkin
mukavasti laiteltua. Kokeilinpa siinä Trangian
keittimen käyttämistä ilman sitä
tuulensuojaa. Siis kattilan alle kolme kiveä ja poltin
kivien väliin. Toimii.
Savonrantaan
saikin sitten meloa ilman sadetta mutta kohtuulliseen
vastatuuleen. Arvelutti nuo tulevan reitin osuudet jotka on
avoimia Paasselälle. Tuuli pukkaa sieltä suunnalta
ja selkävettä riittää isoillekin
mainingeille. Poikkesin kuitenkin Savonrannan keskustaan kun
siellä oli jonkun tiedon mukaan satamassa
kahvilakioski. Matkalla yksi kaunis
vanha kivisilta.
Savonrannan
venesatama on siinä aivan keskustassa ja se kioskikin
mukavasti aivan rannassa. Hörppäsin ensin kahvit
ja mietiskelin jatkoa ja tarvittavia ruokatarpeita.
Eipä siinä kioskikahvilassa mitään
elintarvikekaupan valikoimia ollut mutta jotain pientä
herkkua kumminkin. Kun ulkonakin alkoi sataa niin
päätinpä käyttää Grillin
palveluja hyväkseni ja söin siististi
sisätiloissa. Eipä tarvitse heti ruveta ulkona
kokkaamaan jos sadekin jatkuu. Lehdet lupasi tälle
päivälle tätä ja huomisesta alkaen
parempaa säätä. Taitaa sillä kioski,
grilli, kahvilan pitäjällä olla saunakin
tarjolla kun siihen tyyliin jutteli joistain muista
melontaporukoista. Empä varmistanut asiaa. Kun
säästä ei tiennyt eikä
tähänkään voinut jäädä
niin läksin jatkamaan matkaa vaikka pikkuisen
satoi.
Satoi ja tuuli.
Se ei haitta melojaa kunhan siihen tottuu. Takki ja huppu
pitää veden. Hanskat estää
käsiä kylmimästä jne.
Paasselältä pukkasi isoa maininkia mutta matka
Valkeisniemen suojaan ei ollut pitkä. Paasselän
vastarantaa ei näkynyt, sen verran sataa ropisi.
Siinä Vihtakannan kanavan lähellä on
Niinisaari jota olin suunnitellut yöpaikaksi. Sen
eteläkärjessä olikin mukavan
näköinen niemi josta leiripaikankin olisi voinut
löytää. Nyt ei ollut tarkoitus siihen
jäädä vaan tavoitteena oli Paksuniemen
(Pistalanharjun) retkisatama.
Sade ei
sinäänsä estä tai haittaa melomista
mutta tunnelma latistuu ja eteneminen on vain junnaamista.
Sääli sillä Valkeisniemen takana oli komeat
ja laajat kaislikot, niitä olisi ollut mukava tutkia
laajemminkin. Selkä-Valkeinen on lähes umpeen
kasvanut ja sai etsiä parasta läpi
tunkemispaikkaa. Miltäköhän paikka
näyttää matalammalla vedellä. Kaikkialta
ei mentäisi enään läpi. Valkeisniemen
erottaa mantereesta kapea Hiekkaketveleen kannas. Siitä
piti mennä yli. Katselin kauempaa kannaksesta kapeaa
kohtaa ja rantauduin siihen. Valkeisen puolella kannaksen
mantereen puoleisessa tyvessä näytti olevan mukava
rantapaikka. En käynyt lähempää
katsomassa sillä kokoajan satoi. Kannasta menee tie
jonka yli vedin kajakin tielle poikittain laittamieni
pöllien ja oksien päällä. Kajakin
purkaminen ja tavaroiden kantaminen ei tullut
mieleenkään. Paasselän puolella oli maassa
sen verran paksu ja pehmeä heinikko että uskalsin
vetää kajakin uudelleen veteen. Veteen . . . hmmm.
Vettä siinä oli noin 5cm ja ranta pitkälle
tosi matalaa. Olin vissiin 3m päässä rannasta
ennenkuin kajakki irtosi pohjasta. Oli siinä
nytkyttelemistä että pääsi
eteenpäin.
Kova on tuuli
ja iso on aallokko tällä Paasselän
puoleisella rannalla. Selältä tuli maininkeja ja
tuulikin pääsi puhaltamaan. Kun sitten
lisätään rannasta heijastuva aallokko niin
rantalinjassa ristiaallokon takia melominen oli todella
ikävää keikkumista. Jo aiemmin olin huomannut
ettei tuulen puolen rantaa kannata seurata kovin
lähellä vaan kannattaa pyrkiä mahdollisimman
suoraan tuulensuojaisele rannalle. Sama siis nyttenkin
vaikka aallokko oli edellisiä voimakkaampi. Tuuli ja
aallot tuli suoraan Paasniemen pitkän ja kapean
kärjen suunnasta. Lähdin sitä kohden vaikka
selkää oli ylitettäväksi noin 1,5km.
Peltoselkä
tuli ylitettyä kohtuullisen mukavasti. Voihan tuo olla
jonkun veneilijän mielestä aika hurjan
näköistä hommaa. Paasniemen tyvellä oli
joitakin vanhojen sisävesialusten raatoja, kylkiluut
törrötti vedestä. Oli siellä muutakin
sotkua.
Mukavasti
meloskellen kohti Pistalanharjua. Sadekin alkoi hiipua
samalla. Paksuniemen (Pistalanharjun) retkisatamassa oli
yksi isohko moottorivene. Kajakin vedin siihen viereen
hiekkarannalle. Paikalla on samanlainen laavu kuin
Hirviniemellä mutta tällä kertaa avattuna
ilta-aurinkoon järvelle, niinkuin pitää.
Nostelin tavaroita laavun penkille ja märkiä
lumppuja laavun hirsille. Olin tyytyväinen
päivän urakkaan. Kello ei ollut vielä
kovinkaan paljoa koska tauot ja kuvaaminen ei vienyt aikaa.
Palkitsin itseni termarin kahvilla.
Moottoriveneestä (milläköhän
termeillä noita moottoripaatteja erottelis toisistaan
koon suhteen) rantautuneen miehen kanssa tuli juteltua ensin
lähiseuduista mutta sitten juttu siirtyi armeijan
puollelle. Kaveri oli EVP jostain täältä
itäsuomen varuskunnasta. Tunsi tienoita aika hyvin.
Kun sitten
jäin yksikseni satamaan niin pääsin kunnolla
sapuskan laittoon. Västäräkki oli tehnyt
pesän laavun perälle hirren päälle, ja
hätääntyneenä lenteli siinä
nuotiopaikan penkeillä. Kokeilin kalaonneakin ilman
tulosta. Niemen toisella laidalla on vedessä
kiuas. Telttasaunaa varten oli lauteetkin laavun
vieressä. Vesi vain on niin korkealla ettei tuota
kiuasta voi lämmittää. Vesi näet
huuhtelee kiviä.
Teltan pistin
niemen kärkeen mukavan tasaiselle maalle. Nukkumaan
menin ajoissa.
Raikuu - Hietaniemi
Tuuli
oli aamulla kohtalainen mutta onneksi niemen takaa, eli
laavulla oli tyyntä. Taivas oli pilvessä mutta ei
satanut. Eilinen päivä meni hätäisesti
ohi. Muutamia mukavia paikkoja tuli ohitettua huomaamatta,
on siis hyvä syy palailla Paasselän tuntumaan
joskus. Koko matka on myös käänne kohdassa.
Tähän asti on etääntynyt
lähtöpisteestä, nyt muutama päivä
poikittain ja sitten alkaa "paluumatka".
Pistalanjärvellä tuuli puhalsi navakasti
etelästä. Vastaista oli ja jälleen
näytti järkevämmältä puskea
vastatuuleen järven yli suojaisammalle puolelle.
Rutiinilla ja pitkillä melan vedoilla homma hoituu
sujuvasti.
Pistalanjärven kaakkoispäässä on
nuotiopaikka hyvän hiekkarannan kohdalla. Uimarantana
tätä käytetään koska paikalle on
rakennettu pukukopitkin. Myös muutama
pöytäryhmä ja osittain veden alle
jäänyt laituri sekä joitakin puisia
telineitä joiden käyttötarkoitus jäi
epäselväksi, saa niihin pyyhkeet ainakin
kuivumaan. Tuuli on sen verran navakka ja viileä etten
pöytien ääreen mennyt kahvia
hörppimään vaan istuin alas hiekkarannalle
selkä tuuleen.
Raikuun
kanavan alkupää on heti tuon rantapaikan
jälkeen. Mietin jopa menemistä kävellen
niitä Salpalinjan varusteita katsastamaan. Meloin
kuitenkin ensimmäisen sillan ali siihen sillan penkkaan
tehdylle laiturille. Pieni laituriparka ei jaksanut minua
kannattaa painumatta 10cm pinnan alle joten rantauduin
maihin. Salpalinjan
linnoitteita on sillan vieressä opastein
varustettuna ja merkityn polun varrella. Ehdin vain
ensimmäiselle bunkkerille kun sain niskaani sadekuuron.
Kun kuuron pituutta ei voinut arvioida eikä paikalla
ollut mitään katosta niin oli palattava sadatellen
takaisin kajakille. No näkee kait näitä
varustuksia kanavaltakin käsin.
Meloin
sateensuojaan sillan alle. Sadekuuro oli lyhyt ja
jäikin sitten päivän viimeiseksi. Kanavassa
on jonkin verran virtausta joten etenemiseksi ei paljoa
melaa tarvita. Valuin siis alaspäin ja samalla katselin
pitkiä kivimuureja jotka oli tehty väylän
rantaan. Panssarivaunujen kulkemista vaikeuttamaan nuo
esteet on tehty. Paha se on vedestä nousta vunulla 3m
korkeaa kiviseinää. On pojat aikoinaan tehneet
kovasti hommia varustuksia värkätessä.
Bunkkereita ja tuliasemia ei kajakista käsin näe.
Kanavan varrella oli myös laavu jota poikkesin
katsomassa. "Yksityinen laavu" kyltin olisi tietenkin voinut
laittaa siihen rantaan tehdyn lankkulaiturin
viereen.
Kanava
johti kunnolla virtamalla Kivilampeen jonka jälkeen
pienen sillan alitus Martinlampeen ja edelleen
Ängervöiselle. Kartassani oli
Ängervöisen itälaidalle merkitty ruokapaikkaa
ja majoitustiloja merkitsevät symbolit. Toiveissa oli
valmisruokaa pöydän ääressä ja
mahdollisesti jopa sauna. Vaikka matkaa tulisi nelisen
kilometriä lisää niin päätin
käydä katsomassa mitä maantien laidasta
löytyy.
Jo
kaukaa katsottuna alkoi epäilyttää. Hiljaista
oli. Kiersin niemen löytääkseni
rantautumispaikan. Turhaan. Pääsin kuitenkin
maihin ja vilkaisin hylättyä tienvarsimotellia.
Markiisit repsotti ja piha-asfalttikin taisi pukata ruohoa.
Kaipa tuo ravintolasali joskus vielä voisi olla
käytössä mutta ovea ei ole avattu ainakaan
tämän vuoden puolella.
Etiäppäin on kulkevan mieli. Pistin suklaa
patukan poskeen ja palailin reitille. Virtasalmen kohdalta
on silta purettu ja koko salmi on jotenkin piilossa. Hetki
Levälahdella ennen Lintusalmea jossa
rantauduin.
Lintusalmen kioski on ylempänä tien
laidalla. Tämän paikan olemassaolon olin saanut
varmistettua ennen matkalle lähtöä. Suuri ei
ollu kioskin elintarvikevarasto mutta sainpa kuitenkin
näkkäriä, makkaraa, sokeria (kiitos kioskin
pitäjälle irtosokereista), limua ym.
Hörppäsin siinä ensin kahvit ja selailin
lehtiä. Paikalle tuli, ilmeisesti paikallista
väkeä. Koitin tiedustella mukavaa yöpaikkaa
jostain Puruveden puolelta. Laihoiksi jäi kyselyn
tulokset.
Siinä viiden kieppeillä jatkoin matkaa
tavoitteena Hevossalon retkisatama ellei hyvää
paikkaa löytyisi sitä ennen. Maantiesillan
alittamisen jälkeen olin Puruvedellä.
Lintusaarta kiertäessä huomasi tulleensa todella
kirkkaille vesille. Veden kirkkautta voi täysin verrata
Inarijärveen. Taas oli vastassa kaukaa ison selän
takaanta pukkaavat mainingit ja navakka tuuli. Suuntasin
Ruosteselän länsilaidalle jo tutuksi tulleella
tavalla, Pieni etunoja, ja pitkät rauhalliset vedot.
Mitään turhia tempoiluja ei aallokossa kannata
tehdä jotta välttyy turhilta horjahteluilta.
Aallokossa saattaa kauhaista sopivassa tilanteessa
tyhjää. Jos silloin "nojaa" melaan niin kaatuminen
voipi olla lähellä.
Ruosteselän ranta on kivikkoinen ja muutamalla
mökillä varustettu. Jatkoin Kiukuunsaaren
niemelle, eikä sielläkään ollut
leiripaikaksi miellyttävää rantaa. Suunta
siis hevossaloon pienten saarien linjaa pitkin. Ensin oli
"Möykky" niminen saari jolle voisi hyvinkin
leiriytyä lintujen pesimäkauden jälkeen. Muut
pikkusaaret oli mökitettyjä.
Hietaniemen retkisatama tuli vastaan mutta . . .
Surkea paikka. Hevossalo on iso saari ja siellä on
sisäisiä teitä. Hietaniemen retkisataman
kohdalla on saarelaisten yhteissatama ja nytkin noin 5 autoa
(rekisteristä poistettuja) seisoi siinä parkissa.
Muutenhan paikka olisi miellyttävä. Laavua ei
täällä ole mutta nuotiopaikka penkkeineen ja
puuvaja sekä WC. Rakennelmat vain on piilotettu
ryteikön pimentoon siten ettei paikka vetänyt
puoleensa. Eipä muutenkaan ollut kulumisen
merkkejä. Hitto, jos tehdään EU-tuella
tällaisia rakennelmia vesillä kulkijoiden
käyttöön niin miksi ei hommaa viedä
loppuun asti. Tämänkin paikka paranisi
huomattavasti raivaussahalla. Vesillä liikkujat
tykkää järvimaisemasta, ei kukaan halua istua
jossain pusikossa.
Eteenpäin en viitsinyt enään
lähteä, eihän sitä tiedä kuinka
kauas pitää meloa jotta vapaa ja hyvä ranta
löytyy. Täälläpäin on aika paljon
mökkejä. Pistin teltan siihen niemen kärkeen
tasaiselle. "Parkkipaikka" jäi selän taakse ja
näkymät oli järvelle ilta-auringon suuntaan.
Jälleen jäi pääruoka
myöhäiseksi. Entä sitten, kesällä
on valoisaa pitkään eikä nyt ollut
kylmäkään. Mukavahan tässä on
istuskella, paitsi nuo muurahaiset. Illan
aurinko ja pilvet leikkivät taivaalla
muodostaen jatkuvasti vaihtuvan ja muuntuvan taideteoksen
minun mielikseni.
Vasarasaari - Eevansaari
Aamussa
ei sen ihmeempää. Normaalit aamutoimet ja kajakki
vesille. Nyt ei ollut hoppua joskaan ei sitä
aiemminkaan ole ollut. Kun yöpaikkaa ei löytynyt
Lintusalmen suunnalta niin olin tämän
päivän urakasta jo puolet matkannut eilen.
Tämä suunnitelmien mukaan. Päätin
suunnata Vasarasaarelle ja katsoa sitten jatkanko
Eevansaarelle.
Pilviä keikkui taivaalla mutta tuntuivat
kiertävän suuria selkävesiä.
Karsikkoniemen eteläpuolella on pieniä saaria
jotka vaikutti mukavilta noin leiriytymistä ajatellen
samoin Petkele niminen kaksi osainen saari siinä
keskemmällä. Saarten tasaisuudesta noin telttailua
ajatellen ei voi vesiltä käsin sanoa
mitään. Pitäisi rantautua
katsomaan.
Puruveden kirkkautta ihmetellen jatkoin leppoisaa
melomista Vehkasaloa idän kautta kiertäen.
Vasarasaaren
kanava on muutaman metrin leveä kapean
kannaksen poikki kaivettu väylä.
Seuraavana oli edessä Vasarasaaren mainioksi
mainittu ranta. En pettynyt. Pitkähkö kaareva
ranta jonka takana tasaista maata jos teltan haluaa
pistää pystyyn. Muutamat isot nuotiot vain hiukan
rumentaa maisemaa. Pakkoko kaikkien on täällä
tehdä se oma nuotio.
Vedin
kajakin hietikolle, kävin ottamassa muutamia
valokuvia rannasta jonka jälkeen asettauduin kyljelleni
rantahietikon laidalle. Ah tämä on sitä
mitä tulin hakemaan. Rauhaa, lämmintä ja
kaunista maisemaa. Keittelin kahvit ja katselin hiekkarantaa
kameran makrolla. Mainio maailma avautuu kun vilkuilee
tarkemmin hiekan ja sammaleen sekaan. Kävipä
siinä yksi veneilijä kyselemässä
kalastajakavereitaan.
Olisihan
sitä voinut siihenkin jäädä. Pari tuntia
kuitenkin otin rennosti pitkälläni. Huomasin vain
harmikseni kameran säätöjen muuttuneen. Olin
ottanut pari päivää kuvia huonoimmalla kuvien
pakkauslaadulla. Kele.... Kuvasin äskeisiä
sammalia, hiekkarantaa ja muurahaisia muutaman kerran
uudestaan.
Päätin siirtää leirin
Eevansaareen. Tavarat vain rutiinilla kyytiin ja kajakki
vesille. Vetelin reippain vedoin Haapasalolle parin
kilometrin selän yli. Aallokko oli vaimennut ja
tuulikin kadoksissa. Jotenkin on sellainen tuntuma ettei
tämä Prijonin Kodiak ole aivan yhtä nopea
kuin aiemmin alla olleet Dream 505 lasikuitukajakit.
Tiedä häntä Hyvin tälläkin
eteenpäin pääsee.
Eevansaarta ennen on vedenalainen harju josta
pistää muutama soraluoto veden pinnalle. Vesi on
hyvin matalaa pitkälle Eevansaaren rannasta. Kaunis on
myös rannan
särkkä, voi vain kuvitella millainen
paikka on silloin kun vesi on normaalikorkeudella tai
matalan veden aikana kun hiekkarantaa on enemmän
näkyvissä.
Siinä särkän tyvessä on tasaista
maata runsaasti, useammallekin teltalle. Teltan kiilat vain
ei suostuneet uppoamaan kun ohuen hiekkakerroksen alla oli
kiviä. teltta nousi kuitenkin pystyyn ja laitoin
erätoverista katoksenkin.
Käväsin illemmalla
kiertämässä saaren. Sen etelärannalla on
jäljellä komeita vanhoja mäntyjä mutta
saaren sisäosa ja länsipääty on
eri-ikäisten hakkuiden jäljiltä.
Päänkin uskalsin pestä vaikka vedet on
vielä aika kylmät. Ilta menikin sitten auringon
laskua katsellessa.
Hytermä - Kerimäki -
Tölkkäänniemi
Tuuli
kääntyi täysin vastaiseksi mitä illalla
oli ollut. Pahuksen navakkaakin, oikein myrskyn oloista.
Teltan eteen erätoverista laittamani katos oli pullea
kuin purje. Ihme että pysyi ehjänä ja kiinni
maassa. Heräsin aamuyöstä enkä saanut
unenpäästä kiinni ennenkuin purin katoksen.
Pitkään en senkään jälkeen
nukkunut. Vaikka teltta on tuulenkestävää
mallia niin kankaitten suhina, lepatus ja alitajuntaa
jäytävä mahdollisuus telttatikkujen
pettämisestä pitää
hereillä.
Vaahtopäät iski siihen kajakin viereen niin
että katsoin varmemmaksi vetää
kulkupeliäni vielä hiukan kauemmas rantaviivasta.
Hiekkasärkän kärkikin oli huuhtoutunut
jonnekin. Harkitsin päivän melomisen
jättämistä väliin tai ainakin
lähdön siirtämistä siihen kun tuuli
tyyntyisi hiukan. Eipä onneksi ollut
hoppua.
Virittelin erätoverin tuulisuojaksi parin puun
väliin aamupalan laittoa varten. Koville siinä
tuulessa pressun kiinnitykset joutuu.
Tuuli ei
vaimentunut pikemminkin tuntui että se yltyy, samalla
se hieman kääntyi pohjoisemmasta tulevaksi. Olin
suuntaamassa Kerimäelle joten tuulen suunta oli sopivan
vastainen. Päätin lähteä liikkeelle.
Pakkaamisen jälkeen kajakki vesille. Oli siinä
sähellystä kun koitti pitää kajakin
nokan vastatuuleen samalla kun kahlasi kyytiin. Muuten olisi
mennytkin suht mukavasti mutta se p...kelen aukkopeite joka
on liian pieni ja kireä saada edes osittain paikalleen.
Muutama aalto ehti sisään kajakin
kääntyessä ennen kuin aukkopeite suostui
virittymään paikalleen.
Itse
melominen vastatuuleen ei sitten ollut kovin kummoista.
Jalat vain jäi kylmiksi kahlaamisen takia. Meloin
pienen hiekkaluodon taakse tuulensuojaan laittaakseni sukat
ja tossut jalkaan. Peräsin vain siinä rannassa
unohtui alas ja sitten jumittui sivulle niin että oli
taas noustava kyydistä asian korjaamiseksi. Sain
kuitenkin lämmintä jalkaan ja pääsin
jatkamaan.
Honkasalolle joutui jo luovimaan. Ensin vastaiseen ja
sitten surffaamalla myötäiseen. Selkävesi oli
ylitetty. Ei siinä ongelmista huolimatta
mitään vaarallista ole mutta
epämiellyttävää hommaa
kuitenkin.
Kömpyräniemen laidalla sai meloa tuulelta
suojassa mutta aallokkoa tuppasi Kerimäen suunnasta.
Komeita mökkipaikkoja mutta korkealla oleva vesi on
syönyt rannat rumiksi. Puiden juuria ja kiviä
tullut näkyviin. Laiturit miten sattuu jos ovat edes
pysyneet paikallan.
Mäntysalmen kautta oli aika siirtyä
Suuri-Hytermän suuntaan. Heti kun tuulelle tuli tilaa
niin sain vastaani kunnon aallokkoa. Uuteen lippalakkiini
saan olla tyytyväinen, pysyy
päässä.
Hytermällä
on erään paikallisen kyhäämä mm.
myllynkivistä tehty rakennelma ja joitakin vanhoja
rakennuksia. Hytermä on kaunis harjusaari. Kävelin
pienen lenkin ja istuskelin muistomerkillä kahvitaukoa
pitämällä. Hytermän luonnonsuojelu- ja
museosaaresta löytyy muualta tarkempaa tietoa, ei
tässä sen enempää.
Ranta
oli täysin tyyni mutta saaren puissa suhisi tuuli.
Lähdin jatkamaan kohti Kerimäkeä. Palasin
Mölsänselän puolelle
tuulensuojaan.
Kerimäeltä oli tarkoitus katsoa
mahdollisuutta täydentää ruokavaroja ja ensin
poikkesin Olavinlahden puolelle. Siellä on hotelli
jotain urheilutoimintaa. En viitsinyt rantautua vaan
palailin paikallisen uimalan ohi kuntakeskuksen puolelle.
Ihmeellinen kylä tämä Kerimäki.
Keskusta on rannan tuntumassa mutta rannat kuitenkin
pelkkää ryteikköä. Vain muutama rakennus
on siinä vesirajan tuntumassa. Satama sentään
on saatu järven rantaan. Rivi punaisia ranta-aittoja
työntyy järvelle siinä vierasvenesataman
vieressä.
Hiljainen on satama. Ei mitään palveluja
näkyvissä ellei matonpesulaituria ja vessaa
lasketa mukaan. Käytin toista. Kauppaan olisi ollut
matkaa, eikä kajakin jättäminen valvomattoman
sataman rantaan huvittanut. Kaivoin ruokasäkistä
suklaapatukan ja palasin vesille.
Tölkkäänniemen retkisatamaan on vain
5km matkaa joten suuntasin sinne. Kuvittelin tuulen jo
tyyntyneen tullessani suojan puolen rantaa. Siksi erehdyin
jatkamaan Mölsänselän länsirantaa
etelään. Pian huomasin että aallokko on
jälleen ikävän korkeaa ja tällä
kertaa kulkusuunta ikävästi poikittain aallokossa.
Oli taas luovittava.
Sain
ketkutettua itseni Ruunasaarelle. Matka
Tölkkäänniemelle näytti hankalalta.
Pidin saaren suojanpuolella taukoa ja laittelin sapuskankin.
Runsaan tunnin tauko ja illan lähestyminen riitti
aallokon hillintään siinä määrin
että, jatko Tölkkäänniemelle tuntui
järkevältä.
Tölkkäänniemen
(Patasalo) retkisatamaan pääsin mukavasti.
Paikkakin on mainio. Tutun mallinen laavu ja nuotiopaikka
sekä muutama hyvä telttapaikka ja tietenkin
hiekkarantaa. Jälleen västäräkki
pesintäpuuhissa laavun hirsien päällä.
Siitä huolimatta pientä iltapalaa laavulla.
Telttapaikalta hyvät maisemat Kerimäen suuntaan.
Ilta meni aatellessa, istuskellessa ja maailmaa kameran
läpi katsoessa.
Päiväkivi - Punkaharju - Aapelinsaari
Nukutti
hyvin. Olin varannut yhden luppopäivän tänne
Puruvedelle, päätin käyttää sen
kuitenkin vasta huomenna Punkaharjun toisella puolella Astan
ja Esan mökillä. Mitään hoppua ei
kuitenkaan ole, sää suosii ja oma kulkunopeus
alkaa olla hanskassa. Siispä kiertotietä.
Mäkrän
satamaa
poikkesin katsomaan ja kahvitaukoa pitämään.
Ranta on kivinen mutta paikalla on laituri jolle
pääsi hyvin nousemaan. Kun se oli vielä kovin
alhaalla niin nostin koko kajakin laiturille.
Mäkrän nuotiopaikka on niemen kärjessä
ja täältä on hyvät näkymät
laajalle. Saman ovat havainneet jo sodan aikana sillä
niemellä on kaivettu pesäkkeitten pohjia
luultavasti juuri valvontaa varten. Salpalinjan linnoitukset
oli laajat. Termarikahvit maistuukin, vaikka näin
lämpimällä kaipaisikin kylmää
juotavaa.
Lähes
peilityyntä järveä ja pilvetöntä
säätä pitää
hyödyntää. Siispä jätin saarten
seassa pujottelun ja suuntasin selkävesille.
Päiväkiveksi
nimetty luoto on Saman nimisen selän keskellä. Se
on Norppareitti kartalla merkitty oikein
nähtävyydeksi joten asia pitää
tarkistaa. Kiveä piti katseella hakea mutta saihan sen
näkyviin kun tarpeeksi lähelle pääsi.
Paikan päällä kivi osottautui todellakin
kiveksi. Valtava lohkare seisoo keskellä
järveä niin syvällä ettei pohjaa juuri
erota vaikka kirkasvetisellä järvellä ollaan.
Kivestä näkyy pinnalla pari metriä ja se
kapenee vesirajasta alaspäin.
Niinisaarten
välissä kohtasin poikkeuksellisen
ärhäkkään joukon lokkeja. Paria sorttia
niitä oli. Kun minä meloin saarten
välistä lähti suurin osa lentoon. Kun eri
lajia ovat niin rupesivat sitten minun ohella jahtaamaan
toisiaan. Metakka ja kirkuminen oli aikamoista. Rupeaa
ylipäänsä ottamaan päähän
noitten lokkien herkkänahkaisuus. Jotkut syöksyy
kohti useamman sadan metrin päästä. Aikansa
kirkuvat ja haukahtavat, sitten voitonriemuisasti
käkättävät kun ovat saaneet
hätistettyä vaarallisen vihulaisen kauemmas. Ampua
pitäis kaikki jotka kohti syöksyy.
Muuraissaaren
rannalla kaunis loiva kallio. Meloin sinne pienelle tauolle.
Kallion yläpuolella tuollainen tyypillinen
epävirallinen nuotiopaikka. Niitä on
täällä saarissa aika paljon. Onko
paikallisilla tapana tehdä tulet aina kala- tai
huvireissuilla. Käsittääkseni saaret on
pääasiassa yksityisiä. Siis sellaista valtion
maille tulen tekemislupaa ei kai täällä ole
niinkuin lapissa. Hörpin termarin
sisältöä vaikka ei kylmä ollutkaan.
Näkkärikin maistuu. Voi on jo loppu ja Raikuulta
ostettu Oivariini alkaa olla aika sulaa tavaraa.
Punkaharjun
sillan jälkeen oli oikealla venesatama.
Ylempänä mäelläkin näytti olevan
bensa-asema tai joku kauppa. Kajakille sopivaa rantaa ei
kuitenkaan tahtonut löytyä. Siinä on
kuitenkin risteilyveneen takana sopiva poukama kajakille,
joten pääsin maihin. Vein roskapussin roskaroopen
pisteeseen ja kävelin ylös mäelle. Kauppa ja
huoltamo olivat kuitenkin remontissa joten
ruokatäydennystä en saanut.
Rantaan
ajeli risteilyalus jonka kipparilta tiedustelin kauppoja.
Neuvoi Kesämaan leirintäalueen respaan, seuraava
laituri. Seuraavalla laiturilla neuvottiin Kesämaan
leirintäalueen kesäkauppaan, seuraava laituri.
Seuraavalla laiturilla huomasin ettei kesäkauppa ole
auki, lähdin kävelemään Resepsuunin
suuntaa. Alkukesäähän täällä
vielä vietetään. Sain kuitenkin
säilykelihapullia ja pussin makaroneja. Ainoa
myytävä juoma oli energiajuoma Battery. Sitten
vain etsimään sopivaa yöpaikkaa.
Meloskelin
hiljalleen eteenpäin. Vaahersalon sillan jälkeen
poikkesin vanhan
kivisillan
kautta harjun toisella puolella. Mukavan näköinen
tämä harju on vesiltäkin katsottuna. Mutta
harjua täytyy kyllä katsella maista jotta
siitä jonkinlaisen käsityksen saa. Koukkasin
vielä Mustaniemen taakse katselemaan kioskin rantaa.
Eipä ole kummoinen noin melojan kannalta, liian
jyrkät rannat. Viereisen pikkusaaren rannasta
löytyi matala paikka vetää kajakki maihin.
Yöpaikaksi ei tästäkään oikeen
ollut. Harjun puolella näytti olevan joku
pienvenelaituri ja pätkä hiekkarantaa. Ei
sielläkään yöpaikkaa ole mutta olipa
aurinkoinen paikka ja penkki millä laittaa
sapuskat.
Alkoi
näyttää siltä että, melon
Aapelinsaaren retkisatamaan yöksi. Järvi on
lähes peilityyni, ilma lämmin ja aurinko laskee
vasta kymmenen jälkeen. Mikäs tässä siis
on meloessa.
Pujottelin
Pöllänsaaren itäpuolen salmissa. Rannat
mökitettyjä tai vanhempaa asutusta. Paikalla
myös aika ärhäkkä lokki jonka
mielestä koko vesialue oli hänen. Taitaa lokit
olla sitä kiukkuisempia mitä hiljaisempi
vesireitti. Toisaalta veneilykausi on vasta alkamassa.
Lähestyin
Aapelinsaarta saarten suojassa "takakautta". Kummitädin
mökki on tuossa vieressä niemellä n. 1km
päässä. Sinne olen luvannut poiketa, mutta en
viitsi mennä vanhempia ihmisiä
häiritsemään enään klo 22.00
illalla. Jos kuitenkin näkevät kajakin
vesillä niin saattavat luulla etten löydä
heille tai muuten vaan loukkaantuvat kun ei tulla
käymään.
Aapelinsaarella
on huollettu retkisatama. Rantautumispaikka vain sattui
olemaan juuri Akonniemen suuntaan. Kävin katsomassa
saarta ensin länsipään kalliolta käsin
mutta siirsin sitten kulkupelini pohjoisrannalle jossa oli
matalaa mutta hivenen risukkoista. Kajakin sai kuitenkin
mukavasti siihen puuvajan taakse. Teltan pistin puuvajan ja
nuotiopaikan väliselle polulle. Muita
kävijöitä en odota tähän
aikaan.
Eipä
siinä illalla muuta kuin pieni tutustumiskierros
saareen ja sitten untenmaille.
Luppopäivä
Luppopäivä.
Siis suunniteltu lepopäivä/varapäivä. En
kuitenkaan malttanut jäädä paikoilleni.
Ajattelin mennä Astalle ja Esalle joskus klo 14.00
jälkeen. Kalastelukaan ei nyt erityisesti huvittanut.
Jäi siis hyvää aikaa palata Punkaharjulle
katselemaan olisiko harjun kioskilla mitään
tarjottavaa. Muonapuolen puutteissa oli lähinnä
leipä. Muutakin pureskeltavaa mielellään
hankkisi.
Meloin
Punkaharjun Mustaniemen Syvälahteen. Siinä on
entisen leirintäalueen pitkä hiekkaranta aivan
tyhjillään. Männyn siitepölystä on
rantaviivaan muodostunut leveä keltainen puurovyö.
Kaipa tämä kajakki tässä säilyy
vaikka poistun muutaman sadan metrin päähän
kioskille. Kioski oli pettymys. Lähinnä
jäätelökioski. Sain sieltä kuitenkin
kaksi kallista sämpylää,
täydennystä tulitikkuvarastoon, muutaman
limupullon ja suolapähkinöitä.
Meloin
vielä katsomaan lännempänä olevaa
Keronsärkkää koska se tekisi huomiseksi
jätettynä pienen mutkan reitille. Kartan mukaan
pitkälti hiekkarantaa mutta, näillä
vedenkorkeuksilla aika vaatimaton. Siinä niemen
kärjen itäpuolella näytti kauempaa katsottuna
olevan mukavamman näköinen rantapaikka, paikalle
vain johti jonkinlainen tieura.
Tälle
päivälle on tuulen pyörteet ja suunnan
muutokset osuneet koko ajan vastaiseksi. Vaikka
melontasuunta on muuttunut muutaman kerran lähes
vastakkaiseksi niin tuuli pyörii salmissa ja
selillä niin että kokoajan se on vastainen.
Melontavauhtiakaan tästä ei voi syyttää
;-)
Astan
ja Esan mökki löytyi helposti. Sitten vain
syömään. Päivä menikin paikkaan
tutustuessa ja illemmalla saunomalla. Laiturilta sain yhden
kohtuullisen ahvenen jonka itsekkäästi söin.
Eväsrepussa ollut leivän mentävä kolokin
täyttyi. Mukavaahan se on köllähtää
saunatuvassa kunnon sänkyyn pehmeälle patjalle.
Kiitos!
Väistönsaari - Mustasaari
Nukuttipa
hyvin. Isäntäväki oli ollut hereillä jo
pidempään. Aamupalakin oli valmiiksi laitettu.
Suuret kiitokset kummitädille vieraanvaraisuudesta.
Pääsin
matkaan hyvissä ajoin ja tällä erää
tuuli näytti myötäiseltä. Akonsalon
niemen jälkeen aurinkoöljyvoitelu ja tummat lasit
nenälle. Jänissaaren kupeessa piti
näyttää keskisormea nuorisoporukalle joka
ohitti moottoripaatillaan minut turhia
kiertämättä tai hiljentämättä.
Utrasselän Mustasaaressa poikkesin jaloittelemassa.
Saari on asumaton mutta hyvän rannan takana on
pöytäryhmä, laavupuu ja kunnollisella
kiukaalla varustettu pressusaunan kehikko. Joku
järjestö tai seura varmaan omistaa saaren.
Myötätuuli
oli kohtalainen ja viistosti tapahtunut selän ylitys
Hyypiänniemen puolelle jo keikutti joltisenkin verran.
Väistönsaaren kärjestä etsin paikkaa
ruokatauolle. Ensin siitä koilliskärjen
etelärannalta mutta en ollut tyytyväinen. Vedin
kajakin maihin sitten Väistönsalmen puoleisen
niemen taakse. Ei ollut hääppöinen paikka
tämäkään. No syömätaukohan
tämä vain. Siinä Väistönsaaren
rannassa oli tukkimiesten taukolautta, jonkinlainen
pikkuhinaaja ja ponttoonilautta metsätyökoneelle.
Rannassa oli monitoimikoneen ura ja vedessä
kohtuullisen paljon niputettuja tukkeja. Saaren
sisäosien tyhjennys siis käynnissä.
Pienten
nättien Juurikkaluotojen ohi Sauvasaarten väliseen
Sauvasalmeen. Siinä salmen luoteispuolella on
hyvän näköinen Kosamonsaari jossa
näyttäisi olevan mainioita leiripaikkojakin. Sen
saaren keskiosilla vain oli pari mökkiä.
Sauvasaaren salmi on kulkemisen arvoinen,
eteläpään aukko Hirvolanselän puolelle
vain on aika matala. Ei siitä juuri moottorilla
mennä ja saattaa matalan veden aikaan kajakkikin
kopsahtaa pohjaan.
Kaakon puoleinen tuuli pääsi
Hirvolanselältä puhaltamaan siihen malliin
että, eteneminen meni jälleen luovimiseksi.
Terävää ja korkeaa aallokkoa.
Myötäiseen menee mukavasti mutta se
kääntyminen vastaisesta täytyy tehdä
ripeästi. Kotkasaarten sokkeloihin olisi
mielellään tutustunut paremmin mutta en malttanut.
Reippaassa myötäisessä olin pian Mustasaaren
retkisatamassa. maisema ja saaret muuttui täysin. Nyt
olen kapeitten, kallioisten ja jyrkkärantaisten saarten
sokkelossa. Mahtavaa erämaista Pihlajavettä.
Mustasaaren
retkisatamassakin on mukava hiekkaranta, hyvä
nuotiokehä, täysi puuvaja sekä useita
mainioita telttapaikkoja. Ykkösluokan satama. Saaren
lounaisrannalla on syvää jyrkän kallion
kohdalla. Siellä on myös muutama kallioon
kiinnitetty lenkki veneiden kiinnitystä varten.
Miinuksena oli puuvajasta puuttuva saha sekä runsas
hyttysten armeija. Kumman hiljaista näillä
vesillä. Luulisi jo olevan enemmän
vesiliikennettä. Tämänkään illan
aikana ei näkynyt kuin pari ohi ajavaa moottorialusta.
Hetken harkitsin jotta käväisisin Kongon saaren
luolilla näin iltasella mutta laiskuus voitti. Koitin
kalaonnea tuloksetta joten oli tyydyttävä
säilykemuonaan hieman kosteiden nuotiopuiden
savustaessa suurimpia sääskijoukkoja.
Hiljalleen
alkoi taivas peittyä harmaaseen harsoon. Katselin
auringon punertavaa laskemista vielä vapaana olevalla
pohjoisella taivaalla. Taas pari kymmentä kuvaa. Sitten
kömpiminen telttaan. Alkaa jo harmittaa tämä
könyäminen pienessä teltassa. Melontareissuja
varten voisi hyvin hankkia tilavamman asumuksen.
Sauvasaarten
sokkeloita.
.
Mitinhiekka - Juuvinsaari
Sataa
sataa ropisee. Käännän kylkeä.
Kevyt
sade taukoaa sopivasti aamutoimien ajaksi. Saan touhuta
aamupalan kanssa vain itikat seuranani. Tuuli on tyyntynyt
täysin. Tämä tasaisen harmaa
säätyyppi on siis seuranani tämän
päivän. Sainpa kuitenkin hitusen vettä
niskaanikin juuri kajakkia pakatessa. Tyyntä
järvenselkää lähdin kohti
Kongonsaarta.
Salpalinjan
varustuksiin kuuluva Kongon
saaren eteläkärjen luola
on jäänyt hiukan kesken. Vain louhinta on saatu
tehtyä. Vedin kajakin siihen eteläisemmän
aukon kohdalle ja luikin luolaan. Luola on tarkoitettu
vissiin kahdelle pienelle tykille tahi
järeämmälle konekiväärille.
Suuaukot on pystysuorassa kalliossa järven puolella
siten että niistä voi hallita Porkalanselän
vesiliikennettä. Suuaukot yhdistävän
käytävän takana on sisämaahan ylös
ja ulos johtava käytävä sekä siitä
molemmille sivuille louhitut umpinaiset luolanperät.
Ihan pimeä ei luola siis ole mutta louhuinen pohjalta.
Kannattaa poiketa jos näillä kulmilla liikkuu.
Tyynen
veden ja kauniiden kalliosaarien välissä kohti
Mitinhiekkaa.
Sade on antanut mukavasti kirkkautta sammalien ja kallioiden
väreille. Mieltä se ei kirkasta. Mitinhiekan
retkisataman niemen takana on kelluva jätevesiasema.
Itse satamassa on pitkä ja hyvä laituri.
Hiekkaranta on pitkä mutta toisesta
päästä kaislikkoinen. Laiturin puoleisessa
päässä on mukava katettu tulipaikka
(huvimaja). Puuvaja ja vessa on rannan keskivaiheen
takana.
Vähään
aikaan ei ollut satanut joten suuri laituri oli kuiva. Otin
istuinpehmikkeen, ruokasäkin sekä termospullon ja
asettauduin laiturille lepoasentoon. Seurailin tiirojen
lentoa ja ihmettelin miksi ne ei välitä
meikäläisestä ollenkaan. Lentelevät
hyvin matalalta ylitseni rantoja seuraavilla ruuan haku
lennoillaan. Lokit kiertää kaukaa.
Seuraava
kohde oli Pääskyniemi. Matkalla on pienet
Marjosaaret jyrkkine kalliorantoineen.
Pääskyniemen etelälaidalla olevalla
retkisatamalla on pitkä hiekkaranta ja nuotiopaikka
puuvajoineen. En noussut maihin vaan tein kaarroksen rannan
tuntumassa.
Pääskyniemen
kärjessä on toinen satamalaituri ja tulipaikka
joka oli minulle yllätys. Siinä vieressä
ranta on aivan toisenlainen, eli n.20m korkea pystysuora
kallio. Aivan niemen kärjessä kallio kaartuu
holvisillan näköisenä muutaman metrin
ulokkeeksi. Siinä "holvikaaren" alla kasvoi muutama
koivu.
Heti
Pääskyniemen jälkeen on Saunasaaren
eteläkärjessä huikean komea kallio ja sen
alla jonkun onnellisen mökki. Komeita salmia ja
jyrkkiä rantoja. Telkkäänvirran
rannalla Pesolansaaren puolella on huikean korkea kallio
jota piti poiketa lähempää katsomassa.
Kapeita salmia Pelkosen Väärän
eteläpuolelle jossa rantauduin Paattisen selän
laidalla olevalle pikkusaarelle.
Sää
ei ollut muuttunut aamusta: tyyntä, täysin
pilvistä, ei aivan sada mutta melkein sekä kohtuu
lämmin. Pienellä
taukosaarellani
laitoin kunnon sapuskan. Jos yöpaikalle saapuu suht
myöhään niin on mukava ettei enään
tarvitse ruveta isompaa ateriaa laittamaan ja ahmimaan.
Seuraava yöpaikka oli vielä hakusessa.
Huuhtinsaarta olin kotona ajatellut lähinnä sen
takia että se on sopivien päivämatkan
etäisyydellä. Lisäksi siellä on pieni
sisälahti ja saari on asumaton. Toinen vaihtoehto olisi
Juuvinsaaren retkisatama yli 5km kauempana.
Läheisellä luodolla (n.500m päässä)
oli taas yksi yliherkkä lokki. Se kävi
tarkistamassa minun aikeitani aina kun nousin seisomaan.
Kirkumista, haukahtelua ja päälle naurun
käkätys.
Sapuskan
ja tauon ansiosta virkistyin ja voimatkin tuntui palaavan
joten päätin jatkaa Juuvinsaarelle. Tyynen
sään ansiosta suuntasin suorinta reittiä
enkä turhaan kierrellyt rantoja myötäillen.
Kokonsaaren eteläkärjessä jälleen
hyvän näköisiä kallioita. Taivaskin
hieman rakoili ja aurinko pääsi hetkeksi
näyttäytymään. Järven pinnalle
alkoi kerääntyä hentoa usvaa. Johon auringon
säteet loivat metkan valon. Iso järvi oli
peilityyni. Kukaan ei liikkunut vesillä.
Mistään ei kuulunut ääniä.
Juuvinsaarellekkin
suuntasin aivan suoraan vaikka selkävettä oli noin
2km. Maisema oli kaunis. Juuvinsaari on pienen
saariryhmän pohjoisin ja suurin saari. Saarten
väliin jää suojaisa salmi. Saarissa on
muutama mökki. Retkisatama on pistetty saariryhmän
rumimpaan paikkaa eli hakkuun laidalle. Rannalla on
kyllä kallioita ettei tarvitse ihan
ryteikössä olla, mutta kajakkia ei saa kunnolla
mihinkään. Sen verran kävin kuitenkin
rannalla että totesin telttapaikkojenkin olevan nolla.
Pelkkä nuotiokehä ei nyt riitä minulle.
Retkisatamaa vastapäätä on pienempi
mökitön saari jonka luoteiskärjen kallion
takana käytti oleva tasaisempi paikka. Meloin salmen
yli ja olin erittäin tyytyväinen paikan
valintaan.
Kajakin
sai rantaan kohtuullisen hyvin ja teltalle löytyi
siitä vierestä kapean kannaksen
päältä pehmeä näköalapaikka.
Teltan edessä oli vielä vanha nuotiopaikka
kalliopainanteessa joka muodosti luonnolliset penkit nuotion
ympärille. Kaiken lisäksi kauniit
maisemat
oli ilta-auringon suuntaan.
Leirin
pystytyksen jälkeen otin termospullon, kuksan ja
kameran mukaan kun kapusin pienen niemeni kärkeen
kalliolle. Olisin makoillut siinä
pidempäänkin mutta oli pakko ottaa kuvia. Kalaakin
koittelin, vaan eipä edes tärpännyt.
Hivenen
sellaista lopun makua jo tämän reissun osalta.
Tästä lähdetään huomenna
selkeästi kohti Savonlinnaa. Tänne Pihlajaveden
sokkeloihin täytyy palata, jos vaikka kiertäis
Partalan saaren ja sitten pujottelisi näitä
vesiä hiukan eri reittiä ja sitten. . . .
Kohtuullisen pitkä päivämatka ja hartioissa
alkaa tuntumaan, vaikka vauhti ei olekkaan
päätä huimannut.
Piispanhuvila - Iso-Kankainen
Taivas
on pilvetön. Ei ole aamut veljiä
keskenään. Ruokasäkkikin tyhjenee uhkaavasti
mutta ei tässä nälkään kuole.
Varusteet vain venhoon ja liikkeelle.
Tuuli
puhaltelee kaakosta eli oikealta sivulta. Kokon saaren
suojaan pääsi mukavasti. Katselin siinä
lautan kulkua ja mietin sen kustannuksia. Saarella taitaa
olla muutama asuttu tila ja toista kymmentä
mökkiä. Silti. Eikä yksi lossi riitä,
tarvitaan vielä toinen Kesamon saarelta mantereen
puolelle. Kokonsaaren retkisatamaan en viitsinyt poiketa
vastatuulen takia. Oikaisin kohti Piispanhuvilaa.
Retkisatamia
on tällä nurkalla Pihlajavettä kohtuu
tiheään. Piispanhuvila on yhdistyksen hallussa
oleva entinen Piispan kesäpaikka. Paikalla on iso vanha
rakennus ja joitakin piharakennuksia sekä rantasauna.
Saunaa voi varata, ei ihan selvinnyt tarvitseeko olla
yhdistyksen jäsen. Uuden ison laiturin vieressä
vielä tulipaikkakin. Kajakille ei
täälläkään kunnon rantaa, vain
hieman mutainen matala kohta. Vanhan laiturin paikalta olisi
voinut päästä siistimmin maihin. Katselin
paikkoja ja juttelin paikalla olleen huviveneen kipparin
kanssa alueen palveluista.
Seuraava
kohde oli korkea Väkevälän vuori. En toki
kiivennyt sinne vaan kiersin aivan sen juurelle johtavan
lahden pohjukkaan. Soittelin samalla Kajakin vuokraajalle ja
sovin olevani puol viisi Vuohimäen leirintä-alueen
rannassa huomenna. Niin tuo mäki oli kyllä korkea
mutta jotenkin pettymys. Alkaa kai tottua näihin
maisemiin.
Suunta
Iso-Kankaiselle. Mustikkasaaren eteläpuolella salmessa
on pieni niemi joka oli tällä veden korkeudella
itse asiassa saari. Matalan kannaksen kohdalla vettä
oli noin 5cm siinä sammalten päällä.
Kihnutin ja nytkytin ja työnsin melalla itseni
siitä yli.
Ruokaa
kaipasin ja rantauduin sitten Oinaskallion kärkeen
ennen Laukaansaaren kiertämistä. Alkoi olla jo
kuuma ilma. Vettäkään en ollut varannut kuin
sen mitä termarissa oli kuumana. Näin
lähellä Savonlinnaa ei
järvivettäkään viitsi juoda. Oli siis
sammutettava jano kahvilla. Sopankin pistin siinä
poskeen. Nyt sentään ymmärsin
keittää vettä myös juomapulloon
jäähtymään. Tuuli ei tähän
niemen nokkaan sopinut vaikka sitä kerrankin olisin
kaivannut. Aurinko kyllä porotti. Muurahaisiakin oli
kiusaksi asti.
Lähtiessäni
jatkamaan huomasin siinä vastapäisen saaren
rannassa hyvän rantautumispaikan ja pöydän
penkkeineen. Mökkiä ei näkynyt lähimain
mutta hyvä polku kuitenkin johti sisämaahan.
Minä siirryin Pitkän Pihlajaveden puolelle.
Koillisessa saarten välissä vilahteli jo
Savonlinnan rakennuksia. Kiersin Laukaansaaren
kärkeä ja sain vastaani voimistuvaa tuulta ja
kohtalaista aallokkoa. Oikaisu Iso-Kankkaiselle selän
yli ei nyt onnistu.
Eteissaaren
jälkeen Keikuttelin itseni poikkiaallokossa
Turponsaaren puolelle tuulensuojaan. Vielä muutama
niemen nokka ja oli Iso-Kankaisen
retkisataman
rannassa. Paikalla oli pieni moottorivene jossa isä ja
poika. Vedin kajakin maihin hiukan sivummalle ja katsastin
ympäristöä.
Valitettavasti
kaupungin läheisyys näkyy epäsiisteytenä
muuten ihan mukavan oloinen paikka. Pitkä hiekkaranta
ja kallioinen niemi jossa iso laituri niitä
veneitä varten jotka ei hiekalle voi rantautua.
Kallioniemellä ja hiekkarannalla omat nuotiopaikat,
lisäksi yksi katettu tulipaikka (huonossa kunnossa).
Taaempana jäteastiat ja vessa. Hiekkaranta oli
oikeastaan kiviranta sillä rantaviivaa lukuunottamatta
pohjassa oli sellaisia kämmenen kokoisia ja hiukan
pienempiä kiviä, hankaloitti kahlaamista.
Tyhjensin
kajakin kokonaan ja ajattelin testata sen kaatamista.
Vesikin on sen verran lämmennyt että pystyi
pulikoimaan. En kuitenkaan tehnyt kaatumis- harjoituksia
mutta pesin kulkupelini kunnolla. Onhan huomenna pois
luovutus. Päätteeksi vielä muutama veto
oikein kunnolla uiden.
Paikalle
huristi vielä yksi isohko huvivene, sinne
laiturirantaan. Minä lähdin koittamaan josko kalaa
saisi. Laituria vastapäätä olevalla
niemellä heittelin lähinnä muodon vuoksi.
Paikkojen ja maisemien katselu kai kuitenkin oli
tärkeämpää. Niemen kärjessä
sitten viehekin jäi pohjaan. Ei irronnut sitten
millään. No minäpä katkaisin siiman
kelan kohdalta ja sidoin piukaksi rantapuuhun. Haenpa
huomenna lähtiessäni kajakilla. Siinä niemen
takana olisi ollut pienempi ja parempipohjainen hiekkaranta.
Rauhaisampi paikka ja hiukan parempi maisema. En kuitenkaan
viitsinyt enään leirin paikkaa muuttaa. Söin
siinä vielä tuhdin annoksen lihaperunasosetta
ennen nukkumaan menoa. Unen saannissa sen jälkeen
tietysti pieniä vaikeuksia. Tai lähinnä
vaikea nukahtaa uudestaan kun heräsin
yöllä.
Suuri-Simuna - Savonlinna - Camping
Vuohimäki
Aamulla
teltassa oli varmaan 40 astetta heti kuuden aikaan.
Vähiin jäi unet. Viimeiset myslit massuun ja
romppeet kajakkiin. Kaunis oli tämäkin
päivä. Koko Pitkä Pihlajavesi peilaa
pilvetöntä taivasta. Aurinkovoiteita nahkaan ja
vesille.
Muistin
lähteissäni käydä noutamassa niemen
nokasta sen eilen pohjaan jääneen vieheen.
Helposti irtosi kun sai vedettyä rannasta
poispäin. Repsahti siinä sitten sen aukkopeitteen
kuminauhakin. Kun kaksi viikkoa on saanut alamittaista
peitettä voimalla venytellä niin eihän se
kestä.
Pienempiä
saaria pujotellen tulin Suuri-Simunan retkisatamaan. Matkaa
ei ollut kertynyt kuin runsaat 3km mutta pidin kuitenkin
kahvitauon. Kajakki rantaan, pakollinen valokuvaus paikan
varustuksista: nuotiokatos, vessa, puuvaja ja laituri.
Eväspussi kannon viereen ja istuin siihen sitten
aukkopeitettä korjailemaan. Paikalle saapui yksi kaveri
veneellään. Heitteli muutamia kertoja kalan
toivossa ja tuli sitten juttelemaan. Käytiin pikaisesti
läpi kaikki melonnasta, kalastuksesta, perhosten
keräilystä ja teräsveneiden eduista
valokuvausta unohtamatta. Aukkopeitekin korjaantui ja kahvit
sain juotua.
Jatkoin
kohti Savonlinnaa. Pilviä oli noussut ja tuulikin
yltynyt. Savonlinnan yläpuolella oli oikein kunnon
ukkospilvi eikä ne takanani, Pihlajaveden
päällä olevat kumpupilvetkään,
aikoneet ihan poutapilviksi jäädä. Luotin
kuitenkin siihen ettei ukkospilvet pääse isojen
selkien ylle. Kaupinsaaren ja Uuraansaaren salmesta kunnon
näkymä Kaupungille ja myös Olavinlinnaan.
Yllättäin siinä salmessa oli virtausta ja
kajakin pohjakin viileni. Koukkasin hieman sivummalta kohti
linnaa välttääkseni olematonta
veneliikennettä.
Mukava
nähdä tämäkin linna taas
täältä vesiltä käsin. Muutama vuosi
sitten vietiin työkaverin kanssa tästä
purjevene. Ei jäänyt mieleen tällainen
virtaus. Vettäkin oli toki Saimaassa metri
vähemmän ja oli elokuu. Nyt virta oli
yllättävän voimakas ja vesi todella
kylmää. Jaloissa huomaa selvästi että,
kajakin pohja viilenee. Läksin kuitenkin siitä
linnan vierestä vastavirtaan. Meneehän se kajakki
mukavasti eteenpäin mutta virran pyörteet oli
voimakkaat. Piti todellakin ohjata koko ajan ettei olisi
kääntynyt poikittain. Linnan itäpuolella
olevan lahden suojassa pidin hetken paussia jotta sain
kuvattua linnaa. Loppu matka virtaa olikin sitten helpompi
ja pääsin rauhallisemmille vesille kaupungin
rannalla olevan laiturin tuntumaan.
Otin
jälleen muutaman kuvan, kuinkas muuten. Takaisin en
samaa reittiä viitsinyt lähteä koska
kaupungin puoleltakin pääsee. Ei siitä
linnaan johtavalta ponttonisillalta vaan puiston puolelta
"ankkalammen" kautta. Savonlinna on kaunis kaupunki, ainakin
näiltä suunnilta.
Ankkalammen
toisessa reunassa olikin aita estämässä
huviveneilyä, mutta onnekseni rannan puolelta puuttui
pieni osa. Pääsin kiertämään
Savonlinnan satamaa. Ensin oli isommat, vanhemmat ja
komeammat purret. Niiden jälkeen vierasvenesatama ja
uimaranta. Pujottelin rannan tuntumassa kunnes suuntasin
kohti Uuraansaaren kärjen retkisatamaa.
Tarkoitus
oli vielä pitää pieni evästauko ennen
leirintäalueelle melomista. Aikaakin oli vielä
mutta pilvet kehittyi taivaalla aika vauhdilla ukkospilvien
suuntaan. Vain hetken tauko siinä Uuraansaaren
kärjessä. Sen verran että ehdin katsella
paikkoja sekä ottaa muutaman valokuvan.
Kauempana
jyrähteli jo. Vielä oli noin 5km matkaa eli vajaa
tunti. Laskeskelin että, saatan ehtiä perille
ennen sadetta. Myötätuuli apuna kauhoin
kohtuullista kyytiä Poukkusalmen kautta Pullinlahteen
jossa hetken etsin Leirialueen rantaa.
Yllättävän vaatimaton ranta ollakseen
Savonlinnan, Saimaan keskuksen, ainoa leirintäalue.
Mahtui se kajakki siihen polkuveneen ja parin soutuveneen
viereen. Ei ehtinyt tulla vettä taivaalta.
Reissu
oli siis melonnan osalta ohi. Kello oli vähän
vajaa kolme.
Kajakin
noutajan kanssa sovittuun puoli viiteen oli siis aikaa. Otin
kajakista arvotavarat mukaan, laiton luukut umpeen ja
läksin etsimään alueen resepsuunia. Eipä
saa tämä leirintä-alue kovin kummoisia
pisteitä tämän rannan suhteen. Vaikutelma oli
kuin alue olisi hylätty muutama vuosi sitten. Rannalla
oli toki muutamia lapsiperheitä. Pukukopitkin oli ja
saunalta vaikuttava huoltorakennus. Sen kuistilla muutama
lauta ja koolinki kuin remontin merkkinä. En oikein
arvannut mitä tietä lähtisin kapuamaan
rannasta joten valitsin sen isomman ja asvaltoidun.
Näkyviin tuli muutama asuntovaunu ja muita
leirintäalueen rakennuksia. Ei tämä nyt
sentään lakkautettu alue ole. Yhtään
opastetta en nähnyt Resepsuunin suuntaan. Seurasin siis
muualle ohjaavia kylttejä vastavirtaan.
Vanha
kartanomainen rakennus oli mäen päällä.
ostin sieltä oluen, limun ja varasin telttapaikan.
Onneksi mainitsin henkilökunnalle että kajakkia
tullaan noutamaan sillä pian tuli kuistille tyttö
joka sanoi "Kajakin noutaja tuli jo ja ajaa tuolla
parhaillaan rantaa kohti". Hämmästyin olihan aikaa
vielä tunti. Juoksujalkaa alas mäkeä. kello
oli 15,30 ei puoli 5.
Noutaja
oli kuitenkin rannassa. Sadekin oli sopivasti alkanut.
Vaihdettiin siinä kuulumiset ja alettiin
tyhjentämään kajakkia. Mukava ja leppoisa
mies. En viitsinyt mainita väärästä
kellonajasta. Kajakki nostettiin auton katolle. Kerroin
kajakin ja varusteiden puutteet. Sitten jäin siihen
pukukopille varustekasani kanssa.
Jotenkin
olin saanut tämän rojukasan mahtumaan kahteen
reppuun tullessani. Nyt se oli vaikea saada onnistumaan
vaikka ruuan verran oli vähemmän. Sade jatkui
joten siirryin rannan tuntumassa olevaan saunaan.
Tekipä hyvää.
Sade ei
ollut tauonnut. Kävelin telttailualueen
keittokatokselle odottelemaan. Itikoita oli
älyttömästi ja tihku jatkui. Telttailu alkoi
tuntua naurettavalta. Kävin respalta varaamassa
mökin. Pikkuisen kallishan se neljän hengen
kämppä on yhdelle.
Tavarat
mökkiin ja lukemaan respasta otettuja lehtiä.
Maailma on yhä paikallaan. Uutisissa ei erityistä.
Savonlinnan keskustaan en enään viitsinyt
lähteä mutta kiersin leirintäalueen ja menin
respan ravintolaan pitsalle. Se siitä
päivästä.
Kotimatka
Vain
kotimatka edessä. Aikataulujen mukaan saattaisi
ehtiä yhdentoista bussiin. Taksi oli linja-autoasemalla
4 min. ennen. Tungosta ei ollut Mikkelin autossa. Ehdin
poiketa Mikkelissä nakarilla ennen Helsingin
pikavuoroa. Tuskastuttavan pitkältä tuntui
kotimatka. Helsingissä vielä pahimpaan
ruuhka-aikaan, meinasin kiljua kun seistiin jokaisissa
valoissa ja madeltiin eteenpäin. Bussi meni nyt uudelle
Kampin linja-autoasemalle. Tulipahan pikaisesti vilkaistua
sitäkin. Rautatieaseman kautta paikallisjunaan ja
kotiin. Kotimatka on aina pidempi kuin menomatka, ihme
juttu.Loppu
Toteutunut
reitti
Loppukommentteja
Vaatteet
Varusteet
Ruoka